Miksi kukaan ei myönnä kadehtivansa varakkaita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Enemmän verotiedoista voi arvella kuin ulkonäöstä. Jos vuositulot on verotuksessä 300 000, niin pidän henkilöä varakkaana. Jos ihmisellä ei minkäänlaisia tuloja (pääomatulot mukaanlukien) tai on hyvin vähän, niin oletan hänen olevan köyhä, mikäli kyseessä on Suomessa asuva suomalainen.
suomalaiselta puuttuu usein verotiedoista useitakin tulonlähteitä, googlaappas. Ja toisaalta vähän erikoista jos joku on niin utelias että menee tarkastelemaan toisten verotietoja :D aika säälittävää :D
 
33b39375a79abd273f50e97cbad24c5bb5c2d9ef_m.gif

Äh.. Antaa olla, kun et parempaan pysty. *haukotus*
 
suomalaiselta puuttuu usein verotiedoista useitakin tulonlähteitä, googlaappas. Ja toisaalta vähän erikoista jos joku on niin utelias että menee tarkastelemaan toisten verotietoja :D aika säälittävää :D
Ei varmaan kukaan katso lehdissä julkaistavia verotietoja. On niin säälittävää katsoa niitä. Säälittävää uteliaisuutta. Ei muuta sanoa kuin todella SÄÄLITTÄVÄÄ.
 
Mun mielestä tässä aloituksessa ei ole mitään jakomielitautista. Aloitus oli ihan looginen. Mä luulen, että aloittajan ei ollut edes tarkoitus ilmaista omaa kantaansa, vaan ilmaista erilaisia näkemyksiä herättääkseen keskustelua. Mun ymmärrykseni mukaan tässä nyt oli nimenomaan pointti saada keskustelua aikaiseksi?
 
Tämä aihe sivuaa myös koulutyötäsi? Saanko kysyä että missä koulussa oikein olet? Jos olet peruskoulussa, amiksessa tai lukiossa, niin ok. Mutta jos olet jossain korkeamman tason koulussa, niin ihmettelen. Tajuatko itsekään kuinka epäjohdonmukaista tuo sun tekstis on? Toisessa lauseessa jauhat että rikkaus näkyy, toisessa jauhat että rikas ei kehtaa näyttää rikkauttaan ja ajelee jollain autonrämällä yms. Tuo sun teksti oli kuin jakomielitautisen kirjoittama. Siis mitä mieltä sinä nyt itse olet???


Anteeksi, mutta oletko sä vähän yksinkertainen?
 
Varmasti on olemassa varakkaita, joista raha ei näy mitenkään. Esimerkiksi Matti ja Maija Meikäläinen ovat käyneet aina keskituloisissa töissä ja eläneet hyvin säästeliäästi. Matti ja Maija ovat viisikymppisenä saaneet säästöön 100 000 ja velat on tottakai maksettu ajat sitten. Matin isä kuolee ja Matti perii 200 000 + kesämökin. Parin vuoden päästä Matin äiti kuolee ja Matti perii 100.000 ja vanhempiensa kerrostalokolmion, jonka laittaa sitten vuokralle ja saa siitä vähän tuloja joka kuukausi. Matti ja Maija eivät ole edelleenkään koskaan käyneet lentokoneessa ja vaatteita haetaan Keskisiltä aina kerran vuodessa. Auto on edelleen se sama pian 20 vuotta vanha ja Matti suunnittelee sen päivittämistä 7 vuotta vanhaan Opeliin. Matin ja Maijan talo on rakennettu vuonna 1984 ja se on edelleen pääosin alkuperäisessä kunnossa. Matti ja Maija eivät puhu raha-asioitaan muille.

Tässä tapauksessa Matti ja Maija ovat mun mielestä varakkaita, mutta kukapa uskoisi?

Matilla ja Maijalla on 29 vuotias tytär Hanna. Hanna on perinyt isänsä isotädin Hillevin, jolla ei ollut lapsia. Hanna sai aika paljon metsää, josta myi puita ja tienasi tällä käteen 50.000e. Lisäksi perintöverojen jälkeen Hannelle jäi Hilleviltä 50.000e muuta rahaa. Näin Hanna, joka on sairaanhoitaja on saanut 100.000e rahaa. Hanna on naimissa varakkaan perheen lapsen Villen kanssa. Hanna ja Ville rakennuttavat omakotitalon, jossa n 130m2 ja se on nätti perinnetalo, jollaisia rakennetaan nykyään paljon. Hannalla ja Villellä on yhteensä yli 300.000e rahaa, joten he haluavat rakentaa talon ilman lainaa. Heillä on myös varaa sisustaa kauniisti. Koska velkaa ei ole, palkoista jää mukavasti käteen rahaa. On mahdollisuus matkustaa ja ostaa kivoja vaatteita ja myös säästää. Hannan isä ja äiti antavat myös mielellään tyttärelleen kaikkea kivaa.

