Miksi nykyvanhemmat ovat niin itsekkäitä?

[Jenis]

Olen yliopistossa, kiitos vain. Nuo asiat ovat nimenomaan 2000-luvun ilmiöitä. Esimerkki: Kun olin lapsi, olin hoidossa mahd. lyhyitä päiviä, en ollut vauvana paljon yökylässä, en ollut hoidossa, kun äitini oli äitiyslomalla tai kun hänellä oli vapaata, minut haettiin hoidosta vanhempien työpäivän jälkeen heti jne. Johtunee subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (mikä ei ole vain huono juttu, mutta sitä voisi jotenkin rajoittaa) ym. että nykyään on toisin. Eikä tuo esimerkki koske vain minun perhettäni vaan valtaosalla lapsista oli asiat noin. On melko uusi ilmiö, että lapsi viettää usein tarhassa aikaa paljon enemmän kuin on pakko.

OK, eli sä oot joku ekan-tokan vuosikurssin kasviksen opiskelija, ja oot nyt saanut valaistuksen ja tullut meitä nuhtelemaan tänne, joilla niitä ihan oikeita lapsia jo on En edelleenkään tiedä mikä tuo sun "ennen" on, mutta esim. minut on 70-luvulla viety hoitoon 2kk:n iässä, jolloin äitiysloma loppui, ja yksistään minua varten niitä seimiä ei kyllä ollut perustettu.

 

[---]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

Minä en puhunut vain vauva-ajasta. Aloitukseni koski kaikkia alle kouluikäisiä. Kouluiässähän lapsi saa viettää enemmän aikaa kotona kuin moni päiväkoti-ikäinen. Olen keskustellut näistä asioista monien päiväkodin työntekijöiden kanssa, eivät ole vain minun ajatuksiani. Se on kyllä totta, että kouluikäiset/teinit usein unohdetaan. En vähättele mitenkään sen ikäistenkään laiminlyöntiä.

Kyllä ap on 21-vuotiaaksi aikamoinen asiantuntija...

 

[Kohta kolmen äiti]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

Luulenpa, että nettien keskustelupalstojen tultua vasta viime vuosina kuvioihin, näillä on enemmän pienten lasten kuin jo teini-ikäisten äitejä, jotka eivät netissä ole surffailleet silloin kun nykyiset teinit olivat vauvoja.

Vauvavuodesta luodaan ihmiselle perusturvallisuus ja vauva on fyysisesti riippuvaisempi vanhemmastaan, kuin se 17-vuotias joka voi asua kenties jo omillaan. Itse kiinnyn lapsiini vuosi vuodelta vain enemmän ja pidän arjen yhdessäoloa tärkeänä. On ihanaa kuulla lapselta, kun tullaan kotiin jostain reissusta että "Olipa kivaa!" tai kun isompi lapsi tulee kaulaan halaamaan ja sanoo, että äiti, olet mun pikku rakas. Näitä hetkiä vaalin niin, koska pyrin todellakin siihen että kuulen nuo lauseet heidän suustaan vielä kymmenien vuosien päästäkin.

 

[Pesky Pixie]

En tiedä. Kun mä aloin perhettä perustamaan, niin mulle oli ihan selvää, että enimmäkseen tässä sitten vietetään lapsien kanssa aikaa hyvin pitkään vielä. En kaipaa juhlimaan, enkä muutenkaan ns. omaa aikaa paljoa. Mulla on omaa aikaa kun lapset nukkuvat. En ole vienyt lapsia hoitoon alle 3-vuotiaana ja vieläkin yritän lykätä sitä mahd. pitkään. Mä jaksan ja haluan olla omien lasteni kanssa. Lapset ei ole olleet yöhoidossa kuin kerran.

Tunnetko nyt itsesi muita paremmaksi, koska toimit noin?
Mun silmissä oot pelle. Olen itsekin vuosia lapsen kanssa kotona, mutta ei se tee yhtään parempaa ihmistä kun muistakaan

Kuka ihme on sanonut, että tunnen itseni paremmaksi kuin muut? Tässähän kysyttiin selkeä kysymys, johon vastasin omasta näkökulmastani niin kuin muutkin. Musta on aika ala-arvoista ruveta nimittämään toista pelleksi, varsinkaan kun viestissäni ei missään kohtaa viitata siihen, että pitäisin itseäni parempana kuin muut. En pidä. Kerroin vain miten meillä eletään.

