Miksi miehen/vaimon ulkonäöstä täytyisi pitää?

[Kowalski]

Etkö osaa muuta tehdä kuin jankuttaa?? Ei sinulla ole mitään halua keskustella ja perustella mielipiteitäsi, minulla on. Ole ystävällinen, jatka keskustelua miehestäsi jossain muualla.

Sori vaan, mutta jankuttaja olet kyllä sinä.

Olet päättänyt, että kaikki ovat rumia, ja valehtelevat itselleen jos muuta väittävät.

 

[vieras]

Ole hyvä, mene pois ilkeä ihminen. Ei tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin jos yleisellä tasolla puhutaan. Haluaisin oikeasti keskuetlla ja vaihtaa mielipiteitä, en kuunnella sinun lapsellista syyttelyä.

Yleisellä tasolla sinä täällä sanot muita rumiksi.
(ja väität tietäväsi, mitä muut ajattelevat ja tuntevat, mikä on aika outoa mun mielestäni)

Etkö osaa muuta tehdä kuin jankuttaa?? Ei sinulla ole mitään halua keskustella ja perustella mielipiteitäsi, minulla on. Ole ystävällinen, jatka keskustelua miehestäsi jossain muualla.

Sinä se ap jankutat! Etkö jo tajua, että olet mielipiteinesi yksin. Ihme fiksaatio sulle tullut ihmisten "rumuudesta". Kannattaisi oikeasti hakea ammattiapua.

 

[idunnor]

Ajatteletteko sitten päivittäin sitä toisen ulkonäköä? Oletteko niin pinnallisia ihmisiä? Kun itse ainakin vain harvoin kiinnitän huomiota esim. sukulaisten ulkonäköön, he ovat vain itsensä näköisiä, eivät minun silmissä kauniita tai rumia vaan vain sen nimensä mukaisia. Niin en kyllä usko että vaikka tuo mies millainen herkku olisi niin jaksaisin päivittäin katsella että kylläpä se näyttää hyvältä.

Musta on mukavaa että kotona on silmänruokaa Enkä väsy siihen koskaan, vaikka päivittäin tuijottelenkin...

 

[hupsis]

Ekö osaa muuta tehdä kuin jankutttaa?? Ei sinulla ole mitään halua keskustella ja perustella mielipiteitäsi, minulla on. Ole ystävällinen, jatka keskustelua miehestäsi jossain muualla.

Sori vaan, mutta jankuttaja olet kyllä sinä.

Olet päättänyt, että kaikki ovat rumia, ja valehtelevat itselleen jos muuta väittävät.

Pakko peesailla. Nyt olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä Åboriginaalin kanssa. Vaikuttaa juttusi hieman oudoilta.

 

[ap]

Ihmeellistä että suututte tästä niin, mikäköhän defenssi tuokin on. Kaikki menettivät kyvyn keskustella asiallisesti. Åboriginaali, sinäkin vain vääntelet sanojani, voit vaihtaa ketjua jos et edes halua puhua mitään, ilkeillä vain.

No ei kai täällä nyt kukaan ole suuttunut. Mielipiteesi ovat vain, ainakin minusta hieman erikoisia. Jos joku on erimieltä se ei tarkoita että ollaan suututtu. Ja minusta täällä oli ihan asiallisiakin vastauksia. Miksi ihminen ei saa pitää itseään kauniina? Jos pitää itseään rumana. niin miten voi olla hyvä itsetunto? Pitäisikö kaikkien nyt painaa hartiat alas ja alkaa pitämään itseään epämielyttävänä? Sekö olisi kaunista?

