Toggle sidebar

Miksi ihmiset haluavat elää elämänsä "mukavuus-alueella"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vicy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
vicy

vicy

Aktiivinen jäsen
11.06.2005
17 698
7
36
Seinäjoki
Miksi kaikki elävät elämänsä samalla kaavalla? Ensin eletään hurja nuoruus, joka loppuu siinä 20-25 ikävuoden tietämillä.
Sitten aletaan kasata ihan-kivaa elämää: Etitään elämän kumppani, talo, auto, työpaikka, lapset jne... Sitten kolmekymppisenä ollaan saatu ihan-kiva työ, ihan-kiva kumppani, ihan-kiva talo, ihan-kiva auto ja ihan-kivat lapset.
Sitten ollaan tyytyväisiä tähän ihan-kivaan elämään (joka ei oikeasti ole mitään, mistä joskus haaveiltiin, mutta ihan kivaa) seuraavat 50 vuotta ja sitten kuollaan...
Miksi ihmiset tyytyy tähän ihan-kivaan elämään? Eikö joskus voisi tehdä jotain muutakin?
 
Oletko varma että ihmiset tyytyy siihen? Nuoret ihmiset ovat usein naiiveja, unelmoivia höpsöjä - minäkin. Sitä kuvittelee haluavansa saavuttaa jotain suurta ja hienoa. Siitä kun vähän kasvaa saattaa huomatakin, että oikeastaan vaan haluan kivan kodin ja perheen, jonkun työn jossa viihtyy. Kaikki maailman ihmiset eivät voi kurkotella pilviin eivätkä kaikki edes halua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Miksi kaikki elävät elämänsä samalla kaavalla? Ensin eletään hurja nuoruus, joka loppuu siinä 20-25 ikävuoden tietämillä.
Sitten aletaan kasata ihan-kivaa elämää: Etitään elämän kumppani, talo, auto, työpaikka, lapset jne... Sitten kolmekymppisenä ollaan saatu ihan-kiva työ, ihan-kiva kumppani, ihan-kiva talo, ihan-kiva auto ja ihan-kivat lapset.
Sitten ollaan tyytyväisiä tähän ihan-kivaan elämään (joka ei oikeasti ole mitään, mistä joskus haaveiltiin, mutta ihan kivaa) seuraavat 50 vuotta ja sitten kuollaan...
Miksi ihmiset tyytyy tähän ihan-kivaan elämään? Eikö joskus voisi tehdä jotain muutakin?
Click to expand...

Mikäs sitten olisi vaihtoehto?
 
Ai... Mä hankin ensin lapset, hoivailin niitä muutaman vuoden kotona, sitten menin kouluun, aloitin , kylillä huoraamisen, teen työtä, mistö tykkään, olen tekemisissä ihmisten kanssa, joista pidän, mä olen tyytyväinen elämääni. Eihän tää nyt niin menny, kuin teininä suunnitteli, mutta mitään en pois vaihtais.
 
En tiiä. Niin on aina tehty ja tullaan tekemään. En tiiä edes, mitä sitä ite seuraavaks tekis ja mistä haaveilis. Kaikki on mahdollista, mutta en tiedä minne suuntaan lähteä. Lähteäkö tälle lapsi, oma asunto ja auto, toinen lapsi ja koira jne. -linjalle. Vai keksiskö jotain muuta. Mutta mitä?
 
minä ajattelin teininä kuten Ap kirjoittaa aloitusviestissään.
Nyt kun olen osa noista asioista saavuttanut ja kasvanut muutenkin ihmisenä, huomaan että ne eivät olekaan mitään "halveksuttavia" ihan-kiva - ratkaisuja vaan just sitä mitä mä haluun.
En koe tyytyneeni mihinkään todellakaan tai jääneeni jostakin paitsi..
 
Mitä vikaa on ihan kivassa ja mitä hienoa on sitten olla erilainen ja mitä se erilaisuus tuo tullessaan? Uskon että kaikkeen turtuu ja tottuu ja tärkeintä onkin yrittää nauttia siitä mitä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Mä olen turvallisuushakuinen ihminen ja nautin kovasti tästä ihan-kivasta elämästäni :-)

Tää on parempaa, kuin nuorempana uskalsin edes odottaa.
Click to expand...

Peesi.

Mitä sun mielestä ap PITÄISI haluta? Mulla on hyvä mies, ihanat lapset, hyvä työpaikka. Miksi en olisi tyytyväinen siihen mitä on? Aina on ylä ja alamäkiä, joskus elämä on p-stä, välillä se on ihanaa, sitten siltä väliltä eli ihan-kivaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Ai... Mä hankin ensin lapset, hoivailin niitä muutaman vuoden kotona, sitten menin kouluun, aloitin , kylillä huoraamisen, teen työtä, mistö tykkään, olen tekemisissä ihmisten kanssa, joista pidän, mä olen tyytyväinen elämääni. Eihän tää nyt niin menny, kuin teininä suunnitteli, mutta mitään en pois vaihtais.
Click to expand...

selvishän se sinunkii ammatti sitte ;)
 
Mina ainakin olen tahan mennessa elamani elanyt niin ettei tarvitse keinutuolissa katua. Saman voin sanoa miehestanikin. Helpompaa ja kovin haasteetonta olisi elama ollut tuollaisena normitapauksena. Mutta olen ainakin miljoona kokemusta rikkaampana hieman toisin tehneena.
 
