miksi niin monet uskoivaiset ovat suvaitsemattomia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NPOK
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja huh:
Tämmösiä on tosiaan valtaosa munkin tuntemista. Itse asiassa "tavalliset" kristityt ovat pahempia kuin monet lestat, joita tunnen.

No sehän johtuu varmaan siitä, että lestadiolaiset ovat sitä mieltä että kaikki muut kuin lestat joutuvat joka tapauksessa helvettiin. Ei heitä kiinnosta muiden elämä, eikä lestadiolaisuus ole siinä mielessä lähetysuskonto kuin peruskristillisuus, jossa kamala vimma aina olla käännyttämässä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja NPOK:
mutta eikös siellä raamatussa ja jopa isä meidän -rukouksessakin sanota, että pitäs antaa anteeksi toisille, jopa vihollisille?

Niin jos se asia siis kuuluu heille, kai sitten. Mutta jos se ei edes ole heidän asiansa, niin ei siinä heidän anteeksiantoaankaan tarvita. Kai. En minä tiedä, en ole uskovainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jesse:
Alkuperäinen kirjoittaja NPOK:
ja eikös juuri heidän, jos kenen, tulisi olla suvaitsevaisuuden ja anteeksiannon perikuvia? vai olenko missanut uskomisen ytimen?

eivät uskovaiset ole tai luulekkaan olevansa itse jumalia...
he uskovat tietyn jumalan oppeihin ja sanomaan, ei heidän asiansa ole armahtaa muita.

tehdäänhän uskonnon nimissä itsemurhaiskujakin.. menkää kouluun.
uskonto on suurin syy murhiin kautta aikojen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja NPOK:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja NPOK:
tämä uskovainen sanoi minulle, ettei hän voi antaa avioero-syntiäni anteeksi. jätte kiva.

No onpa ikävästi sanottu. Miten se voisi olla hänen asiansa edes antaa asiaa anteeksi. Tuollaisesta käytöksestä en pitäisi minäkään. Jos nyt jotenkin voisin asian sulattaa, voisin sulattaa sen, että minulle sanottaisiin, että minun eroani paheksuttaisiin tai pidettäisiin syntinä, mutta ei se anteeksianto kyllä kenellekään muulle ihmiselle kuulu.

mutta eikös siellä raamatussa ja jopa isä meidän -rukouksessakin sanota, että pitäs antaa anteeksi toisille, jopa vihollisille?

Niin jos se asia siis kuuluu heille, kai sitten. Mutta jos se ei edes ole heidän asiansa, niin ei siinä heidän anteeksiantoaankaan tarvita. Kai. En minä tiedä, en ole uskovainen.

ihanasti sanottu. minäkään en tosiaan tiedä, miten nämä jutut menee, kun en ole ns. uskossa. elämä jatkuu. voimia sulle.
 
Oikeastaan uskovaisten suvaitsemattomuus on aika yksinkertaista.

-"Jos et kuulu meihin et pääse taivaaseen." -> Eipähän kukaan eroa, ja lauma pysyy kasassa. Tähän liittyy tietenkin helvetillä pelottelu jne..
-"Vain meidän tavalla uskovat pääsee taivaaseen." -> Älä edes harkitse muuta uskomistapaa. Me olemme "valittu kansa" ja siis parempia kuin muut.
 
Mä ihmettelin taas viimeksi tänä aamuna, kun sanomalehden yleisönosastolla oli kirjoitus, jossa tuomittiin yksiselitteisesti homoseksuaalien liittojen siunaaminen kirkossa. Jumalalle kuulemma kauhistus tällainen synnissä eläminen. Niin, että minne kirkko on kadottanut sen rakastavan Jumalan, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja joka kehottaa rakastamaan kaikkia sellaisena kuin on.
 
Jos asiaa ajattelee siltä kannalta, että uskon löytänyt vilpittömästi ajattelee tuntevansa totuuden ja toivoisi kovasti sitä samaa muille, voi olla joskus vaikea tuoda asiaa ilmi muulla tavoin kun sillain että muut kokee sen tuomitsevana. Otanpa esimerkin. Jos saisin varmuudella tiedon, että tunnin päästä pommi räjähtää tässä lähistöllä, mutta muut ei tietäisi asiaa eikä itselläni olisi mitään konsteja todistaa sitä, miten yrittäisin sen selostaa? Osa pitäisi hulluna, osa suorastaan suuttuisi jne. Itselläni olisi kova tuska asiasta, kun haluaisin kaikkien pääsevän pois räjähdyksen ulottuvilta mutta tajuaisin ettei se välttämättä onnistuisi.

