Miksi isovanhemmat suosivat vanhimpia lapsenlapsia?
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
Meillä appivanhempani ja omat vanhempani eivät suosi ketään toistem kustannuksella, mutta suhde ensimmäiseen lapsenlapseen on erilainen, koska tyttö on jo 4v ja juttelee ja harrastaa ja hänen kanssaan voi jo touhuta vaikka mitä. pienempi on vasta 1v10kk eikä vielä puhu ja hänellä päiväuniajat ja muut rutiinit, "äidin helmoissa " enemmän. Mutta yhtä rakaita ja tärkeitä molemmat, tottakai.
niinhän se usein on. Aika hassua sinänsä.
Olen ajatellut niin, että se on jotenkin naisen biologiassa? Äitihän yleensä ei ole niin läheinen esikoisensa kanssa. Hän joutuu olla itsenäinen, omatoiiminen ja ahkera ja häneltä odotetaan paljon, mutta kuitenkin luonnollisempi, läheisempi ja rakkaampi suhde on usein pienempään/pienempiin.
Joten ehkä sitten mummot on ohjelmoitu biologisesti kompensoimaan tätä, että esikoinen ei pääse äitinsä kanssa läheiseksi, koska pienemmät tarvitsevat enemmän aina.. Silloin kun kuopus on saman ikäinen kuin oli esikoinen, kun kuopus syntyi, hän on edelleen vauva, mutta esikoinen oli jo iso.
Olen ajatellut niin, että se on jotenkin naisen biologiassa? Äitihän yleensä ei ole niin läheinen esikoisensa kanssa. Hän joutuu olla itsenäinen, omatoiiminen ja ahkera ja häneltä odotetaan paljon, mutta kuitenkin luonnollisempi, läheisempi ja rakkaampi suhde on usein pienempään/pienempiin.
Joten ehkä sitten mummot on ohjelmoitu biologisesti kompensoimaan tätä, että esikoinen ei pääse äitinsä kanssa läheiseksi, koska pienemmät tarvitsevat enemmän aina.. Silloin kun kuopus on saman ikäinen kuin oli esikoinen, kun kuopus syntyi, hän on edelleen vauva, mutta esikoinen oli jo iso.
Olin itse isovanhempieni suosikki. Synnyin aikana ja tilanteeseen, kun vanhempani olivat hyvin nuoria, ja minut vietiin noin 3-kuukautisena (ah niiitä sen ajan äitiyslomia!) mummolleni ja ukilleni hoitoon. Siellä kasvoin maalaistalossa ensimmäiset kolme vuotta ja vierastin kuulema vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin perjantai-iltaisin.
Minulle oli aina aikaa, tarinoita, tehtävää, kuljin jaloissa navetalla, osasin lypsää käsin 5-vuotiaana tilan vanhimmat ja fiksuimmat lehmät ja hallitsin täysin ns. mummojargonin. Minulle, siis ensimmäiselle, oli jakamatonta aikaa. Isovanhemmillani oli pitkiä päiviä oppia tuntemaan pikkutytön tavat ja toimet. Koskaan sisarteni ja isovanhempieni välille ei muodostunut samanlaista suhdetta, kuin mikä minulla ja mummollani oli.
Jos olisi viisas äiti tai isä, niin laittaisi aina silloin tällöin niitä muita lapsia ihan yksikseen viettämään aikaa isovanhempien kanssa ja tekisi jotain esikon kanssa kotona. Näin antaisi isovanhemmille tilaisuuden oppia jakamattomassa rauhassa tuntemaan muutkin lapsenlapset.
Piika-äiti
Minulle oli aina aikaa, tarinoita, tehtävää, kuljin jaloissa navetalla, osasin lypsää käsin 5-vuotiaana tilan vanhimmat ja fiksuimmat lehmät ja hallitsin täysin ns. mummojargonin. Minulle, siis ensimmäiselle, oli jakamatonta aikaa. Isovanhemmillani oli pitkiä päiviä oppia tuntemaan pikkutytön tavat ja toimet. Koskaan sisarteni ja isovanhempieni välille ei muodostunut samanlaista suhdetta, kuin mikä minulla ja mummollani oli.
