Miksi kukaan hankkii lapsia?

Pohjalla on se vietti joka käskee lapsia hankkia. Ihminen on kuitenkin niin kehittynyt että pystyy toimimaan sitä viettiä vastaan (jo senkin takia että ihmiset eivät juurikaan tarvitse viettejä maailmassa jossa elävät joten ne eivät ole enää niin vahvoja mitä muilla eläimillä) ja myös kertomaan miksi tekee niin. Ja ihimnen on myös niin kehittynyt että pystyy yksilöimään niin syitä miksi on toiminut tämän vietin mukaan, eli hankkinut lapsia.

Jos tämä ihmistenkin maailma yksinkertaistettaisiin jättäen kaikki krumeluurit pois niin ihmisten tarkoitus maailmassa on syntyä, hankkia lapsia (turvata lajin olemassaolo) ja kuolla pois. Sama tarkoitus on kaikilla eläimillä.

En näe vieteillä noin suurta merkitystä. Vietit ohjaa suoraan toimintaan, kuten seksin harrastamiseen tai vauvan hoivaamiseen. Nykypäivänä lapsen hankkiminen on kuitenkin harkittu päätös, eikä seksuaalisen vietin toteuttaminen enää merkitse sitä, että lapsia syntyisi. Hoivavietti voi jollain vaikuttaa lapsenhankintapäätökseen, siinä on varmasti yksilöllisiä eroja.

Esimerkiksi minulla ei ole mitään vahvaa hoivaviettiä, vauvan hoivaaminen perustui enemmänkin siihen, mitä tiesin vauvan tarvitsevan kehittyäkseen parhaalla mahdollisella tavalla tasapainoiseksi ihmiseksi. Ilman tietoa, pelkästään vietin varassa toimien, olisin varmaan ollut suhteellisen huono äiti vauva- ja taaperovaiheessa.

Hoivavietti pysyy vahvana niin kauan, kuin se on vauvan hengissäsäilymisen edellytys. Silti tietysti on poikkeuksia, ja joidenkin äitien vauvat varmasti ennen yhteiskunnan seuraamusjärjestelmän ja tukiverkkojen syntymistä kuolivat, kun äidillä ei ollut riittävää hoivaviettiä eikä kyllä tietoakaan. Mutta nykyään sellaista ei pääse käymään. Vaikka hoivaviettiä ei olisi ollenkaan, äiti todennäköisesti hoitaa vauvan asiallisesti ihan jo velvollisuudentunnosta, pitkän tähtäimen odotusten vuoksi ja viime kädessä seuraamusten pelossa (jos vauva kuolisi hoidon puutteeseen, siitähän seuraisi vaikka mitä ikävyyksiä äidille). On myös riittävästi tietoa ja tukiverkostoja, joilla hoivavietin puutetta voi paikata. No joo, siltä osin hoivavietillä on vielä merkitystä, että jos hoivaamisen kokee palkitsevana, haluaa ehkä tehdä useamman lapsen, kuin vähäisemmällä hoivavietillä. Mutta lapsen voi haluta ihan muistakin syistä. Ja pelkän hoivavietin tyydyttää aloittajan tavoin vaikka eläimillä.

Minulle siis se vauva- ja taaperovaihe ei ollut mitenkään hienoa aikaa, mutta en niin odottanutkaan olevan. Silti halusin lapsen, sillä eihän lapsi ikuisesti ole jatkuvaa hoivaa vaativa vauva.

 

Me päädyttiin tekemään vain yksi lapsi. Kai sitä jotenkin halus lisääntyä, mutta säilyttää myös oman elämän. Vauvakuumetta mulla ei koskaan ollut. Ajattelin vain, että jos sen lapsen aikoo tehdä, niin nyt on hyvä väli. Vauvavuoden aikana tajusin, etten edes pidä lapsista. Toi oma on ihana ja söpö ja helppo (onneks!!!!), mutta monet muut raastaa kyllä hermoja ihan urakalla.

 

Niin, eläkemaksuja ei tietenkään tarvisi maksaa (ne muutama hassu prosentti). Eikä lapsiperheiden tarvisi tietenkään tukea lapsettomien elämää millään tavalla. Aika tavalla nousisi lapsettomien verot, vaikka tuota eläkemaksua ei tarvisi maksaakaan. Plus sitten itse maksettu vapaaehtoinen eläke (jos eläkettä haluaisi). Ei koskisi niitä jotka voi osoittaa että lapsettomuus johtuu lääketieteellisestä syystä. Jos lapsi kuolee (tietyin edellytyksin) niin silloin on oikeus eläkkeeseen. Vakuutusyhtiö voisi kustantaa jos on tuota varten otettu vakuutus.

