Miksi NAIMISIIN? Mikä juridinen turva?

On kuitenkin pareja jotka haluavat asua yhdessä mutta nimenomaan eivät halua sitoutua toisiinsa avioliittomaisesti. Jos laki rinnastaa avo- ja aviopuolisot samalle viivalle, ei avioliitolla enää ole mitään virkaa ja näiden parejen, jotka haluavat asua yhdessä, oikeusturva heikkenee. Avioliiton tarkoitus on nimenomaan virallistaa pariskunnan sitoumus jotta laki tietää miten heitä kohdella; perheenä. Jos tämä mitätöidään lakimuutoksilla koskien avopareja, ei avioliitolla enää ole mitään virkaa.

no tämä lakialoitus on jo tekeillä.
eikö avoliitossa asuvat ole perhe?

Kyllä he ovat perhe, mutta he ovat myös tietoisesti valinneet olevansa sellainen perhe, jossa molemmilla vanhemmilla on selkeästi oma omaisuutensa, ja jossa molemmat vanhemmat ovat toisiinsa lain silmissä sitoutumattomia.

Voihan olla esim. tilanteita, joissa toisella puolisolla on jo avoliittoon tullessaan ollut paljon omaisuutta, ja sitten tulee lapsi. No, rikkaampi vanhempi haluaisi solmia avioliiton mutta vain jos tehdään avioehto, toinen taas ainostaan ilman avioehtoa. Joten he jättävät menemättä naimisiin. Pitäisikö heidät silti sinusta rinnastaa aviopariksi kaikkine avio-oikeuksineen ja -velvollisuuksineen, vaikka eivät sitä selkeästi ole? Ja vastoin rikkaamman osapuolen suostumusta?

Jokainen parihan tekee päätöksen näistä oikeuksista siinä vaiheessa kun päättävät mennä tai olla menemättä naimisiin; ei siihen minusta kannata valtion lainsäädäntöä huudella apuun - niin makaa kuin petaa.

juu en mä ole mitään lakia huudellut apuun kun avo kuoli....en mä tarvinnut mitään ainoastaan olin tyytyväinen et lapsella on rahaa kun muuttaa kotoa pois.

 

Eli siis avoliiton pitäisi olla kuin avioliitto mutta ilman avioehdon mahdollisuutta?

 

missä niin sanotaan?

 

missä niin sanotaan?

No kun siis säädetään uutta lainsäädäntöä joka tuo avoliiton lähemmäs avioliittoa. Avoliittolaisten oikeusturvaa muka parannetaan kun periminen helpottuu, avoerot rinnastetaan avioeroihin jne.. Eli kohta ollaan siinä tilanteessa, että avoliitto on muuten sama kun avioliitto paitsi että avoliitossa ei voi tehdä avioehtoa.

Muoks Lisäys ja sinä sanoit uutta lainsäädäntä tervetulleeksi.

 

missä niin sanotaan?

No kun siis säädetään uutta lainsäädäntöä joka tuo avoliiton lähemmäs avioliittoa. Avoliittolaisten oikeusturvaa muka parannetaan kun periminen helpottuu, avoerot rinnastetaan avioeroihin jne.. Eli kohta ollaan siinä tilanteessa, että avoliitto on muuten sama kun avioliitto paitsi että avoliitossa ei voi tehdä avioehtoa.

Muoks Lisäys ja sinä sanoit uutta lainsäädäntä tervetulleeksi.

en sanonut,ilmoitin vain lakia ollaan tekemässä.
muoks laki on ihan hyvä niille jotka eivät kerinneet naimisiin asti puoliso voi kuolla vaikka päivää ennen häitä

 

missä niin sanotaan?

No kun siis säädetään uutta lainsäädäntöä joka tuo avoliiton lähemmäs avioliittoa. Avoliittolaisten oikeusturvaa muka parannetaan kun periminen helpottuu, avoerot rinnastetaan avioeroihin jne.. Eli kohta ollaan siinä tilanteessa, että avoliitto on muuten sama kun avioliitto paitsi että avoliitossa ei voi tehdä avioehtoa.

Muoks Lisäys ja sinä sanoit uutta lainsäädäntä tervetulleeksi.

Miten sitten määritetään tai rekisteröidään että ollaan avopari eikä esim. kämppäkaverit? Olisihan se aika kornia jos kämppäkaveri kuolee ja voisi vetää sen omaisuuden itselleen väittämällä että ollaankin avopari?

