Miksi nykyvanhemmat ovat niin itsekkäitä?

[vieras]

Olen yliopistossa, kiitos vain. Nuo asiat ovat nimenomaan 2000-luvun ilmiöitä. Esimerkki: Kun olin lapsi, olin hoidossa mahd. lyhyitä päiviä, en ollut vauvana paljon yökylässä, en ollut hoidossa, kun äitini oli äitiyslomalla tai kun hänellä oli vapaata, minut haettiin hoidosta vanhempien työpäivän jälkeen heti jne. Johtunee subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (mikä ei ole vain huono juttu, mutta sitä voisi jotenkin rajoittaa) ym. että nykyään on toisin. Eikä tuo esimerkki koske vain minun perhettäni vaan valtaosalla lapsista oli asiat noin. On melko uusi ilmiö, että lapsi viettää usein tarhassa aikaa paljon enemmän kuin on pakko.

OK, eli sä oot joku ekan-tokan vuosikurssin kasviksen opiskelija, ja oot nyt saanut valaistuksen ja tullut meitä nuhtelemaan tänne, joilla niitä ihan oikeita lapsia jo on En edelleenkään tiedä mikä tuo sun "ennen" on, mutta esim. minut on 70-luvulla viety hoitoon 2kk:n iässä, jolloin äitiysloma loppui, ja yksistään minua varten niitä seimiä ei kyllä ollut perustettu.

Ja oliko tuo mielestäsi hyvä juttu, että vauvat vietiin hoitoon tuossa iässä?

tuskin se kenenkään mielestä oli hyvä, mutta turha väittää nykyvanhempia itsekkäämmiksi jos vie lapsen hoitoon esim 1v5kk iässä. Sitäkin kun tahdotaan taivastella ja pitää huonon vanhemman merkkinä.

Minusta tärkeämpi pointti on hoitopäivien pituus/lasten kanssa vietetty aika kuin se, missä iässä lapsi aloittaa hoidossa. En siis hakenut mitään päivähoito vs. kotihoito-keskustelua.

joo, toki ymmärrän pointtisi, vastasin vaan edelliselle. Tottahan on, että valitettavan harva pienten lasten vanhempi käyttää hyödykseen esim lyhennettyä työaikaa, jota on kuitenkin mahdollisuus tehdä niin kauan kuin lapsi pääsee toiselta luokalta. Rahallisesti menetys on pieni, mutta ainakin meidän perheen ja varsinkin lasten arjen se on kyllä muuttanut täysin
Tässä olen sun kans samoilla linjoilla, mutta siinä, että ennen oli paremmin, en tosiaan

Asiat oli paremmin kultaisella 90-luvulla (etenkin sen alussa) kun olin lapsi. Yhteiskunnassa meni taloudellisestikin paremmin eikä kouluissa/päiväkodeissa säästetty esim. ryhmäkokojen ym. puolesta.

Eikös 90-luvulla ollut kamala lama-aika??? Aika tosiaan tuntuu kultaavan muistot

Ei siinä kohtaa, kun olin lapsi. Ei säästetty terveydenhoidossa, kouluissa eikä päiväkodeissa, kuten nyt. Vaikka aika kultaisikin muistot niin mielestäni lapsuus on lyhyessä ajassa lyhentynyt. Moni asia oli paremmin silloin, kun olin lapsi. En toki halua liikaa yleistää, on monilla varmaan nykypäivänäkin ihana perhe ja lapsuus. Mutta on vain hyvä, että koin lapsuuteni onnelliseksi ja huolettomaksi, eikö totta?

 

[vieras]

Minusta nykyajan vanhemmat ovat jopa epäitsekkäämpiä. Meidät kun on kasvatettu potemaan jatkuvaa syyllisyyttä jostain Suuret ikäluokat antoivat mennä vaan ja lapset kasvoivat siinä sivussa.

