Omituiset välit sisaruksiin

[ei mitään yhteistä]

Tuli vaan mieleeni kysyä, että onko kenellekään muulle käynyt niin, että aikuistuttua ei enää olla juuri ollenkaan tekemisissä omien sisarusten kanssa ?

Minulle on käynyt juuri näin, ja se mikä tässä on omituista on se, että mitään riitoja tai välien rikkoutumisia ei ole koskaan ollut, mutta siitä huolimatta minä ja sisarukseni emme käy toistemme luona kylässä ja soitamme toisillemme vain kun on jotain erityistä asiaa. (Esim jonkun syntymäpäivä tai jokin asia pitää hoitaa). Veljeni esimerkiksi asuu tyttöystävänsä kanssa samassa kaupungissa kuin minä, ja minä en ole kertaakaan käynyt heidän luonaan ja veljeni kerran minun luonani.

Ja muutoin näemme toisiamme käytännössä vain silloin, jos osumme samaan aikaan käymään vanhempiemme luona. ja käytännössä jos jollekin sisarukselleni on tapahtunut jotain erityistä, niin todennäköisemmin kuulen siitä äidiltäni.

 

["vvieras"]

No meillä on just noin.

 

[minulla]

Mulla on näin myös. Ei meillä ole koskaan ollut mitään riitaa tai muuta. Mutta ei mitään yhteistäkään.

 

["vieras."]

Mulla on yiksi veli 7 vuotta minua vanhempi. Ei soitella, ei kyläillä. Välimatkaa on reilut 300 km. Nähdään 1-2 kertaa vuodessa vanhempieni luona. Eivät kutsuneet minua vaimonsa häihinsä, vaikka pitivät juhlat kavereille ja morsiamen sisaruksia oli mukana. Asialliset välit eikä siis todellakaan läheiset. Lapsia mulla on, veljelläni ei eikä tule olemaankaan. Eri ammatit, eri kiinnostuksen kohteet.

 

[näin]

Mulla on kaks veljeä ei meillä ole mitään yhteistä. Nähdään joulusin.

 

[huih]

Kamalaa. Minulla on yksi veli, jonka kanssa ikäeroa yli 10 vuotta. Joka viikko nähdään, vaikka omillamme asuttu jo vuosia.

 

["no niin"]

Mä olen nähnyt toisen sisareni 20v sitten ja toisen 6v sitten eivät halua pitää yhteyttä vaikka mitään riitaa ei ole.

 

[MolliMelooni]

Ei tuo mun mielestä mitenkään omituiselta kuulosta, monia samankaltaisia sisarussuhteita olen kohdannut.

 

[Nap]

Minä nään toista isompaa velipuolta ehkä 2 kertaa vuodessa, toisen ehkä kerran kahdessa vuodessa.

Siskon kanssa sitten sillontällön soitellaan tai viestitään fb:ssä.

 

[Minni:)]

Melko samanlaista se on meilläkin. Synttäreitä ja juhlapäivällisiä vanhempien luona on kuitenkin sen verran, et melko usein (noin joka toinen tai kolmas) kuukausi tulee nähtyä ja siellä sitten vaihdettua kuulumisia. Veli asuu kauempana, sisko lähempänä, jota sitten tuleekin nähtyä hiukan useammin esim. käydään kävelyllä yhdessä. Aikataulut tosin kohtaavat turhan harvoin. Hyvin tullaan toimeen enkä ole huomannut muutoin mitään vieraantumista.

 

[vieras*]

Mun sisarukset asuvat vielä kotona, toinen on nuori aikuinen ja toinen teini. Kumpikaan ei ole ottanut minkäänlaista yhteyttä sen jälkeen kun muutin kotoa, itse soittelin välillä tai laitoin viestejä, mutta sekin jäi, kun tuntui, ettei niitä kamalasti kiinnostanut. Myöskään vanhempani eivät juurikaan pidä yhteyttä, vaan se on lähinnä mun harteilla, ja eivät esimerkiksi koskaan käy meillä, vaikka olen pyytänyt (matka on pitkä, ja koen reissaamisen jotenkin tosi uuvuttavana, varsinkin kun tiedän, että vastavierailua ei ikinä tule). Sisarusten kanssa mulla oli ennen kotoa muuttamista tosi läheiset välit, ja surettaa, että ei enää pahemmin olla yhteydessä. Mun kotona ei oikein ole ollut koskaan mitään yhteyksiä sukulaisiin tai esimerkiksi vanhoihin ystäviin (ollaan muutettu eri paikkakunnille joitakin kertoja) ja äiti varsinkin on suhtautunut tosi nihkeästi sukulaisvierailuihin tai siihen kun olisin halunnut kyläillä entisella paikkakunnalle jääneiden kavereiden kanssa. Eniten ottaa päähän kuunnella, kun äiti valittelee yksinäisyyttä, vaikka ei itse ole koskaan ollut valmis näkemään vaivaa, että saisi pidettyä yllä/luotua uusia ihmissuhteita.

 

["Kukka"]

Olen kymmenlapsisesta perheestä ja osan sisarusten kanssa pidän yhteyttä viikottain, osan kanssa nähdään vain jos on jotain suvun yhteistä juhlaa tms. Välit kaikkiin ovat erittäin hyvät ja keskinäinen kunnioitus on suurta ja voimaa-antavaa.

Erityisesti veljeni ovat sellaisia, että heidän kanssaan minulla on hyvin vähän mitään yhteistä. Eli jos he eivät olisi sukulaisiani, niin en usko, että heidänlaisensa ihmiset koskaan kuuluisivat ystävä- tai kaveripiiriini. Mutta hellästi heitä kuitenkin rakastan