Miksi miehen sukulaiset ärsyttää...??

[Ärripurri]

En oikeastaan ymmärrä, että miksi mua ärsyttää mun mieheni sukulaiset välillä ihan hirveästi, vaikka periaatteessa ei ole mitään syytä...
Tässä esimerkiksi syitä, mikä mua miehen sukulaisissä ärsyttää:
Anoppi on hirveän utelias meidän asioihin tyyliin "onko vauvat nyt tehty?" "ai, ootteko italiaan lähdössä, jos vähänkin kuulee aiheesta?" "lukee esim meidän postia pöydällä, jos sellaisia sattuu olemaan, ei toki availe kirjekuoria..."...Sitten hän esim. viikonloppuna sanoi, että oletko huomannut että kun lapsenne tulevat sinun (eli minun) vanhemmilta, niin heidän vaatteensa haisevat tunkkaiselle, itiömäiselle, onkohan sinun vanhemmillasi jotain hometta talossaan...asia voi toki olla niin ja kai hän hyvää tarkoitti, mutta mua tuo loukkasi ainakin...ehkä turhaan, mutta kuitenkin. Sitten hän ehdotti mulle ennen kolmatta lasta sterilisaatiota...En todellakaan tehnyt. Periaatteessa ihan mukava ja auttavainen anoppi, mutta välillä vähän moukkamainen...No, appiukossa ei oikeastaan ärsytä mikään. Miehen veljessäkään ei. Miehen sisko on sitten ihan oma lukunsa. Hän esimerkiksi aikoinaan ilmoitti, että hän sitten ryhtyy meidän esikoisen kummiksi...Hoh hoijaa, yleensä kummiksi kysytään, eikä sanota, että minä minä kummiksi. Sinänsä hyvää tarkoitti, mutta silti...Sitten on lukematon määrä asioita, mikä tuossa toisaalta ihan mukavassa siskossa ärsyttäää...Hän tuo yleensä kaikki "kirpputorikamansa" meille, luulee, että meidän koti on joku varasto, kaatopaikka ja että me tarvitsemme hänen kaikki vanhat krääsänsä. Sitten on alvariinsa rahavaikeuksissa ja pyytelee lainaksi, antaa itselle sopimattomia vaatteita sitten lainanmaksuksi...Hänellä on aika kallis maku, eikä elä varojensa mukaan. No, sellaisia asioita tuli ihanasta miehen suvusta mieleen. Toki miestäni rakastan ja hänen sukunsa kanssa tulen toimeen, mutta kaipa tämä on ihan normaalia tuntea joskus näin....

 

[samassa veneessä]

Mulla kans oma suku sellanen, et eivät tunge mein elämään. Ovat kyllä yhteydessä ja heiltä saa aina apua jne mut miehen suku on ihan tosi läheistä, kyläilemässä viihtyisivät vaik kuin kauan ja muuta. Miehen sisko ihan outo, on pelottavan kiinnostunu mein tulevasta vauvasta, kuvittelee ottavansa sitä tyyliin heti hoitoon ja tunkemassa suunnilleen synnytykseen mukaan. Ihania sukulaisia muuten, mut vähempikin riittäis .

 

[minäkin]

Et ole ainoa. Mua ärsyttää usein se, että mieheni sukulaiset ovat paljolti eri planeetalta kuin minä. Luovuus, riehakkuus, perinteistä poikkeaminen, luonnonsuojelu (asuvat maalla!) muutamia mainitakseni ovat hölynpölyä ja korkeintaan tuhahduksen arvoista toimintaa. Kaikki pitäisi tehdä niinkuin on ennenkin tehty ja nuorten ihmisten mielipiteet ovat ihan diibadaabaa.

Joskus tuntuu, että mieheni suku tukahduttaa mut, vaikkei edes usein nähdä. Kuitenkin se ilmapiiri... pitää vaan olla hissunkissun, se ärsyttää :x

 

[Viki]

Meillä taas sisarukset ei kerro toisilleen mitään kunnolla ja saa aina arvailla asioita. Iloisistakin asioista kerrotaan jonkun toisen sukulaisen kautta eli kukaan ei kerro oikein omia asioitaa mutta kyllä toisten asiosta höpistään. Sitten on niitä sukusalaisuuskia. Perimä ym tietoja joista ei koskaan oikein puhuta ääneen. Ärsyttää sellainen ihme touhu. Suvussa olen ollut kohta kolmekymmentä vuotta mutta silti tuntuu että on aivan ulkopuolinen. Toki parempi onkin että saa olla ihan rauhassa eikä kukaan ole kokoajan tunkemassa käymään tai vastaavaa. Ärsyttää kyllä vain sellainen ihme salailu. Mies kyllä kertoo asioita. Onneksi. Sitten on sitä kamalaa että toisia tuetaan rahallisesti kokoajan ja osa sisaruksista ei saa mitään koskaan. Toiset saa suuria summia ja ostetaan kaikkea aivan mahdottomasti. Samapa tuon kun itse pärjää omilla töillä ja palkoilla niin on hyvä olla. Onneksi pystyy hyvin nauttimaan ja elämään oman perheen kesken ja sukulaiset saavat siellä tapella keskenään tai tehdä ihan mitä haluavat. Voihan niitä välillä nähdä ja jututtaa.

 

[Niki]

Niin.... nuo lapset saavat näkemään ettei kaikkea kannata ottaa niin vakavasti.

 

[Viki]

Samoin täällä lapset kotona saavat kaiken unohtamaan ja huomaamaan heistä ettei kaikki
todellakaan ole niin vakavaa. Omillamme pärjätään ja kiva kun on hyviä ystäväperheitä.

 

[Sanni]

Sukulaiset on pahimpia. Me kaikki ollaan täällä niin yksin. Ei kukaan välitä oikeesti toisistaan. Sukulaiset vain esittävät mukavia. Sitten ollaan takanapäin ja välillä suoraankin niin ärsyttäviä. Sitten on vielä ne jotka eivät mieti mitään sanomisiaan ja loukkavat päin naamaa eivätkä koskaan huomaa sitä. Mielestäni ne ovat niitä tyhmiä jotka eivät opi koskaan tästä elämästä mitään ja ovat säälittäviä muiden silmissä. Tyhmät on tyhmiä eivätkä ne koskaan vaan muutu.