Totta. Ei ennen podettu syyllisyyttä siitä,että vanhemmat käyttivät runsaasti alkoholia lasten ollessa kotona tai siitä että sisällä poltettiin tupakkaa. Vanhemmat juhlivat kotonaan ystäviensä kanssa ja lapset nukkuivat huoneissaan,jos nukkuivat. Nykyään on niin jumalaton määrä kriteereitä joiden tulee täyttyä että sinut luokitellaan "hyväksi vanhemmaksi". Imetys,kotihoito,vaatteet,kerhot,harrastukset,synttärit,oma vapaa-aika,parisuhde,asumisen puitteet,siis IHAN KAIKKI vaikuttaa siihen leimataanko sinut hyväksi vai huonoksi vanhemmaksi. Mä olen sitä mieltä,että nykyään ihmiset luottavat liian vähän omaan järkeensä ja vaistoonsa ja katsovat liikaa elokuvia ja telkkarisarjoja joista sitten poimivat nämä "täydellisen vanhemman" stereotyyppinsa. Toisaalta,onhan se harrastus sekin,vanhemmuuden kilpa-varustelu.

 

[nonni.]

Nykyajan ilmiöitä ovat mm. nämä:

-Lapsi on hoidossa, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona.
-Lapsi on hoidossa (joskus kokopäiväisesti), vaikka toinen/molemmat vanhemmat on kotona.
-Lapsi viedään usein hoitoon, vaikka vanhemmalla on vapaata/lomaa.
-Jo vauvaikäinen saatetaan viedä usein yöhoitoon, jotta vanhemmat pääsevät baariin tms.
-Lapsi haetaan hoidosta usein vasta myöhään (paljon myöhemmin kuin vanhempi pääsee töistä ), koska äiti/isä haluaa niin paljon vapaa-aikaa.

jne. jne.

Ei olla harrastettu mitään näistä. Kumpikaan lapsista ei ole ollut päiväkodissa tai pph:lla minuuttiakaan, vaikka kakkonen repi olemassaolollaan minut ja mieheni riekaleiksi (yö valvottamista). Emme myöskään vieneet vauvaa tai esikoista niinä aikoina toisille hoitoon jotta saisimme levätä, kyllä, tämä on totta, mutta sitä en väitä että ihanaa olisi ollut. Baarissa ei käyty, silloin kun on voitu nukkua, on nukuttu. Nyt vasta kun lapset isompia ja mummoloissa yökyläily jo "kuuluu asiaan", harrastetaan omia vapaa-iltoja ja baareja.
Olen ylpeä itsestäni, ja näen ap:n kuvailemia tapahtumia lähipiirissä, mutta eivtä nekään vanhemmat sitä minusta suoraan itsekkyyttään tee. Jaksaminen on vähästä kiinni joskus.

 

[piina]

Mä taasen olen päinvastaista mieltä. Ennen ei ollut pitiä äitiyslomia, hoitovapaita eikä subjetiivista päivähoitoa, mutta vanhemmat jatkoivat töitä vauvan ollessa pieni. Mä oon myös ollut paljon enemmän hoidossa isovanhemmilla tai maksullisella lapsenlikalla, kuin mun lapset koskaan. Mum vanhemmilla oli aina myös paljon hasrrastuksia. Mun tuttavapiirissä ollaan paljon enemmän omien lasten kanssa, kuin mun kaveripiirissä lapsena oltiin vanhempiemme kanssa.

 

[piina]

Vielä lisää: Nykyään lapset kuljetetaan autolla kouluun ja harrastuksiin, ennen nämä asiat piti itse suorittaa kävellen. Kesälomareissut ennen kierrettiin sinne mitä vanhempamme halusivat nähdä. Nykyään kierrellään kaikki huvipuistot ja puuhamaat (eihän niitä ennen ollutkaan, kuin yksi kaksi Suomessa).

