Miksi nykyvanhemmat ovat niin itsekkäitä?

[Minttu]

Onko sulla ap itsellä lapsia?

Niin?

 

[vieras]

Lapsettomana olisi helppo yhtyä ap:n provoiluun, sillä juuri hänen luettelemista syistä minulla ei olekaan mitään kiinnostusta hankkia omia lapsia. Haluan elää vapaata elämää ilman syyllistelyä siitä, että minun tulisi uhrata vähintään 18 vuotta omasta itsestäni jälkikasvulleni.

Mutta peesaan mieluummin näitä muita kirjoittajia, jotka ovat aivan oikealla tavalla huomauttaneet, että vanhemmuus on nykyajan etuoikeus. Ennen vanhaan - eikä tarvitse mennä kuin 50 vuotta taaksepäin - lapset hoituivat siinä sivussa, kaiken tähdellisemmän ohessa. Ei äidillä ollut mahdollisuutta jättäytyä päätöimiseksi äidiksi. Hänellä oli melkoinen työ ja tuska osallistua perheen elättämiseen ja turvaamaan osaltaan sen, että mukuloilla oli jotain muutakin suuhunpantavaa kuin sormet. Silloin muut katsoivat lasten perään, jos nyt edes katsoivat. Eli isovanhemmat ja sisarukset nyt ainakin.

Ap:lla ei taida olla kulttuurihistoria oikein hallussa.

 

[vieras]

Onko todella 4-5-vuotiaan lapsen edun mukaista pitää häntä kotona kun saa toisen lapsen? Mielestäni tuon ikäinen tarvitsee jo ikäistään seuraa ja paljon aktiviteettia. Aika ei todellakaan riitä vauvan hoidon lomassa.

 

[ap]

Mä en ymmärrä tätä väkisin väännettyä vastakkainasettelua. Joko äidin pitää olla lapsessa kiinni 24h ja elää täysin lasten ehdoilla tai sitten on niin mahdottoman huono äiti jos vie lapsen hoitoon. On niin monia syitä miksi kukakin tekee valitsemallaan tavalla. Ei se kyllä musta huonoa äitiä tee, jos pääsen klo 13 töistä ja haen lapsen pk:sta vasta klo 15... Kyllä huonoon vanhemmuuteen vähän enemmän vaaditaan!

Tätä itse asiassa tavallaan ajan takaa. =) Vaikka ei vietä lapsen kanssa aikaa 24/7, ei silti tarvitse toimia kaikissa asioissa itsekkäästi ja pitää lasta ylipitkiä päiviä hoidossa yms.

 

[vm '79]

Onko sulla ap itsellä lapsia?

Niin?

Mäkin haluaisin tietää

 

[vieras]

Lapsettomana olisi helppo yhtyä ap:n provoiluun, sillä juuri hänen luettelemista syistä minulla ei olekaan mitään kiinnostusta hankkia omia lapsia. Haluan elää vapaata elämää ilman syyllistelyä siitä, että minun tulisi uhrata vähintään 18 vuotta omasta itsestäni jälkikasvulleni.

Mutta peesaan mieluummin näitä muita kirjoittajia, jotka ovat aivan oikealla tavalla huomauttaneet, että vanhemmuus on nykyajan etuoikeus. Ennen vanhaan - eikä tarvitse mennä kuin 50 vuotta taaksepäin - lapset hoituivat siinä sivussa, kaiken tähdellisemmän ohessa. Ei äidillä ollut mahdollisuutta jättäytyä päätöimiseksi äidiksi. Hänellä oli melkoinen työ ja tuska osallistua perheen elättämiseen ja turvaamaan osaltaan sen, että mukuloilla oli jotain muutakin suuhunpantavaa kuin sormet. Silloin muut katsoivat lasten perään, jos nyt edes katsoivat. Eli isovanhemmat ja sisarukset nyt ainakin.

Ap:lla ei taida olla kulttuurihistoria oikein hallussa.

