Miksi heitit nuoruutesi hukkaan tekemällä lapsia?

Miksi et halua kokea vapautta ikinä?

 

Ikinä???

 

Mä oon yhä nuori enkä kenenkään vanki. Lapset aika isoja, pienempikin täyttää 10 seuraavaksi. Nytkin olen ollut kaks yötä pois kotoa eikä siinä ollu mitään ongelmaa. Oli tarkoitus lähteä vasta eilen, mutta lähdinkin hetken mielijohteesta toissapäivänä vielä iltajunalla tunnin varoitusajalla.

 

Ei se mulla hukkaan mennyt. Pääsin kuitenkin myös bilettämään ja kasvoin ihmisenä paljon muita nopeammin aikuiseksi.

 

Hukkaan? Ensinnäkin, en tehnyt lapsia 13 vuotiaana, joten vaikea mennä täysin hukkaan. 22 vuotiaana sain lapsen ja mielestäni elän edelleen nuoruutta. Ehkä erilaista nuoruutta kuin sinä. En koe olevani vanki kuten sinä ehkä perheellistymisen koet, aika surullista jos näin on. :/

 

Ei se mulla hukkaan mennyt. Pääsin kuitenkin myös bilettämään ja kasvoin ihmisenä paljon muita nopeammin aikuiseksi.

No siis sen mä menetin etten voinut reissata ulkomailla pidempiä aikoja. Sen aion korvata muutaman vuoden päästä kun kaikki lapset on siinä iässä että ne uskaltaa jättää omin nokkineen. Siis varmaan voisin jo nytkin lähteä mutten oikein luota siihen mitä tapahtuu mun poissa ollessa ja en haluis koko reissua joutua neuvomaan mitä milloinkin tehdä.

 

Mä olen nuori vieläkin ja vapaampi päivä päivältä kun lapset ovat jo isoja. Siksi.

 

Ei mennyt nuoruus hukkaan. Elin sen täysillä ja välillä meni vähän ylikin. Nuoruushan on nuoruuden tuhlaamista, sanotaan laulussa.
Lapsen tein vasta kun olin 42 ja hyvin tässä ehtii vielä olla äiti. Mutta mikäs siinä jos joku haluaa tehdä toisinpäin. Olen vaan surukseni huomannut että minun tuttavapiirissäni on eronneet ne parit jotka ovat tehneet lapset nuorena. Mutta eihän ole mitään takeita siitäkään että varttuneempana lapsia tehneet pariskunnat pysyisivät yhdessä nekään.

Jokainen tehkööt niin kuin parhaaksi näkee. Pääasia on kuitenkin ettei sitten jälkeenpäin ala marista että tuli tehtyä väärin vaan kykenee elämään sen tehdyn päätöksen mukaisesti, oli se mikä vaan.

 

Näinhän sitä aina lapsensa nuorena saaneet perustelee mutta ei se ole totta, sitä on aina jollain tasolla sidottu lapseen vaikka hän olisi aikuinen ja sitten tulee lapsenslapset joita pitää hoitaa yms mutta villi ja vapaa nuoruus ilman lapsia on parasta ikinä mitä te ette ikinä saavuta enää.

 

En heittänyt. Mulla on upeat lapset jotka toivottavasti itsenäistyy aika kiitettävästi ennen kuin olen eläkkeellä, elän tälläkin hetkellä hyvin vapaata elämää, enemmän tulee taloudellisia pakotteita asumiseen liittyen kuin lapsiin, töissä ikävä kyllä joutuu käymään että pärjää kivasti ja on vähän ylimääräistäkin, on ihana mies jonka kanssa saa viettää kahdenkeskistä aikaa riittämiin, nautin lasten kanssa olemisesta jne. En osaa valittaa

 

No panetti niin s.tanasti

Ja sitäpaitsi, katselen lasteni kasvamista mieluiten nuorena...onhan se jo lapselle häpeää kun yläasteen juhlissa iskä ja äiskä on pyörätuolissa ja kuulolaitteet vinkuu korvissa ja vaippa haisee pissalle niin paljon että vieressä olevat pyörtyy

 

Näinhän sitä aina lapsensa nuorena saaneet perustelee mutta ei se ole totta, sitä on aina jollain tasolla sidottu lapseen vaikka hän olisi aikuinen ja sitten tulee lapsenslapset joita pitää hoitaa yms mutta villi ja vapaa nuoruus ilman lapsia on parasta ikinä mitä te ette ikinä saavuta enää.

Onhan se varmaan hauskaa ryypätä, rellestää ja matkustella esim. vanhempien rahoilla, mutta kun oma nuoruus oli sellaista työssäkäyvän arkea, kavereiden kanssa mentiin joo, mutta eipä sitä ylimääräistä niin paljon ollut että olisi tehnyt mieli kovin pitkiä ulkomaanreissuja suunnitella tmv. Mutta kysyttäköön tarkennuksena, mitä tarkalleen tarkoitat "nuorena" lapsen saaneella?