 

[:)]

Mä luulen, että yleensäkin ihmiset ovat itsekkäämpiä kuin ennen. Mistään ei olla valmiita luopumaan, ei edes lasten takia. Sitähän ihan hehkutetaan naistenlehtien palstalla, että silti on päästy matkustamaan, baariin ja harrastamaan vaikka on lapsia. Lapsi ei estä mitään. Toisaalta myös kun lapset saadaan vanhempina, on totuttu tietynlaiseen elämään ja siitä on vaikea luopua.

Monet vanhemmat ovat myös tosi hukassa vanhemmuuden suhteen ja ihan perushoidonkin. Ei selvitä vauvan ja isomman kanssa kotona, vaan se isompi on pakko viedä hoitoon. Kun tän päivän äidit ja isät olivat lapsia, he olivat päivät päiväkodissa, eivät he nähneet sitä lasten ja kodinhoitoa samalla lailla kuin edelliset sukupolvet. Ehkä siksi monet eivät oikeasti osaa olla kotona, hoitaa lapsia ja kotia, malli puuttuu.

 

[vieras]

asuntolaina ja kotihoidontuki.. huono yhtälö. Tässä olis isommille päättäjille pähkinä purtavaksi, jos kht olisi työkkärirahan vertainen en miettisi hetkeäkään ettenkö olisi kotona VUOSIA, harmi kun se ei ole mahdollista Tosiaan ymmärrän pointin, mutta elämä on...

 

[neiti Dina]

asuntolaina ja kotihoidontuki.. huono yhtälö. Tässä olis isommille päättäjille pähkinä purtavaksi, jos kht olisi työkkärirahan vertainen en miettisi hetkeäkään ettenkö olisi kotona VUOSIA, harmi kun se ei ole mahdollista Tosiaan ymmärrän pointin, mutta elämä on...

tervetuloa 2000-luvulle, meidän sosiaalipolitiikka kusee. Lasten ja vanhustenhuollossa on sama ongelma, laitoshuoltoa pyritään vähentämään koska se on kunnille niin kallista, ja avohoitoa pitäisi lisätä merkittävästi, mutta kuitenkaan siihen ei käytetä resursseja vaan jopa poistetaan niitä.

 

[resepti onneen]

Minä olen nyt itsekäs jotta en rupeaisi oman äitini kaltaiseksi "muita oon aina aatellu eikä kukaan aattele mua"-marttyyriksi. Lapseni on tärkeä perheenjäsen, muttei kyllä mikään kuningas- muidenkin mielipiteillä on väliä, eikä kaikki elämä pyöri lapsen navan ympärillä. Satun olemaan ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa paljon ja niinpä siis otan sitä. Vaikka en juo pisaraakaan, minusta se on ihan se ja sama mitä kukin VAPAA-AJALLAAN TEKEE. Joku viihtyy baarissa, toinen lenkkipolulla, kolmas kotona. So? Kunhan lapsella on tuon ajan hyvä ja turvallinen hoitaja, kaikki on hyvin .

 

[MTSi]

Ja miksi vanhemmat ovat hukassa lastenhoidon kanssa? Ettei vaan johtuisi siitä ettei kukaan teistä vanhemmista ihmisistä ole halukas neuvomaan ja olemaan oikeasti avuksi?? Täällä vaan surkuttelette ja haukutte, mitä jos tekisitte ryhtiliikkeen ja auttaisitte nuoria/osaamattomia vanhempia!!

p.s. Olen aina pitänyt hyvin outona sitä kuinka "parempiluokkainen" selittää asiantuntevasti "alemman ryhmän" ongelmista, tavasta juhlia jne. Mistäs te sellaisen elämän pääkohdat tiedätte??

 

[km]

Luin aiheesta jonkun tutkimuksen (suomalaisen tekemän), jossa tätä asiaa pohdittiin ja sitä, miksi nykyvanhemmat ovat niin väsyneitä jo yhden tai kahden lapsen kanssa. Tuloksena siinä esitettiin sitä, että tää nykyvanhempien sukupolvi on ensimmäinen ns viihdytetty sukupolvi eli jolle on ollut pienestä asti tarjolla kaikenlaista viihdykettä ja virikettä. kun on oppinut elämäntyyliin, jossa pitää olla koko ajan itsellä kivaa, niin on vaikeaa ja raskasta siirtyä elämään elämää, jossa pitää ottaa jonkun toisen tarpeet huomioon ensin ja vasta sitten omat (kuten vauvojen ja pikkulasten kanssa täytyy).