Kuka uskoisi, että Hanna on loppujenlopuksi myös ikäisekseen melko varakas? Kuka nyt asuisi uudessa omakotitalossa ilman lainaa? Varmasti kaikki luulevat, että Hanna ja Ville lyhentävät isoja velkoja, eikä Hannan tutut tiedä Villen isoista sijoituksista mitään. Hanna ei pidä hankinnoistaan mitän meteliä. Kaikki luulevat, että Hanna on ihan tavis.

Esimerkit oikeasta elämästä vähän muokattuna :D
 
Mä olen kateellinen siitä, miten joku osaa menestyä niin, että tekee rahaa ihan sikana. Oli se sitten oma yritys tai mikä tahansa. Olen myös hieman kateellinen niille, jotka syntyvät rikkaaseen perheeseen ja voivat elää taloudellisesti helppoa elämää aina vain siksi, että sattuivat syntymään oikeaan sukuun.

Meillä on uusi hieno talo. Palkat menee oikeastaan kokonaan: lainanlyhennykset, vakuutukset, bensat, autoverot, kiinteistövero, vesilasku, sähkölasku, puhelinlaskut, auton muut kulut, päivähoitomaksut, ammattiliittojen maksut, ruoka ja lasten harrastukset. Säästöön jää, mutta niillä säästöillä jouduttiin ostamaan nyt kahteen autoon (pakko pitää kahta autoa) uudet kesärenkaat ja maksamaan kiinteistövero talosta. Se mitä palkasta jää, menee usein lasten hankintoihin. Meillä on panostettu tähän taloon aika paljon ja ylimääräistä hussataan pihan laittoon. Valintakysymyksiä.... Itselle ostan aika harvoin uusia vaatteita. Nyt tilasin h&m;ltä koko perheelle uusia kesä- ja kevätvaatteita ihan tarpeeseen kaikki. Pikkujoulumekkoni ostan tyyliin Vero Modasta. Lapsille ostan vaatteita pääasiassa kirpparilta. Kengät ostan uutena. Mulla ei ole paljon vaatteita ja kerran pari vuodessa tilaan itselleni jotain edullisia vaatteita.

Mulla ei olisi varaa matkustaa. Käytiin pari vuotta sitten Teneriffalla ja seuraavaan ulkomaan matkaan menee varmaan vuosia. Ei vaan ole varaa. Mä sovittelin kenkäkaupassa converseja ja ne taisi maksaa jotain 75euroa. Jouduin jättämään tennarit kauppaan, koska mulla ei oikeasti ole varaa noin kalliisiin kenkiin. Puhumattakaan jostain Michael Korsin laukusta. Okei, mä voisin ostaa kalliit kengät, mutta se näkyis kyllä sitten meidän rahoissa jossain kohtaa.
 
Marc Jacobsin kello ei kerro varakkuudesta, vaan tyhmyydestä kuvitella että se olisi merkki jostain. Jos ei ole varaa ostaa sveitsiläistä kelloa, kuten Omegaa, Breitlingliä tai Raymind Weiliä, niin ko henkilöllä ei ole hajuakaan luxuskelloista. Muotitalot ei tee Kelloja isolla K:lla. Joka muuta luulee, ei tiedä mitään kelloista. :D
 
Joku entinen nokiamiljonääri joka menetti konkurssissa kaiken sanoi että raha ja omistaminen eivät tee onnelliseksi. Haluaisin kyllä päästä edes kokeilemaan pitääkö väite paikkansa ;-)
 
Marc Jacobsin kello ei kerro varakkuudesta, vaan tyhmyydestä kuvitella että se olisi merkki jostain. Jos ei ole varaa ostaa sveitsiläistä kelloa, kuten Omegaa, Breitlingliä tai Raymind Weiliä, niin ko henkilöllä ei ole hajuakaan luxuskelloista. Muotitalot ei tee Kelloja isolla K:lla. Joka muuta luulee, ei tiedä mitään kelloista. :D

Taidat olla juuri sellainen stereotyyppinen kadehtija? Ovathan ne kalliita kelloja ja pääasiassa varmasti ihan hyvin toimeentulevien kapistus. Yksittäinen asia ei toki viesti kenenkään varakuudesta. Voihan se merkkilaukku olla peräisin vaikkapa voicen unelmalaukku kilpailusta ja merkkipaita joku tori.fi:n löytö.