Siinä on iso ero, hoitaako lasta sukulaiset vai päiväkoti. Juuri tuossa 80-90-luvulla nuo aloitusviestin kohdat eivät olleet niin yleisiä kuin tällä hetkellä.

 

[---]

Mä en ymmärrä tätä väkisin väännettyä vastakkainasettelua. Joko äidin pitää olla lapsessa kiinni 24h ja elää täysin lasten ehdoilla tai sitten on niin mahdottoman huono äiti jos vie lapsen hoitoon. On niin monia syitä miksi kukakin tekee valitsemallaan tavalla. Ei se kyllä musta huonoa äitiä tee, jos pääsen klo 13 töistä ja haen lapsen pk:sta vasta klo 15... Kyllä huonoon vanhemmuuteen vähän enemmän vaaditaan!

Tätä itse asiassa tavallaan ajan takaa. =) Vaikka ei vietä lapsen kanssa aikaa 24/7, ei silti tarvitse toimia kaikissa asioissa itsekkäästi ja pitää lasta ylipitkiä päiviä hoidossa yms.

Mä en silti ymmärrä mitä tarkoitat tuolla itsekkyydellä. Esimerkiksi mun lapsi on joskus pk:ssa, vaikka mulla on vapaapäivä (olen osa-aikaisesti töissä), että saan hoidettua pankki tms. asioita. Toisaalta lapsi on pk:ssa vaan 4 päivää viikossa. Olenko nyt itsekäs vai en?

 

[she]

Lapsettomana olisi helppo yhtyä ap:n provoiluun, sillä juuri hänen luettelemista syistä minulla ei olekaan mitään kiinnostusta hankkia omia lapsia. Haluan elää vapaata elämää ilman syyllistelyä siitä, että minun tulisi uhrata vähintään 18 vuotta omasta itsestäni jälkikasvulleni.

Mutta peesaan mieluummin näitä muita kirjoittajia, jotka ovat aivan oikealla tavalla huomauttaneet, että vanhemmuus on nykyajan etuoikeus. Ennen vanhaan - eikä tarvitse mennä kuin 50 vuotta taaksepäin - lapset hoituivat siinä sivussa, kaiken tähdellisemmän ohessa. Ei äidillä ollut mahdollisuutta jättäytyä päätöimiseksi äidiksi. Hänellä oli melkoinen työ ja tuska osallistua perheen elättämiseen ja turvaamaan osaltaan sen, että mukuloilla oli jotain muutakin suuhunpantavaa kuin sormet. Silloin muut katsoivat lasten perään, jos nyt edes katsoivat. Eli isovanhemmat ja sisarukset nyt ainakin.

Ap:lla ei taida olla kulttuurihistoria oikein hallussa.

Samoja ajatuksia on kuin tällä kirjoittajalla sillä erotuksella, että lapsia on. Antaa ap:n sitten olla hyväksymällään tavallaan uhrautuva äiti (nähtävästi siis ap:llä ei kuitenkaan ole lapsia).

 

[ap]

Mä en ymmärrä tätä väkisin väännettyä vastakkainasettelua. Joko äidin pitää olla lapsessa kiinni 24h ja elää täysin lasten ehdoilla tai sitten on niin mahdottoman huono äiti jos vie lapsen hoitoon. On niin monia syitä miksi kukakin tekee valitsemallaan tavalla. Ei se kyllä musta huonoa äitiä tee, jos pääsen klo 13 töistä ja haen lapsen pk:sta vasta klo 15... Kyllä huonoon vanhemmuuteen vähän enemmän vaaditaan!

Tätä itse asiassa tavallaan ajan takaa. =) Vaikka ei vietä lapsen kanssa aikaa 24/7, ei silti tarvitse toimia kaikissa asioissa itsekkäästi ja pitää lasta ylipitkiä päiviä hoidossa yms.