 

[vm '79]

Asiat oli paremmin kultaisella 90-luvulla (etenkin sen alussa) kun olin lapsi. Yhteiskunnassa meni taloudellisestikin paremmin eikä kouluissa/päiväkodeissa säästetty esim. ryhmäkokojen ym. puolesta.

TÄN on pakko olla vitsi, eikö vain? Kultaisella 90-luvulla termi juustohöylä tuli tutuksi muutenkin kuin keittiössä. Työttömyys nousi hullun tavalla. Koulussa säästettiin mm. ruuan laadusta, välillä tarjottiin oikeasti ihan uskomatonta sontaa. Kirjat oli moneen kertaan luettuja ja alleviivattuja, kaikissa ei ollut edes kansia.

Mä olen sitä mieltä että kultaisella 80-luvulla asiat oli paljon paremmin kuin 90-luvulla.

 

[vieras]

Asiat oli paremmin kultaisella 90-luvulla (etenkin sen alussa) kun olin lapsi. Yhteiskunnassa meni taloudellisestikin paremmin eikä kouluissa/päiväkodeissa säästetty esim. ryhmäkokojen ym. puolesta.

TÄN on pakko olla vitsi, eikö vain? Kultaisella 90-luvulla termi juustohöylä tuli tutuksi muutenkin kuin keittiössä. Työttömyys nousi hullun tavalla. Koulussa säästettiin mm. ruuan laadusta, välillä tarjottiin oikeasti ihan uskomatonta sontaa. Kirjat oli moneen kertaan luettuja ja alleviivattuja, kaikissa ei ollut edes kansia.

Mä olen sitä mieltä että kultaisella 80-luvulla asiat oli paljon paremmin kuin 90-luvulla.

Itse asiassa jossain välissä 90-lukua oli asiat hyvin. Olisiko ollut 90-luvun alussa?

 

[Raitalankakäärme IV]

Asiat oli paremmin kultaisella 90-luvulla (etenkin sen alussa) kun olin lapsi. Yhteiskunnassa meni taloudellisestikin paremmin eikä kouluissa/päiväkodeissa säästetty esim. ryhmäkokojen ym. puolesta.

TÄN on pakko olla vitsi, eikö vain? Kultaisella 90-luvulla termi juustohöylä tuli tutuksi muutenkin kuin keittiössä. Työttömyys nousi hullun tavalla. Koulussa säästettiin mm. ruuan laadusta, välillä tarjottiin oikeasti ihan uskomatonta sontaa. Kirjat oli moneen kertaan luettuja ja alleviivattuja, kaikissa ei ollut edes kansia.

Mä olen sitä mieltä että kultaisella 80-luvulla asiat oli paljon paremmin kuin 90-luvulla.

Itse asiassa jossain välissä 90-lukua oli asiat hyvin. Olisiko ollut 90-luvun alussa?

Mä olen vuosimallia -77, ja muistan yläasteajoilta ja lukiostakin sen säästämisen ja kaiken leikkaamisen, kirjat jotka oli vanhempia kuin me oppilaat, ja joista puuttui sivuja, opettajien lomautukset ja kaikkien retkien ja kerhojen ja muun kivan lakkauttamisen säästösyistä. Kiellettiin jopa nuhaisia oppilaita niistämästä koulun paperiin, omat nenäliinat piti tuoda kotoa, kun koululla ei ole varaa ostaa paperia.

 

[äiti täällä]

Varmaan joillakin, mutt ei meillä. Olen sentään pitänyt itse vähintään sen 9 kk äitiyslomaa ja mies jatkanut tai itse olen ollut pidempään. Omat vanhemmat lykkäsivät mut hoitoon 3 kkn iässä.


