Miksi nykyvanhemmat ovat niin itsekkäitä?

[vieras]

Nykyään on muodostunut isoksi ongelmaksi se, että perheen perustettuaankin vanhemmat haluavat jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin lapsettomana: työurineen, harrastuksineen, baarireissuineen jne. jne. Totta kai kaikki tarvitsevat myös omaa aikaa, mutta vanhemmuuteen kuuluu "uhrautuminen", kompromissien teko ja joistain asioista luopuminen. Vanhemmuus väistämättä muuttaa elämää ja saakin muuttaa.

Nykyajan ilmiöitä ovat mm. nämä:

-Lapsi on hoidossa, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona.
-Lapsi on hoidossa (joskus kokopäiväisesti), vaikka toinen/molemmat vanhemmat on kotona.
-Lapsi viedään usein hoitoon, vaikka vanhemmalla on vapaata/lomaa.
-Jo vauvaikäinen saatetaan viedä usein yöhoitoon, jotta vanhemmat pääsevät baariin tms.
-Lapsi haetaan hoidosta usein vasta myöhään (paljon myöhemmin kuin vanhempi pääsee töistä ), koska äiti/isä haluaa niin paljon vapaa-aikaa.

jne. jne.

Ja EI, ei nuo kaikki ole aina ja joka tilanteessa huono asia, mutta ehkä joku ymmärtää pointin. Moni noista kohdista ei vielä jonkin aikaa sitten olisi tullut kysymykseenkään.

 

[juupajuu]

Tähän voisi heittää..hoitaako isovanhemmat/sukulaiset/lähipiiri lasta samalla lailla kuin ennen muinoin?

 

[Pesky Pixie]

En tiedä. Kun mä aloin perhettä perustamaan, niin mulle oli ihan selvää, että enimmäkseen tässä sitten vietetään lapsien kanssa aikaa hyvin pitkään vielä. En kaipaa juhlimaan, enkä muutenkaan ns. omaa aikaa paljoa. Mulla on omaa aikaa kun lapset nukkuvat. En ole vienyt lapsia hoitoon alle 3-vuotiaana ja vieläkin yritän lykätä sitä mahd. pitkään. Mä jaksan ja haluan olla omien lasteni kanssa. Lapset ei ole olleet yöhoidossa kuin kerran.

 

[neiti Dina]

kyllähän se tosi on että vanhemmuus on muuttunut ihan hirvittävän paljon. Siinä on hyvää, mutta on huonoakin.

Se vaistomainen tarve olla vauvan lähellä alkaa olla katoava luonnonvara.

 

[mimmu]

Peesaan täysin!

Mulle ihmeteltiin tosi moneen otteeseen, että miksi en hae esikoiselleni alle 2 v päiväkotipaikkaa kun olin raskaana, kun eihän sitä kuulemma muuten jää ollenkaan omaa aikaa kun kakkonen syntyy. WTF

 

[oksitosiini]

Kysymys on nyt siitä, että oikeastaan vanhemmuus ei ole ns uhrautumista vaan lapsen kanssa olisi tarkoitus olla hyvä olla. Jostakin syystä ihmiset eivät enää tule toimeen lastensa kanssa vaan lasten kanssa vietetty aika nähdään työnä ja taakkana. Tähän vaikuttaa mm se, ettei vauvojen kanssa olla niin läheisiä. Vahvaa kiintymyssuhdetta ei pääse muodostumaan kun äiti ja lapsi eivät ole fyysisessä kontaktitssa kovinkaan paljoa. Lapsesta tulee isompana ärtyneempi, stressaantuneempi ja huonommin vanhempiinsa kiintynyt. Tämmöisen lapsen kanssa ei tee mieli viettää aikaa. Fyysinen kontakti vähenee entisestään ja lapsesta tulee vielä vaikeampi. Myös vanhempien stressitasoihin vaikuttaa oksitosiinin puute. Vanhemmatkin siis ovat jo valmiiksi pinna kireällä kun fyysinen läheisyys on nykyään niin vähäistä. Kiintymys on ensisijaisesti puolisoon, lapsi potkitaan yhteisestä sängystä pois mahdollisimman aikaisin ja imetys lopahtaa ennen kun edes pääsee käyntiin.

 

[ap]

Tähän voisi heittää..hoitaako isovanhemmat/sukulaiset/lähipiiri lasta samalla lailla kuin ennen muinoin?

Ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin kuin vähän yli 10 vuotta. Vai kuinka kauan on ollut olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus? Olen 21-vuotias ja kun olin lapsi, ei melkein mikään noista kohdista ollut niin yleistä kuin nykyään. Turhaan täällä kinataan aiheesta kotihoito vs. päivähoito. Isompi ongelma on ylipitkät hoitoajat.

 

[dada]

Tiettyjä asioita noista en ymmärrä (toki olen vasta yhden lapsen äiti, joten mielipide tuskin painaa )..
Esimerkiksi jos vanhempi lapsi on kokopäiväisesti hoidossa, vaikka äiti olisi vauvan kanssa kotona, ei mene mun jakeluun (jokainen tekee omat valinnat, eikä kaikki tietenkään sovi kaikille. ),
MUTTA ymmärrän kyllä kuitenkin lapsenkin tarvitsevan virikettä ja kavereita,
ja jos näitä ei muuten ole mahdollista tarjota on päiväkoti ihan oiva paikka siihen.
Tuo kohta, missä kerrot toisen vanhemman olevan kokonaan kotona ja lapsen olevan silti päivähoidossa, ei kerro sinällään mitään..on kuitenkin monia syitä miksi vanhempi voi olla kotona, ja joissain tilanteissa on ehkä lapselle parempi olla muualla??
"Lapsi viedään usein yöhoitoon kun vanhemmat haluaa baariin"..mikä on USEIN?

Ja ei, minä hoidan kotona lapsen kolme vuotiaaksi, eikä lapsi ole liiemmin usein hoidossakaan (niin mikä oli usein? ) ..

 

[Maira]

|O Niin moneen kertaan pureskeltu aihe, että...

Antaa jokaisen tehä niinku parhaaks näkee.

 

[myö]

Minusta nää on nyt vähän eri asioita: useiden on tehtävä töitä ja maksettava lainansa, joka on otettu ennen lasten syntymää ja joka on ihan kohtuullinen tulotaso huomioon ottaen, mutta kuitenkin niin iso, että toisen vanhemman kotiinjääminen vuosikausiksi ei onnistu. Näin meilläkin.

Sen sijaan en hyväksy vauvan jättämistä hoitoon baariin menon ajaksi. Vauva-aika on sen verran lyhyt, että sen ajan jaksaa olla kotona. Meidän lapset ovat olleet ekan kerran yökylässä mummolassa, kun kuopus oli kolme, ja siihen olen tyytyväinen.

Lasten hoitopäivät pysyvät meillä kuudessa-seitsemässä tunnissa. Silti minulle jää vapaa-aikaa, enkä hae lapsiani päikästä heti, kun pääsen töistä.

 

[juu]

Lapsen ja äidin symbioosi neljän seinän sisällä pitkään kaikenlaisten tukien turvin on luonnotonta ja historiallisesti nuorta.
Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu olemaan koko ajan vain lastensa kanssa.
Tämä pointti unohdetaan aina, kun halutaan korottaa ja hoidattaa itseään alentamalla muita äitejä ja muitten perheitten ratkaisuja.

 

[Olet nousukauden lapsi]

Tähän voisi heittää..hoitaako isovanhemmat/sukulaiset/lähipiiri lasta samalla lailla kuin ennen muinoin?

Ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin kuin vähän yli 10 vuotta. Vai kuinka kauan on ollut olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus? Olen 21-vuotias ja kun olin lapsi, ei melkein mikään noista kohdista ollut niin yleistä kuin nykyään. Turhaan täällä kinataan aiheesta kotihoito vs. päivähoito. Isompi ongelma on ylipitkät hoitoajat.

Hohhoijaa. Minä olen 40-vuotias, ja äitini vei minut hoitoon kolmekuukautisena, niinkuin monet muutkin 70-luvun lapset. Revi siitä.

 

[vierailija]

usein on kerran kuussa, kos on kyse yökyläilystä.

 

[Minttu]

Onko sulla ap itsellä lapsia?