 

[Kohta kolmen äiti]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

Minä en puhunut vain vauva-ajasta. Aloitukseni koski kaikkia alle kouluikäisiä. Kouluiässähän lapsi saa viettää enemmän aikaa kotona kuin moni päiväkoti-ikäinen. Olen keskustellut näistä asioista monien päiväkodin työntekijöiden kanssa, eivät ole vain minun ajatuksiani. Se on kyllä totta, että kouluikäiset/teinit usein unohdetaan. En vähättele mitenkään sen ikäistenkään laiminlyöntiä.

Kyllä ap on 21-vuotiaaksi aikamoinen asiantuntija...

Turha länkyttää iästä tai lapsiluvusta, osuiko ja upposiko kun et parempia argumentteja keksi?

 

[hanna]

Lapsen ja äidin symbioosi neljän seinän sisällä pitkään kaikenlaisten tukien turvin on luonnotonta ja historiallisesti nuorta.
Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu olemaan koko ajan vain lastensa kanssa.
Tämä pointti unohdetaan aina, kun halutaan korottaa ja hoidattaa itseään alentamalla muita äitejä ja muitten perheitten ratkaisuja.

Hyvä hyvä, loistavasti kirjoitettu!

 

[Jenis]

Vauvavuodesta luodaan ihmiselle perusturvallisuus ja vauva on fyysisesti riippuvaisempi vanhemmastaan, kuin se 17-vuotias joka voi asua kenties jo omillaan. Itse kiinnyn lapsiini vuosi vuodelta vain enemmän ja pidän arjen yhdessäoloa tärkeänä. On ihanaa kuulla lapselta, kun tullaan kotiin jostain reissusta että "Olipa kivaa!" tai kun isompi lapsi tulee kaulaan halaamaan ja sanoo, että äiti, olet mun pikku rakas. Näitä hetkiä vaalin niin, koska pyrin todellakin siihen että kuulen nuo lauseet heidän suustaan vielä kymmenien vuosien päästäkin.

Mä oon kans hoitanut vauvani kotona, ja olen itse asiassa kotiäiti nytkin - en siis missään nimessä vastusta vauvojen vaalimista Tuo perusturvallisuuspointti varmasti pätee, mutta silti katson että se varsinainen "työ" tehdään myöhemmin, siis että ne muksut nimenomaan vaivautuisivat vanhempiaan halailemaan vielä siinä teini-iässäkin Omien lasten kanssa on mennyt just noin, että mitä isommiksi ne kasvaa, sitä kivempi niiden kanssa on olla ja tehdä kaikenlaista.

 

[---]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

Minä en puhunut vain vauva-ajasta. Aloitukseni koski kaikkia alle kouluikäisiä. Kouluiässähän lapsi saa viettää enemmän aikaa kotona kuin moni päiväkoti-ikäinen. Olen keskustellut näistä asioista monien päiväkodin työntekijöiden kanssa, eivät ole vain minun ajatuksiani. Se on kyllä totta, että kouluikäiset/teinit usein unohdetaan. En vähättele mitenkään sen ikäistenkään laiminlyöntiä.

Kyllä ap on 21-vuotiaaksi aikamoinen asiantuntija...

Turha länkyttää iästä tai lapsiluvusta, osuiko ja upposiko kun et parempia argumentteja keksi?

Mä voitin, jippii

 

[Ja toisaalta]

Toisaalta myös tehdään lapsia 3 vuoden välein, että itse saisi vaan olla kotona. Aikamoista itsekkyyttä sekin.

 

[vieras]

Olen yliopistossa, kiitos vain. Nuo asiat ovat nimenomaan 2000-luvun ilmiöitä. Esimerkki: Kun olin lapsi, olin hoidossa mahd. lyhyitä päiviä, en ollut vauvana paljon yökylässä, en ollut hoidossa, kun äitini oli äitiyslomalla tai kun hänellä oli vapaata, minut haettiin hoidosta vanhempien työpäivän jälkeen heti jne. Johtunee subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (mikä ei ole vain huono juttu, mutta sitä voisi jotenkin rajoittaa) ym. että nykyään on toisin. Eikä tuo esimerkki koske vain minun perhettäni vaan valtaosalla lapsista oli asiat noin. On melko uusi ilmiö, että lapsi viettää usein tarhassa aikaa paljon enemmän kuin on pakko.