-Lapsi on hoidossa, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona.

- Ei meillä, meillä on alle kouluikäiset aina kotona, kun minä tai lasten isäkin.

-Lapsi on hoidossa (joskus kokopäiväisesti), vaikka toinen/molemmat

vanhemmat on kotona.

- Ei koskaan.

-Lapsi viedään usein hoitoon, vaikka vanhemmalla on vapaata/lomaa.

- Ei koskaan.

-Jo vauvaikäinen saatetaan viedä usein yöhoitoon, jotta vanhemmat pääsevät baariin tms.

- Lapset olleet illan hoidossa aikaisintaan yli vuoden ikäisinä, ylipäänsä päästään kahdestaan jonnekin max 2 kertaa vuodessa.

-Lapsi haetaan hoidosta usein vasta myöhään (paljon myöhemmin kuin vanhempi pääsee töistä ), koska äiti/isä haluaa niin paljon vapaa-aikaa.

- Ei meillä, vaan heti töistä päästyä. Lisäksi on limitetty työaikoja ja käytetty esim. osittaista kotihoidontukea, että tulis mahdollisimman lyhyet hoitopäivät.

On totta, että osa vanhemmista saattaa noin toimia. Mutta esim. minä olen ollut vauvasta saakka hoidossa, kesät isovanhemmillani, samoin mies. Nyt nää samat isovanhemmilla lapsensa hoidattaneet virkeät alle 60-vuotiaat eivät jaksa lastenlapsiaan ottaa yökylään kuin ehkä kerran pari vuodessa, jos silloinkaan... asenne on, että "minä tarvitsen lepoa-vapaa-aikaa, kun olen omat lapsetkin jo hoitanut" (mikä taas ei ihan pidä paikkaansa...). Että voi mennä näinkin.
Ei isovanhemmilla ole mitään velvoitetta hoitaa lapsiaan ja me ollaan muutenkin lastemme kanssa niin paljon kuin mahdollista, sanon vaan, että itsekkyys ei välttämättä ole nykyvanhempien ongelma.

 

[äiti neljälle]

[

Eikös 90-luvulla ollut kamala lama-aika??? Aika tosiaan tuntuu kultaavan muistot[/quote]

Ei siinä kohtaa, kun olin lapsi. Ei säästetty terveydenhoidossa, kouluissa eikä päiväkodeissa, kuten nyt. Vaikka aika kultaisikin muistot niin mielestäni lapsuus on lyhyessä ajassa lyhentynyt. Moni asia oli paremmin silloin, kun olin lapsi. En toki halua liikaa yleistää, on monilla varmaan nykypäivänäkin ihana perhe ja lapsuus. Mutta on vain hyvä, että koin lapsuuteni onnelliseksi ja huolettomaksi, eikö totta?

[/quote]

90-luvun alussa kaikki verorahoilla kustannetut palvelut kylläkin ajettiin alas ja edelleen koko systeemi toimii samojen periaatteiden muikaisesti, kuin silloin. Mitään parannuksia ei ole tullut mihinkään asiaan! Mm. koulut toimivat edelleen pienennetyn budjetin alla ja koko ajan säästetään lisää, sama kaikessa muussakin....

Ja mitä itsekkyyteen tulee, katson vanhempia syyllistävällä silmällä ja totean, että "anna mulle hetikaikkinyt tai epäreiluu" ja tuota eivät nynyvanhemmat kestä, vaan yrittävät pitää materialla oman ja lasten itsetunnon korkealla hinnalla millä hyvänsä.
Lapset eivät ole oppineet arvostamaan saamiaan aineettomia/aineellisia hyviä, koska niiden eteen ei ole tarvinnut mitään tehdä, korkeintaan vähän kiljaista EPÄREILUA ja asia ollut lapsella.
Monenkaan ei ole ikinä tarvinnut "huolehtia" yhteisistä asioista perheestä, koska sitä ei ole vaadittu vanhempien taholla ja uusavuttomuus saanut vallan. Lasta on myös tavallaan yliarvostettu ja nostettu jalustalle kruunu päässä.

