Miksi vanhemmat kohtelevat mua näin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pikkusisko_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pikkusisko_

Vieras
Lähinnä mä ihmettelen, että miksi pitää oikein alleviivata sitä, miten veljeäni ja mua arvostavat. Aiemmin en oo jaksanut piitata, koska mun veljellä on ollut elämässä hankalaa. Se on sählännyt koulussa ja muutenkin, joten olen ymmärtänyt että häntä on tarvinnutkin auttaa enemmän.

Mut nykyään hän on saanut elämänsä järjestykseen. Paljon ansiota tästä laittaisin hänen naisystävällä. Hän on saanut veljeni oikealla tielle. Veli on aloittanut usemman vuoden "lonnimisen" jälkeen opiskelut yliopistossa jne... Mutta, mutta. Itse en ole oikein koskaan saanut apua opintoihini. Olen itse tienannut rahat kesätöillä ja pätkätöillä. Valmistuminen jo häämöttää (vaikka olen nuorempi kuin veljeni) ja mulla on oman alani pätkäduunia. Toimeentulo on hyvä, joskin aika niukka. Mieheni on valmistumassa myös ja on jo täyspäiväisissä oman alansa duuneissa. Meillä on lisäksi 2 lasta (4- ja 2-vuotiaat). Ei ole ollut helppoa lasten kanssa opiskella, mutta hirveesti eivät ole opinnot venyneet silti.

No tänä jouluna sitten saimme ihan tavallisia lahjoja. Olin oikein tyytyväinen. En tietenkään mitään erityistä oottanutkaan. Joulu on lasten juhla. Mitä nyt mun veli sai lahjaksi uuden auton. Hinta jotain 25 000. Siis oikeesti kyllä melkein leuka loksahti... No, saatiinhan mekin kiva "Ruoka-viini-deluxe-box".

Kaiken huippu on se, että olen tämän vuoden aikana puhunut, että ehkä meidän pitäis hankkia auto, että päästään paremmin käymään omien vanhempiemme luona. Mut enpä sit tiedä haluuko enää ees tulla... Että tämmöstä, mitä ajattelette?

On tää sama trendi ollut ennenkin, mutta jotenkin oon ollut niin tyytyväinen omaan elämään, että ei se ole haitannut. Veli sai ylioppilaslahjaksi esim. upouuden kannettavan (Tästä jo melkein 10 vuotta, että silloin ne maksoi paljon vielä) ja paljon rahaa. No sain mäkin toki rahaa, mutta en mitään erityistä muuta. Paperini olivat kuitenkin paremmat... Tuolloin en tosin osannut olla yhtään katkera, nyt vaan rupesin miettimään tätä kaikkea...
 
Jep,jep:mä kanssa pikkusisko ja veli on vaan saanut ja saa aina enemmän.Lapsena kun veli sai jotain 50-100mk.mennäkseen elokuviin niin heti irtosi,mut kun mä pyysin 5mk.mennäkseni kioskille jäätelön ostoon vastattiin vain että mihin säkin rahaa tarvitset.Veljelle maksettiin ajokortti.Eipä isä korvaansa lotkauttanut kun sanoin et mä olen menossa kouluun,vaikka lupasi maksaa mullekin.Ite jouduin maksaan omat opiskelut/elämiset,ja opintotuki evättiin,kun isän tulot niin suuret,joka ei siis auttanut ollenkaan,vaikka olin vasta 17v.Kun veli oli kipeenä niin aina paapottiin sitä,kun yritin äidille sanoo että mäkin olen sairas niin mulle sanottiin että en mä nyt susta huolissani ole.Aina jouduin sairaana olemaan yksin omassa huoneessa ettei vaan tartu veljeen.Imuroimaan jouduin aina myös veljen huoneen.Jouluruokia kun mietittiin niin äiti sanoi että tekee veljelle perunalaatikkoa,sanoin että mäkin tykkään siitä.Niin äiti sanoi teen sitä kun VELI tykkää siitä.Jouluaattona isän vaimo sai kakunpalan jotain hyvää kakkua,josta veli ja sen tyttöystävä sai maistiaisen,muilla on kuulemma itsellä sitä jo.Mulle ja mun lapselle ei annettu vaikka istuttiin vieressä.No tän maistatuksen jälkeen suureen ääneen:NO voi hyvänen aika olisin mä nyt voinut teillekin antaa.Sanoin juu eipä mitään,mutta eipä annettu mitään maistaa kuitenkaan.Olen aina ollut kiltti lapsi,joten siitäkään tuo epämieluisuus tuskin johtuu.Ehkä en ollut sitten toivottu,vaan eipä tuo mun vika ollut.Esimerkkejä on vaikka kuinka...
 