OK, eli sä oot joku ekan-tokan vuosikurssin kasviksen opiskelija, ja oot nyt saanut valaistuksen ja tullut meitä nuhtelemaan tänne, joilla niitä ihan oikeita lapsia jo on En edelleenkään tiedä mikä tuo sun "ennen" on, mutta esim. minut on 70-luvulla viety hoitoon 2kk:n iässä, jolloin äitiysloma loppui, ja yksistään minua varten niitä seimiä ei kyllä ollut perustettu.

Ja oliko tuo mielestäsi hyvä juttu, että vauvat vietiin hoitoon tuossa iässä?

 

[hehehe]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

Minä en puhunut vain vauva-ajasta. Aloitukseni koski kaikkia alle kouluikäisiä. Kouluiässähän lapsi saa viettää enemmän aikaa kotona kuin moni päiväkoti-ikäinen. Olen keskustellut näistä asioista monien päiväkodin työntekijöiden kanssa, eivät ole vain minun ajatuksiani. Se on kyllä totta, että kouluikäiset/teinit usein unohdetaan. En vähättele mitenkään sen ikäistenkään laiminlyöntiä.

Kyllä ap on 21-vuotiaaksi aikamoinen asiantuntija...

Turha länkyttää iästä tai lapsiluvusta, osuiko ja upposiko kun et parempia argumentteja keksi?

Mä voitin, jippii

Voi oletpas lapsellinen
Ärsyttäähän monia kun parinkympin puolella oleva nainen tietää enemmän
EI MYÖNNETÄ IKINÄ!!!

 

[hanna]

Toisaalta myös tehdään lapsia 3 vuoden välein, että itse saisi vaan olla kotona. Aikamoista itsekkyyttä sekin.

Totta tämäkin...

 

[minusta]

Olen yliopistossa, kiitos vain. Nuo asiat ovat nimenomaan 2000-luvun ilmiöitä. Esimerkki: Kun olin lapsi, olin hoidossa mahd. lyhyitä päiviä, en ollut vauvana paljon yökylässä, en ollut hoidossa, kun äitini oli äitiyslomalla tai kun hänellä oli vapaata, minut haettiin hoidosta vanhempien työpäivän jälkeen heti jne. Johtunee subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (mikä ei ole vain huono juttu, mutta sitä voisi jotenkin rajoittaa) ym. että nykyään on toisin. Eikä tuo esimerkki koske vain minun perhettäni vaan valtaosalla lapsista oli asiat noin. On melko uusi ilmiö, että lapsi viettää usein tarhassa aikaa paljon enemmän kuin on pakko.

OK, eli sä oot joku ekan-tokan vuosikurssin kasviksen opiskelija, ja oot nyt saanut valaistuksen ja tullut meitä nuhtelemaan tänne, joilla niitä ihan oikeita lapsia jo on En edelleenkään tiedä mikä tuo sun "ennen" on, mutta esim. minut on 70-luvulla viety hoitoon 2kk:n iässä, jolloin äitiysloma loppui, ja yksistään minua varten niitä seimiä ei kyllä ollut perustettu.

Ja oliko tuo mielestäsi hyvä juttu, että vauvat vietiin hoitoon tuossa iässä?

tuskin se kenenkään mielestä oli hyvä, mutta turha väittää nykyvanhempia itsekkäämmiksi jos vie lapsen hoitoon esim 1v5kk iässä. Sitäkin kun tahdotaan taivastella ja pitää huonon vanhemman merkkinä.

 

[minusta]

Toisaalta myös tehdään lapsia 3 vuoden välein, että itse saisi vaan olla kotona. Aikamoista itsekkyyttä sekin.

totta. Kyse ei enää useinkaan ole lapsen parhaasta.

 

[Jenis]

Ja oliko tuo mielestäsi hyvä juttu, että vauvat vietiin hoitoon tuossa iässä?

Viittasin tuohon "ennen oli paremmin"-pointtiin, eli että milloin "ennen"? 70-luvulla ei ollut juuri minkäänlaisia äitiyslomia, ja sitä ennen taas lapset kulkivat omine päineen vanhempien tai sisarusten mukana. Miten se on "paremmin" kuin nykytilanne? Mutta pari artikkelia ei kenties tarjoa ihan maailman suurinta perspektiiviä tähän(kään) asiaan Jos luit ketjun, huomasit varmaan että itse hoidan vauvani kotona, eli en ole viemässä heitä muutaman kuukauden ikäisenä hoitoon. Se ei tarkoita sitä, etteikö näitä musta-valko-pointteja voisi kritisoida, vai?