Minä ostin muuten mun kummitytölle ylioppilaslahjaksi Marc Jacobsin kellon. Maksoi 400e. Ei toki paini Rolexin kanssa samassa sarjassa. Onko minun ihana kummityttöni nyt sitten mielestäsi tyhmä, joka kuvittelee olevansa "jotain" ?

Me olemme erittäin suurituloisia mieheni kanssa. Omia lapsia emme ole saaneet. Onneksi meillä on ihana kummilapsi.
 
Taidat olla juuri sellainen stereotyyppinen kadehtija? Ovathan ne kalliita kelloja ja pääasiassa varmasti ihan hyvin toimeentulevien kapistus. Yksittäinen asia ei toki viesti kenenkään varakuudesta. Voihan se merkkilaukku olla peräisin vaikkapa voicen unelmalaukku kilpailusta ja merkkipaita joku tori.fi:n löytö.

Minä ostin muuten mun kummitytölle ylioppilaslahjaksi Marc Jacobsin kellon. Maksoi 400e. Ei toki paini Rolexin kanssa samassa sarjassa. Onko minun ihana kummityttöni nyt sitten mielestäsi tyhmä, joka kuvittelee olevansa "jotain" ?

Me olemme erittäin suurituloisia mieheni kanssa. Omia lapsia emme ole saaneet. Onneksi meillä on ihana kummilapsi.

Niin lähinnä idea oli, että wannabe-varakkaat (kuten kelloesimerkki) on hauskoja. Ei kukaan kadehdi muotitalon kelloa, koska ei se oikeasti ole edes kello. Samaa kategoriaa kuin se, että haetaan Hulluilta Päiviltä se Bossin puku 399e ja luullaan että "nyt on viimosen päälle ja kaikki kadehtii". :D

Ei kadehdi. Varkkailla on ihan muut merkit.
 
monilla varakkailla on tälläinen harhaluulo, että heitä kadehtitaan. tai ajattelevat, että heitä pitäisi kadehtia. mutta ei heitä oikeesti monikaan kadehti. monet varakkaat on onnettomampia kuin varattomat ihmiset. ei rikkaus onnea tuo
 
Minun kummini ovat varakkaita, ja heidän tietonsa löytyvät aina näistä iltapäivälehtien rikkaimpien verotettavien listoista. He ovat käyttäneet koko elämänsä yrityksensä pyörittämiseen, lomaa ei ole koskaan heillä ollut. Yrityksestä tuli heidän lapsensa sen jälkeen kun kävi ilmi, että he eivät voineet saada omia lapsia. Toinen kummini kuoli jokin aika sitten, ja on testamentannut kaikki rahansa lastenklinikan kummeille. Heistä ei ole näkynyt varakkuus päällepäin yhtään mitenkään, vaan he ovat eläneet kuten kuka tahansa keskituloinen suomalainen.

En kyllä kadehdi heidän elämäänsä ollenkaan, minä en ikimaailmassa haluaisi tehdä töitä joka päivä suurimman osan ajasta. Ja lapset ovat minulle kaikkein tärkein asia.
 
Oma isäni on varakas. On tehnyt aina kovasti hyväpalkkaista töitä, kiipinyt oikeissa piireissä, sijoittanut ja tehnyt hyviä bisneksiä. Saattaa silmää räpäyttämättä ostaa jonkun ihan älyttömän kalliin vempeleen, mutta pihistelee ja saitailee vaatteissa, kodintekstiileissä yms. Koskaan isäni ei ole ollut paikalla saati läsnä meidän omien lasten tai nyttemmin lastenlasten elämässä. Työ, työkaverit, ja silmäätekevät ovat olleet ensisijalla. Rahaa on, mutta sydämen sivistys puuttuu. Todennäköisesti viettää vanhuutensa huomattavasti nuoremman naisystävänsä kanssa nauttien rahoistaan. En kadehdi.

Ystävättäreni on saanut perintöjä, sijoittanut hyvin ja elää mukavaa elämää puolison kanssa. Pari ei ole saanut lapsia, joten elämä pyörii työn, lisäopiskelujen ja matkustelun ympärillä. Jostain syystä en osaa kadehtia, koska tiedän ystävästäni tarinasta enemmän kuin kauniin pintakiillon.