Mä en silti ymmärrä mitä tarkoitat tuolla itsekkyydellä. Esimerkiksi mun lapsi on joskus pk:ssa, vaikka mulla on vapaapäivä (olen osa-aikaisesti töissä), että saan hoidettua pankki tms. asioita. Toisaalta lapsi on pk:ssa vaan 4 päivää viikossa. Olenko nyt itsekäs vai en?

Et Maalaisjärkeä peliin. Lapsellasi on kuitenkin 3 vapaapäivää/viikko.

 

[vieras]

Siinä on iso ero, hoitaako lasta sukulaiset vai päiväkoti.

Eli mieluummin 5-vuotias hoitamassa 2-vuotiasta kuin koulutettu ammattilainen päiväkodissa? Aika erikoinen näkökanta.

 

[---]

Mä en ymmärrä tätä väkisin väännettyä vastakkainasettelua. Joko äidin pitää olla lapsessa kiinni 24h ja elää täysin lasten ehdoilla tai sitten on niin mahdottoman huono äiti jos vie lapsen hoitoon. On niin monia syitä miksi kukakin tekee valitsemallaan tavalla. Ei se kyllä musta huonoa äitiä tee, jos pääsen klo 13 töistä ja haen lapsen pk:sta vasta klo 15... Kyllä huonoon vanhemmuuteen vähän enemmän vaaditaan!

Tätä itse asiassa tavallaan ajan takaa. =) Vaikka ei vietä lapsen kanssa aikaa 24/7, ei silti tarvitse toimia kaikissa asioissa itsekkäästi ja pitää lasta ylipitkiä päiviä hoidossa yms.

Mä en silti ymmärrä mitä tarkoitat tuolla itsekkyydellä. Esimerkiksi mun lapsi on joskus pk:ssa, vaikka mulla on vapaapäivä (olen osa-aikaisesti töissä), että saan hoidettua pankki tms. asioita. Toisaalta lapsi on pk:ssa vaan 4 päivää viikossa. Olenko nyt itsekäs vai en?

Et Maalaisjärkeä peliin. Lapsellasi on kuitenkin 3 vapaapäivää/viikko.

Kiitos synninpäästöstä. Ei vaan oikeasti, aika naurettavaa on tuollalailla määritellä mikä on itsekästä ja mikä ei. Kaikilla ei ole mahdollisuutta esim. osa-aikatyöhön, jotkut ovat yh:a, joillakin voi olla terveydellisiä ongelmia... Kun vähän vanhemmaksi tulet ymmärrät, että kaikki ei ole niin mustavalkoista.

 

[peppiliina]

En tiedä. Kun mä aloin perhettä perustamaan, niin mulle oli ihan selvää, että enimmäkseen tässä sitten vietetään lapsien kanssa aikaa hyvin pitkään vielä. En kaipaa juhlimaan, enkä muutenkaan ns. omaa aikaa paljoa. Mulla on omaa aikaa kun lapset nukkuvat. En ole vienyt lapsia hoitoon alle 3-vuotiaana ja vieläkin yritän lykätä sitä mahd. pitkään. Mä jaksan ja haluan olla omien lasteni kanssa. Lapset ei ole olleet yöhoidossa kuin kerran.

Tunnetko nyt itsesi muita paremmaksi, koska toimit noin?
Mun silmissä oot pelle. Olen itsekin vuosia lapsen kanssa kotona, mutta ei se tee yhtään parempaa ihmistä kun muistakaan

 

[Jenis]

Eli parikymppinen ap on "lukenut artikkelin" ja päätellyt siitä, että nykyvanhemmat ovat itsekkäämpiä kuin jotkut menneiden aikojen vanhemmat? Hienoa. Näistä yleistyksistä ja yksinkertaistuksista pääsee jokseenkin eroon vaikka sillä tavalla, että menee korkeakouluun opettelemaan yleissivistystä, perspektiiviä ja suhteellisuudentajua

 