Suomen pitkät äitiyslomat/hoitovapaat on muuten aika poikkeuksellisia, jos kattoo vähän laajemmalla mittakaavalla.

 

[ap]

Olen yliopistossa, kiitos vain. Nuo asiat ovat nimenomaan 2000-luvun ilmiöitä. Esimerkki: Kun olin lapsi, olin hoidossa mahd. lyhyitä päiviä, en ollut vauvana paljon yökylässä, en ollut hoidossa, kun äitini oli äitiyslomalla tai kun hänellä oli vapaata, minut haettiin hoidosta vanhempien työpäivän jälkeen heti jne. Johtunee subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (mikä ei ole vain huono juttu, mutta sitä voisi jotenkin rajoittaa) ym. että nykyään on toisin. Eikä tuo esimerkki koske vain minun perhettäni vaan valtaosalla lapsista oli asiat noin. On melko uusi ilmiö, että lapsi viettää usein tarhassa aikaa paljon enemmän kuin on pakko.

OK, eli sä oot joku ekan-tokan vuosikurssin kasviksen opiskelija, ja oot nyt saanut valaistuksen ja tullut meitä nuhtelemaan tänne, joilla niitä ihan oikeita lapsia jo on En edelleenkään tiedä mikä tuo sun "ennen" on, mutta esim. minut on 70-luvulla viety hoitoon 2kk:n iässä, jolloin äitiysloma loppui, ja yksistään minua varten niitä seimiä ei kyllä ollut perustettu.

Ja oliko tuo mielestäsi hyvä juttu, että vauvat vietiin hoitoon tuossa iässä?

tuskin se kenenkään mielestä oli hyvä, mutta turha väittää nykyvanhempia itsekkäämmiksi jos vie lapsen hoitoon esim 1v5kk iässä. Sitäkin kun tahdotaan taivastella ja pitää huonon vanhemman merkkinä.

Minusta tärkeämpi pointti on hoitopäivien pituus/lasten kanssa vietetty aika kuin se, missä iässä lapsi aloittaa hoidossa. En siis hakenut mitään päivähoito vs. kotihoito-keskustelua.

 

[ap]

Ja oliko tuo mielestäsi hyvä juttu, että vauvat vietiin hoitoon tuossa iässä?

Viittasin tuohon "ennen oli paremmin"-pointtiin, eli että milloin "ennen"? 70-luvulla ei ollut juuri minkäänlaisia äitiyslomia, ja sitä ennen taas lapset kulkivat omine päineen vanhempien tai sisarusten mukana. Miten se on "paremmin" kuin nykytilanne? Mutta pari artikkelia ei kenties tarjoa ihan maailman suurinta perspektiiviä tähän(kään) asiaan Jos luit ketjun, huomasit varmaan että itse hoidan vauvani kotona, eli en ole viemässä heitä muutaman kuukauden ikäisenä hoitoon. Se ei tarkoita sitä, etteikö näitä musta-valko-pointteja voisi kritisoida, vai?

Suomen pitkät äitiyslomat/hoitovapaat on muuten aika poikkeuksellisia, jos kattoo vähän laajemmalla mittakaavalla.

Puhun enimmäkseen 80-90-luvusta. Oli asiat miten tahansa ennen niin siltikin näen liiallisen itsekkyyden ongelmana, jos lapsi siitä kärsii.

 

[minusta]

Olen yliopistossa, kiitos vain. Nuo asiat ovat nimenomaan 2000-luvun ilmiöitä. Esimerkki: Kun olin lapsi, olin hoidossa mahd. lyhyitä päiviä, en ollut vauvana paljon yökylässä, en ollut hoidossa, kun äitini oli äitiyslomalla tai kun hänellä oli vapaata, minut haettiin hoidosta vanhempien työpäivän jälkeen heti jne. Johtunee subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (mikä ei ole vain huono juttu, mutta sitä voisi jotenkin rajoittaa) ym. että nykyään on toisin. Eikä tuo esimerkki koske vain minun perhettäni vaan valtaosalla lapsista oli asiat noin. On melko uusi ilmiö, että lapsi viettää usein tarhassa aikaa paljon enemmän kuin on pakko.