Hyvä, sinun kanssasi voi siis keskustella Kyllä ihminen saa pitää itseään kauniina tai saa ajatella että minulla on kauniit huulet/silmät/nenä ja mitä vaan.
Aloitukseni ajatus oli siinä että miksi se on niin tärkeää näyttää kauniilta vaikka elämässä voi olla hyvin onnellinen muutenkin. Jos katson vierestä kun rumuutensa hyväksynyt ihminen lähtee kauppaan, niin hän laittaa vaatteet päälle ja lähtee, hänellä on helppo olla ja kaupassa käyminen on helppoa. No mitäs tekee ihminen joka haluaa olla muiden silmissä kaunis, tällää itseään puoli tuntia ennen kauppaan lähtöä, kävelee siellä epämukavissa vaatteissa ja kengissä ja varoo ettei kampaus sotkeennu tuulessa, hänen kauppareissunsa kuulostaa niin vaikealta. Uskon että ihmisillä olisi helpompaa jos he eivät edes yrittäisi olla sen enempää kuin mihin ulkonäkö edellyttää, ymmärrätkö mitä ajan takaa? Ja tämäkin oli kärjistäen sanottu että ajatus tulisi selväksi.

 

[vieras]

Sori, mut ap:n kirjoituksia lukiessa tuli vain mieleen et WTF

 

[vieras]

Ihmeellistä että suututte tästä niin, mikäköhän defenssi tuokin on. Kaikki menettivät kyvyn keskustella asiallisesti. Åboriginaali, sinäkin vain vääntelet sanojani, voit vaihtaa ketjua jos et edes halua puhua mitään, ilkeillä vain.

No ei kai täällä nyt kukaan ole suuttunut. Mielipiteesi ovat vain, ainakin minusta hieman erikoisia. Jos joku on erimieltä se ei tarkoita että ollaan suututtu. Ja minusta täällä oli ihan asiallisiakin vastauksia. Miksi ihminen ei saa pitää itseään kauniina? Jos pitää itseään rumana. niin miten voi olla hyvä itsetunto? Pitäisikö kaikkien nyt painaa hartiat alas ja alkaa pitämään itseään epämielyttävänä? Sekö olisi kaunista?

Hyvä, sinun kanssasi voi siis keskustella Kyllä ihminen saa pitää itseään kauniina tai saa ajatella että minulla on kauniit huulet/silmät/nenä ja mitä vaan.

Entä jos nauttii meikkaamisesta ja kauniista vaatteista? Minua ne piristävät ja laittaudun vaikken näkisi ketään koko päivänä. Saan itse siitä hyvän olon =)
Aloitukseni ajatus oli siinä että miksi se on niin tärkeää näyttää kauniilta vaikka elämässä voi olla hyvin onnellinen muutenkin. Jos katson vierestä kun rumuutensa hyväksynyt ihminen lähtee kauppaan, niin hän laittaa vaatteet päälle ja lähtee, hänellä on helppo olla ja kaupassa käyminen on helppoa. No mitäs tekee ihminen joka haluaa olla muiden silmissä kaunis, tällää itseään puoli tuntia ennen kauppaan lähtöä, kävelee siellä epämukavissa vaatteissa ja kengissä ja varoo ettei kampaus sotkeennu tuulessa, hänen kauppareissunsa kuulostaa niin vaikealta. Uskon että ihmisillä olisi helpompaa jos he eivät edes yrittäisi olla sen enempää kuin mihin ulkonäkö edellyttää, ymmärrätkö mitä ajan takaa? Ja tämäkin oli kärjistäen sanottu että ajatus tulisi selväksi.

 

[vieras]

Ihmeellistä että suututte tästä niin, mikäköhän defenssi tuokin on. Kaikki menettivät kyvyn keskustella asiallisesti. Åboriginaali, sinäkin vain vääntelet sanojani, voit vaihtaa ketjua jos et edes halua puhua mitään, ilkeillä vain.

No ei kai täällä nyt kukaan ole suuttunut. Mielipiteesi ovat vain, ainakin minusta hieman erikoisia. Jos joku on erimieltä se ei tarkoita että ollaan suututtu. Ja minusta täällä oli ihan asiallisiakin vastauksia. Miksi ihminen ei saa pitää itseään kauniina? Jos pitää itseään rumana. niin miten voi olla hyvä itsetunto? Pitäisikö kaikkien nyt painaa hartiat alas ja alkaa pitämään itseään epämielyttävänä? Sekö olisi kaunista?

