Miksi ihmiset haluavat elää elämänsä "mukavuus-alueella"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vicy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Merlion:
Mina ainakin olen tahan mennessa elamani elanyt niin ettei tarvitse keinutuolissa katua. Saman voin sanoa miehestanikin. Helpompaa ja kovin haasteetonta olisi elama ollut tuollaisena normitapauksena. Mutta olen ainakin miljoona kokemusta rikkaampana hieman toisin tehneena.

Ja mikä kumma siinä on, että itseään aina pitää sinä yhtenä tapauksena, joka on erilainen? :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Ai... Mä hankin ensin lapset, hoivailin niitä muutaman vuoden kotona, sitten menin kouluun, aloitin , kylillä huoraamisen, teen työtä, mistö tykkään, olen tekemisissä ihmisten kanssa, joista pidän, mä olen tyytyväinen elämääni. Eihän tää nyt niin menny, kuin teininä suunnitteli, mutta mitään en pois vaihtais.

selvishän se sinunkii ammatti sitte ;)

Eiei..kylillä huoraaminen tarkoittaa, että elin sen villin nuoruuden, niiden lasten syntymien jälkeen :D

Kuka sun lapsia hoiti?
 
Useimmat ihmiset tekevät itselleen hyviltä tuntuvia valintoja.

Toisaalta on myös sellaisia ihmisiä jotka tuntevat olonsa epämukavaksi kun kaikki on "ihan hyvin", eivät jotenkin tunne ansainneensa sitä. Syitä voi etsiä omasta lapsuudesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Onhan tuokin ihan hyvä suunnitelma ja monille onnentäyttymys..minusta vaan niin tylsä että olen valinnut toisin.

Miten olet elänyt? :)

Asunut ulkomailla, tehnyt lapset väärässä iässä ja heidän kanssaan vielä reissannut maailmaa enkä osannut valita heti hyvää lähiötä jossa varttua.
Taloa, autoa tai avioliittoa en halua, opiskella aloin vakavissani kun muut ikäiseni valmistuivat. Elän edelleen aika meneväistä nuoruutta..
Vielä on kaikenlaisia hurjia suunnitelmia tulevalle :)

Ei siis mitään radikaalia mutta ei ihan perinteinenkään kaava sopinut minulle, en osaa suunnitella kaikkea vaan menen aika pitkälti fiiliksen ja hetken mukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja Merlion:
Mina ainakin olen tahan mennessa elamani elanyt niin ettei tarvitse keinutuolissa katua. Saman voin sanoa miehestanikin. Helpompaa ja kovin haasteetonta olisi elama ollut tuollaisena normitapauksena. Mutta olen ainakin miljoona kokemusta rikkaampana hieman toisin tehneena.

Ja mikä kumma siinä on, että itseään aina pitää sinä yhtenä tapauksena, joka on erilainen? :)

Jaa-a vaikea sanoa :)
 
..ja sitten jos lähdet tästä ihan-kivasta elämästä niin monen mielestä olet tyhmä, kun haluat jotain muuta kuin ihan kivaa....
Taitaa olla liian syvälle syöpynyt tuo ajatus työ-asunto-auto-kumppani-2 lasta-ihankiva elämästä... Loppujen lopuksi se taitaa olla suurimman osan ihmisistä unelma... Välillä se vaan ahistaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
..ja sitten jos lähdet tästä ihan-kivasta elämästä niin monen mielestä olet tyhmä, kun haluat jotain muuta kuin ihan kivaa....
Taitaa olla liian syvälle syöpynyt tuo ajatus työ-asunto-auto-kumppani-2 lasta-ihankiva elämästä... Loppujen lopuksi se taitaa olla suurimman osan ihmisistä unelma... Välillä se vaan ahistaa...

oletko sä omista valinnoistasi siis nyt katkera ja ahdistunut ja siksi mietit tällaisia ?
 
Pitää muuten ap:lle vielä sanoa, että ehkä siksi, että kun on lähempänä kolmeakymppiä niin tajuaa myös sen vaihtoehdon. Muaailmaa tuli kierrettyä ja asuttua ja opiskeltuakin ulkomailla. Minulle ainakin vain vahvistui se käsitys, että haluan mukavan keskiluokkaisen elämän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
..ja sitten jos lähdet tästä ihan-kivasta elämästä niin monen mielestä olet tyhmä, kun haluat jotain muuta kuin ihan kivaa....
Taitaa olla liian syvälle syöpynyt tuo ajatus työ-asunto-auto-kumppani-2 lasta-ihankiva elämästä... Loppujen lopuksi se taitaa olla suurimman osan ihmisistä unelma... Välillä se vaan ahistaa...