 

[Vieras]

No nykyaikaan kuuluu paljon muitakin ilmiöitä joita ei aiemmin ole juurikaan tunnettu tai joihin ei ole ollut mahdollisuutta, niin kuin nyt tuo "oma elämä", harrastukset, työurat ja baarireissut. Toinen ilmiö on ydinperheen kehittyminen perusyksiköksi suurperheen sijaan. Lapsuus on pitkittynyt, samoin nuoruus, elinikä ja terveys ovat ihan toista luokkaa kuin ennen, jolloin on mahdollista tehdä lapsia aina vain iäkkäämpänä.

Perinteinen agraariyhteiskunta sisällytti perheeseen aika suuren joukon ihmisiä jotka kaikki työskentelivät yksikkönä, ei menty "muualle" töihin, vaan työt tehtiin lähipiirissä, ja siihen osallistuivat myös naiset yhtä lailla, kotiäitikäsite oli siis myös täysin tuntematon. Lasten kanssa ei erikseen jääty kotiin tai viety hoitoon, lapset olivat ja kulkivat siinä mukana, hoitivat nuorempiaan, oppivat työhön vanhempien mallia seuraamalla.

Aatelis- ja porvariskodeissa, joissa vain varaa oli, oli sen sijaan useinkin palkatut lastenhoitajat, tai pienetkin lapset lähetettiin sukulaisten luoksi jopa vuosikausiksi. Eivät nämäkään vanhemmat jääneet lasten kanssa kotiin, vaan hoitaja piti lapsista huolen.

Eli vanhemmuus on hyvin suhteellinen ilmiö. Nyt näyttää olevan jälleen vallalla viktoriaanisen ajan moraaliajatteluun perustuva ydinperheihanne, jonka toisaalta on mahdollistanut yhteiskunnan vaurastuminen, taloudellisen tasa-arvon lisääntyminen ja teknologinen kehitys kaikkine elämää helpottavine laitteineen.

 

[minusta]

tuntuu, että näitä itsekkäitä vanhempia oli ennenkin. Tiedän usemmakin 70-luvulla syntyneen lapsen, jonka on isovanhemmat täysin hoitaneet ja kasvattaneet. Äidit meni aikaisin töihin, ne jotka oli siis koulunsa käyneet. Ei näistä asioista taidettu ennen niin syyllistää ja puhua. Jokainen teki kuten parhaaksi näki ja lapset kasvoivat kyllä varmasti enemmän "siinä sivussa" kuin nykyisin.

 

[ap]

|O Niin moneen kertaan pureskeltu aihe, että...

Antaa jokaisen tehä niinku parhaaks näkee.

Sepä se ongelma onkin. Kaikki vanhemmat eivät ajattele lastensa parasta.

 

[agraari]

Lapsen ja äidin symbioosi neljän seinän sisällä pitkään kaikenlaisten tukien turvin on luonnotonta ja historiallisesti nuorta.
Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu olemaan koko ajan vain lastensa kanssa.
Tämä pointti unohdetaan aina, kun halutaan korottaa ja hoidattaa itseään alentamalla muita äitejä ja muitten perheitten ratkaisuja.

jaaa, no eikös tässä vielä vähän aikaa sitten iso osa lapsista ollut vanhempien kanssa kotona päivät pitkät kun maalaistaloissa asuttiin. Lapset olivat siinä vanhempiensa mukana kun vanhemmat tekivät maatilan töitä ja kun kasvoivat niin auttelivat vanhempiaan samalla myös.

toisekseen se että äidin ja vauvan välillä on symbioosi ei tarkoita välttämättä sitä että neljän seinän sisällä tarttee olla...vauvan kanssa voi liikkua ihan vapaasti myös kodin ulkopuolellakin

 

[ap]

Lapsen ja äidin symbioosi neljän seinän sisällä pitkään kaikenlaisten tukien turvin on luonnotonta ja historiallisesti nuorta.
Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu olemaan koko ajan vain lastensa kanssa.
Tämä pointti unohdetaan aina, kun halutaan korottaa ja hoidattaa itseään alentamalla muita äitejä ja muitten perheitten ratkaisuja.

Tyypillistä mustavalkoisuutta palstalla. Miksi vaihtoehdot on joko 24/7 lasten kanssa tai pari, kolme tuntia/ilta? Nykyään on ihan oikeasti ongelmana vanhempien liiallinen itsekkyys. Juuri luin aiheesta artikkelin.