OK, eli sä oot joku ekan-tokan vuosikurssin kasviksen opiskelija, ja oot nyt saanut valaistuksen ja tullut meitä nuhtelemaan tänne, joilla niitä ihan oikeita lapsia jo on En edelleenkään tiedä mikä tuo sun "ennen" on, mutta esim. minut on 70-luvulla viety hoitoon 2kk:n iässä, jolloin äitiysloma loppui, ja yksistään minua varten niitä seimiä ei kyllä ollut perustettu.

Ja oliko tuo mielestäsi hyvä juttu, että vauvat vietiin hoitoon tuossa iässä?

tuskin se kenenkään mielestä oli hyvä, mutta turha väittää nykyvanhempia itsekkäämmiksi jos vie lapsen hoitoon esim 1v5kk iässä. Sitäkin kun tahdotaan taivastella ja pitää huonon vanhemman merkkinä.

Minusta tärkeämpi pointti on hoitopäivien pituus/lasten kanssa vietetty aika kuin se, missä iässä lapsi aloittaa hoidossa. En siis hakenut mitään päivähoito vs. kotihoito-keskustelua.

joo, toki ymmärrän pointtisi, vastasin vaan edelliselle. Tottahan on, että valitettavan harva pienten lasten vanhempi käyttää hyödykseen esim lyhennettyä työaikaa, jota on kuitenkin mahdollisuus tehdä niin kauan kuin lapsi pääsee toiselta luokalta. Rahallisesti menetys on pieni, mutta ainakin meidän perheen ja varsinkin lasten arjen se on kyllä muuttanut täysin
Tässä olen sun kans samoilla linjoilla, mutta siinä, että ennen oli paremmin, en tosiaan

 

[mami]

Ei se ole itsekkyyttä jos käyt töissä ja työmatka vievät sen about 10 tuntia, niinpä yhteistä aikaa ei jää kuin se vaivaiset 3 tuntia illasta arki-iltoina. Pakkohan se on tienata jos aikoo vuokran maksun jälkeen ostaa vielä jotain vaatetta ja muuta mukavaa, eikä suinkaan itselle vaan myös lapselle.

Ja kyllä vanhemmatkin tarvivat vapaata arjesta, samalla se on sitä lapsellu kun on vaikkapa siellä yökylässä.

Mutta tietysti, kohtuus kaikessa. Ennen muinoin oli tosiaan isovanhemmat paljon mukana lastenhoidossa mikä ei enää ole mahdollista juurikin sen takia, että äidit ovat pakotettuja olemaan töissä. Kotihoito ei enää onnistu samanlailla kuin ennen.

Ajat muuttuvat ja sen myötä myös ihmiset.

 

[vieras]

Onko todella 4-5-vuotiaan lapsen edun mukaista pitää häntä kotona kun saa toisen lapsen? Mielestäni tuon ikäinen tarvitsee jo ikäistään seuraa ja paljon aktiviteettia. Aika ei todellakaan riitä vauvan hoidon lomassa.

Mä olen miettinyt tätä paljon,sillä syksyllä tämä on perheellemme ajankohtaista. MUN mielestäni ei ole. Vauvan kanssa todella suuri osa ajasta menee jo pelkästään imettämiseen. Mä en yksinkertaisesti voi tarjota viisivuotiaallemme samanlaista päiväohjelmaa kuin päivähoidossa tarjotaan. Vauva syntyy lokakuussa,joten ulkona imettäminen on mahdotonta.

Mielestäni on fiksumpaa,että poika on osa-aikaisena päiväkodissa ja saa siellä seuraa samanikäisistä kavereista plus askartelut,musiikkituokiot,retket..ja seuraava vuosi onkin sitten eskarivuosi. Veikkaan että mukavampaa aloittaa tutussa porukassa ja tutussa päiväkodissa,täällä kun ei paikkojen varailu vuotta aikaisemmin onnistu.

Ja toki ymmärrän,että on myös äitejä joihin synnytys ei vaikuta millään tavalla ja jotka hyppäävät synnäriltä suoraan hellan ääreen ja kerhoilemaan isompien kanssa. Valitettavasti en kuulu heihin Entä jos repeän pahasti ja liikkuminen/istuminen/nosteleminen on vaikeaa? Entä jos vauva syntyy keisarinleikkauksella ja toipuminen kestää pidempään? Entäs jos sairastun synnytyksenjälkeiseen masennukseen?

