Miksi lapset pitäisi hankkia "lähempänä kolmeakymppiä". Mitä minä tai mun lapset ovat nyt menettäneet?

Kun sain esikoiseni 19-vuotiaana ja kuopuksen paria vuotta myöhemmin.
Mitä me olemme nyt menettäneet?
Onnellisia ja tasapainoisia olemme olleet koko ajan.

 

Olet menettänyt vapaan nuoruuden. Sitä on nimittäin edelleen mukava muistella .

 

[QUOTE="vieras";27855889]Olet menettänyt vapaan nuoruuden. Sitä on nimittäin edelleen mukava muistella .[/QUOTE]

Peesaan tätä,sen on ap menettänyt.

 

Itse olen saanut lapset vasta 30 + ja kyllä vapaata nuoruutta on kiva muistella. Mutta kyllä villi 40 + aikakin voisi sitten olla ihan kiva muistella sitten 90 + vuotiaana Voisi jopa jäädä peremmin mieleen... Joten et ole menettänyt mitään, niin kuin en minäkään tai se joka tekee ne lapset siinä "lähempänä kolmeakymppiä"

 

Ei pidä. Kukaan ei pakota.

 

Omaa elämää taaksepäin ajatellen, on todella monta asiaa ja elämänkokemusta, joista olisin jäänyt paitsi jos olisin jo nuorena saanut lapsia. Ja turha kyseenalaistaa ettenkö ois voinut lasten kanssa sitä ja tätä, en olisi. Nyt kun on lapsi niin se on maailman ihanin asia ja saa kokea ja tehdä aivan utoisenlaisia ihania asioita Menneisyydestäni olen kuitenkin onnellinen että olen pystynyt ja tehnyt kaikenlaista, ja niitä on mukava muistella.

 

Minä sain lapseni myös 19-vuotiaana. Lukion viimeisellä luokalla tulin raskaaksi. Mä täytän pian 26v.
En ole koskaan kokenut, että olisin menettänyt nuoruuttani millään tapaa. Mulla on ihania muistoja lukioajoista ja lukio oli nuoruuden parasta aikaa. Rellestin yhden puoli vuotta täytettyäni 18v. Sitten sai riittää.

Mä en ole koskaan ollut sellainen bilehile. Mä olen voinut elää ihan täysipainoista nuoruutta myös lapsen kanssa.
Mä olen ottanut lapseni mukaan ystävieni luokse, shoppailureissuille jne. En ole jäänyt mistään paitsi.
Matkustelu on aina ollut intohomi ja sitä ollaan harrastettu lapsen kanssa yhdessä.
Joskus tosi harvoin haluan bilettämään (ehkä 1-3krt vuodessa). Eikä lapsi ole ongelma. Lapsi jää kotiin ja minä menen kaverille yöksi. Tosin lapsen ensimmäisenä kahtena elinvuotena en edes halunnut mennä bilettämään.
Lapsi on mun unelma ja etusijalla kaikessa.

 

[QUOTE="...";27855916]Itse olen saanut lapset vasta 30 + ja kyllä vapaata nuoruutta on kiva muistella. Mutta kyllä villi 40 + aikakin voisi sitten olla ihan kiva muistella sitten 90 + vuotiaana Voisi jopa jäädä peremmin mieleen... Joten et ole menettänyt mitään, niin kuin en minäkään tai se joka tekee ne lapset siinä "lähempänä kolmeakymppiä"[/QUOTE]

Villi 40+ ei ikina ole sama asia kuin vapaa 20+. Ensinnakaan "lasten jalkeen" et ikina ole enaa taysin vapaa ja toisekseen kylla se nuorena koettu vapaus on aivan eri asia.

 

Mä olen myös paljon ollut kaikessa mukana. Politiikassa, valtuustoissa, seurakunnan jutuissa jne. Mukavasti on aina mennyt lapsi mukana .

 

Kuka niin on väittänyt?

 

Eivät läheskään kaikki ihmiset koe nuoruutta vapaana aikana. Itse koen olevani kaikkein vapain nyt viiden lapsen kotiäitinä ja yrittäjänä, oman paikkani löytäneenä. Nuoruudessa olin epävarma.

 

Minä en ainakaan ole mielestäni menettänyt mitään, vaikka esikoisen sain 20-vuotiaana. Oma lapsi oli aina ollut se ykkösasia minkä elämässä haluan, ei mikään vapaa nuoruus tms. Olen tosin aina ollut tosi massaan sopimaton. Tuskin olisi ollut sellaista "villiä ja vapaata" nuoruutta, koska aikuistun kovin varhain...