Eläkemaksut ovat kylläkin n. 30 % palkasta. Niistä vaan työnantaja maksaa suoraan n. 25 %.

Jos tuon 30 % säästää, eiköhän sen järkevästi sijoittamalla useimmat eläkekulunsa kata. Perheellisillä olisi vaikeampaa, sillä työnantajat eivät kyllä heitä palkkaisi ellei olisi aivan pakko ja silloinkin mahdollisuuksien mukaan alemmalla palkalla. Sillä ei kai työnantajien tarvitsisi maksaa tuota leijonanosaa eläkemaksuista niistä työntekijöistä, jotka ei kuitenkaan eläkettä saisi? Mites sitten nuoret, joista ei vielä tiedä hankkivatko joskus lapsia vai eivät? Eikä vaan nuoret, miehethän voi tulla isiksi vielä vaikka eläkeiässä, naisetkin äideiksi päälle nelikymppisinä.

 

En näe vieteillä noin suurta merkitystä. Vietit ohjaa suoraan toimintaan, kuten seksin harrastamiseen tai vauvan hoivaamiseen. Nykypäivänä lapsen hankkiminen on kuitenkin harkittu päätös, eikä seksuaalisen vietin toteuttaminen enää merkitse sitä, että lapsia syntyisi. Hoivavietti voi jollain vaikuttaa lapsenhankintapäätökseen, siinä on varmasti yksilöllisiä eroja.

Esimerkiksi minulla ei ole mitään vahvaa hoivaviettiä, vauvan hoivaaminen perustui enemmänkin siihen, mitä tiesin vauvan tarvitsevan kehittyäkseen parhaalla mahdollisella tavalla tasapainoiseksi ihmiseksi. Ilman tietoa, pelkästään vietin varassa toimien, olisin varmaan ollut suhteellisen huono äiti vauva- ja taaperovaiheessa.

Hoivavietti pysyy vahvana niin kauan, kuin se on vauvan hengissäsäilymisen edellytys. Silti tietysti on poikkeuksia, ja joidenkin äitien vauvat varmasti ennen yhteiskunnan seuraamusjärjestelmän ja tukiverkkojen syntymistä kuolivat, kun äidillä ei ollut riittävää hoivaviettiä eikä kyllä tietoakaan. Mutta nykyään sellaista ei pääse käymään. Vaikka hoivaviettiä ei olisi ollenkaan, äiti todennäköisesti hoitaa vauvan asiallisesti ihan jo velvollisuudentunnosta, pitkän tähtäimen odotusten vuoksi ja viime kädessä seuraamusten pelossa (jos vauva kuolisi hoidon puutteeseen, siitähän seuraisi vaikka mitä ikävyyksiä äidille). On myös riittävästi tietoa ja tukiverkostoja, joilla hoivavietin puutetta voi paikata. No joo, siltä osin hoivavietillä on vielä merkitystä, että jos hoivaamisen kokee palkitsevana, haluaa ehkä tehdä useamman lapsen, kuin vähäisemmällä hoivavietillä. Mutta lapsen voi haluta ihan muistakin syistä. Ja pelkän hoivavietin tyydyttää aloittajan tavoin vaikka eläimillä.

Minulle siis se vauva- ja taaperovaihe ei ollut mitenkään hienoa aikaa, mutta en niin odottanutkaan olevan. Silti halusin lapsen, sillä eihän lapsi ikuisesti ole jatkuvaa hoivaa vaativa vauva.

Eivät vietit pahemmin ohjaakaan nykyihmisen elämää. Ja kyse ei ollut siitä kuten varmasti huomaat jos luet kommentteja tarkemmin. On kuitenkin täysin väärin väittää etteikö niitä viettejä ole olemassa, niin eläimillä kuin ihmisilläkin.

 

Yksi harvoista asioista, mitä menneessä elämässäni kadun , on se, etten hankkinut useampia lapsia.
Vain yhdeksään jäi... vaikka tilaus ja rahkeet olisi ollut paljon useammallekin.

