veljen kanssa välit ovat olleet poikki 2 vuotta, tuhosi mun omaisuutta monen tonnin edestä ja yritti tappaa mut, sain siitä trauman ja paniikkihäiriön. ei olla missän tekemisissä, jos joudun näkemään hänet niin saan paniikkikohtauksen.
isä ei ole koskaan ollut mikään isä. sylkee ruokansa lasten kasvoille. ei ole koskaan lapsia käyttänyt esim leikkipuistossa, eikä leikkinyt. ei osaa antaa lapsille ruokaa (lämmittää mikrossa itselleen kyllä eineksi, mutta ei anna niitä lapsille). jos äiti on poissa kotoa niin menee omaan harrastushuoneeseen ja lukitsee oven ja jättää pienet lapset toiselle puolelle taloa eikä välitä niistä lapsista mitä tekevät. väkivaltainen ja välinpitämätön. pilkkaa ja ivaa lapsia.
äiti on väsynyt tilanteeseen, koska hänen pitää huolehtia myös isästä (kuin yksi lapsi). hän on myös väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti. muistan, kun yksi veljeni oli alle 2v niin äiti roikotti häntä pää alaspäin (ei mikään ihme, että ko lapsi on henkisesti sairas tänä päivänä ). lapsille ei anneta kunnon ruokaa (lähinnä eineksiä ja herkkuja joita ala-aste ikäiset lapset käyvät itse ostamassa lähikaupasta). yksi sisaruksistani on huostaanotettu ja vanhempani syyttävät siitä minua, että minun takia hänelle kävi niin (koska olen sanonut aina, että hän tarvitsee apua, koska esim ekaluokkalaisena jahtas mua puukko kädessä ). äidille ei voi sanoa mitään kritiikkiä ilman, että hän hermostuu (valittelee aina rahapulaa, mutta ruokaostokset ovat pelkkää einestä ja herkkua, eikä lapsilla ole säännöllistä ruoka-aika). on haukkunut mua huoraksi ja piruksi mihin ei todellakaan ole ollut aihetta.
lisäksi vanhempani ovat täysin veljeni puolella tuossa tilanteessa, heidän mielestäni minä näyttelen vain paniikkikohtauksia ja olisin aiheuttanut tilanteet ärsyttämällä veljeäni (mikä ei pidä paikkaansa). myös lapsuudenkodissani vallitsi uskonnollinen herätysliike mikä lisäsi perheen ristiriitoja ja epämukavuutta. lisäksi äiti kertoo sukulaisille ja tuttavilleen minusta oman näkemyksensä, mikä on pelkkää paskaa. monta vuotta uhrasin elämästäni pikkusisarusten hoitamiseen, jotta heillä olisi edes hieman normaalimpi lapsuus, mutta tässä on kiitos.
tuntuu, että parempi olisi kokonaan unohtaa koko lapsuudenperhe ja elää omaa elämää. harmittaa vain, koska kaksi nuorempaa sisarustani ovat minulle kuitenkin tärkeitä.
En oikeastaan edes pysty kuvittelemaan, että mitä hirveyksiä.