 

En lukenut koko ketjua, mutta alkuperäiseen kysymykseen... perintö-yms. asiat on tässä jo käsitelty, mutta lisäksi naimisiinmeno tuo juridista turvaa tilanteessa, jossa toisella puolisolla on lapsia jo ennestään. Jos tämä puoliso silloin kuolee niin ne edellisen liiton lapsethan silloin perii hänet ja leski jää puille paljaille.

 

Avioliitto on juridisesti hankala, ja avioehtojen sekä testamenttien laatiminen vaatii mielenkiintoa, aikaa ja rahaa. Ei välttämättä ole sen rumban arvoista, jos muutenkin on selvää missä mennään.

Eli siis sen sijaan kaikki jotka muuttavat yhteen rinnastetaan aviopariksi ja ei tarvita avioehtoja tai testamentteja koska kaikki menee puoliks jne?

Mielestäni vanhempien yhteinen omaisuus on vanhempien yhteistä omaisuutta vielä jos toinen on elossa.

Asumismuoto ei juurikaan vaikuta omaisuuteen ja sen jakoon. Lasten taloudellinen asema ja perintöoikeus on turvattu ilman avioliittoa, vaikka vanhemmat eivät asuisikaan yhdessä.

Ilman oikein laadittua avioehtoa lasten taloudellinen asema heikkenee oleelliseti avioliiton myötä - vahempien asumismuodosta riippumatta.

 

Ok. Muistan varmaan väärin.... mutta en kai ole värässä kun muistini mukaan pitää kuitenkin joka vuosi "tehdä tiliä" käytetyistä varoista...? Ja tosiaan, noista summista en ole varma....

Lesken ei tarvitse tehdä lapsiin käytetyistä rahoista mitään selvitystä.

Riippuu omaisuuden määrästä. Olen leski ja alaikäisellä lapsellani omaisuutta n. 200 000 ja kerran vuodessa joudun tekemään selvityksen. Tosin aika vapaasti saa alaikäisen varoja huoltaja käyttää.
Kehotan vaihtamaan asianajajaa, tuo käyttämäsi ei tiedä mistä puhuu.

 

Riippuu siitä onko parisuhteessa lapsia tai tarkoitus niitä hankkia. Jos on, niin avioliitto on lasten kannalta suositeltavaa monessakin mielessä. Jos ei, niin sitten naimisiinmeno on minusta järkevää vain jos hankitte yhdessä omaisuutta, esim. asunnon ja haluatte, että sitä asuntoa maksaa ja sen eduista nauttii molemmat osapuolet. Toki asunnon voi ostaa kaksi ihmistä ilman liittojakin, mutta usein sitten osituksissa näitten kanssa tulee ongelmia. Lapsettomat ihmiset, joilla molemmilla on oma omaisuutensa ja tarkoitus on asiat niin säilyttää voivat ihan yhtä hyvin pysyä aviottomina.

 

Eikö olekin outoa että joku voi mennä naimisiin ihan muusta syystä, esim rakkaudesta. Kuten minä. Eikä meillä ollut silloin vielä edes lapsia.

ja rakastaa voi ilman naimisiinmenoakin.

Näitä vastauksia tulee yleensä niiltä jotka haluaisivat naimisiin mutta heitä ei kosita.
Tosin vastauksesi on täyttä totta.

 

Ok. Muistan varmaan väärin.... mutta en kai ole värässä kun muistini mukaan pitää kuitenkin joka vuosi "tehdä tiliä" käytetyistä varoista...? Ja tosiaan, noista summista en ole varma....

Lesken ei tarvitse tehdä lapsiin käytetyistä rahoista mitään selvitystä.

Riippuu omaisuuden määrästä. Olen leski ja alaikäisellä lapsellani omaisuutta n. 200 000 ja kerran vuodessa joudun tekemään selvityksen. Tosin aika vapaasti saa alaikäisen varoja huoltaja käyttää.
Kehotan vaihtamaan asianajajaa, tuo käyttämäsi ei tiedä mistä puhuu.

mä aloin myös ihmetteleen tätä ettei aviossa olleitten tarvi tehdä selvityksiä kun puhuin joskus yhden lesken kanssa joka joutui tekemään tilitykset maistraattiin.
asunnon myynnin kans oli jotain juttua kun lapset omisti puolet asunnosta.

 

Ok. Muistan varmaan väärin.... mutta en kai ole värässä kun muistini mukaan pitää kuitenkin joka vuosi "tehdä tiliä" käytetyistä varoista...? Ja tosiaan, noista summista en ole varma....