Tätä on eksponentiaalinen väestönkasvu rautalangasta väännettynä.

 

Eivät vietit pahemmin ohjaakaan nykyihmisen elämää. Ja kyse ei ollut siitä kuten varmasti huomaat jos luet kommentteja tarkemmin. On kuitenkin täysin väärin väittää etteikö niitä viettejä ole olemassa, niin eläimillä kuin ihmisilläkin.

Vietit ohjaavat enemmän kuin olemme valmiita myöntämään. Kyllä monet terveysongelmat, ravitsemukseen liittyvät ongelmat, päihdeongelmat, kulttuurin seksualisoituminen ovat kytköksissä vietteihin. Väestöräjähdyksestä nyt puhumattakaan.

 

Saadakseen ehdotonta rakkautta.

 

Saadakseen ehdotonta rakkautta.

Sitäkö ei eläimeltä saa?

 

Kerrataanpa. Sinun mukaasi siis ihmisellä on halu saada jälkeläisiä, vaisto joka ohjaa tätä toimimaan niin että jälkeläisiä syntyy, ja vaisto joka ohjaa huolehtimaan jälkeläisistä, mutta kaikki tämä toiminta ei millään tavalla tähtää lisääntymiseen. Lisääntyminen on vain satunnanvarainen sivutuote, ei suinkaan kaiken tämän pohjimmainen tarkoitus. Okei.

Jos kerran lisääntyminen ei mielestäsi ole parittelua ohjaava tekijä, kuinka selität moneen kertaan esitetyt esimerkit siitä, että parittelua ohjaavat suoraan lisääntymiseen liittyvät tekijät: ihminen valitsee hormonien perusteella geeniperimältään mahdollisimman erilaisen, jälkeläisten tekoon soveltuvan kumppanin ; hedelmällisyydestâ kertovat seikat toimivat seksuaalisina ärsykkeinä ; hedelmälliseen aikaan naisen tekee eniten mieli seksiä jne.? Sattuman oikkuna?

 

Kerrataanpa. Sinun mukaasi siis ihmisellä on halu saada jälkeläisiä, vaisto joka ohjaa tätä toimimaan niin että jälkeläisiä syntyy, ja vaisto joka ohjaa huolehtimaan jälkeläisistä, mutta kaikki tämä toiminta ei millään tavalla tähtää lisääntymiseen. Lisääntyminen on vain satunnanvarainen sivutuote, ei suinkaan kaiken tämän pohjimmainen tarkoitus. Okei.

Jos kerran lisääntyminen ei mielestäsi ole parittelua ohjaava tekijä, kuinka selität moneen kertaan esitetyt esimerkit siitä, että parittelua ohjaavat suoraan lisääntymiseen liittyvät tekijät: ihminen valitsee hormonien perusteella geeniperimältään mahdollisimman erilaisen, jälkeläisten tekoon soveltuvan kumppanin ; hedelmällisyydestâ kertovat seikat toimivat seksuaalisina ärsykkeinä ; hedelmälliseen aikaan naisen tekee eniten mieli seksiä jne.? Sattuman oikkuna?

Turhauttava tämä keskustelu. Sinä et esittänyt mitään mekanismia miten lisääntymisvietti toimisi jos sellainen olisi olemassa.

Tuohon mitä kysyit on helppo vastaus: luonnonvalinta suosii niitä jotka harrastavat seksiä ovulaation aikaan jne.

Logiikkasi näyttää menevän jotenkin, että koska lisääntymiseen liittyy jotenkin hormonit, biologia ja sen sellainen, niin taustalla on pakko olla vietti.

Vastaa sinä siihen metsästäjä-keräilijä -juttuun.

 

Sitäkö ei eläimeltä saa?

Mutta jos ei halua ehdotonta rakkautta juuri eläimeltä. Ja sama mitä tuolla aiemmin oli - voihan eläimenkin kehitystä seurata ja eläimestä saa seuraa, mutta jos se ei ole sitä, mitä haluaa. Kyse on eri asioista.

 

Mutta jos ei halua ehdotonta rakkautta juuri eläimeltä. Ja sama mitä tuolla aiemmin oli - voihan eläimenkin kehitystä seurata ja eläimestä saa seuraa, mutta jos se ei ole sitä, mitä haluaa. Kyse on eri asioista.