Tiedän, että on vaikea ymmärtää miten joku kokee oikeudekseen pitää ainoana totuutena tiettyjä asioita, mutta se tulee usein itse todeksi koetun ja eletyn kautta ja saa vakuuttumaan asiasta. Jos omatuntoni kertoo mulle jotain, en voi elää sen vastaisesti. Siksi tullaan usein törmäyskurssille ja tulee väärinymmärryksiä. Täysin väärä lähestymistapahan on osoitella ja tuomita muuta, mutta kaikki ihmiset ei välttämättä osaa toimia mitenkään toisin ja se on surullista ja aiheuttaa kaikenlaista närää. Jollakin voi olla omatunnossaan pakottava tarve tuoda ilmi ettei hyväksy jotain tiettyä asiaa (esim. jonkun mainitsema avioero). Se onkin sitten vaikea tehdä niin, ettei loukkaa toista. Pitää kuitenkin muistaa, että ihminen tekee elämässään kaikki ratkaisut omalta arvopohjaltaan. Siksi uskovienkin (kuten minun) pitäis muistaa, että on mahdotona olettaa kaikkien toimivan ja valitsevan samoin kun itse. Jokainen kumminkin vastaa omista jutuistaan. Tiedän olevani joidenkin mielestä ahdasmielinen, mutta toivon että se kohdistuu sitten omaan itseeni pikemminkin kuin muihin :)

Myöskin on niin, että jos oma usko on jotenkin vääristynyt tai on kokenut menneisyydessä uskonnon taholta vääristymiä tai ahdistusta, ei osaa itsekään välittää mitään positiivista vaan toimii muita kohtaan samoin. Tähän varmaan liittyy toi uhriusnäkökulma.
 
Ateisteilla ei ole mitään lähetyskäskyä täytettävänään eikä huolta toisen kuolemanjälkeisestä olotilasta. Tietty hyökkäävyys kuuluu ateistin kehityskaareen. Toisen uskoa arvostelemalla itse asiassa pyristellään irti oman uskon rippeistä. Nuoret ateistit hakeutuvat vasiten uskonnollisiin tilaisuuksiin päästäkseen väittelemään uskovaisten kanssa (kaverin kanssa häiriköimme älyllisesti nuoria raamattuseuralaisia) ja uskonnollisiin kirjoituksiin vastataan kerkeästi. Itse pistän tappeluvaihteen päälle lähinnä silloin, kun ateismia vastaan hyökätään. "Ateismi on vain yksi uskonto" on hyvä trolli, jos haluaa minut näkemään punaista.
 
Itse olen uskovainen, kuulun tosin nykyään helluntaisrk:n, mutta käynyt paljon muidenkin suuntien tilaisuuksissa.. Mielestäni omassa vakaumuksessaan ja mielipiteissään voi olla vahva, ilman että on ilkeällä tavalla suvaitsematon..siis esim. voi olla uskomattomia ystäviä ja vaikka he tekevätkin asioita erillälailla/väärin, niin ei heitä tarvitse tuomita, asioista/mieleipiteistä voi ihan keskustella asiallisesti... Ja jos ei ole uskossa, niin ei kai sitä silloin koe tekevänsä syntiä..kun ei kai sellaiseen silloin usko.. Suvaita/hyväksyä ei siis tarvitse kaikkea, mutta asiat voi ilmaista monella tavalla..
 
Mutkaton yhdessäolo toista vakaumusta edustavan kanssa on parhainta. Kerran oli työkaverina mormoni eikä meillä koskaan ollut mitään kinaa uskonnosta. Hän edusti omaa vakaumustaan ja minä omaani ja se siitä. Kerran kaupassa näin hänet vaimoineen ja suunnittelivat Yhdysvaltoihin muuttoa. Ilmaisin tietäväni heidän uskonnostaan ehdottamalla kaupungiksi Salt Lake Cityä, mutta mies tuumi, ettei ainakaan sinne.

Lukiossa ystävystyin hellarin kanssa ja toisinaan jutellessamme hän toi vaivihkaa Jeesuksen mukaan juttuihin. Silloin valitin: "TAAS tulee uskonnollista propagandaa!" Ja hän ymmärsi lopettaa. Oli hetken hiljaa ja alkoi jutella muista asioista. Jollei olisi ymmärtänyt vaieta, niin emme olisi ystävystyneet. Toisaalta emme kaveeranneet silloinkaan, kun hän vielä vietti maallista elämää. Tutustumisemme alkoi vasta selvästä evankelioimistilanteesta, tai ristiretkun evankeljuilusta, kuten olisin myöhemmin tilannetta kuvaillut.
 