Lesken ei tarvitse tehdä lapsiin käytetyistä rahoista mitään selvitystä.

Riippuu omaisuuden määrästä. Olen leski ja alaikäisellä lapsellani omaisuutta n. 200 000 ja kerran vuodessa joudun tekemään selvityksen. Tosin aika vapaasti saa alaikäisen varoja huoltaja käyttää.
Kehotan vaihtamaan asianajajaa, tuo käyttämäsi ei tiedä mistä puhuu.

No meillä on se sopimus, että pesä pysyy jakamattomana lesken kuolemaan asti, joten loppuelämänsä aikana leski käyttää pesän rahoja miten tykkää, oli alaikäisiä lapsia tai ei. Ja meillä on yhteista omaisuutta n. 300 tuhatta, joista lasten osuus olisi siis se puolet, tasingon jälkeen.

 

Ilman avioehtoa lasten taloudellinen asema heikkenee oleellisesti avioliiton myötä, koska toinen puoliso voi käytännössä hävittää lasten koko perintöä rahasotkujen seurauksena (taustalla vaikka henkinen sairaus).

No ei tämä kyllä suoraan pidä paikkaansa. Tämähän riippuu milloin ositus tehdään. Leskihän ei peri, ei hän voi hukata sitä mikä ei hänelle kuulu. Leskenoikeus koskee yhteistä asuntoa, eikä se estä osituksen tekemistä tarpeeksi varhain. Useimmiten kuitenkin niihin lähimpiin luotetaan ehkä vähän liikaa.

 

Eikö olekin outoa että joku voi mennä naimisiin ihan muusta syystä, esim rakkaudesta. Kuten minä. Eikä meillä ollut silloin vielä edes lapsia.

Rakkaus yksinään on aika huono syy mennä naimisiin...

Ei meillä ainakaan mitään muuta syytä ollut. Ei omaisuutta kummallakaan, ei lapsia. Ikää molemmilla 20.
Yhteistä taivalta takana jo 23 v ja neljä yhteistä lasta. En näe mitään ihmeellistä siinä että olemme rakkaudesta menneet naimisiin kun kerran haluamme elää yhdessä loppuelämän.

 

Ok. Muistan varmaan väärin.... mutta en kai ole värässä kun muistini mukaan pitää kuitenkin joka vuosi "tehdä tiliä" käytetyistä varoista...? Ja tosiaan, noista summista en ole varma....

Lesken ei tarvitse tehdä lapsiin käytetyistä rahoista mitään selvitystä.

Riippuu omaisuuden määrästä. Olen leski ja alaikäisellä lapsellani omaisuutta n. 200 000 ja kerran vuodessa joudun tekemään selvityksen. Tosin aika vapaasti saa alaikäisen varoja huoltaja käyttää.
Kehotan vaihtamaan asianajajaa, tuo käyttämäsi ei tiedä mistä puhuu.

No meillä on se sopimus, että pesä pysyy jakamattomana lesken kuolemaan asti, joten loppuelämänsä aikana leski käyttää pesän rahoja miten tykkää, oli alaikäisiä lapsia tai ei. Ja meillä on yhteista omaisuutta n. 300 tuhatta, joista lasten osuus olisi siis se puolet, tasingon jälkeen.

eli sun ei tarvi antaa lapsille mitään jos niin haluaisit tehdä?

 

Ok. Muistan varmaan väärin.... mutta en kai ole värässä kun muistini mukaan pitää kuitenkin joka vuosi "tehdä tiliä" käytetyistä varoista...? Ja tosiaan, noista summista en ole varma....

Lesken ei tarvitse tehdä lapsiin käytetyistä rahoista mitään selvitystä.

Riippuu omaisuuden määrästä. Olen leski ja alaikäisellä lapsellani omaisuutta n. 200 000 ja kerran vuodessa joudun tekemään selvityksen. Tosin aika vapaasti saa alaikäisen varoja huoltaja käyttää.
Kehotan vaihtamaan asianajajaa, tuo käyttämäsi ei tiedä mistä puhuu.

No meillä on se sopimus, että pesä pysyy jakamattomana lesken kuolemaan asti, joten loppuelämänsä aikana leski käyttää pesän rahoja miten tykkää, oli alaikäisiä lapsia tai ei. Ja meillä on yhteista omaisuutta n. 300 tuhatta, joista lasten osuus olisi siis se puolet, tasingon jälkeen.

eli sun ei tarvi antaa lapsille mitään jos niin haluaisit tehdä?