Kun tilanteita on ihan yhtä monta kuin perheitäkin on,niin ei viitsitä esittää tietävämme toisten asioista enempää kuin tiedämme. Loppujen lopuksi ne piittaamattomat vanhemmat ovat kuitenkin vähemmistöä. Kukaan ei tiedä miksi naapurin Jere on hoidossa vaikka isä on kotona,eikä kenenkään tarvitse tietää. Se ei kuulu meille ja piste.

 

[Kohta kolmen äiti]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

Minä en puhunut vain vauva-ajasta. Aloitukseni koski kaikkia alle kouluikäisiä. Kouluiässähän lapsi saa viettää enemmän aikaa kotona kuin moni päiväkoti-ikäinen. Olen keskustellut näistä asioista monien päiväkodin työntekijöiden kanssa, eivät ole vain minun ajatuksiani. Se on kyllä totta, että kouluikäiset/teinit usein unohdetaan. En vähättele mitenkään sen ikäistenkään laiminlyöntiä.

Kyllä ap on 21-vuotiaaksi aikamoinen asiantuntija...

Turha länkyttää iästä tai lapsiluvusta, osuiko ja upposiko kun et parempia argumentteja keksi?

Mä voitin, jippii

Voi oletpas lapsellinen
Ärsyttäähän monia kun parinkympin puolella oleva nainen tietää enemmän
EI MYÖNNETÄ IKINÄ!!!

Ei tietenkään myönnetä, kummasti se suun soitto loppuu siinä kohtaa kun lapsia on kaksi ja kukaan ei tule kolmen lapsen äidille palstoilla rääpimään päätään. Itse olen yhä edelleen, kolmekymppisenä kolmen lapsen äitinä sitä mieltä kuin olin parikymppisenäkin, että tieto ei ole yhteydessä siihen, onko itsellä lapsia ja kuinka monta.

Ja harmin paikka, kun minulta jäi hoksaamatta tuo maaginen tehdään lapsia kolmen vuoden välein idea, omani kun olen pyöräyttänyt vain kahden vuoden väleillä

 

[poipoipoi]

Perheet polarisoituvat aika voimakkaasti nykyään. On pieni porukka, joiden "pitää päästä bailaamaan", ryypätä ja saada mahdollisimman paljon omaa aikaa. Ongelmat (sosiaaliset, taloudelliset, päihde jne.) tuppaavat kasaantumaan pienelle joukolle entistä rankemmin. Sitten on suurin osa, joka hoitaa vanhemmuuden ihan hyvin, jopa hienosti - keskiarvoisesti varmasti paremmin kuin koskaan ennen. Suurin osa hoitaa lapsiaan hyvin. Ovat heitä lähellä ja täyttävät heidän tarpeensa.

 

[poipoipoi]

Minusta nykyajan vanhemmat ovat jopa epäitsekkäämpiä. Meidät kun on kasvatettu potemaan jatkuvaa syyllisyyttä jostain Suuret ikäluokat antoivat mennä vaan ja lapset kasvoivat siinä sivussa.

 

[ap]

Olen yliopistossa, kiitos vain. Nuo asiat ovat nimenomaan 2000-luvun ilmiöitä. Esimerkki: Kun olin lapsi, olin hoidossa mahd. lyhyitä päiviä, en ollut vauvana paljon yökylässä, en ollut hoidossa, kun äitini oli äitiyslomalla tai kun hänellä oli vapaata, minut haettiin hoidosta vanhempien työpäivän jälkeen heti jne. Johtunee subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (mikä ei ole vain huono juttu, mutta sitä voisi jotenkin rajoittaa) ym. että nykyään on toisin. Eikä tuo esimerkki koske vain minun perhettäni vaan valtaosalla lapsista oli asiat noin. On melko uusi ilmiö, että lapsi viettää usein tarhassa aikaa paljon enemmän kuin on pakko.

OK, eli sä oot joku ekan-tokan vuosikurssin kasviksen opiskelija, ja oot nyt saanut valaistuksen ja tullut meitä nuhtelemaan tänne, joilla niitä ihan oikeita lapsia jo on En edelleenkään tiedä mikä tuo sun "ennen" on, mutta esim. minut on 70-luvulla viety hoitoon 2kk:n iässä, jolloin äitiysloma loppui, ja yksistään minua varten niitä seimiä ei kyllä ollut perustettu.

