P
Pikkusisko_
Vieras
Lähinnä mä ihmettelen, että miksi pitää oikein alleviivata sitä, miten veljeäni ja mua arvostavat. Aiemmin en oo jaksanut piitata, koska mun veljellä on ollut elämässä hankalaa. Se on sählännyt koulussa ja muutenkin, joten olen ymmärtänyt että häntä on tarvinnutkin auttaa enemmän.
Mut nykyään hän on saanut elämänsä järjestykseen. Paljon ansiota tästä laittaisin hänen naisystävällä. Hän on saanut veljeni oikealla tielle. Veli on aloittanut usemman vuoden "lonnimisen" jälkeen opiskelut yliopistossa jne... Mutta, mutta. Itse en ole oikein koskaan saanut apua opintoihini. Olen itse tienannut rahat kesätöillä ja pätkätöillä. Valmistuminen jo häämöttää (vaikka olen nuorempi kuin veljeni) ja mulla on oman alani pätkäduunia. Toimeentulo on hyvä, joskin aika niukka. Mieheni on valmistumassa myös ja on jo täyspäiväisissä oman alansa duuneissa. Meillä on lisäksi 2 lasta (4- ja 2-vuotiaat). Ei ole ollut helppoa lasten kanssa opiskella, mutta hirveesti eivät ole opinnot venyneet silti.
No tänä jouluna sitten saimme ihan tavallisia lahjoja. Olin oikein tyytyväinen. En tietenkään mitään erityistä oottanutkaan. Joulu on lasten juhla. Mitä nyt mun veli sai lahjaksi uuden auton. Hinta jotain 25 000. Siis oikeesti kyllä melkein leuka loksahti... No, saatiinhan mekin kiva "Ruoka-viini-deluxe-box".
Kaiken huippu on se, että olen tämän vuoden aikana puhunut, että ehkä meidän pitäis hankkia auto, että päästään paremmin käymään omien vanhempiemme luona. Mut enpä sit tiedä haluuko enää ees tulla... Että tämmöstä, mitä ajattelette?
On tää sama trendi ollut ennenkin, mutta jotenkin oon ollut niin tyytyväinen omaan elämään, että ei se ole haitannut. Veli sai ylioppilaslahjaksi esim. upouuden kannettavan (Tästä jo melkein 10 vuotta, että silloin ne maksoi paljon vielä) ja paljon rahaa. No sain mäkin toki rahaa, mutta en mitään erityistä muuta. Paperini olivat kuitenkin paremmat... Tuolloin en tosin osannut olla yhtään katkera, nyt vaan rupesin miettimään tätä kaikkea...
Mut nykyään hän on saanut elämänsä järjestykseen. Paljon ansiota tästä laittaisin hänen naisystävällä. Hän on saanut veljeni oikealla tielle. Veli on aloittanut usemman vuoden "lonnimisen" jälkeen opiskelut yliopistossa jne... Mutta, mutta. Itse en ole oikein koskaan saanut apua opintoihini. Olen itse tienannut rahat kesätöillä ja pätkätöillä. Valmistuminen jo häämöttää (vaikka olen nuorempi kuin veljeni) ja mulla on oman alani pätkäduunia. Toimeentulo on hyvä, joskin aika niukka. Mieheni on valmistumassa myös ja on jo täyspäiväisissä oman alansa duuneissa. Meillä on lisäksi 2 lasta (4- ja 2-vuotiaat). Ei ole ollut helppoa lasten kanssa opiskella, mutta hirveesti eivät ole opinnot venyneet silti.
No tänä jouluna sitten saimme ihan tavallisia lahjoja. Olin oikein tyytyväinen. En tietenkään mitään erityistä oottanutkaan. Joulu on lasten juhla. Mitä nyt mun veli sai lahjaksi uuden auton. Hinta jotain 25 000. Siis oikeesti kyllä melkein leuka loksahti... No, saatiinhan mekin kiva "Ruoka-viini-deluxe-box".
Kaiken huippu on se, että olen tämän vuoden aikana puhunut, että ehkä meidän pitäis hankkia auto, että päästään paremmin käymään omien vanhempiemme luona. Mut enpä sit tiedä haluuko enää ees tulla... Että tämmöstä, mitä ajattelette?
On tää sama trendi ollut ennenkin, mutta jotenkin oon ollut niin tyytyväinen omaan elämään, että ei se ole haitannut. Veli sai ylioppilaslahjaksi esim. upouuden kannettavan (Tästä jo melkein 10 vuotta, että silloin ne maksoi paljon vielä) ja paljon rahaa. No sain mäkin toki rahaa, mutta en mitään erityistä muuta. Paperini olivat kuitenkin paremmat... Tuolloin en tosin osannut olla yhtään katkera, nyt vaan rupesin miettimään tätä kaikkea...
ei tosin ainakaan oman tietoni mukaan ihan noin räikeätä, mutta en ole kysellyt.. Veli asuu ilmaiseksi vanhusten omistamassa talossa, asunut jo useamman vuoden, onhan siinä omat hommansa, polttopuut jne. mitä hoitaa itse vanhusten omistamasta metsästä, vanhukset maksaa myös suurimman osan ruokaostoksia, vaatteita jne. mahdollistavat näin valitettavasti todella suurelta osin poikansa täydellisen erakoitumisen.. isovanhempien ennakkoperinnöt myös kohdistui veljelle ja serkuille, musta lammas on saanut todeta vielä näin 2000 lukua elettäessä olevan kun on aviottoman lapsen maailmaan saattaanut.. omistuista kyllä että tämä avioton lapsenlapsi on isovanhempien silmäterä ja toinen avioliitossa syntynyt ei merkitse mitään, sama kun lapsella pöytää pyyhkisi.. välit nykyisin aika kylmät, ei kiinnosta,.