ihan kivaa juu, jossain vaiheessa huomataan että tässäkö tämä nyt oli :/
en muuten nyt puhu itsestäni, kun en ole kaikkia noita ihan kivoja juttuja hankkinut :attn:
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Ai... Mä hankin ensin lapset, hoivailin niitä muutaman vuoden kotona, sitten menin kouluun, aloitin , kylillä huoraamisen, teen työtä, mistö tykkään, olen tekemisissä ihmisten kanssa, joista pidän, mä olen tyytyväinen elämääni. Eihän tää nyt niin menny, kuin teininä suunnitteli, mutta mitään en pois vaihtais.
Click to expand...

selvishän se sinunkii ammatti sitte ;)
Click to expand...

Eiei..kylillä huoraaminen tarkoittaa, että elin sen villin nuoruuden, niiden lasten syntymien jälkeen :D
 
Itse kun jään miettimään mitä aikanani halusin elämän kolmekymppisenä olevan, niin kyllä siihen silloin kuului mies, pari lasta, ammatti ja kiva työ, viihtyisä asunto, koira ja mahdollisuus matkustella. Aikalailla nuo ovat toteutuneetkin tässä ihan-kivassa elämässäni.

Toki sitten välissä haaveilin ulkomaille muuttamisesta ja siis asumisesta eri maissa, mikä sitten toteutui pehmeämmän kaavan mukaan. Kun halusin jotain vaihtelua ja erityistä potkua lapsiperheen arkeen niin kieltämättä kaksi vammaista lasta ovat sitä tuoneet. Eli ei tämä arki ihan niin perus-ihan-kivaa ehkä olekaan mitä terveiden lasten kanssa voisi olla. Paljon mielenkiintoisia asioita on oppinut ja saa kokoajan oppia, tutustua mielenkiintoisiin ihmissiin eri puolilta maailmaa ja kokoajan tuntee että on joku tärkeä tehtävä arjessa mukana. Eli joskus sitä omaa leimaa ja vaihtelua elämään voi tulla ihan vahingossa ja yllättäviltäkin alueilta. :D
 
ja kyllä mulla on niitä vähemmän kivoja elementtejä ihan tarpeeksi matkalle sattumaan, kuten sairautta ja traumoja, joten mitä tasaisempaa elämäni on, sen onnellisempi tällä hetkellä.
Aloitus on jokseenkin naivi ja triviaali, ap voisi hieman avata mitä se "ei niin kiva ja keskiverto" elämä sitten olisi...
 
Täällä kans yks turvallisuushakuinen ihminen ilmottautuu :wave:

Jos tämä ei ole sinun juttusi, niin älä hyvä ihminen lähde siihen rumbaan :o

Mä en ole koksaan ymmärtänyt sitä halveksuntaa joka kohdistuu insinööri-sairaanhoitaja pariskuntaan, joilla on rivari Espoossa 1,8 lasta, farmariauto ja kultainennoutaja. Mä olen se sairaanhoitaja :D Ja aidosti onnellinen. Minun mieheni super-ihana, talo sairaan kiva, farmariauto korvaamaton, työ on oikeasti mielenkiintoista (yliopisto kannatti) ja lapset :heart: ei voi sanoin kuvailla. Lauantaisin käydään Prismassa koko perhe ja iltaisin lenkillä samanlaisissa tuulipuvuissa sauvojen kanssa vaunuja työnnellen :laugh: oikeesti.

Ei kai kenelläkään ole vain "ihan-kivoja lapsia" :o Jos on niin äkkiä lapset hoitoon ja lomalle.

Ja kyllä tähän normimalliin mahtuu aika paljon. Nähdään kavereita, matkustellaan perheenä, työmatkoja, kavereiden kanssa, isovanhempien kanssa. Harrastetaan, rakastetaan, eletään tätä elämää.

Toivottavasti löydät sinulle hyvän tavan olla. Mutta tiedoksi vain, että normi-elämäkin voi olla palkitsevaa ja kivaa.
 
Sen jälkeen kun isä hakkasi mua vuosikausia alkaen siitä kuin pystyn muistamaan, äiti haukkui ja nöyryytti julkisesti ja kahdenkesken, koulukiusaamisen kestäminen noista em. perheoloista johtuen ja ensimmäisen pomon hyväksikäytön ja sitä seuranneen oikeustaistelun jälkeen mä olen enemmän kuin onnellinen ihan kivassa, turvallisessa elämässäni jonka ihan itse sain rakennettua kaikesta huolimatta.
 

Similar threads

K
Tuntuu ikävältä kun ihmisille meidän raskausuutinen ei ole iloinen!
Viestiä
36
Luettu
1K
Aihe vapaa
One large coffee to go
One large coffee to go
P
Miksi vanhemmat kohtelevat mua näin?
Viestiä
15
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V
Kowalski
Miksi ihminen käyttäytyy näin?
Viestiä
34
Luettu
694
Aihe vapaa
vieras
V
T
miksi mieheni ei lähde?
Viestiä
23
Luettu
2K
Perhe-elämä
Marmeladi
M
V
outo ongelma pään sisällä :(
Viestiä
10
Luettu
933
Aihe vapaa
"123"
1

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa