Miksi heitit nuoruutesi hukkaan tekemällä lapsia?

Mietin vielä tuota uhraus-sanaa. Sehän sopii kuvaamaan tilanteita, joissa joutuu luopumaan jostakin hyvästä saadakseen muuta hyvää. Itse en pidä lapsia hyvänä asiana, joten minun tapauksessani kyse ei olisi edes uhrauksesta. Samalla tavalla voi kokea, jos on alunperin halunnut lapsia mutta huomaa, ettei saakaan lapsiperhe-elämästä mitään.

 

Mietin vielä tuota uhraus-sanaa. Sehän sopii kuvaamaan tilanteita, joissa joutuu luopumaan jostakin hyvästä saadakseen muuta hyvää. Itse en pidä lapsia hyvänä asiana, joten minun tapauksessani kyse ei olisi edes uhrauksesta. Samalla tavalla voi kokea, jos on alunperin halunnut lapsia mutta huomaa, ettei saakaan lapsiperhe-elämästä mitään.

Outoa et viihdyt lapsiperheaiheisella palstalla...?
Mä tein nuorena kaikkea mitä mun sen hetkiset kaveritkin teki, vaikka mulla oli vauva. Enhän mä sen vauvan ainoa vanhempi ollut ja olihan mulla omat vanhemmatkin jotka mielellään otti vauvaa kylään luokseen.
Lapsi on ihan uusi ihminen, johon tutustuminen ei ole mikään uhraus.

 

Mietin vielä tuota uhraus-sanaa. Sehän sopii kuvaamaan tilanteita, joissa joutuu luopumaan jostakin hyvästä saadakseen muuta hyvää. Itse en pidä lapsia hyvänä asiana, joten minun tapauksessani kyse ei olisi edes uhrauksesta. Samalla tavalla voi kokea, jos on alunperin halunnut lapsia mutta huomaa, ettei saakaan lapsiperhe-elämästä mitään.

Ethän sinä voi vielä tietää, miltä vanhana tuntuu. Voihan se olla, että kun kiikkustuolissa kasikymppisenä istut siellä vanhainkodissa, niin tulee mieleen että olisihan se kiva kun olisi nyt niitä lapsia/lapsenlapsia sua katsomassa. Tai sitten ei. Enivei, kumman paljon sinä kuitenkin aikaasi uhraat lapsiin, vaikkei sua lapset kiinnosta. Pyörimällä siis täällä palstalla. Hmm.

 

Mietin vielä tuota uhraus-sanaa. Sehän sopii kuvaamaan tilanteita, joissa joutuu luopumaan jostakin hyvästä saadakseen muuta hyvää. Itse en pidä lapsia hyvänä asiana, joten minun tapauksessani kyse ei olisi edes uhrauksesta. Samalla tavalla voi kokea, jos on alunperin halunnut lapsia mutta huomaa, ettei saakaan lapsiperhe-elämästä mitään.

Elämä on valintoja täynnä eikä kaikkea voi saada. Minusta kyse ei ole silloin uhrauksesta. Jo pelkästään kun ostat auton suljet yleensä muut pois. Työpaikan valinta sulkee muut pois, onko kyse uhrauksesta?

 

Teinkin vain LAPSEN. Kyllä on ihan mukavasti vapautta edelleen, vaikka yksi leikki-ikäinen nurkkia asuttaakin sain hänet 21-vuotiaana, en kod menettäneeni mitään, päinvastoin saanut paljon!

 

Elämä on valintoja täynnä eikä kaikkea voi saada. Minusta kyse ei ole silloin uhrauksesta. Jo pelkästään kun ostat auton suljet yleensä muut pois. Työpaikan valinta sulkee muut pois, onko kyse uhrauksesta?

Jos joudut vaihtamaan isoisän perintö-Mossen käytännölliseen autoon kulkeaksesi pidemmän työmatkan uuteen kivaan työhön, kyseessä on uhraus. Jos joudut luopumaan omasta ihanasta puutarhasta päästäksesi asumaan lähemmäs keskustan palveluita, kyseessä on uhraus. Jos joudut luopumaan vapaudesta ja huolettomuudesta kokeaksesi vanhemmuuden, kyseessä on uhraus.

 

Jos joudut vaihtamaan isoisän perintö-Mossen käytännölliseen autoon kulkeaksesi pidemmän työmatkan uuteen kivaan työhön, kyseessä on uhraus. Jos joudut luopumaan omasta ihanasta puutarhasta päästäksesi asumaan lähemmäs keskustan palveluita, kyseessä on uhraus. Jos joudut luopumaan vapaudesta ja huolettomuudesta kokeaksesi vanhemmuuden, kyseessä on uhraus.

Mutta kun ei vanhemmat joudu luopumaan vapaudesta ja huolettomuudesta, vaan he HALUAVAT luopua siitä lasten takia. Eihän se silloin mikään uhraus ole? Itse elin sitä vapaata ja huoletonta elämää 33 ensimmäistä elinvuottani, jos nyt 5-10 vuotta kasvattelen lapsia tehokkaasti (sen jälkeen on helppo heivata isovanhemmille/tädille/sedille/ystäville pidemmäksikin aikaa hoitoon jos tarvetta tulee sellaiseen), niin en minä kyllä koe uhraavani siinä yhtikäs mitään. Minä kun VALITSEN ihan omasta halustani tämän ajan lapsien kasvatusta varten. Toki kasvatustyö jatkuu läpi elämän, kuten vanhemmuuskin, mutta nuo ensimmäiset vuodet siinä ratkaisevimmat ovat. Eikä tämä oikeasti tunnu miltään työltä tai ankealta vankivaiheelta elämästä, vaan nautimme miehen kanssa täysin rinnoin jos olisin jättänyt lapset tekemättä, vaikka niitä olen aina halunnut, niin olisin uhrannut vanhemmuuden. Nyt ei tarvitse luopua mistään