Ystäväpiiriin kuuluu myös perhe, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Perhe käy vuosittain ulkomailla eksoottisissa kohteissa. Mies tekee kovapalkkaisena paljon töitä ja matkustaa jatkuvasti. Vaimo on ollut kaikilla mahdollisilla perhe yms. vapailla, lapsia hoitaen. Lapset ovat saaneet harrastaa ja heihin on todella satsattu. Nykyään nuoret aikuiset ovat hyvätapaisia, menestyneet opinnoissaan ja harrastuksissaan. En osaa kadehtia heitäkään, tosin olisihan kiva täydellinen taloudellinen huolettomuus.

En osaa kadehtia oikein ketään. Uskon, että jokainen on siinä mielessä oman onnensa seppä, että jokainen tekee itse omat valintansa ( puoliso, ammatti, työ jne.) joilla voi muuttaa elämän suuntaa. Arvostan itse esim. ihmisestä huokuvaa sisäistä rauhaa tai koulutusta enemmän kuin maallista mammonaa.
 
Moni varakas kertoo, että on helpompaa esittää tavallista ja osallistua kahvipöytäkeskusteluun siitä, miten saisi rahat riittämään kesäloman huvituksiin. Näin pääsee paljon helpommalla ja sinua kohdellaan todennäköisesti paremmin, kuin että kertoisit miten sinun ei tarvitse koskaan miettiä rahojen riittävyyttä, vaikka kävisit kerran kuukaudessa Kanadassa.

Mitä tässä ketjussa oikein tarkoitetaan varakkaalla? Tuon ylläolevan perusteella voisi kuvitella, että ap:n mielestä varakkuus tarkoittaa vain sitä, ettei tarvitse stressata rahasta - mutta sillä perusteellahan aika moni olisi varakas. Ketkä sitten olisi niitä, jotka kadehtii - köyhät? Ihmettelen myös, missä kahvipöytäkeskustelussa puhutaan matkarahojen riittämättömyydestä - eihän tavalliset keskituloiset jauha tuollaisia koko ajan. Raha stressaa niitä, joilla on siitä oikeasti tiukkaa, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikki muut ovat "varakkaita"

Joten uskoisinpa, että on aika helppo normaalissa elämässä löytää sellaisia kahvipöytäkeskusteluja, joissa puhutaan muustakin kuin rahahuolista. Millaisissa porukoissa te oikein pyöritte?

On naisia, jotka eivät viitsi käyttää töissä merkkilaukkujaan tai uusimpia vaatehankintojaan, koska olisi automaattista, että joku alkaa puhua sinusta pahaa ja vinoilemaan pahansuopaisesti ostoksistasi.
Ihminen jonka tyyli on jotenkin varakas tai ylväs saa yleensä automaattisesti osan ihmisistä inhoamaan häntä, vaikka olisi kuinka mukava tyyppi.

Tai ainakin on helpompi kuvitella, että se johtuu laukusta, ettei ihmisestä tykätä. Onhan se minäkuvan kannalta helpompaa kuin jos ajattelisi, että ehkä omassa persoonassa on vaan jotain luotaantyöntävää.

No, en toki väitä etteikö noinkin voisi tapahtua, mutta jos ei itsellä ole kavereita, niin on vähän liian helppo tulkinta, että se johtuisi vaan jostain merkkilaukusta.

Miksi kaikki uskottelevat itselleen, että oikeasti rikkaista raha ei näy päällepäin? Ihan varmasti monista näkyy. Tottakai on velaksi eläjiä, mutta kyllä moni varakas kulkee Louis Vuitton kainalossa ja merkkivaatteet päällä. Se nyt vaan on fakta, että SUURIMMAN OSAN kohdalla se viestii vähintäänkin hyvistä ansiotuloista. Louis Vuittonin laukku, Marc Jacobsin kello, aito timanttisormus, merkkivaatteet saattavat olla yhteensä esimerkiksi 3000e asukokonaisuus. Kyllä se vaan viestii hyvästä toimeentulosta. Vaikka kuinka haluat uskotella, että kyseessä on vain ylivelkaantunut, näyttämisen haluinen ja sisimmässään vasemmistolainen. Näitäkin tietenkin aina mahtuu sekaan.

Ei kun tiedätkö mitä? Suurin osa ei mieti tällaisia asioita ollenkaan.
 
Niin, ja noista vastaantulevien asukokonaisuuksista. Minä ainakin oletan, että kukaan ihminen ei ole niin tyhmä, että maksaisi maltaita vaatteista, oli heillä rahaa tai ei. Ihan samanlaisia vaatteita ja kasseja saa etelä-Euroopan toreilta hyvin halvalla, ja oletankin aina, että sieltä ne vastaantulevatkin ovat omansa hakeneet.
 