Voi että, kun kuulostaa tutulta. Tämän joulun erikoisuus meillä oli, että " perheen yhteinen jouluateria" sovittiin juuri sillä ainoalla kellonlyömällä, kun tiedettiin, että minun perhe on sopinut jo toisen tapaamisen. Kun tulimme, niin muut sisarukset tuluvat ovella vastaan. Ostin juuri bussiliput kotipaikkakunnalle, en tule enää tänne lähes 1000km päähän kokemaan näitä tilanteita, vaan vietän joulun tästä lähtien ihan oman perheen kanssa.
 
Meidän suvussa on tuota ja lievästi omassa lapsuuden perheessäkin. Oon sisarusien kanssa "vähäpätöisimmän" lapsen lapsia, joten ollaan isovanhempien käytöksessä nähty eriarvoisuus meidän ja muiden serkkujen kohtelussa.

Tutulta kuulostaa siis.

Neuvona vain, ettei kannata käydä kotona tai viettää joulua heidän kanssaan. Mä en ois tekemisissä, jos mua edelleen kohdeltais eritavalla (isovanhemmille oon sanonut asiasta ja nykyään kohtelevat samalla tavalla mua kuin muita).

Mä tuommoisista autoista ja muista suuttuisin ja sanoisin suoraan, että onpa väärin ja epäoikeudenmukaisesti tehty. Todennäköisesti eivät sitä ota vastaan tai muuta käytöstään, mutta sit jos myöhemmin ihmettelisivät mikset käy, niin sanoisin heidän epäoikeudenmukaisen käytöksen syyksi. Se tunne mikä tuosta tulee mulle, on ettei ole rakastettu ja yhtä arvokas kuin sisarus. Jos vanhemmat eivät rakasta ja haluavat satuttaa (jos on asiasta sanonut, ovat tietoisia asiasta), niin miksi heitä näkisin. Eriasia tietenkin jos itsellä olisi kaikesta huolimatta halua nähdä...
 
no huh mitä sitten jos joku saa isoi lahjoi olkaa ilosia toisen puolesta ja lainaa vaik sitä autoo? veljelläs ollu erilainen elämä vaikeuksien kautta voittoon ja tätä hyvää kehitystä vanhemmat tukee? nyt kun vanhemmillas rahaa ni antaa sen enempi tarviivalle oo ylpeä veljestäs kun on saannu elämänsä kuntoon moni ei saa. vai pitäsköhän munkin olla kateellinen ku siskon hääkuluissa auttoivat rolls roceyneen who cares tavarasta ja katkeroituu viellä siitä en ymmärrä. tai tehkää niinku minä jos joku kohtelee väärin sanokaa se päin naamaaa?
 
Tuollainen eriarvoinen kohtelu on tosi väärin. Ja vanhemmat eivät välttämättä itse edes tajua/tiedosta tekevänsä tuota, ellei siitä erikseen mainitse.
 
Meilkin vanhemmat maksoi pikkuveljen autokoulun mutta me tytöt maksettiin itse. Eipä tunnu kivalta mutta en ole sanonut mitään. Vanhemmilla on tiettyjä tavaroita joista ollaan sanottu että älkää vaan myykö kirpputorilla vaan antakaa meille, eivät ole myymässä ja veli sanoi että ei halua mitään joten se on sitten varmaan tasapuolista näin perinnönjako.
 
Tuttua toimintaa :( ei tosin ainakaan oman tietoni mukaan ihan noin räikeätä, mutta en ole kysellyt.. Veli asuu ilmaiseksi vanhusten omistamassa talossa, asunut jo useamman vuoden, onhan siinä omat hommansa, polttopuut jne. mitä hoitaa itse vanhusten omistamasta metsästä, vanhukset maksaa myös suurimman osan ruokaostoksia, vaatteita jne. mahdollistavat näin valitettavasti todella suurelta osin poikansa täydellisen erakoitumisen.. isovanhempien ennakkoperinnöt myös kohdistui veljelle ja serkuille, musta lammas on saanut todeta vielä näin 2000 lukua elettäessä olevan kun on aviottoman lapsen maailmaan saattaanut.. omistuista kyllä että tämä avioton lapsenlapsi on isovanhempien silmäterä ja toinen avioliitossa syntynyt ei merkitse mitään, sama kun lapsella pöytää pyyhkisi.. välit nykyisin aika kylmät, ei kiinnosta,.
 