Mutta mieti eläimen hyviä puolia. Ne elävät lyhyemmän aikaa eli 18 vuodessa ehdit ehkä kokea usean eläimen suloisen vauva-ajan. Niille ei tarvitse rakentaa peruskouluja tai muuta infraa.

Ja jos eläin ei kelpaa, niin miten olisi robotti? Sekin tosin veisi sähköä mutta mikäpä nyt ei.

 

Mutta mieti eläimen hyviä puolia. Ne elävät lyhyemmän aikaa eli 18 vuodessa ehdit ehkä kokea usean eläimen suloisen vauva-ajan. Niille ei tarvitse rakentaa peruskouluja tai muuta infraa.

Ja jos eläin ei kelpaa, niin miten olisi robotti? Sekin tosin veisi sähköä mutta mikäpä nyt ei.

Eläimet ei opi sisäsiistiksi ja niille on hankala saada hoitajaa pitkien lomien ajaksi. Ja robottien kohdalla saisi aina pelätä, että tekoäly tekee vallankumouksen.

 

Eläimet ei opi sisäsiistiksi ja niille on hankala saada hoitajaa pitkien lomien ajaksi. Ja robottien kohdalla saisi aina pelätä, että tekoäly tekee vallankumouksen.

Kyllä eläimet oppii. Kanit ovat luonnostaan siistejä. Mieti sellaista ihanaa söpöä kaninpoikaista! Voiko söpömpää olla? Mieti keskivertoihmistä ja vertaa!

 

Jos minä en olisi synnyttänyt sinua niin etpä sinäkään olisi täällä kirjoittamassa yhtään mitään.

 

Kyllä eläimet oppii. Kanit ovat luonnostaan siistejä. Mieti sellaista ihanaa söpöä kaninpoikaista! Voiko söpömpää olla? Mieti keskivertoihmistä ja vertaa!

Periaatteessa totta, mutta itse en kauheasti olekaan innostunut mistään söpöistä asioista. Tai ainakaan söpöyden vuoksi. Joten minulle söpöys olisi huono perustelu ottaa lemmikki (tai hankkia lapsikaan sillä perusteella). Minusta söpöydessä ei ole mitään erityisen kiehtovaa tai mielenkiintoista.

Lisäys: Jos ottaisin lemmikin, haluaisin mieluiten jonkun ruman ja oudon.

 

Jos minä en olisi synnyttänyt sinua niin etpä sinäkään olisi täällä kirjoittamassa yhtään mitään.

Täh? Tosi hyvä argumentti. Samaa tasoa sen "afrikassa lapset kuolee nälkään joten sinun on syötävä lautanen tyhjäksi" -argumentin kanssa.

Olisin varmaan tosi pahoillani siitä kun en ole täällä kirjoittelemassa.

 

En halua lapsia, koska tää maailma on niin surkee paikka ja itsekkäitä ihmisiä täynnä, ettei todellakaan huvita kasvattaa hyvää ja reipasta vastuunkantajaa tähän paikkaan, missä aina on joku pitämässä huolen siitä että kukaan ei saa nauttia mistään paitsi toisten epäonnesta. Se on ainoastaan itsekästä, ei mitään muuta, kun tahtoo tänne tuntevan olennon saattaa. ''Lapsi tuo niin paljon onnea elämääni.'' Varmasti tuo, mutta naurattaako vielä kun joku hullu hänet ampuu.
Adoptoida kyllä voisin, vahinko käynyt jo.

 

Esimerkiksi minulla ei ole mitään vahvaa hoivaviettiä, vauvan hoivaaminen perustui enemmänkin siihen, mitä tiesin vauvan tarvitsevan kehittyäkseen parhaalla mahdollisella tavalla tasapainoiseksi ihmiseksi. Ilman tietoa, pelkästään vietin varassa toimien, olisin varmaan ollut suhteellisen huono äiti vauva- ja taaperovaiheessa.

Ilman ns. kirjatietoa et siis olisi ymmärtänyt, mitä lapsi kulloinkin itkullaan ilmaisi tarvitsevansa: ruokaa, unta, syliä, kuivaa vaippaa - etkä olisi osannut tarjota näitä oikealla tavalla ja oikeaan aikaan, jos et olisi saanut siihen oppia? Ilman ulkopuolelta tullutta ohjeistusta et olisi ottanut vauvaan katsekontaktia, jutellut tietyllä tavalla ja koskettanut lasta tietyllä tavalla?