Koska suurin osa kansaa ei ole köyhää, niin "varakkaana perinteisesti pidettyjä" on turha kadehtia. Mitä niillä nyt varsinaisesti on enemmän? Isompi talo ja auto?

Se ketä voisi kadehtia on perinteisesti rikkaina pidetyt. Eli kun omaisuus on sitten jotain lähellä kymmentä tai yli. Silloin on vaikka lapin kelomökkiä, isoa moottorivenettä, urheiluautoa ja vaikka talven pakopaikkana huvila taikuissa. Sitten on jotain mitä kadehtia.
 
Mun asiakkaina on vain varakkaita ihmisiä eikä useimmilla sinänsä näy päällepäin se varakkuus.
Ei todellakaan siis vuittoneita, harvemmin Chanelia tai Dioria tai ylipäätään mitään sellaisia vaatteita tai asusteita joissa on joku logo näkyvissä. Tai jos on, se logo on joku vähän vähemmän "tavisten" tuntema merkki kuten Bally, Celine, Aigner ja tunnetummilta merkeiltä sitten niitä asusteita ja vaatteita joissa ei ole näkyviä isoja logoja missään.


Se varakkuus näkyy ulkonäössä mutta pitää tietää mitä katsoo.
 
Joku entinen nokiamiljonääri joka menetti konkurssissa kaiken sanoi että raha ja omistaminen eivät tee onnelliseksi. Haluaisin kyllä päästä edes kokeilemaan pitääkö väite paikkansa ;-)

Veikkaan, että tämä miljonääri ei silti edelleenkään ole vähävarainen. Raha tekee onnelliseksi, liika raha ei välttämättä. Köyhyys tekee onnettomaksi. Toki ihmisiä on erilaisia, toiset on onnellisia vaikka sillan alla. Mulle onnelliseen elämään tarvitaan matkustamista, hyvää, ruokaa, kiva koti. Sitä ei saa ilman rahaa.
 
Veikkaan, että tämä miljonääri ei silti edelleenkään ole vähävarainen. Raha tekee onnelliseksi, liika raha ei välttämättä. Köyhyys tekee onnettomaksi. Toki ihmisiä on erilaisia, toiset on onnellisia vaikka sillan alla. Mulle onnelliseen elämään tarvitaan matkustamista, hyvää, ruokaa, kiva koti. Sitä ei saa ilman rahaa.
Minulla onnelliseen elämään vaaditaan oma lapsi, ja sen olen saanut. Muuta en tarvitse.
Aiemmin elämäni aikana olen matkustellut ja syönyt hyvin, eivätkä ne tehneet minua onnelliseksi. Ne olivat vain ajankulua kunnes saan oman perheen. Nyt olen onnellinen, en tosiaankaan ehdi juurikaan syömään, enkä ole matkustanut mihinkään moneen vuoteen.
 
Veikkaan, että tämä miljonääri ei silti edelleenkään ole vähävarainen. Raha tekee onnelliseksi, liika raha ei välttämättä. Köyhyys tekee onnettomaksi. Toki ihmisiä on erilaisia, toiset on onnellisia vaikka sillan alla. Mulle onnelliseen elämään tarvitaan matkustamista, hyvää, ruokaa, kiva koti. Sitä ei saa ilman rahaa.

Sä puhut tavallisesta elämästä. Tavallinen suomalainen keskituloinen elämä on juuri tuota. Mutta ketjun alkuperäinen aihe oli varakkaissa ihmisissä. Se, että on kiva koti, hyvää ruokaa ja pääsee matkustelemaan, ei vielä tarkoita, että ihminen on varakas. Moni pienituloinen saa tuon kaiken myös.

Olet oikeassa siinä, että liika raha ei enää lisää onnellisuutta, mutta se lisää, että rahaa on "riittävästi". Tottakai se vähentää elämänlaatua, jos asuu sillan alla tai on jatkuvasti rahahuolia. Mutta sen multimiljönäärin ja sillan alla asuvan tyypin väliin mahtuu aika monenlaisia tulotasoja. Kannattaa myös näissä "lisääkö raha onnellisuutta" -pohdinnoissa erottaa se, milloin puhutaan oikeasti onnellisuudesta ja milloin mielihyvästä. Moni asia, mitä rahalla saa (matkat, merkkilaukut tai ihan vaan vaikka lempisuklaapatukka) lisäävät mielihyvää. Onnellisuus sen sijaan on vähän moniulotteisempi asia ja siihen tarvitaan muutakin kuin yksittäisiä hankintoja.
 

Yhteistyössä