Pitäiskö tästä pahastua - unohtivat lapsen syntymäpäivän

[hmmm]

Meän muksu täytti hiljan 2. Vieläkään ei ole tullut onnittelukorttia tai onnittelupuhelua isovanhemmilta. Asutaan toisella paikkakunnalla, joten välimatkan vuoksi ei juhlittu yhdessä. Isovanhemmat ovat kyllä oikein mukavia ihmisiä, meillä on ihan hyvät välit, lapsikin pitää heistä todella paljon, mutta tällä kertaa uskon heidän oikeasti unohtaneen lapsenlapsensa syntymäpäivän. Inhimillisiä erehdyksiä sattuu toki, mutta ei kuitenkaan ole koskaan kenenkään muun lapsenlapsen kohdalla tällaista sattunut. Sen sijaan ovat juhlineet synttäreitä aina oikein urakalla ja hemmotelleet pieniä vaikka miten. Lahjasta viis, mutta olisi ollut kiva, että vaikka lapsi pieni onkin, eikä niin vielä ymmärrä juhlapäivänsä päälle, olisivat vaikka soittaneet onnittelupuhelun. kyllä kai nyt lapsenlapsia muistaa pitäisi, varsin kun niitä ei ole kuitenkaan vielä kovin montaa niin, että se siitä johtuisi että muistettavia olis yks 30. Isonvanhempien iänkään piikkiin ei voi tätä panna, he kun eivät ole vanhojakaan.

 

[parsakaalenpalanen]

Jos he ajattelivat onnittelut ja lahjan antaa kun seuraavan kerran näette? Tai sitten he vaan unohtivat...

 

[Mahza]

Jos se on vaan unohtunut? Mä unohdin äitini synttärit kerran, yhden ainoon kerran ja se oli ihan kauheen noloo...
Mitäs jos ite soittaisit ja sanoisit että meidän muksulla oli synttärit, ootteko unohtanu?

 

[Plus4]

Ei tuo vielä niin paha, mie melkein unohdin oaman lapsen syntymäpäivän. :ashamed: :ashamed:

 

[mii]

Hullu kysymys. Pitäisikö pahastua?
Itsekin ymmärrät, että ovat unohtaneet, se on inhimillistä.
Jos sä unohdat jotain, tuleeko sulle parempi mieli, jos sulle suututaan siitä?
Eiköhän isovanhempia nolota tarpeeksi paljon muutenkin, kun joskus hoksaavat, että synttärit oli ja meni. Älä pahastu, jos pystyt pahastumatta olemaan!

 

[äiti 40plusplus]

itse en pahastuisi koska lasteni mummolla on muitakin muistettavia asioita elämässä kuin lasteni syntymäpäivät, mm muutama muukin lapsenlapsi. Ei ole mitään pakkoa edes ostella ja lähetellä lahjoja eli ei haittaa jos joskus kokonaankin jää. Eikä lapset tällä myöskään stressaa, kun en ole heitä siihen tapaan odottanut että jokapuolelta pitäisi jotakin saada. synttärit on synttärit synttärijuhlineen, nyt kavereiden kesken, pienempänä ihan perheen kesken.

 

[Hmmm]

Sanoinkin tossa yllä, että lahjoja meillä ei odoteta. MUtta tavallaan kyllä odotan, että meidänkin lasta muistetaan samoin kuin muitakin lastenlapsia. Vaikka että tulis se iloinen onnittelupuhelu. On tää nyt vähän harmi sinänsä, että unohtavat meidät kenties vain sen takia kun asutaan kauempana. On kuitenkin vielä sellaisesta suvusta kyse, jossa juhlitaan aivan kaikkia kissanristiäisiäkin nimipäivistä lähtien (nimipäivänäkin väsätään kakku!). Joten tällaisilta ihmisiltä helpommin myös odottaa lapsen syntymäpäivien muistamista. No, onneksi lapsi on vielä sen verran pieni, ettei itse huomaa tässä mitään. Toivottavasti muistavat onneitella kuitenkin tulevina vuosina. Onhan ne isovanhemmat kuitenkin tärkeitä ja lapsesta on kiva kokea, että hekin muistavat hänen erityiset juhlapäivänsä. Muistetaan mekin aina isovanhempia.

 

[Kermaperuna]

Miehen puolelta ei ole isovanhemmat kertaakaan muistanut meidän lapsia syntymäpäivinä, mutta en ole pahastunut. Asutaan 600km toisistamme ja heillä on melkein 10 lapsenlasta jo..

 

[Hmmm]

Eli joo, koetan tietysti painaa asian villasella, sillä unohduksia sattuu varmaan itse kullekin vaikkei heille koskaan tällaisissa asioissa (kun ne nimpparitkin niin pilkulleen tavallisesti muistetaan). Mutta kyllä tää vähän harmittaa. No, elämä jatkuu. Onhan tässä maailmassa suurempiakin murheita.