Hyvä, sinun kanssasi voi siis keskustella Kyllä ihminen saa pitää itseään kauniina tai saa ajatella että minulla on kauniit huulet/silmät/nenä ja mitä vaan.
Aloitukseni ajatus oli siinä että miksi se on niin tärkeää näyttää kauniilta vaikka elämässä voi olla hyvin onnellinen muutenkin. Jos katson vierestä kun rumuutensa hyväksynyt ihminen lähtee kauppaan, niin hän laittaa vaatteet päälle ja lähtee, hänellä on helppo olla ja kaupassa käyminen on helppoa. No mitäs tekee ihminen joka haluaa olla muiden silmissä kaunis, tällää itseään puoli tuntia ennen kauppaan lähtöä, kävelee siellä epämukavissa vaatteissa ja kengissä ja varoo ettei kampaus sotkeennu tuulessa, hänen kauppareissunsa kuulostaa niin vaikealta. Uskon että ihmisillä olisi helpompaa jos he eivät edes yrittäisi olla sen enempää kuin mihin ulkonäkö edellyttää, ymmärrätkö mitä ajan takaa? Ja tämäkin oli kärjistäen sanottu että ajatus tulisi selväksi.

Entä jos nauttii meikkaamisesta ja kauniista vaatteista? Minua ne piristävät ja laittaudun vaikken näkisi ketään koko päivänä. Saan itse siitä hyvän olon

 

[Kowalski]

Aloitukseni ajatus oli siinä että miksi se on niin tärkeää näyttää kauniilta vaikka elämässä voi olla hyvin onnellinen muutenkin. Jos katson vierestä kun rumuutensa hyväksynyt ihminen lähtee kauppaan, niin hän laittaa vaatteet päälle ja lähtee, hänellä on helppo olla ja kaupassa käyminen on helppoa. No mitäs tekee ihminen joka haluaa olla muiden silmissä kaunis, tällää itseään puoli tuntia ennen kauppaan lähtöä, kävelee siellä epämukavissa vaatteissa ja kengissä ja varoo ettei kampaus sotkeennu tuulessa, hänen kauppareissunsa kuulostaa niin vaikealta. Uskon että ihmisillä olisi helpompaa jos he eivät edes yrittäisi olla sen enempää kuin mihin ulkonäkö edellyttää, ymmärrätkö mitä ajan takaa? Ja tämäkin oli kärjistäen sanottu että ajatus tulisi selväksi.

Tuon mä ymmärrän mainiosti: kun on sinut itsensä kanssa, voi käydä ruokakaupassakin meikittä eikä saa siitä stressiä. Uskaltaa olla kotona verkkareissa ja tukka harjaamatta tietäen, ettei se puoliso minnekään karkaa, vaikkei vaimo aina meikeissä ja viimeisen päälle puettuna olisikaan.

Mutta en näe yhteyttä alkuperäisen aiheen kanssa, nimittäin sen puolisonsa ulkonäöstä tykkäämisen kanssa.

Enkä sanoisi, että ihminen on hyväksynyt rumuutensa, jos ei tällää itseään ennen kauppaan lähtöä. Ja jotkut meikkaavat ihan vaan siksi, että haluavat - ei siksi, etteivät olisi "hyväksyneet rumuuttaan" ja yrittäisivät esittää jotain muuta.

 

[ap]

Sori, mut ap:n kirjoituksia lukiessa tuli vain mieleen et WTF

Kiitos tästäkin asiallisesta kommentista. Onko täällä päivällä vähän älykkämpää porukkaa vai mikä ihmisillä vaivaa kun pakko on saada sanoa mutta ei kuitenkaan halua miettiä asioita muiden näkökulmasta. Minä ainakin mietin koko ajan mitä sanotte, että voisinko muuttaa omaa ajattelutapaa.

