Miksi ihmisten synnytys sattuu? Sattuuko kaikkien muidenkin eläinten synnytys?

["vieras"]

ninaTT; haluatko että kerron, kuinka paljon sattuu kuolleen lapsen synnyttäminen, vaikka käytössä oli kaikki myrkyt mitä sairaalasta löytyi? hanki elämä, ja mieti mitä puhut/kirjoitat.

 

[pöh vain]

Älkää provosoituko NinaTT:n kirjoituksista, se on todella ärsyttävä tyyppi ja hyvin harva on sen kanssa samaa mieltä. Pari peesailijaa löytyy, muut pitää sitä ihan huurupäänä. Ei kannata ottaa yhtään itseensä sen dorkailuista.

 

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";22749198]ninaTT; haluatko että kerron, kuinka paljon sattuu kuolleen lapsen synnyttäminen, vaikka käytössä oli kaikki myrkyt mitä sairaalasta löytyi? hanki elämä, ja mieti mitä puhut/kirjoitat.[/QUOTE]

Anteeksi vaan, mutta miten tämä liittyy yhtään mihinkään? Pikemminkin tämä on argumentti minun puolelleni. Synnyttäminen ei satu jos kaikki on hyvin. Jos lapsi on kuollut kohtuun, niin kaikki ei todellakaan ole hyvin. Henkinen tuska vielä siihen päälle niin en ihmettele ollenkaan, että sattui.

 

[ninaTT]

Olisin voinut olla aika pitkälti samaa mieltä vielä esikoisen synnytyksen jälkeen (ellen kätilö-ammattini puolesta osaisi katsoa asiaa vähän laajemmasta näkökulmasta). Esikoiseni synnytin kivunlievityksenä suihku, liikkuminen, pystyasento, jumppapallo, ääntely.
Kuvittelin toisen synnytyksen sujuvan aika lailla saman kaavan mukaan mutta toisin kävi (sen tiedostin kyllä etukäteen, että asiat todellakin VOIVAT mennä eri tavalla, vaikka OLETIN ettei näin kävisi).
Alku sujui samaan tyyliin kuin esikoisen kanssa ja olin lähes koko yön suihkussa ja liikkeellä. Sitten menikin lapsivedet, kohdunsuu vasta 5 senttiä auki ja siitä alkoi pikkuisen eri meininki.
Supistukset muuttuivat ÄÄRIMMÄISEN kivuliaiksi, alavatsa tuntui halkeavan ja repeävän kahtia vaikka yritin parhaani mukaan venytellä, suihkuttaa, keinuttaa. Ääntely ei auttanut, se muuttui hurjaksi huudoksi ihan väkisin. Vaikka tiesin keinot hillitä kipua niin ne eivät enää toimineet kun kipu maksimoitui. Mitkään "luonnon omat" keinot eivät auttaneet yhtään, kipu oli raivoisa ja valtasi sekä kehoni että mieleni täysin.
Sain spinaalipuudutuksen, jonka jälkeen tunsin kieltämättä oloni hassuksi ja hölmöksi, koska kipu katosi kokonaan vaikka supistukset jatkuivat, mutta tottakai helpotus oli valtava hurjan kipuryöpytyksen jälkeen.
Pyrin kuitenkin pystyasentoon kun tilanne sen salli ja synnytin jakkaralla, puudutuksesta huolimatta (yleensä puudutetut tuppaavat jäädä pötkölleen sänkyyn kylläkin).
Halusin vaan kertoa tämän, koska yksi itse koettu synnytys ei kerro koko totuutta, vaikka näin ehkä voisi kuvitella. Hyvä on kuitenkin aina tietty yrittää ensin ja tunnustella tarpeen mukaan, eikä puudutella turhaan vain siksi että olettaa ettei voi synnyttää ilman lääkkeitä, sillä hyvin monet voivat niin tehdä ihan mainiosti.

En minä pelkästään oman kokemukseni pohjalta ajattele näin Ja miksi olet niin varma, että kaikki oli 100% hyvin toisessa synnytyksessäsi? Entä jos lapsi olikin alussa huonossa tarjonnassa tms ja siksi sattui? Miksi on niin vaikea hyväksyä sitä, ettei aina tiedä kaikkea tai osaa kaikkea?

 

[vakava sosiaalitapaus]

Miksi on niin vaikea hyväksyä sitä, ettei aina tiedä kaikkea tai osaa kaikkea?

Niin, miksi?

 

[ninaTT]

Sinä se jaksat olla kirkasotsainen ja paatoksellinen Et voi itsekään uskoa kirjoittamaasi. Ethän?

Joojoo, taas se on minä joka on paatoksellinen ja muut tosi jees ku ovat sitä mieltä, että kaikki äitiyteen liittyvä on kauheeta ja hirveetä ja epämukavaa ja kivuliasta Ei ole edes mitään sellaista mahdollisuutta, että kipu on ihmiselle muodostunut kertomaan kehoa kohtaavasta vaarasta...? Eiei. Kipu vaan kuuluu synnytykseen koska elämä on paskaa.

