Miksi joillakin on niin suuret ikäerot muksuilla?

Mikä on iso ikäero?

Miusta tuntuu kun meillä on lasten ikäero 3v7kk että se on jo joillekin iso ikäero. Meille se on ihan sopiva, ei olla ikinä haluttukaan lapsia "ihan peräkkäin". Ihan sen takia, että saa keskittyä jokaisen vauva-aikaan kunnolla.
Tietysti jos yllätysvauva joskus ilmoittaa tulostaan eikä ikäeroa ehdikään noin paljoa tulla, niin ei meidän maailma siihen kaadu. =)

 

Joo nyt minä taas ymmärrän mitä sinä tarkoitat (keskinäisen kehun kerhon kevätkokous näemmä ). Ehkä siihen jonkun verran vaikuttaa myös sanavalinnat, miten ilmaistaan. Ainakin minusta, ehkä luen liikaakin niitä sanavalintoja, annan niille merkityksiä, tai ajattelen enemmänkin, ettei kirjoittaja itse ajattele sitä, miltä kirjoituksensa voi vaikuttaa, jos on sanapoliisi lukemassa

Ja ihan tuo tunne tulee, mistä puhuit, mutta sehän on vain ja ainoastaan oma vika, kun täällä edelleen pyörin Ei onneksi muitten tarvi tietää montako simakeskustelua tai varpajaiskiistaa täällä on ollut. Joskus maltan pitää näppini erossa ja joskus en.

Mä nykyisin pyrin vastaamaan vain otsikossa olevaan kysymykseen. Toki luen avauksen sisällönkin ja jos sisältö on pahasti ristiriidassa otsikon kanssa, jätän vastaamatta. Mutta yleensä siis vastaan otsikon kysymykseen miettimättä sitä, kuka kysyi ja miksi. Tämä myös sen takia, että on yksinkertaisempaa vastata esitettyyn kysymykseen kuin ruveta pohtimaan, mitä kysyjä kysymyksellään halusi. Mua on kyllä väitetty putkiaivoksi

On tää palsta vaan ihmeellinen koukku, kun täällä vuodesta toiseen jaksaa keikkua. Toisaalta tää on helppoa ja ilmaista ajankulua. Ja loistava tekosyy olla imuroimatta B)

 

Jos meille tulee joskus toinen lapsi niin ikäeroo tulee ainakin 6-7 vuotta. Mulla on nyt niin hyvä väli lähtee kouluun et sinne nyt, paperit mahd pian ja jokunen aika alan töitä ennen äitiyslomaa. Näin siis jos asiat sujuu suunnitekmien mukaan ja jos toinen joskus saadaan (eka ei ollu mikään helppo saada alulle ) niin tyttö olis menossa sillon kouluun.
Tytöllä on veljensä kans yli 8 vuotta ikäeroo ja noi melkeinpä palvoo toisiaan vaikka asuvat eriosotteissakin.

 

Mulla siis neljä lasta ja kaikilla noin kolme vuotta ikäeroa. Meille todella hyvä näin!
En halunnut SILMÄPUSSEJA itselleni ja näin sain univelat nukutuksi pois. Kävin välillä töissä tienaamassa äippärahoja ja muutenkin sain hetken hengähtää vauva-ajasta. =)

 

Ainakaan mä en IKINÄ miettisi laitanko adoptioon vai pidänkö itse!!!!!!!!!!!!!!

Kaikki ei vain saa lapsia kun niitä "tilaa". Joskus ja jotkut yrittää vuosia ennenkuin tärppää vaikka olisikin jo yksi lapsi ennestään.

 

Joku haluaa enemmän ja joku vähemmän.

Meillä on 1,5v ja ihan hyvä.

 

meillä vanhimman ja tulevan ikäeroksi tulee melkein 13v ja nuorimman ja tulevan 6v =) kiva kun ei ole kahta ihan pikkasta enää..sekin on koettu kun esikolla ja kakkosella on ikäero 1v3kk

 

mulla on veljeeni 7v ikäero..se on suuri mielestäni. nyt aikuisiällä me vasta ollaan tutustuttu ja kaveerattu... omilla lapsillani max 3v4kk ikäeroa...

 

Mua ihmetyttää, kun aina vouhkataan ikäerosta. Kyllä lapset voi tulla hyvinkin toimeen, vaikka ikäero olisi suuri. Ja toisaalta, eivät kaikki pienellä ikäerolla syntyneet lapset toistensa parhaita kavereita ole. Henkilökemiat ne kai eniten määrää.

Mulla on viisi vuotta vanhempi veli ja tullaan erinomaisesti juttuun, ollaan aina tultu. Leikittiin lapsenakin monesti autoilla, nepattiin niitä. Tyttöjen leikkejä veli ei kyllä suostunut leikkimään, mutta se luki mulle kirjoja, pelaili lautapelejä, potki palloa, auttoi kaikessa. Hän on paras isoveli, mitä olisin koskaan voinut saada!

