Miksi heitit nuoruutesi hukkaan tekemällä lapsia?

[QUOTE="ninni";29909339]Ja se näky kun kiertelet lastesi kanssa kaupungilla keinonivelissa...[/QUOTE]

Sinä samaten, jos riittävän vanhoiksi elätte. Se voi olla kova paikka, jos on tottunut naureskelemaan vanhoille ihmisille.

 

[QUOTE="Huoh";29909380]Sinä samaten, jos riittävän vanhoiksi elätte. Se voi olla kova paikka, jos on tottunut naureskelemaan vanhoille ihmisille.[/QUOTE]

Mutta on se ulkopuolisista hämmennystä aiheuttavaa kun miettivät että onko tuon iäkkään tädin/sedän kanssa avulias koululainen vai tosi nuori hoitaja

 

[QUOTE="provo";29909390]Mutta on se ulkopuolisista hämmennystä aiheuttavaa kun miettivät että onko tuon iäkkään tädin/sedän kanssa avulias koululainen vai tosi nuori hoitaja [/QUOTE]

Samalla tavalla ne nuoret äidit "hämmentää", kun miettii onko tuon vauvan kanssa liikkeellä vauvan isosisko vai nuori hoitaja...

Miksi teitä edes hämmentää erilaiset ihmisryhmät? Itseäni ei ole tuollainen asia kyllä koskaan "hämmentänyt", mitä se edes tarkoittaa?

 

Enpäs! Sain lapsen 29-vuotiaana ja 5 vuotta olin elellyt jo rauhallisempaa elämää. Keskityin tosin enemmän kuntoiluun ja itsestäni huolta pitämiseen.

Lapsi on nyt 3v ja palasin salille vuosi sitten. Syksyllä jatkan nyrkkeilyä ja tällä hetkellä treenaan maratoniin. Ei lapsi estä elämästä vaikka vauva-aika olikin pieni hidaste.

Baariin ei ole ollut mitään hinkua n. 8 vuoteen. 4-kymppisiä ajattelin juhlia baarissa, tai 5-kymppisiä viimeistään.

 

En ole ikinä elänyt ja rellestänyt vanhempieni rahoilla koska heillä ei ole koskaan ylimääräistä ollut vaan ihan omilla rahoilla on tullut villi ja vapaa nuoruus vietettyä. 18-28v.

10 vuotta kerkesit käyttää ihan vaan itseesi, etkä sen enempää oppinut avarakatseisuutta, että kykenisit ymmärtämään ihmisten erilaisia valintoja ja ratkaisuja? :hug:

Mä aloitin sen villin ja vapaan nuoruuden aika paljon aikaisemmin, ja aika paljon nopeammin vissiin sitten toimin, kun jo puolessa tosta ajasta tuntui, että ihan riittävästi on oltu villiä ja vapaata.

Mutta jokainen rämpiköön tyylillään mun puolesta, ei pätkääkään kutittele pukkaako muut kakaroita kaks-, tai nelikymppisenä, tai vaikka sekä, että.

 

Kivempi käydä kuusikymppisenä lastenlasten valmistujaisissa vieraana, eikä höösätä enää omien lastensa juhlajärjestelyjä.

 

Mun mielestä mun nuoruus menisi hukkaan, jos en tekisi sitä mitä haluan ja eläisin miellyttääkseni muita. Siksi valitsin lapset ja perhe-elämän, koska halusin. Ei nuoruus ole mihinkään kadonnut, tässä sitä eletään koko ajan

Aloituksen kysymys on yhtä älytön kuin jos kysyisin, miksi jotkut heittää keski-iän hukkaan olemalla kiinni vauvassa tai pikkulapsissa. Eikö heidän mielestään keski-ikäinen ole enää mitään, että sen ikäinen voikin jo heittää elämänsä hukkaan? Tai kannattaako ylipäätään tehdä lapsia, jos kokee, että elämä valuu ulos lapsivesien mukana?

