Miksi nainen ottaa miehen, josta hänen lapsensa eivät pidä?

jaa-a. Rakkaus on aika ihmeellinen asia. Mä olen miettinyt tota samaa, koska siskollani on ollut ääliömies, joka kaiken lisäksi kohteli esikkoa ihan ääliömäisesti. Pikkusiskonsa taas oli oikeen lemmikki! :headwall: Ja kaikki muut huomasivat tämän paitsi mun sisko. On ollyt yh ja kai sitten huumassansa jotenkin sokeutui. Onneksi ovat eronneet!
 
tätä pitämistä tai sen puutetta ei välttämättä huomaa vielä suhteen alkumetreillä. toisaalta kiintymyssuhde vieraaseen lapseen vaatii myös aikaa, eli sen on annettava rauhassa kehittyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
tätä pitämistä tai sen puutetta ei välttämättä huomaa vielä suhteen alkumetreillä. toisaalta kiintymyssuhde vieraaseen lapseen vaatii myös aikaa, eli sen on annettava rauhassa kehittyä.
Näin. Ja myös lapsi tarvitsee aikaa kiintyä uuteen aikuiseen. Äidin uusi mies saattaa olla lapselle hyvinkin kova paikka, koska se on viimeinen niitti sille lapsen toiveelle, että äiti ja isä palaisivat takaisin yhteen. Lapsi voi kokea myös pettävänsä etävanhempansa, jos kiintyy isäpuoleensa tai äitipuoleensa ja siksi koitaa olla tekemättä niin.

Mä kysyin kauan sitten junnulta, taisi olla just mennyt eskariin, että millaisen miehen äiti voisi tänne kotiin ottaa. Junnun vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "Batmanin". Sitä Batmania ei ole löytynyt, joten yh:na on ollut pakko elää :laugh:

 
Ja miksi mies ottaa naisen joka ei siedä miehen lapsia tai jonka lapset ei siedä häntä? Näistäkin on kuultu aina välillä.

Jos se on se sokea rakkaus, tai se että totuus toisesta ilmenee vasta ajan mittaan, silloin kun on jo kiintynyt toiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
tätä pitämistä tai sen puutetta ei välttämättä huomaa vielä suhteen alkumetreillä. toisaalta kiintymyssuhde vieraaseen lapseen vaatii myös aikaa, eli sen on annettava rauhassa kehittyä.
Näin. Ja myös lapsi tarvitsee aikaa kiintyä uuteen aikuiseen. Äidin uusi mies saattaa olla lapselle hyvinkin kova paikka, koska se on viimeinen niitti sille lapsen toiveelle, että äiti ja isä palaisivat takaisin yhteen. Lapsi voi kokea myös pettävänsä etävanhempansa, jos kiintyy isäpuoleensa tai äitipuoleensa ja siksi koitaa olla tekemättä niin.

Mä kysyin kauan sitten junnulta, taisi olla just mennyt eskariin, että millaisen miehen äiti voisi tänne kotiin ottaa. Junnun vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "Batmanin". Sitä Batmania ei ole löytynyt, joten yh:na on ollut pakko elää :laugh:


Mulla tytär osoitti mieltään kauan uutta miestä kohtaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

 
Kaikki ei aina ole niin yksioikoista. Mitä jos välit huononevat ajanmittaan, kun asutaan jo saman katon alla tai on yhteisiä lapsia?
Entäpä jos biologisen isän ja lapsen välit ovat huonot, pitäisikö silloinkin erota?
 

Yhteistyössä