Jos nyt ajatellaan kristinuskoa, niin ei kaikkea pidäkään suvaita. Lyhyesti: Raamatun Jumala on toki rakastava, välittää jokaisesta jne. mutta Raamatun lehdiltä on myös luettavissa, ettei Jumalakaan kaikkea hyväksy. On asioita (ajatuksen, sanojen, tekojen ja laiminlyöntien tasolla) jotka on väärin. Tässä kohden jokainen ihminen tarvii Jumalaa ja ennen muuta sen tunnustamista, että on toiminut ja toimii väärin. Jos tämä pointti unohtuu, päädytään hakoteille. Tässä oli siis se teologinen perusta :) Enkä nyt oleta, että kaikki riemusta kiljuen tän allekirjottaa tai siihen edes uskoo, mutta tässä pääsääntöisesti se mistä hommassa on kyse.

Käytännössä sanoman toteutus on vaikeaa ja aiheuttaa ristiriitoja ihmisten välille sekä sen näkemyksen, että ollaanpas suvaitsemattomia. Lisäksi on vielä asioita, joista uskovaisillakin on keskenään erilaisia käsityksiä ja se lisää hämminkiä entisestään. Esimerkkinä homoseksualisuus, josta joku jo mainitsikin. Homoseksuaaliset suhteet Raamatussa useassa kohdassa mainitaan Jumalalle kauhistukseksi ja vääräksi asiaksi. No, osa tulkitsee Raamattua niin, että kyse on silloiseen kulttuuriin sidoksissa olevasta asiasta (kuten vaikka se, että naisilla pitää olla pitkä tukka ja hiukset peitettynä, miehellä taas ei näin saa olla) eikä Jumalan tahdosta. Toiset taas näkee, että homoseksuaalisuus on vääristynyttä käyttäytymistä ja Jumalan tahdon vastaista ja jos ihminen ei sitä tunnusta, pieleen mennään eikä asiaa missään tapauksessa voi eikä edes pidä hyväksyä, koska ihminen ei silloin hyväksy Jumalan kaikkivaltiutta. Sitten kun kaksi näin erilaista näkökulmaa ryhtyy omista lähtökohdistaan vääntämään asiasta, eihän siitä voi seurata kun väärinymmärryksiä ja "sotaa". Miten voisi syntyä yhteisymmärrys, kun tulkinnat on niin erilaiset? Väitellä voi vaikka maailman tappiin asti. Oman mielipiteen voi toki tuoda esiin ja hyväksikin se on, mutta toisia on mahdoton väkisin taivuttaa samaan muottiin - puolin tai toisin.

Itse seuraan sitä minkä Raamatun ja Jumalan tuntemisen pohjalta oikeaksi näen ja yritän tehdä sen niin, että oon itselleni ja muillekin rehellinen mutta jätän muille ratkaistavaksi miten itse toimii. Totta kai toivon, että mahdollisimman moni löytää sen minkä itse oon löytänyt, mutta se ei millään väkipakolla toimi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Ja ne, ketkä eivät usko, heillä on todella mustavalkoinen ajattelutapa ja pitävät uskovaisia hulluina. Se vasta fiksua on...

no itse en kuulu tuollaisiin. jos tiedän jonkun olevan uskossa, en esim kiroile hänen läsnäollessaan ja muutenkin katon mitä puhun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elopompelo:
Mä ihmettelin taas viimeksi tänä aamuna, kun sanomalehden yleisönosastolla oli kirjoitus, jossa tuomittiin yksiselitteisesti homoseksuaalien liittojen siunaaminen kirkossa. Jumalalle kuulemma kauhistus tällainen synnissä eläminen. Niin, että minne kirkko on kadottanut sen rakastavan Jumalan, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja joka kehottaa rakastamaan kaikkia sellaisena kuin on.

Raamattu kertoo meille hyvin selkeästi, että homous on synti ja kauhistus Jumalalle. Ei kirkon siis kuulu siunata homoutta, eikä Jumala tule homosuhteita siunaamaan koskaan.