 

Niin ja... Esikoinen oli vahinko ja väärinkäsityksen tuotos, jos noin voi sanoa. Toka oli ihan ns. suunniteltu. Kaksosten kanssa oli isompia ongelmia päätöksien kanssa, mutta koska päätettiin pitää, en osaa ajatella heitä mitenkään suunnittelemattomina. =)

hurjaa tekstiä

 

No meillä kolme vanhinta ja heillä ikäeroa 3,5v ja siihen ajateltiin meidän perhe koon jäävän välillä kävin opiskelemassa ja tein töitäkin kunnes uudestaan iski vauvakuume ja me "hullut" aloitettiin koko homma alusta. Ainakin noin moni tuttu asiaa kommentoi
Kolmosella ja nelosella ikäeroa n. 6-vuotta joka ilmeisesti monen mielestä paljon. Usein saa vastata kysymykseeen onko sama isä. Nyt nelosen ja vitosen ikäeroksi tulee 2,5v ja ihan siitä syystä että meni melkein vuosi yrittäessä raskautta joten ei aina voi suunnitella että nyt pienellä ikäerolla.
Meillä ainakin tuo kolmen kopla ja kuopus tulee loistavasti toimeen ainakin nykyisin.

 

Niin, toisille se pitkä ikäero sopii ja toisille se tulee tahtomatta. Niin kai se menee. Meillähän niitä lapsia on 4kappaletta 4.5vuoden sisään, joka ainut on suunniteltu ja "tehty" eli vahinkolapsia ei meiltä löydy. Mä ite tykkäsin et kertaheitolla kaikki ja sillä selvä, kaikki "kaaos" ja valvominen, vauva-ajan takku yhteenputkeen ja avot, sitten saa keskittyä töihin ym. Vaikka eihän se todellisuudes niin mene, kyllä ne "takkuajat" jatkuu, ne vain muuttuu toisenlaiseksi lasten kasvaessa Ja välillä huomaan ajattelevani minkälaista se tosiaan olis jos on 4.5vuoden ikäero tai isompikin, mutta tuskin niin hulluksi alan että kokeilen asiaa käytännössä

 

Meillä kaksi lasta 16 ja 2 elikkä ikäeroa 14 vuotta yhden vielä haluaisin parin vuoden päästä jos luoja (ja mies) suo Mä tykkään että voidaan keskittyä siihen pieneen ihan täysillä muutama eka vuosi

 

Meille tulee lasten ikäeroksi sellanen kuusi vuotta ainakin. Poika on nyt 1v10kk ja opiskeluni kestää vielä 3 vuotta ja sitten ois suunnitelmissa vasta seuraava lapsi. Jos nyt edes saadaan lisää lapsia..

 

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

No herranen aika,ei kyllä uskois että neljän lapsen äiti tuollaista suustansa päästää!!!
Tajuatko että vaikka jollain on yksi lapsi niin ei sitä toista välttämättä tule vaikka kuinka yrittää! |O
:headwall:

 

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

hyvä että teille on käynyt parhain mahdollisin tavoin. Kaikille perheille niin ei käy, eikä elämä mene niinkuin haluaa. Jossei vaikka tule raskaaksi uudestaan, tai se kestää pitkään, niin siinä on yksi hyvä syy miksi lapsi ehtii kasvaa ennen kuin edes mahdollisesti saa sisaruksen. Edelleen jaksan ihmetellä miten ihmisten on vaikea ymmärtää, ettei muiden elämä ole samanlaista kuin oma.

 

Mä olen opiskellut ammattitutkinnon ja tehnyt töitä, ihan tietoinen valinta ollut meillä tämä yhdestä lapsesta "nauttiminen".
Viittä vuotta haaveiltiin ikäeroksi mutta asiat kun ei aina mene niin kuin on ajatellut, niin suurempi tulee olemaan jos toinen saadaan, vaan eipä se mitään.

 

Mä nykyisin pyrin vastaamaan vain otsikossa olevaan kysymykseen.

Minulla on jostain syystä hirveä hinku vastata noin, mutta hillitsen itseni, ettei vastausta tulkita kettuiluksi. Siis silloin kun kysytään esim., että Moniko seuraa salkkareita? kun tarkoitetaan että kuka katsoo ja kuka ei. Tekisi siis aina mieli sanoa, etten tiedä kuinka monta, mutten minä ainakaan. Jne.