[oksettavaa]

mua itseeni säälittää kans ne lapset siellä päiväkodissa, joiden vanhemmat on kotona ja lapset hoidossa ainakin sen 8h päivä, koskaan ei mitään vapaapäiviä ja kesälläkin hyödynnetään se päivystyshoito..todella surullista.

tuttavapiirissäni on myös yksi mamma jolla on 7lasta, näistä 4 asuu isällään ja kolme pienintä sit on äidillään ja ikinä tuo nainen ei ole töissä ollut, elelee sossun rahoilla ja pitää kaksi lasta täyspäiväsenä päikyssä ja tämän yhden joka on jo tokalla luokalla hän pitää iltapäiväkerhossa 5asti :O muutenkin on noilla pienillä koululaisilla pulaa hoitopaikoista koulun jälkeen kun vanhemmat on töissä, niin sitten sinne otetaan näitä elämäntapatyöttömien lapsia.. tuo akka olis voinut olla tekemättä lapsia kun ei kerran jaksa niiden kans olla..ainiin ja tietty lapset on sit joka toinen viikonloppu isällään.

 

[ap]

Mä en ymmärrä tätä väkisin väännettyä vastakkainasettelua. Joko äidin pitää olla lapsessa kiinni 24h ja elää täysin lasten ehdoilla tai sitten on niin mahdottoman huono äiti jos vie lapsen hoitoon. On niin monia syitä miksi kukakin tekee valitsemallaan tavalla. Ei se kyllä musta huonoa äitiä tee, jos pääsen klo 13 töistä ja haen lapsen pk:sta vasta klo 15... Kyllä huonoon vanhemmuuteen vähän enemmän vaaditaan!

Tätä itse asiassa tavallaan ajan takaa. =) Vaikka ei vietä lapsen kanssa aikaa 24/7, ei silti tarvitse toimia kaikissa asioissa itsekkäästi ja pitää lasta ylipitkiä päiviä hoidossa yms.

Mä en silti ymmärrä mitä tarkoitat tuolla itsekkyydellä. Esimerkiksi mun lapsi on joskus pk:ssa, vaikka mulla on vapaapäivä (olen osa-aikaisesti töissä), että saan hoidettua pankki tms. asioita. Toisaalta lapsi on pk:ssa vaan 4 päivää viikossa. Olenko nyt itsekäs vai en?

Et Maalaisjärkeä peliin. Lapsellasi on kuitenkin 3 vapaapäivää/viikko.

Kiitos synninpäästöstä. Ei vaan oikeasti, aika naurettavaa on tuollalailla määritellä mikä on itsekästä ja mikä ei. Kaikilla ei ole mahdollisuutta esim. osa-aikatyöhön, jotkut ovat yh:a, joillakin voi olla terveydellisiä ongelmia... Kun vähän vanhemmaksi tulet ymmärrät, että kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Luitko huolella aloituksen läpi? Juurihan siinä sanoin, ettei nuo kaikki kohdat ole aina huono asia ja tilanteet vaihtelevat. Ne ovat vaan esimerkkejä tämän päivän tavoista, jotka ovat yleistymässä. Olen lukenut lähiaikoina monta asiantuntija-artikkelia aiheesta. Miksi tästä kirjoitetaan niin paljon, jos mitään ongelmia ei ole? Perhe-elämä ei yksinkertaisesti ole eikä sen pidäkään olla samanlaista kuin elämä lapsettomana.

 

[vm '79]

Vastaahan nyt ap, kuinka monta lasta sulla on? Vai onko kaikki vain artikkelien varassa mitä paasaat? Jos on niin suosittelen hankkimaan hieman enemmän elämänkokemusta ennen kuin kivität ihmisiä asioista joista sulla ei ole harmainta hajua.

 

[Minttu]

Onko sulla ap itsellä lapsia?

Niin?

Mäkin haluaisin tietää

Ei taideta saada vastausta.