 

Näinhän sitä aina lapsensa nuorena saaneet perustelee mutta ei se ole totta, sitä on aina jollain tasolla sidottu lapseen vaikka hän olisi aikuinen ja sitten tulee lapsenslapset joita pitää hoitaa yms mutta villi ja vapaa nuoruus ilman lapsia on parasta ikinä mitä te ette ikinä saavuta enää.

Ja sinä menetit lastesi kanssa yli 10 vuotta mitä olisit saanut viettää äitin, mutta hukkasit JA MENETIT sen villinä nuorena. (tai siis elit sitä vain pidempää kuin minä)

On tämä elämä sitten menettämistä. Teit mitä tahansa, menetät toisen asian. Nyyyh.

 

mää ymmärrän kumpaakin kastia. itse oon 25 ja lapseton vielä, ja hyvilläni siitä. mutta ihana on myös katsella ystäväni perhettä. 22-vuotias jolla kaksi lasta, naimisissa ja onnellinen. hänelle lapset on hyvin tärkeitä (tietenkin) ja tykkää heidän kanssaan olla ja on hyvä äiti. minä taas..mää en kestäis sellaista elämää (vielä) että olisin sidottuna johonkin ihmiseen. mulle koirat on hyvä ratkaisu - ne voi jättää yksin kotiin ja niiden kanssa mulla on samanlainen rakastava suhde kuin ystävillä lapsiinsa facebookin päivityksiä kun lukee, niin musta olisi melko masentavaa että päivän kohokohta olisi se että saa rauhassa siivota kun vauva ei kerrankin huuda.

kesä tulee ja on ihana ajatus että mulla on vapaus mennä esimerkiksi festareille, vaikka en menisikään niin se tieto että niin voi tehdä on vapauttavaa. verrattuna siis tilanteeseen että mulla olis vauva, isot lapset nyt on eriasia mutta tässä iässä ei vielä kovin isoja lapsia ole mahdollista edes olla olen minäkin kokenut vauvakuumeen, kolmesti. 19-vuotiaana ex-miehen kanssa (luojalle kiitos ettei ex halunnut/ollut valmis - olisinhan yh tällä hetkellä!) ja nykyisen 4 vuota kestäneen suhteeni aikana kaksi kertaa. mies ei ole valmis vielä, hyvä niin sillä taidan itsekin olla vielä kypsymätön äitiyteen ja musta on ok myös myöntää se. tykkään kyllä touhuta ystävieni ja sisarusteni lasten kanssa mutta itse en halua vielä sitoa itseäni unettomien öiden ja puklurätin väliin

 

mä jos olisin saannuat lapsia alle kolmekymppisenä, mulla olisi jäännyt näkemättä ja kokematta paljon maailmaa ja olisin menettänyt omasta mielestäni nuoruuteni, kun vertaan sitä nyt 42 perheelämään kahden kouluikäisen lapsen kanssa. kivaa oli elää 10 vuotta vaan itsellensä nyt osaa arvostaa todella paljon perhettä.

 

Mut mitä jos on ikinuori?

 

En ole ikinä elänyt ja rellestänyt vanhempieni rahoilla koska heillä ei ole koskaan ylimääräistä ollut vaan ihan omilla rahoilla on tullut villi ja vapaa nuoruus vietettyä. 18-28v.

Kerro nyt, mitä sinä sitten teit villinä ja vapaina nuoruusvuosinasi. Vietitkö vuoden reppureissaten ympäri maapalloa? Vai kävitkö joka viikonloppu baarissa juomassa? Näillä on kyllä vissi ero, kumpaa kannattaa haikailla.

 

Minä sain ainoan lapseni 16-vuotiaana. Siitä on kulunut nyt 21 vuotta ja en kyllä missään vaiheessa ole koeknut heittäneeni nuoruuttani hukkaan. Ehken päässyt bilettämään aina kun olisi vähänkin mieli tehnyt ja joitakin asioita saattoi jäädä kokematta, mutta nyt olen täysin vapaa tekemään mitä haluan enkä edes koe olevani vielä erityisen vanha. Oli elämäni paras päätös pitää lapsi, vaikka lapsi ehkä itsekin olin vielä silloin. Ei helpoin tie, mutta itselleni paras.

 

Ei mulla ollut rahaa matkustaa tai muutakaan erityistä tehdä ennen lapsia. Töitä oli vaikea saada ja pääsykokeisiin ei huvittanut lukea. Nukuttiin miehen kanssa puoleen päivään ja raahauduttiin välillä kauppaan. Juominen ei oikein toiminut mulle. Kauhea krapula ja morkkis. Välillä tehtiin jotain erikoista, mutta harvoin oli rahaa. Pätkätöitä ja osan aikaa kituutti tuilla. En nyt tiedä kuinka loistokasta se oli. No seksiä harrastettiin monta kertaa päivässä, mutta kyllä siihenkin into alkoi lopahtaa. Jos olisi ollut kunnon työ, rahaa tehdä asioita, mutta harvalla nuorella on. Enkä olisi halunnut yli kolmekymppisenä lapsia. Oli kauhea vauvakuumekin. Ei tosin suunniteltu lasta, mutta elämä parani huomattavasti. Sai aikaa kerätä motivaatiota opiskeluun ja varmuutta siihen, mitä haluaa tehdä työkseen.

Kyllä kateellisena katson tuttujen lomakuvia, mutta kerran vuodessa niitä näyttäisi enintään olevan. Eikä lastenkaan kanssa lomailussa mitään vikaa ole. Tuosta kun vähän kasvavat voidaan miehen kanssa kahdestaankin lähteä reissuun.

Olen alle 40v kun lapset ovat täysiikäisiä. Paljon sitä ennen voin nukkua pitkn, lähteä salille kun haluan, kävelylle miehen kanssa kahdestaan, syödä kynttiläillallisia ja nauttia vapaudesta. Tuskin se 15v haluaa seurassani koko ajan olla. Hyvä kun itse kotona kävin siihen aikaan. Sillon varmaan toivon, että lapset keksisi edes jotain äidin kanssa. 35 vuotias ei ole edes vanha. Kaksi lasta meillä, se tuntuu hyvältä.

Voin vapaasti käydä töissä ja otetaan vakavasti työelämässä. En tosoaan haluaisi olla lähes nelikymppinen pienten lasten äiti. Sillon haluaisi varmaan nukkua jo yönsä.

 

Minusta tuntuu että ne, joita kiinnostaa toisten lastentekoikä ja varsinkin ne, jotka sen takia toisia haukkuvat ja arvostelevat ovat niitä, jotka ovat tehneet ne omat lapsensa väärässä iässä.

Mutta eipä siinä, onhan tää kamppailu vaan aina yhtä viihdyttävää. Jatkakaa.

opcorn:

 

Ihme tappelua. Mitä v:n väliä mitä muut elämällään tekee.

 

Vaikea vastata, koska en koe että olisin heittänyt nuoruuteni hukkaan. Mulle oli aina selvää että jos mies löytyy, niin lapset tehdään kun olen valmistunut. En näe omassa nuoruudessani mm. biletystä, koska en ole koskaan ymmärtänyt mitä hienoa siinä on. En myöskään voi kuvitella itseäni reissaamassa, kerran kävin 18-vuotiaana Bulgariassa ja lähinnä ällötti se paikka. Joku reppureissaaminen kaverin kanssa ois mun pahin painajainen. Voisin kyllä matkustaa johonkin luksus lomakohteeseen paratiisiin miehen kanssa, mutta se ei liity nuoruuteen ja lapsettomuuteen mitenkään.

Olen nyt 25 ja mun visioissa on vahvasti pari lasta lisää, talo ja rinkulat. Jollain muulla se on jotain muuta, ei siinä sen kummempaa.

 

Kunpa olisinkin saanut nuorena. Sain lapsen vasta 30v.

 

Koska pitää elää omaa unelmaa. Jokainen kai elää elämänsä kuten itse haluaa. Minä halusin mennä naimisiin, saada oman talon ja lapset nuorena.

 

Mun nuoruus olisi mennyt hukkaan, jos olisin tehnyt lapsen nuorena. Nyt sain kiertää ympäri maailmaa, asua useassa eri maassa, viettää lomani tehden vapaaehtoistyötä, huolehtien vain itsestäni ja tehden extempore-päätöksiä.

Mutta ymmärrän vallan hyvin, että kaikkia ei tuollainen elämä kiinnostaa vaan heidän mielestään nuoruus olisi ollut hukkaan heitettyä enemmänkin jos ei olisi tehnyt lapsia.

 

[QUOTE="vieras.";29909363]Kyllä on eri asia olla 25 ja lapseton kuin 45 ja lapset maailmalla. Nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden aikaista huolettomuutta ei enää nelikymppisenä tavoita.[/QUOTE]



Tämä argumentti esiintyy taajaan näissä keskusteluissa. Eikä ole ollenkaan validi tässä yhteydessä. Miten se sinua niin kovasti kaivelee, jos joku hankkii nuorena lapsia? Hanki omasi milloin tykkäät tai ole kokonaan ilman, mutta ihmetyttää tuo hyökkäävyytesi.

 

[QUOTE="vvieras";29909669]


Olen alle 40v kun lapset ovat täysiikäisiä. Paljon sitä ennen voin nukkua pitkn, lähteä salille kun haluan, kävelylle miehen kanssa kahdestaan, syödä kynttiläillallisia ja nauttia vapaudesta. Tuskin se 15v haluaa seurassani koko ajan olla. Hyvä kun itse kotona kävin siihen aikaan. Sillon varmaan toivon, että lapset keksisi edes jotain äidin kanssa. 35 vuotias ei ole edes vanha. Kaksi lasta meillä, se tuntuu hyvältä.

Voin vapaasti käydä töissä ja otetaan vakavasti työelämässä. En tosoaan haluaisi olla lähes nelikymppinen pienten lasten äiti. Sillon haluaisi varmaan nukkua jo yönsä.[/QUOTE]

100 % peesi tähän. Työelämässä olen menestynyt, koska esimiehet eivät pelkää, milloin ilmoitan raskaudesta. Mun lapset on tehty ja töissä tämä tiedetään. Toista se on 30+ lapsettomilla naisilla, joista jokainen on työnantajalle potentiaalinen äitiyslomakuluerä...

 

100 % peesi tähän. Työelämässä olen menestynyt, koska esimiehet eivät pelkää, milloin ilmoitan raskaudesta. Mun lapset on tehty ja töissä tämä tiedetään. Toista se on 30+ lapsettomilla naisilla, joista jokainen on työnantajalle potentiaalinen äitiyslomakuluerä...

Mut palkattiin 31-vuotiaana lapsettomana naisena hyväpalkkaiseen hommaan. Äitiyslomalle oon jäänyt pariin otteeseen, mutta ei mun ura tai työpaikka ole siitä vaarantunut. Katsos kun kannattaa hankkia sellainen tietotaito, ettei tarvitse tuollaisia pelätä

 

Mun mielestä te kaikki olette hukanneet koko elämänne, koska ette elä tismalleen kuten minä. Surkimukset.
Seuraisitte jälkiäni niin ette menettäisi sitä elämää jota minä elän! Surullista katsoa, kun joku ei ole samaa mieltä kaikesta ja kaikilla ei ole samoja unelmia.

 

Mun mielestä on äärimmäisen hienoa ja pelkästään positiivinen juttu, jos sellaiset ihmiset jotka kokevat nuoruuden valuvan hukkaan kersojen myötä, eivät lisäänny ennen neljääkymppiä.

Mä olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni vaikka nuoruus olisikin hävitetty ja kadotettu tuon kamalan kakkavaippa-arjen mukana vuosia sitten. T. edelleen bilettävä, kesälle festarikeikkaa suunnitteleva kolmekymppinen

*lisäys* Summa summarum, mielestäni on tärkeintä että Elää siinä tilanteessa missä on, eikä keskity katumaan tehtyjä tai tekemättömiä tai haikailemaan asioita joita ei kuitenkaan uskalla yrittää toteuttaa. Kerran täällä vain eletään. Kannattais ottaa ilo irti ihan henkilökohtaisten mieltymysten mukaan