Omaa elämäänsä voi aina muuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Miksi kaikki elävät elämänsä samalla kaavalla? Ensin eletään hurja nuoruus, joka loppuu siinä 20-25 ikävuoden tietämillä.
Sitten aletaan kasata ihan-kivaa elämää: Etitään elämän kumppani, talo, auto, työpaikka, lapset jne... Sitten kolmekymppisenä ollaan saatu ihan-kiva työ, ihan-kiva kumppani, ihan-kiva talo, ihan-kiva auto ja ihan-kivat lapset.
Sitten ollaan tyytyväisiä tähän ihan-kivaan elämään (joka ei oikeasti ole mitään, mistä joskus haaveiltiin, mutta ihan kivaa) seuraavat 50 vuotta ja sitten kuollaan...
Miksi ihmiset tyytyy tähän ihan-kivaan elämään? Eikö joskus voisi tehdä jotain muutakin?

Hahahaha!!! Mä en oo tehnyt mitään tuossa järjestyksessä :D
Mutta eipä sekään mitään autuutta ole tuonut. Toisinaan oon onnellinen, toisinaan ahdistaa, kun oon niin erilainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
..ja sitten jos lähdet tästä ihan-kivasta elämästä niin monen mielestä olet tyhmä, kun haluat jotain muuta kuin ihan kivaa....
Taitaa olla liian syvälle syöpynyt tuo ajatus työ-asunto-auto-kumppani-2 lasta-ihankiva elämästä... Loppujen lopuksi se taitaa olla suurimman osan ihmisistä unelma... Välillä se vaan ahistaa...

Kyllä mun mielestä nykyään yhden aikuisen kodit ovat ihan normikamaa. Tai perheet, jotka myyvät kaiken ja lähtevät Mogadishuun vapaaehtoistyöhön :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
..ja sitten jos lähdet tästä ihan-kivasta elämästä niin monen mielestä olet tyhmä, kun haluat jotain muuta kuin ihan kivaa....
Taitaa olla liian syvälle syöpynyt tuo ajatus työ-asunto-auto-kumppani-2 lasta-ihankiva elämästä... Loppujen lopuksi se taitaa olla suurimman osan ihmisistä unelma... Välillä se vaan ahistaa...

No mutta kerro nyt mitä sen pitäisi olla? Sä olet melkein 30-vuotias 3 lapsen äiti profiilistasi päätellen. Oletko itse tyytymätön elämääsi ja kaipaat irtiottoa, vai mistä toi kumpuaa?

Enkä mä tiedä mitä mä haluaisin muuttaa. Olen ollut bilettämässä. Olen kokeillut yhden yön juttuja. Olen viettänyt hurjaa opiskelijaelämää. Olen matkustellut, ja matkustelen edelleen. Olen ollut vaihdossa ulkomailla. En mä halua lähteä kehitysapuun johonkin Afganistaniin parantamaan maailmaa, mun elämä on nyt juuri hyvää tällaisena. Katsotaan sitten taas miltä myöhemmin tuntuu ja muutetaan sitten jos tarvii.
 
Mä ainakin olen niin mukavuudenhaluinen ja elämä on kyllä pitänyt huolen siitä, ettei tämä elo aina niin kivaa ja mukavaa ole ollut, joten nautin erittäin paljon tästä taviselämästäni. Enkä usko, ettenkö vielä ainakin kerran elämässäni menisi turpa edellä asfalttiin ja taas nousen siitä ylös naama kipeenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
..Välillä se vaan ahistaa...

Joku ostaa prätkän ja joku toinen hairahtuu pikkujouluissa..

niinpä.... Tätä juuri ajoin takaa.. monet ahdistuu kuitenkin jossain vaiheessa, kun noi raamit on niin tiukat...

Tai sitten ei. Ja prätkä on ihan normikamaa. Ja mitä sitten jos joskus hairahtaa. Mitä väliä yhdellä yöllä on neljänkymmenen vuoden avioliitossa? (paitsi jos se sattuu omalle kohdalle ;) )
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
..Välillä se vaan ahistaa...

Joku ostaa prätkän ja joku toinen hairahtuu pikkujouluissa..

niinpä.... Tätä juuri ajoin takaa.. monet ahdistuu kuitenkin jossain vaiheessa, kun noi raamit on niin tiukat...

Yllättävän moni kyllä. Olen siis pannut merkille työkavereissa jotka ovat minua reilusti vanhempia.
Ja minullakin on taipumusta sellaiseen levottomuuteen kun kaikki jämähtää pitkäksi aikaa paikoilleen.

Mutta onneksi on niitä jotka ihan aidosti ovat onnellisia omassa elämässään, he kyllä yleensä ovat sellaisia meneviä persoonia joilla elämä ei ole vain koti-työ-kauppa akselin väliä seilaamista.
 

Yhteistyössä