 

[vieras]

No ymmärrätkö ap, ettei laittatuminen ja ulkonäöstään huolehtiminen ole kaikille pakkopullaa? Itse ainakin nautin siitä =)

 

[vieras]

Kauniita unia! Ei kun siis rumiahan ne oikeesti on ...

 

[ap]

Entä jos nauttii meikkaamisesta ja kauniista vaatteista? Minua ne piristävät ja laittaudun vaikken näkisi ketään koko päivänä. Saan itse siitä hyvän olon

Mutta todellisuudessa, jos asuisit puoli vuotta jossain metsämökissä ilman peiliä niin tuskinpa enää meikkaisit vain koska itsellesi tulisi siitä hyvä mieli. Meidät on vain opetettu siihen että naisen pitää näyttää ehostetulta, luonnollista, meikitöntä kauneutta ei enää ole. Jos kauppaan menee ilman meikkiä ja hiukset ponnarilla niin tämän palstan mukaan, ei jaksa pitää huolta itsestään ja on homssuisen näköinen. Mutta jos hyväksyy senkin ja sitä kautta hyväksyy sen että minun ei tarvitse näyttää kenenkään mielestä hyvältä vaan ainoastaan omalta itseltäni, niin elämä helpottuu, näin uskon.

 

[mitä ihmettä?]

Ihmeellistä että suututte tästä niin, mikäköhän defenssi tuokin on. Kaikki menettivät kyvyn keskustella asiallisesti. Åboriginaali, sinäkin vain vääntelet sanojani, voit vaihtaa ketjua jos et edes halua puhua mitään, ilkeillä vain.

No ei kai täällä nyt kukaan ole suuttunut. Mielipiteesi ovat vain, ainakin minusta hieman erikoisia. Jos joku on erimieltä se ei tarkoita että ollaan suututtu. Ja minusta täällä oli ihan asiallisiakin vastauksia. Miksi ihminen ei saa pitää itseään kauniina? Jos pitää itseään rumana. niin miten voi olla hyvä itsetunto? Pitäisikö kaikkien nyt painaa hartiat alas ja alkaa pitämään itseään epämielyttävänä? Sekö olisi kaunista?

Hyvä, sinun kanssasi voi siis keskustella Kyllä ihminen saa pitää itseään kauniina tai saa ajatella että minulla on kauniit huulet/silmät/nenä ja mitä vaan.
Aloitukseni ajatus oli siinä että miksi se on niin tärkeää näyttää kauniilta vaikka elämässä voi olla hyvin onnellinen muutenkin. Jos katson vierestä kun rumuutensa hyväksynyt ihminen lähtee kauppaan, niin hän laittaa vaatteet päälle ja lähtee, hänellä on helppo olla ja kaupassa käyminen on helppoa. No mitäs tekee ihminen joka haluaa olla muiden silmissä kaunis, tällää itseään puoli tuntia ennen kauppaan lähtöä, kävelee siellä epämukavissa vaatteissa ja kengissä ja varoo ettei kampaus sotkeennu tuulessa, hänen kauppareissunsa kuulostaa niin vaikealta. Uskon että ihmisillä olisi helpompaa jos he eivät edes yrittäisi olla sen enempää kuin mihin ulkonäkö edellyttää, ymmärrätkö mitä ajan takaa? Ja tämäkin oli kärjistäen sanottu että ajatus tulisi selväksi.

Ymmärrän mitä ajat takaa. Toivot, että ihmiset hyväksyisivät ulkonäölliset virheensä. Meillä kaikilla on kuitenkin fyysisiä "virheitä" ja minusta niiden hyväksyminen ei tarkoita sitä, että pitää itseään rumana. Minusta on vain hyvä, jos ihmiset pitävät itseään kauniina näistä "virheistään" huolimatta, koska suurimmalla osalla meistä on varmasti myös kauniita piirteitä. Miksei niitä saisi siis korostaa ja saada näin myös itselleen hyvää mieltä siitä, että pyrkii näyttämään kivalta.

 

[kantaa]

en ollut erityisen viehättynyt mieheni ulkonäöstä kun aloimme seurustelemaan. enkä vieläkään pidä häntä fyysisesti viehättävänä. Kova isku oli minulle se, että kun 10vuoden liiton jälkeen menetin molemmat rintani ja syöpähoitojen yhteydessä lihoin 20kiloa, mieheni alkoi karstastamaan minua ja uutta ulkomuotoani. En olisi koskaan hänestä uskonut moista.

Sanomattakin selvää, että tunteeni häntä kohtaan on aika viileät nykyään ja soimaan itseäni, että en ymmärtänyt, että ulkonäköni (se entinen) oli miehelleni hyvinkin tärkeä, koska itse ihstuin täysin toisiin asioihin hänessä.

 

[vieras]

Entä jos nauttii meikkaamisesta ja kauniista vaatteista? Minua ne piristävät ja laittaudun vaikken näkisi ketään koko päivänä. Saan itse siitä hyvän olon

Mutta todellisuudessa, jos asuisit puoli vuotta jossain metsämökissä ilman peiliä niin tuskinpa enää meikkaisit vain koska itsellesi tulisi siitä hyvä mieli. Meidät on vain opetettu siihen että naisen pitää näyttää ehostetulta, luonnollista, meikitöntä kauneutta ei enää ole. Jos kauppaan menee ilman meikkiä ja hiukset ponnarilla niin tämän palstan mukaan, ei jaksa pitää huolta itsestään ja on homssuisen näköinen. Mutta jos hyväksyy senkin ja sitä kautta hyväksyy sen että minun ei tarvitse näyttää kenenkään mielestä hyvältä vaan ainoastaan omalta itseltäni, niin elämä helpottuu, näin uskon.

Ilman peiliä olisi tietty vaikea meikata, mutta pukeutuisin kauniisti joka tapauksessa. Nuorempana saatoin kokeilla erilaisia meikkejä ja asuja tuntitolkulla, nykyään ei ole sellaiseen aikaa, mutta edelleen hypistelen mielelläni vaatteitani ja suunnittelen kivoja asukokonaisuuksia.

Käyn useinkin kaupassa ja missä vaan ilman meikkiä. Pidän itsestäni sekä meikattuna että ilman meikkiä. En pidä itseäni koskaan rumana. Mieheni pitää minua myös kauniina ja muiden mielipiteellä ei ole mitään merkitystä.

 

[vieras]

Sori, mut ap:n kirjoituksia lukiessa tuli vain mieleen et WTF

Kiitos tästäkin asiallisesta kommentista. Onko täällä päivällä vähän älykkämpää porukkaa vai mikä ihmisillä vaivaa kun pakko on saada sanoa mutta ei kuitenkaan halua miettiä asioita muiden näkökulmasta. Minä ainakin mietin koko ajan mitä sanotte, että voisinko muuttaa omaa ajattelutapaa.

Ole hyvä Ja mikähän näkökulma tässäkin aiheessa sitten oli, ainakaan ei kovin laaja.

 

[ap]

en ollut erityisen viehättynyt mieheni ulkonäöstä kun aloimme seurustelemaan. enkä vieläkään pidä häntä fyysisesti viehättävänä. Kova isku oli minulle se, että kun 10vuoden liiton jälkeen menetin molemmat rintani ja syöpähoitojen yhteydessä lihoin 20kiloa, mieheni alkoi karstastamaan minua ja uutta ulkomuotoani. En olisi koskaan hänestä uskonut moista.

Sanomattakin selvää, että tunteeni häntä kohtaan on aika viileät nykyään ja soimaan itseäni, että en ymmärtänyt, että ulkonäköni (se entinen) oli miehelleni hyvinkin tärkeä, koska itse ihstuin täysin toisiin asioihin hänessä.

Osuit jotenkin niin asian ytimeen. Olen pahoillani puolestasi. Minun mielestä tuntuu helpolta kun ei ole koskaan ollut niin hyvännäköinen että mies olisi siihen voinut ihastua, niin ei tarvitse pelätä että ulkonäön huonontuessa mies sitten pettää tai jättää. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta ihan rehellisesti ja se on pitkältä suhteemme perusta, emme hauku toisia mutta osaamme kyllä pitää tärkeinä muita kuin ulkonäöllisiä asioita.

 

[vieras]

en ollut erityisen viehättynyt mieheni ulkonäöstä kun aloimme seurustelemaan. enkä vieläkään pidä häntä fyysisesti viehättävänä. Kova isku oli minulle se, että kun 10vuoden liiton jälkeen menetin molemmat rintani ja syöpähoitojen yhteydessä lihoin 20kiloa, mieheni alkoi karstastamaan minua ja uutta ulkomuotoani. En olisi koskaan hänestä uskonut moista.

Sanomattakin selvää, että tunteeni häntä kohtaan on aika viileät nykyään ja soimaan itseäni, että en ymmärtänyt, että ulkonäköni (se entinen) oli miehelleni hyvinkin tärkeä, koska itse ihstuin täysin toisiin asioihin hänessä.

Osuit jotenkin niin asian ytimeen. Olen pahoillani puolestasi. Minun mielestä tuntuu helpolta kun ei ole koskaan ollut niin hyvännäköinen että mies olisi siihen voinut ihastua, niin ei tarvitse pelätä että ulkonäön huonontuessa mies sitten pettää tai jättää. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta ihan rehellisesti ja se on pitkältä suhteemme perusta, emme hauku toisia mutta osaamme kyllä pitää tärkeinä muita kuin ulkonäöllisiä asioita.

Sinun tilanteessasi olisin sinkku tai toisen (minuun vetoavan) miehen kanssa.

Onneksi löysin miehen, joka on paitsi komea, myös paras ystäväni =)

 

[ruma]

Olen tosi ruma. En jaksa pestä hampaitakaan, kun olen kuitenkin niin ruma. Mieheni on myös ruma. Seksiä meillä ei ole, koska molempi yököttää katsella ja kosketella näin rumia vartaloita. Onneksi on jo pimeä, ettei näe niin hyvin. Peilejä meillä ei ole missään.

 

[idunnor]

Olen tosi ruma. En jaksa pestä hampaitakaan, kun olen kuitenkin niin ruma. Mieheni on myös ruma. Seksiä meillä ei ole, koska molempi yököttää katsella ja kosketella näin rumia vartaloita. Onneksi on jo pimeä, ettei näe niin hyvin. Peilejä meillä ei ole missään.

 

[mimosalle]

Mun mielestä on erittäin mukavaa, että voi katsoa puolisoaan, ja todeta pitävänsä paitsi tämän luonteesta myös ulkonäöstä

Sun miehellä on muuten tosi ihanat silmät!

Niin on

Pidätkö itseäsi kauniina? Että pitääkö miehelläsikin olla jotain katseltavaa?

Mä pidän sekä itsestäni että miehestäni, ja se on mulle tärkeää jossain määrin. Ei tietenkään tärkeintä eikä nykyään kärkipäässäkään, mutta merkittävä seikka kuitenkin. Eniten siinä ehkä merkkaa se itsestään huolehtiminen, ja sitten tietysti niinkuin joku sanoikin, että silmänilo, joutuuhan sitä joka päivä katselemaan..

Peesi!

Ajatteletteko sitten päivittäin sitä toisen ulkonäköä? Oletteko niin pinnallisia ihmisiä? Kun itse ainakin vain harvoin kiinnitän huomiota esim. sukulaisten ulkonäköön, he ovat vain itsensä näköisiä, eivät minun silmissä kauniita tai rumia vaan vain sen nimensä mukaisia. Niin en kyllä usko että vaikka tuo mies millainen herkku olisi niin jaksaisin päivittäin katsella että kylläpä se näyttää hyvältä.

Kyllä mä voin sanoa ajattelevani joka päivä hänen ulkonäköään, ja myös omaani. Asumme puulämmitteisessä ikuisuusprojektissa, meillä on vauva ja eläimiä, joten on muutakin tekemistä kuin peiliin tuijottelu. Silti haluan pitää itseni hyvännäköisenä ja siistinä, vaikken aina jaksakaan, ja silloin tukka hapsottaa. Pääsääntöisesti se kuitenkin on tärkeää, joskaan ei, kuten jo sanoin, elämän tärkein asia tai sisältö. Olisin varmasti onnellinen ei-niin-kauniinakin, samoin kuin jos puolisoni ei olisi niin komea kuin on. Mutta kyse ei olekaan siitä. Ei ole kyse pinnallisuudesta, vaan visuaalisesti orientoituneista ihmisistä. Ollaan oltu lähemmäs 10 vuotta kimpassa, ja edelleen joka päivä jossain vaiheessa huomaan miettiväni, että onpas se komea... Ohimenevänä ajatuksena, joskus enemmän joskus vähemmän. Se ei määritä meitä ihmisinä, mutta on mukava lisä olemassa, että voi olla tyytyväinen puolison ulkonäköön. Enkä halua olla vaikuttumatta, olisi tylsää arkiintua siinä määrin, että lakkaisi huomaamasta sellaisen. Samoin hän sanoo minullej oka päivä jotakin myös ulkonäöstäni.

Sukulaisia tai muita tuttuja en ulkonäöllisesti ajattele, mutta eivät he minuun sillä tavoin vetoakaan ,niin kuin mieheni.

 

[huh huh]

Käsittämätön aloitus...

 

[Horuksen silmä]

Puolison ulkonäöstä tulisi pitää parisuhteen toimivuuden kannalta. Jos oman puolison fyysinen olemus inhottaa, niin silloin tuskin suhde kovin hyvin voi toimia.
Toisaalta jos sinua ällöttää partnerisi ulkonäkö, niin tuskin kyse on ainakaan rakkaudesta. Ja kannattaako rakkaudettomassa suhteessa edes elää?

 

[Rytkäätys]

En oo lukenut koko ketjua, mutta kyllähän se "kylmä" tosiasia on että ainahan se plussaa on jos kumppanin ulkonäkö miellyttää. Mun mies on keskivertoa komeampi (minusta maailman komein) ja kyllä mä voin myöntää että ihan ekana kiinnitin huomion hänen lookkiinsa. Ja myöhemmin hän itse kertoi katsoneen minusta otettuja valokuvia yhteisen kaverimme luona ennen kuin aloimme seurustella ja oli ihastunut ulkonäkööni.
Ja olen myös sitä mieltä että kun rakkaus kasvaa, sitä koko ajan alkaa nähdä toisen entistä täydellisemmän näköisenä. Minä ainakin jaksan "nuolla" katseellani miestäni päivittäin, se on sekä luonteeltaan että ulkonäöltään sellainen että "kutsuu kainaloonsa". Ja kyllä minä saan kanssa kuulla olevani kaunis ja ihana hänen mielestään.

Olen kyllä sen verran pinnallinen ihminen, että en haluaisi esim. rakastella ihmisen kanssa, jonka ulkonäkö ja vartalo ei ollenkaan miellyttäisi. Täydellinen ei todellakaan tarvitse olla ja jokaisella on omat mieltymyksensä mistä tykkää, mutta olisi se hankalaa jos sängyssä pitäisi pitää silmiä kiinni ja ajatella jotain vierasta... :|