2-vuotiaan onnellinen äiti

 

Minun vinkkelistäni et ole menettänyt mitään. Olen nyt 34-vuotias ja sain esikoiseni 19-vuotiaana juuri ammatin opiskelleena. En huomaa vieläkään menettäneeni yhtään mitään. Baarit yms. eivät koskaan kiinnostaneet eivätkä kiinnosta vieläkään. Lapsen myötä tuli nimenomaan koettuakin kaikenlaista, kun tehtiin paljon asioita perheenä. Kolmekymppisenä sain nuorimmaisen ja huh huh, että sitä nuorempana jaksoi kyllä paremmin valvoa ja raskausaikakin oli paljon helpompi. Toki tuohon vaikutti varmasti muutkin asiat kuin ikä, mutta en taida olla ainoa. Jostakin luin joskus, että pelkästään biologisesti ajatellen naisen on ajateltu synnyttävän 17-vuotiaana.

 

[QUOTE="Lis";27855946]Villi 40+ ei ikina ole sama asia kuin vapaa 20+. Ensinnakaan "lasten jalkeen" et ikina ole enaa taysin vapaa ja toisekseen kylla se nuorena koettu vapaus on aivan eri asia.[/QUOTE]

höpö höpö, millä perusteella... Multa itseltä siis jää tuo villi 40 + kokematta, mutta ehkä sitten villi 50 +. Älkää ottako elämää niin kauhean vakavasti. Ihme sääntöjä, suosittelen että muistakaa myös elää.

 

Edelliseen lisään sen, että tuskin olisin osannut elää sellaista "vapaata" nuoruutta, koska elämääni on kuulunut aina päämääräinen työskentely tavoitteita kohti. Sitten olisin painanut todennäköisesti koulussa ja töissä, välivuodet ei olisi tullut missään nimessä kysymykseen jossain reppureissuissa. Nyt on itseasiassa tosi vapaa olo, kun saa olla "tekemättä mitään", eli hoitaa lasta kotona, matkustella tämän kanssa ja tavata kavereita yltiömäärin

nro 12

 

Omasta puolestani voin sanoa etta jos en olisi odottanut +30-vuotiaaksi, olisin: Tuhansia kokemuksia koyhempi, koyhempi myos taloudellisesti, luultavasti "huonomman" miehen kanssa.

 

Sinä et varmaan ole menettänyt mitään! Lasten saaminen nuorena on sopinut sinulle! Kukaan ei voi arvostella sinua siitä ratkaisusta.
Jos taas minä olisin saanut lapseni nuorena olisin menettänyt vapauden kokea ja tuntea asioita jotka nuoruudessa ovat merkittäviä. Tosin olin kyllä niin kakara vielä itsekkin 19-vuotiaana että en olisi pystynyt huolehtimaan lapsista.

 

[QUOTE="...";27855969]höpö höpö, millä perusteella... Multa itseltä siis jää tuo villi 40 + kokematta, mutta ehkä sitten villi 50 +. Älkää ottako elämää niin kauhean vakavasti. Ihme sääntöjä, suosittelen että muistakaa myös elää.[/QUOTE]

Ei ole kysymys saannoista, itse nimittain aion olla villi 40+ vaikka minulla on silloinkin viela pienia lapsia.

Mutta sita nuoruuden vapauden tunnetta ei vaan saa takaisin, nimittain sita etta on vain itsestaan vastuussa. Se siina oli aivan erityisen ihanaa.

 

[QUOTE="Martta";27855866]Kun sain esikoiseni 19-vuotiaana ja kuopuksen paria vuotta myöhemmin.
Mitä me olemme nyt menettäneet?
Onnellisia ja tasapainoisia olemme olleet koko ajan.[/QUOTE]

Miksi ajatella menettäneensä jotain? Ethän ole omassa elämässäsi voinut menettää mitään, mitä et osannut kaivatakaan? Oman elämän jokainen meistä elää ja sitä on turha lähteä vertailemaan muiden elämään. Yhtä lailla sen voisi ajatella myös niin, että ne toiset, ketkä eivät lapsia nuorina hankkineet, ovat menettäneet sen, että pääsisi jo 30-40:nä viettämään omaa elämää, kun sinulla on lapset jo kasvatettu ja voit keskittyä rauhassa omiin juttuihin ja muilla on vasta "pikkulapsivaihe" päällä. Älä vain mene sanomaan sitä heille - he kun elävät myös sitä omaa elämäänsä eivätkä välttämättä koe itse menettäneensä elämässään mitään, kun hankkivat lapsia myöhään.

Itse sain myös esikoiseni 19-vuotiaana ja toisen lapsen kolmen vuoden kuluttua. En koe menettäneeni mitään, päinvastoin lapset alkavat olla jo sen verran isoja, että saa jo keskittyä enemmänkin omiin juttuihin. Samaan aikaan osa kavereistani on vasta alkanut hankkia perhettä, osa taas viettää edelleenkin elämäänsä sinkkuna. Kaikki taitavat olla omaan elämäänsä aika lailla tyytyväisiä, eikä kukaan sure menettäneensä elämässään mitään, kun elivät sitä omaa elämäänsä ja tekivät erilaisia valintoja kuin muut.

edit: typo

 

Mä sain lapset kun olin 18- ja 20v, joten olin 38-vuotiaana jo täysin "lapsivapaa". Sen menettävät ne, jotka tekevät lapsensa vanhempana. Ja olen nuori isoäiti, jaksan hyvin auttaa lapsiani lastensa kanssa

 

[QUOTE="vieras";27855973]Omasta puolestani voin sanoa etta jos en olisi odottanut +30-vuotiaaksi, olisin: Tuhansia kokemuksia koyhempi, koyhempi myos taloudellisesti, luultavasti "huonomman" miehen kanssa.[/QUOTE]

Varmasti sinun kohdallasi näin.
Minä taas olisin varmasti tuhansia kokemuksia köyhempi ilman lasta. Taloudellinen tilanteeni on aina ollut loistava.

 

Mä sain lapset kun olin 18- ja 20v, joten olin 38-vuotiaana jo täysin "lapsivapaa". Sen menettävät ne, jotka tekevät lapsensa vanhempana. Ja olen nuori isoäiti, jaksan hyvin auttaa lapsiani lastensa kanssa

Eihan tuo mitaan lapsivapaata ole: Elamassa on omat, vaikkakin jo vanhemmat, lapset seka lisaksi viela lapsenlapset. Huh, onneksi tuota ei tapahdu viela pitkaan aikaan, jos ikina .

 

Varmasti sinun kohdallasi näin.
Minä taas olisin varmasti tuhansia kokemuksia köyhempi ilman lasta. Taloudellinen tilanteeni on aina ollut loistava.

No mina saan ne lapsikokemukset nyt +30-vuotiaana .

 

Miksi ajatella menettäneensä jotain? Ethän ole omassa elämässäsi voinut menettää mitään, mitä et osannut kaivatakaan? Oman elämän jokainen meistä elää ja sitä on turha lähteä vertailemaan muiden elämään. Yhtä lailla sen voisi ajatella myös niin, että ne toiset, ketkä eivät lapsia nuoria hankkineet, ovat menettäneet sen, että pääsisi jo 30-40:nä viettämään omaa elämää, kun sinulla on lapset jo kasvatettu ja voit keskittyä rauhassa omiin juttuihin ja muilla on vasta "pikkulapsivaihe" päällä. Älä vain mene sanomaan sitä heille - he kun elävät myös sitä omaa elämäänsä eivätkä välttämättä koe itse menettäneensä elämässään mitään, kun hankkivat lapsia myöhään.

Itse sain myös esikoiseni 19-vuotiaana ja toisen lapsen kolmen vuoden kuluttua. En koe menettäneeni mitään, päinvastoin lapset alkavat olla jo sen verran isoja, että saa jo keskittyä enemmänkin omiin juttuihin. Samaan aikaan osa kavereistani on vasta alkanut hankkia perhettä, osa taas viettää edelleenkin elämäänsä sinkkuna. Kaikki taitavat olla omaan elämäänsä aika lailla tyytyväisiä, eikä kukaan sure menettäneensä elämässään mitään, kun elivät sitä omaa elämäänsä ja tekivät erilaisia valintoja kuin muut.

Just näin. Veikkaisin että kaikista onnenttomampia ovat ne joitka elävät joiden ihme sääntöjen mukaan.

Ensiksi "villi ja vapaa" nuoruus vaikka sitten hampaat irveessä. Sopivasti "kokemuksia" ei tietenkään liikaa. Sitten opiskelu ja ura alkuun, tarkoin harkittu kumppani ja naimisiin ennen 30 v. Oma asunto ja lapsi alulle viim kolemekymppisenä. Voi teitä, entäs jos se elämä sitten yllättääkin ja heittää vaikka kuravettä niskaan, se "ihanne"mies pettää tai sitä lasta ei kuulukaan.

 

itse sain lapsen 23v. mun mielestä täydellinen ikä! olin todellakin ehtinyt hurvitella(liikaakin), asua ulkomailla, olla villi ja vapaa. nyt elän silti elämäni ihaninta aikaa, toiveena opiskelut ensi syksynä(uusi ammatti), ihanin mies ja koti ja perhe, ystävät. ikää nyt 26v. 19v olisin ollut liian kakara ja 30v liian vanha esikoiseen. yli 3-kymppiset äidit on aika tylsiä(suurin osa)