Kuvauksesi perusteella aika jännä tilanne perheessänne. Kerron oman tilanteeni vain siksi, että saisit ehkä vahvistusta ajatuksillesi.

Isäni on erittäin oikeudenmukainen ja rehellinen luonteeltaan. Näin ollen me kolme lasta olemme saaneet kaikki samat "edut" vanhemmiltani ketään suosimatta tai väheksymättä. Kaikki puhutaan avoimesti. Koska olen joutunut elämäntilanteeni vuoksi pyytämään raha-apua vanhemmiltani se kerrotaan myös veljilleni, laaditaan asiakirjat ja allekirjoitukset vanhempieni ja minun välillä perinnönjakoa silmällä pitäen. Ja jos joku lapsista kieltäytyy vaikkapa ajokortista, niin se asia on kompensoitu sitten rahana. Tosin isäni kysyi minulta vuosia myöhemmin haluanko ajaa ajokortin (kieltäytyessäni siitä 18 vuotiaana) päätin ajaa kortin ja isä totesi humoristisesti, ettei sitten tarvitse kuolinvuoteellaan kuunnella lastensa kätinöitä kuka jäi ilman, kuka ei.

VAnhempieni oikeudenmukaisuus on luonut hyvän ja turvallisen suhteen lähiomaisiini.

Esimerkkinä, että jos vanhempani ovat siirtäneet entisen autonsa jollekin sisaruksemme lapselle, niin he näyttävät että lapsella on maksusopimus. Vaikkakin auto menisi edullisemmin kuin autoliikkeissä me tiedämme, mikä on homman nimi. Autoa ei ole annettu kuitenkaan ja lapsi opettelee hoitamaan omat raha-asiansa.
 
ja autosta tulee paljon maksujaki. tohon perinnönjakoon mä sanoin kaikille suoraan et jos joku häpäsee mun isän tämän kuoltua itkemällä valehtelemalla tai muuten rahaa laskemalla eikä sopusasti asioita hoitamalla. saa mut ja pari hoodi kundia visiitille. se toimi. pidän kaikkein kuvottavimpina niitä jotka laskee rahoja toisten kuoltua.
 
ja autosta tulee paljon maksujaki. tohon perinnönjakoon mä sanoin kaikille suoraan et jos joku häpäsee mun isän tämän kuoltua itkemällä valehtelemalla tai muuten rahaa laskemalla eikä sopusasti asioita hoitamalla. saa mut ja pari hoodi kundia visiitille. se toimi. pidän kaikkein kuvottavimpina niitä jotka laskee rahoja toisten kuoltua.

No kerrankin olen kanssasi samaakin mieltä (y)
 
Vaikeatietää, onko joku syy, miksi veljelle on ostettu auto. Tarvitseeko hän sitä työssä käymiseen? Ap mainitsi, että heidän autotarpeensa liittyy isovanhempien luona vierailuun. En usko, että itse hankkisin autoa sen vuoksi. Ehkä veli on tehnyt palveluksia tai töitä vanhemmille, jonka vuoksi vanhemmat haluavat antaa pojalle auton, jotta palvelu toimisi jatkossakin eikä kariutuisi auton puutteeseen. On mahdollista, että kyse on veljesi suosimisesta. Keskustele vanhempiesi kanssa, niin ehkä asia selkiytyy.

Veljilleni on aikoinaan kustannettu ajokortit. Oman ajokorttini maksoin itse opintolainalla. Mielestäni se meni oikein, koska veljeni ovat tehneet paljon töitä vanhemmilleni. Veljeni saivat myös autot vanhempieni kustantamana. Siitäkään en ollut katkera enkä muutenkaan osannut edes ihmetellä moista epäoikeudenmukaisuutta, koska itselläni ei ollut mitään tarvetta autolle. Tosin isäni antoi minulle vanhan autonsa siinä vaiheessa, kun ei pystynyt sillä enää itse ajamaan terveydellisistä töistä. Perusteluksi hän sanoi tällöin nimenomaan sen, että veljeni ovat jo aikonaan saaneet autot. Eli isäni oli kyllä tiedostanut sen, että veljeni olivat saaneet enemmän, vaikka itse en ollut kokenut milloinkaan jääneeni vähemmälle, koska kaikkea ei voi mitata rahassa.
 

Yhteistyössä