Jumala rakastaa syntisiä, mutta vihaa syntiä. Tämä sama asia pätee myös homouteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NPOK:
Alkuperäinen kirjoittaja tt:
Ja ne, ketkä eivät usko, heillä on todella mustavalkoinen ajattelutapa ja pitävät uskovaisia hulluina. Se vasta fiksua on...

no itse en kuulu tuollaisiin. jos tiedän jonkun olevan uskossa, en esim kiroile hänen läsnäollessaan ja muutenkin katon mitä puhun.

Juu, minua on jäänyt ikuisesti vaivaamaan se, kun kerran matkalla erään uskovan ystäväni kotiin pilkkasin Jeesusta ja hän ilmaisi loukkaantumisensa (siis Jeesuksen puolesta, itse hän ei kyseinen henkilö uskonut olevansa), mutta silti en pyytänyt häneltä anteeksi sanojani. Viimeistään hänen kotinsa kynnyksellä minun olisi pitänyt avata sanainen arkkuni, mutta pysyin hiljaa. Nyt emme enää ole vuosiin pitäneet yhteyttä ja on jo liian myöhäistä katua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vihreä sateenvarjo:
Alkuperäinen kirjoittaja Elopompelo:
Mä ihmettelin taas viimeksi tänä aamuna, kun sanomalehden yleisönosastolla oli kirjoitus, jossa tuomittiin yksiselitteisesti homoseksuaalien liittojen siunaaminen kirkossa. Jumalalle kuulemma kauhistus tällainen synnissä eläminen. Niin, että minne kirkko on kadottanut sen rakastavan Jumalan, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja joka kehottaa rakastamaan kaikkia sellaisena kuin on.

Raamattu kertoo meille hyvin selkeästi, että homous on synti ja kauhistus Jumalalle. Ei kirkon siis kuulu siunata homoutta, eikä Jumala tule homosuhteita siunaamaan koskaan.

Jumala rakastaa syntisiä, mutta vihaa syntiä. Tämä sama asia pätee myös homouteen.

anteeksi, saanko kysyä: ihanko ikivanhasta israelinkansan kirjasta katsot kaikkeen vastauksen? etkö tee omia päätelmiä ja ratkaisuja ollenkaan? en tahdo olla ilkeä vaan ymmärtää, että jos todellakin uskovaisilla näin on, niin enpäs ihmettele nuivaa asennetta ihmisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:
Ateisteilla ei ole mitään lähetyskäskyä..

"Ateismi on vain yksi uskonto" .

...ja se toteutuu hyvin jo tässä elämässä...

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1664951

ja tämä vain pienenä pintaraapaisuna.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vihreä sateenvarjo:
Alkuperäinen kirjoittaja Elopompelo:
Mä ihmettelin taas viimeksi tänä aamuna, kun sanomalehden yleisönosastolla oli kirjoitus, jossa tuomittiin yksiselitteisesti homoseksuaalien liittojen siunaaminen kirkossa. Jumalalle kuulemma kauhistus tällainen synnissä eläminen. Niin, että minne kirkko on kadottanut sen rakastavan Jumalan, joka on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja joka kehottaa rakastamaan kaikkia sellaisena kuin on.

Raamattu kertoo meille hyvin selkeästi, että homous on synti ja kauhistus Jumalalle. Ei kirkon siis kuulu siunata homoutta, eikä Jumala tule homosuhteita siunaamaan koskaan.

Jumala rakastaa syntisiä, mutta vihaa syntiä. Tämä sama asia pätee myös homouteen.

Jos jumala on luonut ihmiset, niin hän on luonut myös homot. Ei kukaan teini-iässä päätä, että "heteroseksi on tylsää, minä alan homoilla". Oma seksuaalinen identiteetti tulee useimmille täytenä yllätyksenä. Jos homous on jumalalle okei, mutta homoseksuaalinen käyttäytyminen ei, niin käytännössä jumala on tuominnut osan ihmisistä selibaattiin, vaikka he eivät olisikaan valinneet katolisen papin uraa. Kuka voi uskoa sellaiseen jumalaan? Minusta nuo pari Raamatun kohtaa pitäisi jättää huomiotta lukemattomien muidenkin kohtien tapaan ( eiväthän kunnon kristityt noitiakaan eli wiccoja tapa, vaikka Raamatussa sanotaankin, että "Noitanaisen älä salli elää" ) ja ottaa homotkin mukaan seurakuntaan omana itsenään. Mieheksi ja naiseksi on jumala ihmiset luonut, mutta myös mieheksi ja mieheksi, ja naiseksi ja naiseksi.
 

Yhteistyössä