Ja toiset ahdistuu kun ei ole mitään raameja. Elämäänsä voi olla tyytymätön tai tyytyväinen noudatti se keskivertotilastoja tai ei.Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Miksi ihmiset haluavat elää elämänsä "mukavuus-alueella"?
- Viestiketjun aloittaja vicy
- Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja kinkkis:Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Tai sitten ei. Ja prätkä on ihan normikamaa. Ja mitä sitten jos joskus hairahtaa. Mitä väliä yhdellä yöllä on neljänkymmenen vuoden avioliitossa? (paitsi jos se sattuu omalle kohdalle)
Mun mielestä ei olekaan väliä. Itse en haihattele mitään koko elämän pituista rakkaustarinaa ja tiedän vallan hyvin että puolisoitaan rakastavatkin ihmiset pettävät.
No, mä en oo elänyt hurjaa villiä nuoruutta, enkä kyllä nytkään halua villitellä. Olen onnellinen tässä ihan kivassa elämässäni. =)
J
jaah
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Ihmisten pitäisi ymmärtää asettaa itse omat raaminsa. Minä myös olen oikein tyytyväinen tähän kuvailemaasi "ihan-kiva" elämään. Olen tämän itse halunnut ja olen siihen oikein tyytyväinen. Joskus nuorena ja ymmärtämättömänä haaveilin kansainvälisestä huippu-urasta ym., mutta nyt tiedän, että sellainen ei olisi minulle sopinut enkä sellaiselle siis pyrkinytkään enää. Kuvittelin myös asuvani suuressa kaupungissa ym. ja nyt huomaan ahdistuvani naapureista, jotka ovat 100m päässä
Ihmiset muuttuvat ja haavet myös. Tärkeintä on olla tyytyväinen omiin valintoihinsa ja seistä niiden takana. Aina ei kaikkea voi kuitenkaan itsekään valita ja se tuo elämään niitä surumielisiä tai häikäisevän kirkkaita hetkiä.
K
Kippuravarvas
Vieras
S
S
Vieras
Minulla on tosi-kiva elama, voin vaikka huomenna muuttaa Singaporeen, tuosta vaan, esimerkkina. Mutta kovaa tyota se on vaatinut, oman itsensa suhteen. Olin viela ujo tytto kun Suomesta lahdin, sen jalkeen on pitanyt opetella elamaan aivan erilaista elamaa. Oma rohkeuteni valinnoissa on kuitenkin tuonnut todella paljon positiivisia asioita elamaani.
Hah! Mä hankin vaihdoin yksin seikkailut perhe-elämään ja juuri tänään viimeksi ajattelin etten halua enää ikinä mitään muuta elämässäni. On tosi makeeta kun on lapsi ja pian lapsia ja miehellä ja mulla yhteiset haaveet ja tavoitteet.
Voisin toki elää perheeni kanssa korkealentoisempaa elämää.. Mutta se vaatisi n. 3 miljoonaa euroa käteisenä
Mutta ei - Ei tarvi sitä kolmea milliä ollakseen onnellisin nainen maan päällä.
Voisin toki elää perheeni kanssa korkealentoisempaa elämää.. Mutta se vaatisi n. 3 miljoonaa euroa käteisenä
Mutta ei - Ei tarvi sitä kolmea milliä ollakseen onnellisin nainen maan päällä.No ihan kiva! Mutta kyllä mun elämä on nyt ainakin ihan kivaa... Vaikkei mulla kaikkia tossa alotuksessa mainittuja ihan kivoja asioita olekaan... Mulla on nimittäin tosi kivat lapset, tosi kiva mies, tosi kiva asunto, tosi paska auto, ja työ josta en nauti... Onneksi ei tarvitsekaan sillä nautin tällä hetkellä näistä tosi kivoista lapsistani tässä meidän tosi kivassa kodissa... Keväällä haen tosi kivaan kouluun, että pääsisin joskus tosi kivaan duuniin... (Ja sittenhän meiltä ei puutu enää kuin tosi kiva auto ja tosi kivasti rahaa...)
Mulla on nimittäin tosi kivat lapset, tosi kiva mies, tosi kiva asunto, tosi paska auto, ja työ josta en nauti... Onneksi ei tarvitsekaan sillä nautin tällä hetkellä näistä tosi kivoista lapsistani tässä meidän tosi kivassa kodissa... Keväällä haen tosi kivaan kouluun, että pääsisin joskus tosi kivaan duuniin... (Ja sittenhän meiltä ei puutu enää kuin tosi kiva auto ja tosi kivasti rahaa...)
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Kuka niitä raameja sitten asettaa ja kuka niistä ahdistuu? Se joka kokee että on pakko elää joidenkin yhteiskunnan asettamien ihanteiden mukaista perhe-elämää vaikka haluaisi muuta? Vai se joka katselee muiden tuon kaltaista elämää?
Itse en näe syytä ahdistua toisten elämästä, mielummin kannattaa vaan keskittyä siihen omaan ja miten siitä saisi sellaisen että viihtyy. Ei kaikki kaipaa rajatonta vapautta tai ikuista jännitystä elämäänsä, uskon että aika monikin voi olla ihan oikeasti onnellinen tuossa ihan-kivassa elämässä. Usein kun siihen omaan elämään kuuluu sellaisia tunteita ja sisältöä mitä ulkopuoliset ei näe. Ja toisaalta kun elämä joskus lyö avokämmenellä nenulle niin ehkä sekin auttaa ihmsitä huomaamaan miten ihanaa tuo ihan tavallinen elämä ilman suurempia murheita voikaan olla. =) En tiedä miksi pitäisi tehdä asiat "väärässä järjestyksessä" vain osoittaakseen ettei kuulu valtavirtaan vaan on jotenkin erilainen ja persoonallisempi.
Mutta tosissaan jos ahdistuu siinä tavis-elämässään niin kannattaa tosissaan tehdä asialle jotain. Ei välttämättä heti ottaa avioeroa, jättää lapsia miehelle ja muuttaa Timbuktuun, mutta muuten miettiä millä keinoin voisi laajentaa tuota maailmaansa niin että se alkaisi tuntua mielenkiintoisemmalta. hukkaan tätä elämää ei kuitenkaan kannata heittää.
V
vieras
Vieras
Mun elämäni on ihan huippua, eikä mulla ole mitään ap:n luettelemista jutuista. Ehkä se on se syy, miks oon onnellinen. Nimittäin käytännössä kaikki ystäväni ovat valinneet ihan-kiva elämän ja ovat loppujen lopuksi paljon tyytymättömämpiä tilanteeseensa kuin minä vastarannan kiiski. Yritän kyllä tukea heitä kaikilla tavoin, enkä kyseenalaista heidän valintojaan.
O
onneton
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Niinpä!!! Mä haaveilen jo jostain muusta.Ollaan oltu miehen kans 10v. naimisissa,mutta tää alkaa jo riittää.Ei jaksa enää.Melummin oisin lapseton sinkku,muta elämä määräs toisin.
Eikös se ole pääasia, että ihminen on onnellinen. Minä olen elämäni aikana reissannut melkoisesti, olen käynyt Uudessa Seelannissa ja Australiassa, myös jenkeissä ja Meksikossa. Teininä haaveilin ihan jostain muusta ammatista, mitä nyt teen, mutta saan silti olla intohimoisen kiinnostunut historiasta, vaikka työkseni teenkin jotain ihan muuta mistä haaveilin.
Mun elämä olisi täydellistä, jos saisin vielä asua meren rannalla. Juuri nyt ottaisin itseltäni vielä tämän työnvaihtamisstressin pois - on huono omatunto siitä, että lähtee ja huono omatunto siitä ettei lähtisikään. Paskamaista. Mutta luulen, että jos en lähde, kaduttaa kuitenkin enemmän.
Viime aikoina olen miettynyt kovastikin sitä, miksi sitä tehdään niinkuin tehdään, miksei voisi elää jollakin toisella tavalla, tienata leipänsä jollain muulla tavalla. Mun keskimmäinen kun pitää edelleen saattaa kouluun, eikä halua jäädä sinne aamulla yksin. Tämä on pieni ongelma, kun pitäisi olla yhdeksältä töissä ja lapsen koulukin alkaa yhdeksältä.
Toisaalta nautin valtavasti siitä arvostuksesta, jota saan työssäni ja myös siitä tyydytyksestä, joka tulee, kun ratkaisen jonkun ongelman.
Ja silti sitä miettii, voisiko jotain tehdä toisin.
Sitä lottovoittoa odotellessa on kuitenkin vain elettävä näin. En minä muutenkaan osaa.
Mun elämä olisi täydellistä, jos saisin vielä asua meren rannalla. Juuri nyt ottaisin itseltäni vielä tämän työnvaihtamisstressin pois - on huono omatunto siitä, että lähtee ja huono omatunto siitä ettei lähtisikään. Paskamaista. Mutta luulen, että jos en lähde, kaduttaa kuitenkin enemmän.
Viime aikoina olen miettynyt kovastikin sitä, miksi sitä tehdään niinkuin tehdään, miksei voisi elää jollakin toisella tavalla, tienata leipänsä jollain muulla tavalla. Mun keskimmäinen kun pitää edelleen saattaa kouluun, eikä halua jäädä sinne aamulla yksin. Tämä on pieni ongelma, kun pitäisi olla yhdeksältä töissä ja lapsen koulukin alkaa yhdeksältä.
Toisaalta nautin valtavasti siitä arvostuksesta, jota saan työssäni ja myös siitä tyydytyksestä, joka tulee, kun ratkaisen jonkun ongelman.
Ja silti sitä miettii, voisiko jotain tehdä toisin.
Sitä lottovoittoa odotellessa on kuitenkin vain elettävä näin. En minä muutenkaan osaa.