Ja oliko tuo mielestäsi hyvä juttu, että vauvat vietiin hoitoon tuossa iässä?

tuskin se kenenkään mielestä oli hyvä, mutta turha väittää nykyvanhempia itsekkäämmiksi jos vie lapsen hoitoon esim 1v5kk iässä. Sitäkin kun tahdotaan taivastella ja pitää huonon vanhemman merkkinä.

Minusta tärkeämpi pointti on hoitopäivien pituus/lasten kanssa vietetty aika kuin se, missä iässä lapsi aloittaa hoidossa. En siis hakenut mitään päivähoito vs. kotihoito-keskustelua.

joo, toki ymmärrän pointtisi, vastasin vaan edelliselle. Tottahan on, että valitettavan harva pienten lasten vanhempi käyttää hyödykseen esim lyhennettyä työaikaa, jota on kuitenkin mahdollisuus tehdä niin kauan kuin lapsi pääsee toiselta luokalta. Rahallisesti menetys on pieni, mutta ainakin meidän perheen ja varsinkin lasten arjen se on kyllä muuttanut täysin
Tässä olen sun kans samoilla linjoilla, mutta siinä, että ennen oli paremmin, en tosiaan

Asiat oli paremmin kultaisella 90-luvulla (etenkin sen alussa) kun olin lapsi. Yhteiskunnassa meni taloudellisestikin paremmin eikä kouluissa/päiväkodeissa säästetty esim. ryhmäkokojen ym. puolesta.

 

[minusta]

Olen yliopistossa, kiitos vain. Nuo asiat ovat nimenomaan 2000-luvun ilmiöitä. Esimerkki: Kun olin lapsi, olin hoidossa mahd. lyhyitä päiviä, en ollut vauvana paljon yökylässä, en ollut hoidossa, kun äitini oli äitiyslomalla tai kun hänellä oli vapaata, minut haettiin hoidosta vanhempien työpäivän jälkeen heti jne. Johtunee subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (mikä ei ole vain huono juttu, mutta sitä voisi jotenkin rajoittaa) ym. että nykyään on toisin. Eikä tuo esimerkki koske vain minun perhettäni vaan valtaosalla lapsista oli asiat noin. On melko uusi ilmiö, että lapsi viettää usein tarhassa aikaa paljon enemmän kuin on pakko.

OK, eli sä oot joku ekan-tokan vuosikurssin kasviksen opiskelija, ja oot nyt saanut valaistuksen ja tullut meitä nuhtelemaan tänne, joilla niitä ihan oikeita lapsia jo on En edelleenkään tiedä mikä tuo sun "ennen" on, mutta esim. minut on 70-luvulla viety hoitoon 2kk:n iässä, jolloin äitiysloma loppui, ja yksistään minua varten niitä seimiä ei kyllä ollut perustettu.

Ja oliko tuo mielestäsi hyvä juttu, että vauvat vietiin hoitoon tuossa iässä?

tuskin se kenenkään mielestä oli hyvä, mutta turha väittää nykyvanhempia itsekkäämmiksi jos vie lapsen hoitoon esim 1v5kk iässä. Sitäkin kun tahdotaan taivastella ja pitää huonon vanhemman merkkinä.

Minusta tärkeämpi pointti on hoitopäivien pituus/lasten kanssa vietetty aika kuin se, missä iässä lapsi aloittaa hoidossa. En siis hakenut mitään päivähoito vs. kotihoito-keskustelua.

joo, toki ymmärrän pointtisi, vastasin vaan edelliselle. Tottahan on, että valitettavan harva pienten lasten vanhempi käyttää hyödykseen esim lyhennettyä työaikaa, jota on kuitenkin mahdollisuus tehdä niin kauan kuin lapsi pääsee toiselta luokalta. Rahallisesti menetys on pieni, mutta ainakin meidän perheen ja varsinkin lasten arjen se on kyllä muuttanut täysin
Tässä olen sun kans samoilla linjoilla, mutta siinä, että ennen oli paremmin, en tosiaan

Asiat oli paremmin kultaisella 90-luvulla (etenkin sen alussa) kun olin lapsi. Yhteiskunnassa meni taloudellisestikin paremmin eikä kouluissa/päiväkodeissa säästetty esim. ryhmäkokojen ym. puolesta.

Eikös 90-luvulla ollut kamala lama-aika??? Aika tosiaan tuntuu kultaavan muistot