 

[IceQueen]

jaksanu lukee mutta ap toi vaan esiin hoitoon viemiset. kyllä se itkekkyys on paljon muutakin

 

[äiti]

Kysymys on nyt siitä, että oikeastaan vanhemmuus ei ole ns uhrautumista vaan lapsen kanssa olisi tarkoitus olla hyvä olla. Jostakin syystä ihmiset eivät enää tule toimeen lastensa kanssa vaan lasten kanssa vietetty aika nähdään työnä ja taakkana. Tähän vaikuttaa mm se, ettei vauvojen kanssa olla niin läheisiä. Vahvaa kiintymyssuhdetta ei pääse muodostumaan kun äiti ja lapsi eivät ole fyysisessä kontaktitssa kovinkaan paljoa. Lapsesta tulee isompana ärtyneempi, stressaantuneempi ja huonommin vanhempiinsa kiintynyt. Tämmöisen lapsen kanssa ei tee mieli viettää aikaa. Fyysinen kontakti vähenee entisestään ja lapsesta tulee vielä vaikeampi. Myös vanhempien stressitasoihin vaikuttaa oksitosiinin puute. Vanhemmatkin siis ovat jo valmiiksi pinna kireällä kun fyysinen läheisyys on nykyään niin vähäistä. Kiintymys on ensisijaisesti puolisoon, lapsi potkitaan yhteisestä sängystä pois mahdollisimman aikaisin ja imetys lopahtaa ennen kun edes pääsee käyntiin.

Tuo on varmasti erittäin totta. Olen miettinyt samaa. Oma lapseni on rauhallinen ja varmasti saanut hyvän kiintymyssuhteen, hän ei lähde "kartsalle" karkuun kuten välillä näen muutamien (lähinnä poikien)
tekevän.

Sitä ihmettelen erittäin suuresti miksi vauvat pitää eristää omaan sänkyyn ja kaiken huipuksi omaan huoneeseen!!
Minkälainen hätä vauvalla voi olla kun hän joutuu olemaan yksin ja huutamaan hätäänsä ja tuijottamaan kattoon ja pelkkiä sängyn laitoja.

Koen että itsekkyys on huipussaan siinä että ryhdytään heti vieroittautumaan vauvasta, vaikka ne ensimmäiset vuodet ovat kaikista tärkeimmät!
Jos kiintymyssuhde jää vajaaksi, sitä lähdetään sitten hakemaan muualta
kun tullaan isommaksi(nuo asemilla pyörivät lapset).

 

[äiti neljälle]

Luin aiheesta jonkun tutkimuksen (suomalaisen tekemän), jossa tätä asiaa pohdittiin ja sitä, miksi nykyvanhemmat ovat niin väsyneitä jo yhden tai kahden lapsen kanssa. Tuloksena siinä esitettiin sitä, että tää nykyvanhempien sukupolvi on ensimmäinen ns viihdytetty sukupolvi eli jolle on ollut pienestä asti tarjolla kaikenlaista viihdykettä ja virikettä. kun on oppinut elämäntyyliin, jossa pitää olla koko ajan itsellä kivaa, niin on vaikeaa ja raskasta siirtyä elämään elämää, jossa pitää ottaa jonkun toisen tarpeet huomioon ensin ja vasta sitten omat (kuten vauvojen ja pikkulasten kanssa täytyy).

Tää myös totta, valitettavasti.

 

[herää pahvi]

äiti:

Tuo on varmasti erittäin totta. Olen miettinyt samaa. Oma lapseni on rauhallinen ja varmasti saanut hyvän kiintymyssuhteen, hän ei lähde "kartsalle" karkuun kuten välillä näen muutamien (lähinnä poikien)
tekevän.