 

["Jenis"]

En minä pelkästään oman kokemukseni pohjalta ajattele näin Ja miksi olet niin varma, että kaikki oli 100% hyvin toisessa synnytyksessäsi? Entä jos lapsi olikin alussa huonossa tarjonnassa tms ja siksi sattui? Miksi on niin vaikea hyväksyä sitä, ettei aina tiedä kaikkea tai osaa kaikkea?

Eli on mahdollista että kaikki ei olekaan hyvin? Voi olla huono tarjonta tms? Mitenkäs äiti luonto on tällaisen mahdollistanut...

 

[ninaTT]

Niin, miksi?

Mitä tarkoitat? Minä olen erittäin sinut sen asian kanssa. Entäs itse?

 

["Jenis"]

Joojoo, taas se on minä joka on paatoksellinen ja muut tosi jees ku ovat sitä mieltä, että kaikki äitiyteen liittyvä on kauheeta ja hirveetä ja epämukavaa ja kivuliasta Ei ole edes mitään sellaista mahdollisuutta, että kipu on ihmiselle muodostunut kertomaan kehoa kohtaavasta vaarasta...? Eiei. Kipu vaan kuuluu synnytykseen koska elämä on paskaa.

Luetko sä edes noita harmaan sävyjä-viestejä, vai keskitytkö pelkästään tähän että kaikki on mustavalkoista?

 

[vakava sosiaalitapaus]

Joojoo, taas se on minä joka on paatoksellinen ja muut tosi jees ku ovat sitä mieltä, että kaikki äitiyteen liittyvä on kauheeta ja hirveetä ja epämukavaa ja kivuliasta Ei ole edes mitään sellaista mahdollisuutta, että kipu on ihmiselle muodostunut kertomaan kehoa kohtaavasta vaarasta...? Eiei. Kipu vaan kuuluu synnytykseen koska elämä on paskaa.

Ei täällä kukaan vissiin tuollaista ole väittänyt. Väliinkö ei taas mahdu mitään? Joko kauheaa ja hirveää tai pelkkää hyvää luomua.

 

[ninaTT]

[QUOTE="Jenis";22749528]Eli on mahdollista että kaikki ei olekaan hyvin? Voi olla huono tarjonta tms? Mitenkäs äiti luonto on tällaisen mahdollistanut...[/QUOTE]

Syypäänä on kvantittunut energia. Satunnaisuustekijä.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Mitä tarkoitat? Minä olen erittäin sinut sen asian kanssa. Entäs itse?

Ihan heti ei tule mieleen täällä kirjoittelemisia asioita, joissa olisit mahdollisesti myöntänyt olleesi väärässä tai et olisi tiennyt totuutta.

 

[ninaTT]

Ei täällä kukaan vissiin tuollaista ole väittänyt. Väliinkö ei taas mahdu mitään? Joko kauheaa ja hirveää tai pelkkää hyvää luomua.

Missä mä olen väittänyt, että kaikki on hyvää luomua? Enkös juuri sanonut, että kipu on viesti siitä, että jokin on vialla...?

 

[miuh]

Eikös ihmisen synnytys satu siksi, koska lantio joutuu äärimmäiseen venytykseen lapsen tullessa synnytyskanavan läpi.Kyllähän menkatkin usein sattuu,kun elimistö puskee limakalvoja ulos, samoin synnytyksessä vauvan edetessä kohti ulkomaailmaa
NinaTT:lle ; ei kaikki kipu kerro heti että jotain on vialla.On "hyvää" kipua, mikä kertoo että elimistö toimii oikein ja yrittää avittaa vauvaa syntymään.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Missä mä olen väittänyt, että kaikki on hyvää luomua? Enkös juuri sanonut, että kipu on viesti siitä, että jokin on vialla...?

Tämä oli kärjistetysti sanottu, mutta ymmärsit varmaan pointin.

 

[ninaTT]

Ihan heti ei tule mieleen täällä kirjoittelemisia asioita, joissa olisit mahdollisesti myöntänyt olleesi väärässä tai et olisi tiennyt totuutta.

Sä sujuvasti skippaat ne =) Olenhan minä kysynyt monestakin asiasta neuvoa, mielipiteitä, ajatuksia ennen kun olen muodostanut mielipiteeni tai jos olen huomannut, että tietoni ovat vanhentuneita tai vääriä. D-vitamiini, lotus-synnytys, lapseni tapaamiset isoäitinsä kanssa... Näin muutaman esimerkin antaakseni. Mutta mitä sä siitä välität kun mua on niin kiva haukkua? Vaikkei omassakaan elämässä ole asiat olleet hyvin. Silti olet aina tietänyt mua paremmin kaiken

 

["mää"]

Kyllä se synnytys vaan sattui minullakin, kummallakin kerralla. Esikoisen kanssa en tiennyt yhtään mitä odottaa ja epiduraalin takia, joka ei edes kipuihin auttanut, jouduin makaamaan sängyssä ja kipu oli aivan kamala ponnistusvaiheeseen asti. Kuopuksen synnytyksessä puolestaan olin pystyssä lähes koko synnytyksen, kävelin ja keinuttelin kaurapussin kanssa, suihkuttelin ja tämä siis kotona, sairaalassa ehdittiin olla vain tunnin verran. Sairaalassa jatkui sama kävely ja keinuttelu kunnes vedet menivät ja silloin kipu pomppasi ihan toisiin sfääreihin, en enää edes jaloillani pysynyt. Mutta ihmekös se että sattui, kun kohdunsuu aukesi viimeiset 3cm vajaassa tunnissa. Samoin kävi esikoisen kanssa, viimeiset 4cm aukesi tunnissa ja tuo tahti kyllä tosissaan sattuu teki sitten itse mitä hyvänsä. Mutta kaipa sitä tuli sitten tuon kuopuksenkin synnytyksessä toimittua jollain mystisellä tavalla väärin.