Jos olisi viisas äiti tai isä, niin laittaisi aina silloin tällöin niitä muita lapsia ihan yksikseen viettämään aikaa isovanhempien kanssa ja tekisi jotain esikon kanssa kotona. Näin antaisi isovanhemmille tilaisuuden oppia jakamattomassa rauhassa tuntemaan muutkin lapsenlapset.
Piika-äiti
En tiedä suosimisesta, mutta varmaan äidilläni (ja isälläni?) on erityinen side vanhimpaan lapsenlapseensa, joka on siskoni esikoinen. LÄhinnä varmaan syystä siitä että kyseessä oli todellakin ensimmäinen lapsenlapsi, siskoni nuori yh ja asui lähellä vanhempia. Eli olivat paljon tekemisissä tuolloin ja äitini pääsi hössöttämään ihan olantakaa. 
Mummu oli todella aktiivisesti mukana pojan ensimmäisinä vuosina ja tämä lapsi saiskin säilyttää ainoan lapsenlapsen kruunun seuraavat 5v.
Sen jälkeen näitä lapsenlapsia on kahden seuraavan vuoden aikana syntynyt 4kpl, kaikki "ehjiin" perheisiin ja asuvat eri maissa kuin vanhempani. Näitä lapsenlapsia nähdään muutama kerta vuodessa eikä isovanhemmat ole luonnollisestikaan mukana elämässään niin kuin tuon ensimmäisen kohdalla. Tiedä sitten miten tilanne muokkaantuu, mutta välillä kyllä harmittaa omien lasten puolesta että isovanhemmat ovat kaukana. :/
Mummu oli todella aktiivisesti mukana pojan ensimmäisinä vuosina ja tämä lapsi saiskin säilyttää ainoan lapsenlapsen kruunun seuraavat 5v.Sen jälkeen näitä lapsenlapsia on kahden seuraavan vuoden aikana syntynyt 4kpl, kaikki "ehjiin" perheisiin ja asuvat eri maissa kuin vanhempani. Näitä lapsenlapsia nähdään muutama kerta vuodessa eikä isovanhemmat ole luonnollisestikaan mukana elämässään niin kuin tuon ensimmäisen kohdalla. Tiedä sitten miten tilanne muokkaantuu, mutta välillä kyllä harmittaa omien lasten puolesta että isovanhemmat ovat kaukana. :/
Meillä anopin suosio vaihtelee....mutta luulen että miehen veljen lapsi on hänelle tärkein siitä syystä, että lapsen isä oli yksinhuoltaja ja mummi hoisi lasta pienenä tosi paljon. Niin tämä lapsenlapsi on myös vanhin.
Omasta äidistäni en osaa oikein sanoa kun lapsenlapsia on vain kaksi ja kumpikin asuvat kaukana mummista, joten harvoin ovat paikalla yhtä aikaa.
Omasta äidistäni en osaa oikein sanoa kun lapsenlapsia on vain kaksi ja kumpikin asuvat kaukana mummista, joten harvoin ovat paikalla yhtä aikaa.
A
anoppimummu
Vieras
niinhän se on että vanhimpaan lapsenlapseen on "pisin suhde" ja sitten kun niitä pienempiä tulee on äiti usein sidottu vauvaan, niin mummuhan se joutaa antamaan sen jakamattoman huomion isommalle.
kyllä lapset sen tietysti huomaavat, meillä omat lapseni sanovat esikoista "mummon kultamunaksi" mutta kaikki ovat isovanhemmille rakkaita ja isovanhemmat lapsille erittäin rakkaita
kyllä lapset sen tietysti huomaavat, meillä omat lapseni sanovat esikoista "mummon kultamunaksi" mutta kaikki ovat isovanhemmille rakkaita ja isovanhemmat lapsille erittäin rakkaita