 

[Kohta kolmen äiti]

Samoja huomioita tehnyt. Lapset koetaan usein hyvin pelkistettynä osana elämää ja heidän toivotaan soljahtavan siihen juuri niin, kuten vanhemmat haluavat. Jo ensimmäisten viikkojen aikana ahdistutaan vauvan vaatimasta huomiosta jne, imetys takkuaa usein siksi kun ei kyetä sitoutumaan siihen että vauva välillä haluaa olla koko ajan rinnalla jne. Kaikesta luonnollisesta on tehty luonnotonta, jos se ei sovi vanhempien haluamiin kuvioihin.

Minäkin nautin lapsistani. Monet luulevat, että on raskasta, etenkin kun kohta on kolme pientä parin vuoden ikäeroilla. Tämä on aivan mahtavaa. Vauvojen kanssa olen käytännössä ollut lähes 24/7, lyhyitä hoitohetkiä esim. lääkäri tai kauppareissu on vauvavuosiin sisältynyt. En edes haluaisi olla enempää erossa vauvasta ja kolmaskin tulee nukkumaan vieressä niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. Tästä huolimatta minulla on ammatti, vielä opintoja edessä, uranluontia, harrastuksia, monipuolisesti tuota kuuluisaa omaa aikaa mutta vauvavuosi on se, jonka pyhitän vauvalle. Se on yksi ja ainoa vuosi, josta lapsen kasvu lähtee kehittymään ja ne hetket voin pitää häntä vaikka koko ajan kainalossani!

 

[Piika-äiti]

tuntuu, että näitä itsekkäitä vanhempia oli ennenkin. Tiedän usemmakin 70-luvulla syntyneen lapsen, jonka on isovanhemmat täysin hoitaneet ja kasvattaneet. Äidit meni aikaisin töihin, ne jotka oli siis koulunsa käyneet. Ei näistä asioista taidettu ennen niin syyllistää ja puhua. Jokainen teki kuten parhaaksi näki ja lapset kasvoivat kyllä varmasti enemmän "siinä sivussa" kuin nykyisin.

Itse kasvoin juuri näin. En muistele lapsuutta pahalla, oli huikeaa kasvaa mummon, ukin, tädin ja enon ympäröimänä ja jumaloimana pikkutyttönä isolla maatilalla ja oppia 3-vuotiaana lypsämään.

Mutta joku jälki siitä silti jäi. Meidän lapsia ei hoitoon laiteta ennen esikoulua. Teemme nänä muutamat vuodet töitä lasten ehdoilla.

 

[---]

Mä en ymmärrä tätä väkisin väännettyä vastakkainasettelua. Joko äidin pitää olla lapsessa kiinni 24h ja elää täysin lasten ehdoilla tai sitten on niin mahdottoman huono äiti jos vie lapsen hoitoon. On niin monia syitä miksi kukakin tekee valitsemallaan tavalla. Ei se kyllä musta huonoa äitiä tee, jos pääsen klo 13 töistä ja haen lapsen pk:sta vasta klo 15... Kyllä huonoon vanhemmuuteen vähän enemmän vaaditaan!

Tätä itse asiassa tavallaan ajan takaa. =) Vaikka ei vietä lapsen kanssa aikaa 24/7, ei silti tarvitse toimia kaikissa asioissa itsekkäästi ja pitää lasta ylipitkiä päiviä hoidossa yms.

Mä en silti ymmärrä mitä tarkoitat tuolla itsekkyydellä. Esimerkiksi mun lapsi on joskus pk:ssa, vaikka mulla on vapaapäivä (olen osa-aikaisesti töissä), että saan hoidettua pankki tms. asioita. Toisaalta lapsi on pk:ssa vaan 4 päivää viikossa. Olenko nyt itsekäs vai en?

Et Maalaisjärkeä peliin. Lapsellasi on kuitenkin 3 vapaapäivää/viikko.