 

[Hattara-Auroora]

Hmmm... Miten niin nykyajan ilmiö? Ennenvanhaan isovanhemmat ja vanhemmat sisarukset on hoitaneet lapset ja äiti saattoi mennä synnytykset jälkeisenä päivänä peltotöihin. Teollistumisen aikaan naiset teki töitä tehtaissa... Milloin lapset on hoidettu pelkästään kotona uhrautuvan äidin voimin?

 

[Vm '79]

Tähän voisi heittää..hoitaako isovanhemmat/sukulaiset/lähipiiri lasta samalla lailla kuin ennen muinoin?

Ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin kuin vähän yli 10 vuotta. Vai kuinka kauan on ollut olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus? Olen 21-vuotias ja kun olin lapsi, ei melkein mikään noista kohdista ollut niin yleistä kuin nykyään. Turhaan täällä kinataan aiheesta kotihoito vs. päivähoito. Isompi ongelma on ylipitkät hoitoajat.

Kun sä olit lapsi niin mitä sä oikeesti tiesit mistään subjelktiivisesta päivähoidosta? Tai miten paljon äidit veivät lapsiaan hoitoon, mihin aikaan mentiin töihin jne? Tuskin paljon mitään, tai sitten olet ollut tosi omituinen lapsi kun sua on kiinnostanut tollaset asiat jo vuonna 1990...

Itse olen sua 10 vuotta vanhempi ja suurin osa mun ikäluokasta jotka tunnen on laitettu kokopäivähoitoon heti vanhempainvapaan loputtua, eli 9kk iässä. Sekö on parempi ja tavoiteltavampi asia?

Kuinka monta lasta sä muuten olet ehtinyt hankkia jo?

 

[sentinel]

Lapsen ja äidin symbioosi neljän seinän sisällä pitkään kaikenlaisten tukien turvin on luonnotonta ja historiallisesti nuorta.
Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu olemaan koko ajan vain lastensa kanssa.
Tämä pointti unohdetaan aina, kun halutaan korottaa ja hoidattaa itseään alentamalla muita äitejä ja muitten perheitten ratkaisuja.

Ainoa kohta mikä meni oikein on "neljän seinän sisällä... on luonnotonta". Kaikki muu on paskaa Vauvan ja äidin symbioosi on ihan luonnollinen ja hyvä ja biologiaan perustuva juttu. Isompi lapsi ehkä kaipaa muutakin, mutta hän kyllä ilmoittaa siitä itse n 3-6 vuotiaana. Esimerkiksi vuoden ikäinen lapsi ei halua olla äidistään erossa, piste.

Sieltä kotoota voi myös lapsen/lasten kanssa lähteä ULOS. Ei tarvii olla neljän seinän sisällä.

 

[Huspati Huta]

Viime viikolla juuri ne suuret ikäluokat saivat palstalla ryöpytystä siitä, kuinka itsekkäitä ovat ja miten nuori sukupolvi joutuu raatamaan ja itse kaiken tekemään ja kukaan ei auta ja niin edelleen.

 

[---]

Mä en ymmärrä tätä väkisin väännettyä vastakkainasettelua. Joko äidin pitää olla lapsessa kiinni 24h ja elää täysin lasten ehdoilla tai sitten on niin mahdottoman huono äiti jos vie lapsen hoitoon. On niin monia syitä miksi kukakin tekee valitsemallaan tavalla. Ei se kyllä musta huonoa äitiä tee, jos pääsen klo 13 töistä ja haen lapsen pk:sta vasta klo 15... Kyllä huonoon vanhemmuuteen vähän enemmän vaaditaan!

 

[ap]

Tähän voisi heittää..hoitaako isovanhemmat/sukulaiset/lähipiiri lasta samalla lailla kuin ennen muinoin?

Ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin kuin vähän yli 10 vuotta. Vai kuinka kauan on ollut olemassa subjektiivinen päivähoito-oikeus? Olen 21-vuotias ja kun olin lapsi, ei melkein mikään noista kohdista ollut niin yleistä kuin nykyään. Turhaan täällä kinataan aiheesta kotihoito vs. päivähoito. Isompi ongelma on ylipitkät hoitoajat.

Hohhoijaa. Minä olen 40-vuotias, ja äitini vei minut hoitoon kolmekuukautisena, niinkuin monet muutkin 70-luvun lapset. Revi siitä.

Mitä tarkoitat tuolla nousukauden lapsella? Onneksi olin lapsi 90-luvulla. Moni asia oli paremmin.