Sitä ihmettelen erittäin suuresti miksi vauvat pitää eristää omaan sänkyyn ja kaiken huipuksi omaan huoneeseen!!
Minkälainen hätä vauvalla voi olla kun hän joutuu olemaan yksin ja huutamaan hätäänsä ja tuijottamaan kattoon ja pelkkiä sängyn laitoja.

Koen että itsekkyys on huipussaan siinä että ryhdytään heti vieroittautumaan vauvasta, vaikka ne ensimmäiset vuodet ovat kaikista tärkeimmät!
Jos kiintymyssuhde jää vajaaksi, sitä lähdetään sitten hakemaan muualta
kun tullaan isommaksi(nuo asemilla pyörivät lapset).

Voi pyhä sylvi, mitä jeesustelua taas :saint:

 

[Beep]

Itse olin valmis tähän "uhraukseen" vasta kun olin elänyt ensin itselleni. Olin kaikintavoin kypsä vanhemmaksi, vaikka vanhemmuuteen oikeatsi vasta kasvaa lapsen saatuaan pikkuhiljaa. Ei enää menojalka vipattanut sun muuta. Ymmärrän ja arvostan elämää lasten kanssa, en väsy henkisesti kuten nuoremmat tuntuvat väsyvän. (Pilkunnussijoille, tottakai väsyttääkin välillä)

Lapsia "tehdään" liian kepein perustein. Onhan se niin nähty.

 

[herää pahvi]

Ja äiti-nimimerkille vielä, mun lapset (4kpl) on nukkuneet vieressä ja on imetetty pitkään jne. Eli nyt ei se koira älähtänyt, mihin kalikka kalahti. Ei mun silti tarvii tulla pätemään tänne millään kiintymyssuhteilla tai paremmalla äitiydelläni.

 

[juu juu]

"Ennen oli kaikki paremmin..."

"silloin kun minä olin lapsi..."

 

[aina ei mene niinkuin luulisi]

Naurattaa nämä yksipuoliset näkemykset milloin teineistä, milloin vauvojen nukkumisesta . Itselläni on nähdäkseni hyvä kiintymyssuhde lapseeni- niin hyvä, että se kestää vaikka olisimmekin erossa päivän tai kaksi. Vauvasta asti lapsi on nukkunut hyvin omassa sängyssään, ähkiminen ja pyöriminen on alkanut vasta kun on otettu viereen. Tulee halaamaan, suukottelemaan ja syliin useamman kerran päivässä mutta osaa myös pistää rajat muille ja välillä ilmoittaa että tahtoo olla hetken itsekseen rauhassa. Palstalla tämä on varmasti vähintäänkin erikoista leikki-ikäisen käytökseksi- äidissä kiinni roikkuvat, pienestä itkevät lapset ovat täällä "normaaleja" .

 

[Lanski]

Ai että itsekyys... Onko se itsekästä, että haluan elämääni muutakin, kuin synnytys-imetys-vaipat-pullat-lapset? Onko se itsekästä, etten näe itseäni kotiin sidottuna pullolla tuoksuvana äitinä, joka ei pysty puhumaan mistään paitsi miten se pikkuprinssi on tänään tehnyt sitä ja tätä? En puhu nyt baareista enkä juomisesta, mutta mielestäni vanhemmilla (ja varsinkin äidillä) on oikeus omaan aikaan. Lapsi on osa elämää, mutta ei ole koko elämä. Tää jotenkin kuulostaa siltä, että naisia taas yritetään palauttaa kotiin, hellan ääreen ja rajoittaa heidän (siis meidän) mahdollisuuksia. Senkö takia olen opiskellut ja tehnyt kovasti töitä?
Itse olen kotona kasvattama lapsi, ja voin kertoa, että varsinkin ensimmäinen kouluvuosi oli yhtä helvettiä, kun minä, kaikkien rakastama pikkuprinsessa, jouduin selviyttämään muiden lasten kanssa - joista monet tulivat samasta päiväkodista. Mulle ensimmäinen lapsi on vasta tulossa, ja saattaa olla, että kaikki muuttuu, vaikka en usko siihen..,