 

Meidän lapsilla on tasan 3 vuoden ikäero. Joka on meille ollut aivan loistava a oma valinta. Ensimmäisen jälkeen meni pari vuotta, että parisuhde saatiin toimivaksi, esikoinen oli täysi yllätys, jota ei suunniteltu ja pisti elämän aika sekaisin. Kun elämä oli taas uomissa ja olin ehtinyt olla töissä, niin oli toisen vuoron. Enkä kyllä koskaan suunnitellut saavanikaan lapsia alle 2 vuoden ikäerolla.. Tyytyväisiä ollaan, enempää eikä vähempää olisi toivottu eikä haluttu!

 

Meillä lasten ikäero on 8.5vuotta. Silloin kun esikoisemme syntyi olin juuri täyttänyt 18v, opiskelut kesken jne.
Halusin käydä koulun loppuun. Olla jonkunaikaa töissä ja sit mulle tuli jossain vaiheessa ihmepäähän pinttymä, että ennen seuraavan lapsen syntymää haluan että meillä on omakotitalo :ashamed:
No toista lasta alettiin kuitenkin yrittään jo ennenkuin talosta oli tietoakaan. 1v8kk yritettiin kunnes viimein plussa tuli, samana päivänä, kuin saimme myönteisen lainapäätöksen tämän omakotitalon ostoon...
Halusin myös nauttia täysillä esikoisen kasvun seuraamisesta! Minusta oli vaan niin ihanaa, kun pystyi kaiken ajan käyttämään täysillä esikoiseen ja esikoisen kasvattaminen ei ollut milläänlailla väsyttävää tai stressaavaa, kun siinä ei ollut muut lapset huomiota viemässä.
Tosin olen myös sanonut, että seuraava lapsi kun syntyy niin sitten yritän saada kolmannenkin mahd.pienellä ikäerolla. Noh, nyt sit ku tuo toinen on niin... Emmä tiiä, on vaan niin lepposaa olla näiden kahden lapsen kanssa :heart: Ja varsinkin, kun nyt on tämä omakotitalo ja talo täynnä eläimiä, mies viikot kaukana töissä ja minä yritän käydä vähän töitä tekemässä, ni musta tuntuu, että mulle on tässä urakkaa ihan tarpeeks vähäks aikaa.
Kolmannen aika on sitten joskus, jos luoja suo.

Piti vielä sanomani, että lapset tulee aivan loistavasti toimeen! Minkäänlaista mustasukkaisuutta ei meillä ole vielä ilmenny (Mitä ois ollu ihan varmaan esikoisen ollessa esim. 4-6v)
Molemmat lapset ihannoivat toisiaan ja heillä on kyllä tosi hyvät välit, suuresta ikäerosta huolimatta:heart:

 

En jaksanu ketjua lukee mut meiän esikoinen oon 6v ja toisesta ei oo tietoo mut kakkosta yritetään jo 4:ttä vuotta

 

Mä en olisi halunnut isoa ikäeroa, mutta aina ei kaikki mene niin kuin haluaa. Ei kaikilla iso ikäero johdu omasta tahdosta.

Toista lasta ei ole tulossa vieläkään.

peesi

 

Enpä lukenu muiden vastauksia, mutta meillä siis esikko nyt 4v 5kk, ja pikkukakkonen menehtyi vastikään kohuuni. Ikäeroa heille olisi tullu 4v10 kk. Eli vastaus ap:n kysmykseen on se, että kun ei saada toista lasta syliin asti niin ei saada, ja se ei ole meistä riippuvainen asia.

 

Minulla on jostain syystä hirveä hinku vastata noin, mutta hillitsen itseni, ettei vastausta tulkita kettuiluksi. Siis silloin kun kysytään esim., että Moniko seuraa salkkareita? kun tarkoitetaan että kuka katsoo ja kuka ei. Tekisi siis aina mieli sanoa, etten tiedä kuinka monta, mutten minä ainakaan. Jne.

Heititpä pahan Piitääkin alkaa tarkistamaan omaa lukemisen ymmärtämistään Juu, olisin siis vastannut esimerkkikysymykseesi sittenkin "en ainakaan minä" enkä "47 234".

 

Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi tällaisia aloituksia edes pitää tehdä... Eiköhän 4 lasta 3,5 vuodessa ole aika epätavallista kuitenkin

Ja, tosiaan, kaikki eivät lapsia saa, edes sitä ainoaa. Siitäkin on esimerkkejä ihan lähellä Meillä tytär 10 v, eikä hartaista toiveista, yrityksistä (ja hoidoísta) huolimatta enempää ole tullut. Ja ihan hyvää elämää perheemme elää kuitenkin. Lapsikaan ei pahemmin kärsivältä vaikuta

Ja mitä olen tämän ainokaisen syntymän jälkeen tehnyt... Töitä ja töitä, suorittanut yliopistotutkinnon työn ohessa, rakentanut ukon kanssa meille omakotitalon, ja valmistumiseni jälkeen vielä lisää työtä uudessa ammatissa. Hyvin on aika kulunut