 

Täh? Tosi hyvä argumentti. Samaa tasoa sen "afrikassa lapset kuolee nälkään joten sinun on syötävä lautanen tyhjäksi" -argumentin kanssa.

Olisin varmaan tosi pahoillani siitä kun en ole täällä kirjoittelemassa.

Lautanen syödään tietenkin tyhjäksi niinkuin olen sinulle jo pienestä pitäen opettanut.

Santsata saa niin paljon kuin haluaa ja ruoka maistuu siksi sitä lautasta ei tarvitse tunkea kerralla täyteen.

 

Turhauttava tämä keskustelu. Sinä et esittänyt mitään mekanismia miten lisääntymisvietti toimisi jos sellainen olisi olemassa.

Tuohon mitä kysyit on helppo vastaus: luonnonvalinta suosii niitä jotka harrastavat seksiä ovulaation aikaan jne.

Turhauttavaa, todellakin. Vastauksesi on naurettava. Koska ovulaation aikana seksin harrastaminen on johtanut jälkeläisten syntymään, on seksiä alkanut tehdä mieli ovulaation aikana? Olemme kaikki saaneet geenimme sitä esiäidiltä, jonka sattumoisin teki mieli seksiä sopivaan aikaan kuusta? Jos teoriasi olisi totta, sehän sitä paitsi puhuisi entistä voimakkaammin sen puolesta, että lisääntyminen on paruttelua suoraan ohjaava tekijä.

 

Jos nyt otetaan esimerkiksi tuo hedelmällisyydestä kertovien seikkojen toimiminen seksuaalisina ärsykkeinä, joka siis mielestäsi siis selittyy luonnonvalinnalla.

Eli riittävän moni mies valitsi *aivan sattumanvaraisesti* puolisokseen isorintaisen ja leveälanteisen naisen, joiden lisääntymiskyky oli hyvä, ja joiden jälkeläiset menestyivät muita paremmin? Ei suinkaan missään nimessä niin päin, että miehet olisivat kokeneet seksuaalista halua juuri näitä naisia kohtaan nimenomaan noiden lisääntymisterveydestä kertovien seikkojen ansiosta?

 

Turhauttavaa, todellakin. Vastauksesi on naurettava. Koska ovulaation aikana seksin harrastaminen on johtanut jälkeläisten syntymään, on seksiä alkanut tehdä mieli ovulaation aikana? Olemme kaikki saaneet geenimme sitä esiäidiltä, jonka sattumoisin teki mieli seksiä sopivaan aikaan kuusta? Jos teoriasi olisi totta, sehän sitä paitsi puhuisi entistä voimakkaammin sen puolesta, että lisääntyminen on paruttelua suoraan ohjaava tekijä.

Ajatellaan vaikka syömistä. Nälän voi sanoa olevan vietti. Ja sattuu olemaan niin, että kaikkein eniten ihmisen tekee mieli ruokia joissa on paljon sokeria ja rasvaa. Sattumalta nämä ruuat myös lihottavat eniten. Ja sattumalta lihavat ihmiset selviävät parhaiten pulajoista. Sanoisitko siis, että ihmisellä on lihomisvietti? Että pohjimmiltaan kaikki ihmiset haaveilevat painavansa 200 kg? Ja että kun tunget ruokaa suuhusi, niin sinulla on mielessäsi tavoitteena lihoa 200 kiloiseksi? Vai sanoisitko, että tunget ruokaa suuhusi koska se maistuu hyvältä ilman mitään suunnitelmia lihoa?

 

Ap, oletko yhtään alkanut ymmärtää lapsia haluavia ihmisiä tämän ketjun myötä?

 

Ap, oletko yhtään alkanut ymmärtää lapsia haluavia ihmisiä tämän ketjun myötä?

No en oikeastaan. Ehkä paras kuulemani selitys on jokin sellainen, että jos on itse elänyt hyvän lapsuuden, niin ajattelee, että itsekin haluaa olla hyvä vanhempi jollekin. Että vanhemmat ovat jotenkin esikuvia joiden jalanjälkiä haluaa seurata. Vähän niin kuin jos näkee hyvää taidetta, niin ehkä inspiroituu itsekin luomaan jotain.