 

[Khimaira]

Eläimillä on varmaan vaistot enemmän pinnassa asian suhteen. Ne kärsivät ja ovat levottomia, mutta samalla jotenkin tajuavat, että vastaan paneminen tai panikoiminen ei auta.

Eläimet myös varmaan ymmärtävät että metelöimällä ja hidastamalla tilannetta myös mahdolliset pedot tulevat nopeammin syömään jälkeläisen - nopsasti vaan jälkeläinen pihalle, jaloilleen ja karkuun vaarasta.

 

[ninaTT]

[QUOTE="Jenis";22749546]Luetko sä edes noita harmaan sävyjä-viestejä, vai keskitytkö pelkästään tähän että kaikki on mustavalkoista?[/QUOTE]

Te sitä mustavalkoista harrastatte, I'm all about shades of gray

 

["Jenis"]

Syypäänä on kvantittunut energia. Satunnaisuustekijä.

Voi elämän kevät. Jospa sua sitten kohtaa moinen seuraavassa synnytyksessäsi, ja opit samalla vähän empatiaa?

 

[ninaTT]

[QUOTE="Jenis";22749546]Luetko sä edes noita harmaan sävyjä-viestejä, vai keskitytkö pelkästään tähän että kaikki on mustavalkoista?[/QUOTE]

Te sitä mustavalkoista harrastatte, I'm all about shades of gray ..

 

[ninaTT]

[QUOTE="Jenis";22749597]Voi elämän kevät. Jospa sua sitten kohtaa moinen seuraavassa synnytyksessäsi, ja opit samalla vähän empatiaa?[/QUOTE]

Miten helvetissä joku voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen, että synnytyksen ei välttämättä ole "tarkoitus" sattua ollenkaan? Miten pimeitä te oikein voitte olla? Mitä tekemistä tällä keskustelulla on empatian kanssa??

 

["heh"]

Miten helvetissä joku voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen, että synnytyksen ei välttämättä ole "tarkoitus" sattua ollenkaan? Miten pimeitä te oikein voitte olla? Mitä tekemistä tällä keskustelulla on empatian kanssa??

Niin, me olemme pimeitä....
Me jotka tiedämme, että synnytyksiä on erilaisia, ihan oikeanlaisia normaaleja synnytyksiä, mutta toiset kivuliaampia ja toiset helpompia. Todella pimeitä tyyppejä juu

 

["Jenis"]

Miten helvetissä joku voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen, että synnytyksen ei välttämättä ole "tarkoitus" sattua ollenkaan? Miten pimeitä te oikein voitte olla? Mitä tekemistä tällä keskustelulla on empatian kanssa??

Kysyn edelleen saman kysymyksen - luetko sä näitä viestejä ollenkaan? Mä oon synnyttänyt 2 lasta luomuna, olen sitä mieltä että kumpikaan kerta ei juurikaan sattunut, enkä mä silti ole täällä kertomassa mikä on hlökohtainen loukkaus ja mikä ei... tai mikä sattuu ja mikä ei. Kipu kun nyt on aika subjektiivinen tuntemus kuitenkin.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Sä sujuvasti skippaat ne =) Olenhan minä kysynyt monestakin asiasta neuvoa, mielipiteitä, ajatuksia ennen kun olen muodostanut mielipiteeni tai jos olen huomannut, että tietoni ovat vanhentuneita tai vääriä. D-vitamiini, lotus-synnytys, lapseni tapaamiset isoäitinsä kanssa... Näin muutaman esimerkin antaakseni. Mutta mitä sä siitä välität kun mua on niin kiva haukkua? Vaikkei omassakaan elämässä ole asiat olleet hyvin. Silti olet aina tietänyt mua paremmin kaiken

Mä en ole sitten nähnyt niitä viestejä, joissa kyselet neuvoa. En varmaan käy täällä tarpeeksi usein. Mieleen ovat jääneet vain provosoivat ja mustavalkoiset viestit.

Ei musta ole kiva haukkua ketään, mutten oikeasti ymmärrä miksi olet niin provosoiva ja ehdoton monessa asiassa. Se pistää naurattamaan.

Enkä mäkään tiedä kaikkea sua paremmin. En tietenkään. Mutta ehkä vastailen niiden viestien kirvoittamana, jotka ylittävät ärsytyskynnyksen. Sen sinä nimittäin osaat, ärsyttämisen.