Kiitos synninpäästöstä. Ei vaan oikeasti, aika naurettavaa on tuollalailla määritellä mikä on itsekästä ja mikä ei. Kaikilla ei ole mahdollisuutta esim. osa-aikatyöhön, jotkut ovat yh:a, joillakin voi olla terveydellisiä ongelmia... Kun vähän vanhemmaksi tulet ymmärrät, että kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Luitko huolella aloituksen läpi? Juurihan siinä sanoin, ettei nuo kaikki kohdat ole aina huono asia ja tilanteet vaihtelevat. Ne ovat vaan esimerkkejä tämän päivän tavoista, jotka ovat yleistymässä. Olen lukenut lähiaikoina monta asiantuntija-artikkelia aiheesta. Miksi tästä kirjoitetaan niin paljon, jos mitään ongelmia ei ole? Perhe-elämä ei yksinkertaisesti ole eikä sen pidäkään olla samanlaista kuin elämä lapsettomana.

Lähes poikkeuksetta se ei olekaan. Jos harratuksia ja matkustelua ym. jatketaan lapsista huolimatta niin ei se välttämättä itsekkyyttä ole. Kukaan asiantuntija ei ole niin suuri filosofi, että voisi määritettä mitä itsekkys on.

 

[Jenis]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

 

[ap]

Eli parikymppinen ap on "lukenut artikkelin" ja päätellyt siitä, että nykyvanhemmat ovat itsekkäämpiä kuin jotkut menneiden aikojen vanhemmat? Hienoa. Näistä yleistyksistä ja yksinkertaistuksista pääsee jokseenkin eroon vaikka sillä tavalla, että menee korkeakouluun opettelemaan yleissivistystä, perspektiiviä ja suhteellisuudentajua

Olen yliopistossa, kiitos vain. Nuo asiat ovat nimenomaan 2000-luvun ilmiöitä. Esimerkki: Kun olin lapsi, olin hoidossa mahd. lyhyitä päiviä, en ollut vauvana paljon yökylässä, en ollut hoidossa, kun äitini oli äitiyslomalla tai kun hänellä oli vapaata, minut haettiin hoidosta vanhempien työpäivän jälkeen heti jne. Johtunee subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (mikä ei ole vain huono juttu, mutta sitä voisi jotenkin rajoittaa) ym. että nykyään on toisin. Eikä tuo esimerkki koske vain minun perhettäni vaan valtaosalla lapsista oli asiat noin. On melko uusi ilmiö, että lapsi viettää usein tarhassa aikaa paljon enemmän kuin on pakko.

 

[Piika-äiti]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

Minä olen yrittänyt pari kertaa vatvoa, mutta se ei kuulema ole palstan mielestä todellakaan tarpeen.

btw. tietääkö joku hyvän toimivan matkavakuutuksen puolet Euroopasta kiertävälle teinille? Siis sellaisen, että voin koska tahansa hypätä koneeseen ja lentää hakemaan hänet pois jos jotain kummaa sattuu...

 

[---]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

Aamen!

 

[ap]

Ja toinen mikä nyppii näissä jankutuskeskusteluissa, on tuo vauva-ajan ihannointi ja painotus. Entäs ne seuraavat 17 vuotta, jotka se ihminen viettää teidän taloudessa? Ketä kiinnostaa hielle haisevan teinipojan ongelmat, ei täällä niitä vatvota tällä antaumuksella? Se on ihan ok ilmeisesti sitten hyljätä ne muksut sinne päikkyyn ja koululaitokseen siinä vaiheessa kun niistä alkaa olla ihan jotain vastustakin vanhemmilleen.

Minä en puhunut vain vauva-ajasta. Aloitukseni koski kaikkia alle kouluikäisiä. Kouluiässähän lapsi saa viettää enemmän aikaa kotona kuin moni päiväkoti-ikäinen. Olen keskustellut näistä asioista monien päiväkodin työntekijöiden kanssa, eivät ole vain minun ajatuksiani. Se on kyllä totta, että kouluikäiset/teinit usein unohdetaan. En vähättele mitenkään sen ikäistenkään laiminlyöntiä.