Niin, jos minä jäisin leskeksi, lapsilla toki olisi periaatteessa oikeus omiin osuuksiinsa, mutta koska testamentilla pesä on määrätty jakamattomaksi lesken kuolemaan asti ja leski sen täysivaltaisekis haltijaksi, niin kyllä: jos haluaisin viimeisinä vuosinani hassata koko omaisuuden niin että siitä ei lapsillemme jäisi penniäkään, niin sen voisin tehdä - kuka sitä enää kuolemani jälkeen tulisi minulta vaatimaan? Mutta enhän tietenkään näin tekisi.

Mutta mielestäni meidän omaisuutemme on ensisijaisesti meidän kahden omaisuutta ja me - tai toinen meistä - käyttää sen perheemme parhaaksi, ei kukaan muu; me olemme sen omaisuuden luoneet, ei lapsemme. Lisäksi luotan mieheeni niin paljon, että hän ei koskaan tekisi kuolemani jälkeenkään mitään mikä vahingoittaisi lapsiamme, ja niin hänkin minuun.

Halusimme vain turvata lesken oikeudet siten, ettei myöskään yksikään lapsistamme voisi vahingoittaa omaa vanhempaansa, koska hänen (lapsen) rahojaanhan ne eivät ole alunperinkään olleet. Enkä tietenkään toivo, että kenestäkään lapsistamme näin öykkäri tulisi, mutta koska se on mahdollista, teimme tuon sopimuksen.

 

Ok. Muistan varmaan väärin.... mutta en kai ole värässä kun muistini mukaan pitää kuitenkin joka vuosi "tehdä tiliä" käytetyistä varoista...? Ja tosiaan, noista summista en ole varma....

Lesken ei tarvitse tehdä lapsiin käytetyistä rahoista mitään selvitystä.

Riippuu omaisuuden määrästä. Olen leski ja alaikäisellä lapsellani omaisuutta n. 200 000 ja kerran vuodessa joudun tekemään selvityksen. Tosin aika vapaasti saa alaikäisen varoja huoltaja käyttää.
Kehotan vaihtamaan asianajajaa, tuo käyttämäsi ei tiedä mistä puhuu.

No meillä on se sopimus, että pesä pysyy jakamattomana lesken kuolemaan asti, joten loppuelämänsä aikana leski käyttää pesän rahoja miten tykkää, oli alaikäisiä lapsia tai ei. Ja meillä on yhteista omaisuutta n. 300 tuhatta, joista lasten osuus olisi siis se puolet, tasingon jälkeen.

eli sun ei tarvi antaa lapsille mitään jos niin haluaisit tehdä?

Niin, jos minä jäisin leskeksi, lapsilla toki olisi periaatteessa oikeus omiin osuuksiinsa, mutta koska testamentilla pesä on määrätty jakamattomaksi lesken kuolemaan asti ja leski sen täysivaltaisekis haltijaksi, niin kyllä: jos haluaisin viimeisinä vuosinani hassata koko omaisuuden niin että siitä ei lapsillemme jäisi penniäkään, niin sen voisin tehdä - kuka sitä enää kuolemani jälkeen tulisi minulta vaatimaan? Mutta enhän tietenkään näin tekisi.

Mutta mielestäni meidän omaisuutemme on ensisijaisesti meidän kahden omaisuutta ja me - tai toinen meistä - käyttää sen perheemme parhaaksi, ei kukaan muu; me olemme sen omaisuuden luoneet, ei lapsemme. Lisäksi luotan mieheeni niin paljon, että hän ei koskaan tekisi kuolemani jälkeenkään mitään mikä vahingoittaisi lapsiamme, ja niin hänkin minuun.

Halusimme vain turvata lesken oikeudet siten, ettei myöskään yksikään lapsistamme voisi vahingoittaa omaa vanhempaansa, koska hänen (lapsen) rahojaanhan ne eivät ole alunperinkään olleet. Enkä tietenkään toivo, että kenestäkään lapsistamme näin öykkäri tulisi, mutta koska se on mahdollista, teimme tuon sopimuksen.

aika kylmältä kuullostaa lapsia kohtaan....mä en ole rikas eikä ole omaisuutta mutta kaikeni teen että lapsilla olisi jotain kun minusta/miehestä aika jättää......aikuinen kyllä pärjää kun on työpaikka jne mutta lapselle halutaan turva kun kasvaa aikuiseksi aloittaa oman elämän.

 

leskeneläke

Eikö se ole jo kuopattu?