Tiesittekö, että miehen sukunimen ottaminen symbolisoi sitä, että siirrytte miehen/hänen sukunsa omistukseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kuka tässä Kelasta on puhunut?

Ja mitä tulee siihen, että miehen olisi noloa ottaa naisen sukunimi.. no se on varmaan miehestä itsestään kiinni. Toiset kokee noloksi, toiset ei. Periaatteessa me oltais hyvin voitu ottaa munkin sukunimi, mutta se olisi ollut epäkäytännöllistä. Ensinnäkin mun tyttönimi on paljon hankalampi kuin miehen ja toisekseen sitten meitä olisi ollut lähipiirissä kaksi täysin samannimistä pariskuntaa :). Ja kahta eri sukunimeä en halunnut, lapsi olisi kuitenkin laitettu isän nimelle, joten järkevintä oli vaihtaa mun sukunimi.

Siis perheeksi katsotaan yhteisen jääkaapin perusteella, ei sukunimen. Jos jopa Kela kykenee siihen, luulisi ihmistenkin osaavan mieltää perhe perheeksi.
 
Sekin on ärsyttävää, että nainen aina määritellään sivilisäädyn perusteella. Nainen on ensin neiti ja sitten rouva. Mutta mies on aina herra. Mikä ihmeen Herra se mies kellekään on? Jopa nuorta poikaa voidaan sanoa herraksi tuolla perusteella.

Thaimaassa on nyt voimassa laki, jonka mukaan nainen saa itse päättää onko neiti vai rouva. Työnantajat eivät rouvia mielellään palkkaa... Mutta nimestään hekään eivät luovu.

Ja venäjäksi nainen "menee miehen taa" mennessään naimisiin.
 
Minä otin miehen sukunimen koska se on paljon kauniimpi kuin omani! Halusin todellakin eroon omasta sukunimestäni. Jos miehen sukunimi olisi ollut Sikala, Finnilä, Möttönen tai joku muu mielestäni kamala nimi, olisin pitänyt oman sukunimen. Valittiin yhdessä se "parempi" nimi.
 
Thaimaassa on nyt voimassa laki, jonka mukaan nainen saa itse päättää onko neiti vai rouva. Työnantajat eivät rouvia mielellään palkkaa... Mutta nimestään hekään eivät luovu.

Ja venäjäksi nainen "menee miehen taa" mennessään naimisiin.

Mä en jotenkin haluais olla kumpikaan. Molemmat niistä osoittaa, että mun arvon ja statuksen määrittelee olenko naitu vai naimaton. Jos vertaa, mikälainen arvolataus ainakin suomen kielessä sanalla "herra" on, kun vertaa neitiin tai rouvaan, niin onhan se aika melkoinen. Pitäisi olla miehellekin joku neitiä vastaava sana, vaikkapa nuorukainen. Ja naiselle joku kans mahtipontinen, vaikka Domina se ja se.

Onneksi nykyään hyvin vähän neititellään ja rouvitellaan. Musta se, kun kutsuu naista neidiksi tai rouvaksi, on jotenkin semmosta paikan osottamista.
 
[QUOTE="vieras";23050048]:x Onko mieskin sinun omaisuuttasi? Minusta tuo on läheisriippuvainen ja sairas ajattelutapa. Lapsetkaan ei ole vanhempiensa omaisuutta eikä heitä omista kukaan.[/QUOTE]

Tarkoitin sen vitsiksi ap:n aloitukseen, koska olen mieheni nimen ottanut. Odotinkin että joku siihen tarttuu, mutta tosiasiassa en tarvitse keittiöpsykologin diagnoosia. ;)
 
Mä en jotenkin haluais olla kumpikaan. Molemmat niistä osoittaa, että mun arvon ja statuksen määrittelee olenko naitu vai naimaton. Jos vertaa, mikälainen arvolataus ainakin suomen kielessä sanalla "herra" on, kun vertaa neitiin tai rouvaan, niin onhan se aika melkoinen. Pitäisi olla miehellekin joku neitiä vastaava sana, vaikkapa nuorukainen. Ja naiselle joku kans mahtipontinen, vaikka Domina se ja se.

Onneksi nykyään hyvin vähän neititellään ja rouvitellaan. Musta se, kun kutsuu naista neidiksi tai rouvaksi, on jotenkin semmosta paikan osottamista.
Viimeistään kun täytät 40, olet automaattisesti rouva riippumatta siitä, oletko mennyt naimisiin vai et. Mua ei ole neiditelty enää pariinkymmeneen vuoteen, rouviteltu kylläkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23050274:
Viimeistään kun täytät 40, olet automaattisesti rouva riippumatta siitä, oletko mennyt naimisiin vai et. Mua ei ole neiditelty enää pariinkymmeneen vuoteen, rouviteltu kylläkin.

Rouva ei silti mitenkään ole samanarvoinen nimitys, kuin herra.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23050373:
Mutta miksi se ei voisi olla? Kun kerran nykyisin nainen voi pitää oman sukunimensä siinä missä mieskin, niin miksei voitaisi alkaa pitää myös "rouva" sanaa samanarvoisena kuin "herra" sanaa?

Koska ei se sisällä minkäänlaista käskijä-aspektia. Emäntä taas on isännän kanssa saman arvoinen. Kuningas-kuningatar, keisari-keisarinna, yms. Mutta sitten, herra-rouva, mikä löpsähdys. se sanahan vain ei kertakaikkiaan ole koskaan samanarvoinen. Herra-domina, olisivat samanarvoiset.
 
Mitäs se symboloi kun aviopari ottaa sukunimekseen tilan nimen. Tai vävypoika otti maatalontyttären sukuniemen. Tai yhdisti siihen liitteen yli- keski- ala- rinta- yms. liitteen.
 
Koska ei se sisällä minkäänlaista käskijä-aspektia. Emäntä taas on isännän kanssa saman arvoinen. Kuningas-kuningatar, keisari-keisarinna, yms. Mutta sitten, herra-rouva, mikä löpsähdys. se sanahan vain ei kertakaikkiaan ole koskaan samanarvoinen. Herra-domina, olisivat samanarvoiset.
Miksei se sisällä käskijä-aspektia? Kysehän on vain mielikuvasta, mitä jokin sana "merkitsee". Jospa ruvettaisiin sanomaan "Kyllä, rouva toimitusjohtaja", niin mielikuva voisi muuttua. Mites ne muuten intissä sanovat, jos kersantti onkin nainen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;23050431:
Miksei se sisällä käskijä-aspektia? Kysehän on vain mielikuvasta, mitä jokin sana "merkitsee". Jospa ruvettaisiin sanomaan "Kyllä, rouva toimitusjohtaja", niin mielikuva voisi muuttua. Mites ne muuten intissä sanovat, jos kersantti onkin nainen?

Onhan Presidenttikin Rouva, vai muistanko väärin..?
 
Siis perheeksi katsotaan yhteisen jääkaapin perusteella, ei sukunimen. Jos jopa Kela kykenee siihen, luulisi ihmistenkin osaavan mieltää perhe perheeksi.

Kela ajattelee niin kuin tahtoo. Enkä mä ajattele, etteikö ne perheet joissa on eri sukunimiä käytössä olisi perheitä. Mutta mulle henkilökohtaisesti on tärkeää, että meidän perheessä kaikilla on sama sukunimi. Se mitä tyttäreni joskus tulevaisuudessa omasta nimestään päättää on ihan hänen oma asiansa, se ei kuulu mulle lainkaan eikä mulla ole siihen mitään mielipidettä.
 

Yhteistyössä