 

[QUOTE="ninni";29909320]No panetti niin s.tanasti

Ja sitäpaitsi, katselen lasteni kasvamista mieluiten nuorena...onhan se jo lapselle häpeää kun yläasteen juhlissa iskä ja äiskä on pyörätuolissa ja kuulolaitteet vinkuu korvissa ja vaippa haisee pissalle niin paljon että vieressä olevat pyörtyy [/QUOTE]

Kyllä sekin tulee olemaan näky, kun sulla ja sun lapsella puhkeaa uhmaikä.

 

Näinhän sitä aina lapsensa nuorena saaneet perustelee mutta ei se ole totta, sitä on aina jollain tasolla sidottu lapseen vaikka hän olisi aikuinen ja sitten tulee lapsenslapset joita pitää hoitaa yms mutta villi ja vapaa nuoruus ilman lapsia on parasta ikinä mitä te ette ikinä saavuta enää.

Kuinka monta vuotta siitä vpaudesta pitäisi täysin rinnoin nauttia, jotta mitään ei olisi mennyt hykkaan? Kymmeniä?
Mä sain esikoisen 25vuotiaana, kerkesimme miehen kanssa olemaan useamman vuoden naimisissa, rellestamaan ja nauttimaan vapaudesta ( ) ihan tarpeeksi. Nyt olen edelleen nuori ja mulla on aivan ihanat lapset ja perhe. Elämäni on paljon rikkaampi lasten ansioista ja en todellakaan koe olevani menettäyt yhtään mitään.

 

Onhan se varmaan hauskaa ryypätä, rellestää ja matkustella esim. vanhempien rahoilla, mutta kun oma nuoruus oli sellaista työssäkäyvän arkea, kavereiden kanssa mentiin joo, mutta eipä sitä ylimääräistä niin paljon ollut että olisi tehnyt mieli kovin pitkiä ulkomaanreissuja suunnitella tmv. Mutta kysyttäköön tarkennuksena, mitä tarkalleen tarkoitat "nuorena" lapsen saaneella?

En ole ikinä elänyt ja rellestänyt vanhempieni rahoilla koska heillä ei ole koskaan ylimääräistä ollut vaan ihan omilla rahoilla on tullut villi ja vapaa nuoruus vietettyä. 18-28v.

 

[QUOTE="Huoh";29909328]Kyllä sekin tulee olemaan näky, kun sulla ja sun lapsella puhkeaa uhmaikä.[/QUOTE]

Ja se näky kun kiertelet lastesi kanssa kaupungilla keinonivelissa...

 

Mä aion olla nuori yhdessä mun lasten kanssa. Ehdin ehkä tutustua mahdollisiin lastenlastenlapsiini.

 

Näinhän sitä aina lapsensa nuorena saaneet perustelee mutta ei se ole totta, sitä on aina jollain tasolla sidottu lapseen vaikka hän olisi aikuinen ja sitten tulee lapsenslapset joita pitää hoitaa yms mutta villi ja vapaa nuoruus ilman lapsia on parasta ikinä mitä te ette ikinä saavuta enää.

Mä vietin villin ja vapaan kesän 18-vuotiaana, eikä se ollutkaan niin kivaa mitä olin luullut. Sen jälkeen hommasin joka kesäksi työtä lapsenvahtina, kunnes sain oman alan vakityön, josta sitten jäin 24v äitiyslomalle.

 

Näinhän sitä aina lapsensa nuorena saaneet perustelee mutta ei se ole totta, sitä on aina jollain tasolla sidottu lapseen vaikka hän olisi aikuinen ja sitten tulee lapsenslapset joita pitää hoitaa yms mutta villi ja vapaa nuoruus ilman lapsia on parasta ikinä mitä te ette ikinä saavuta enää.

Entä jos kaikki eivät edes halua villiä ja vapaata nuoruutta? Tiedän sellaisiakin jotka viettivät nuoruutensa tekemällä ympäripyöreitä päiviä töissä. Mistään bilettämisestä ei ollut puhettakaan....

Mä en selittele. Olen tehnyt omat valintani ja olen niihin tyytyväinen. Äidiksi tulin samoihin aikoihin kun täytin 23 vuotta enkä kokenut olevani mitenkään erityisen nuori äiti. Sopivan ikäinen olin.
Elämä on valintoja, kannattaa tehdä itselleen sopivia valintoja.

 

Näinhän sitä aina lapsensa nuorena saaneet perustelee mutta ei se ole totta, sitä on aina jollain tasolla sidottu lapseen vaikka hän olisi aikuinen ja sitten tulee lapsenslapset joita pitää hoitaa yms mutta villi ja vapaa nuoruus ilman lapsia on parasta ikinä mitä te ette ikinä saavuta enää.

Elin sitä hetken ja sitten päätettiin näin. Miksi luulet ettei ole ollut varaa valita, että joku voisi tietoisesti valita näin ja olla todella tyytyväinen siihen.

Upeaa että sinun elämäsi kohokohta on ollut se nuoruuden vapaus. Mulla se on jotain muuta.

 

Mitä se villi ja vapaa nuoruus sitten on? Jotain sellaistako, jonka tuloksena on kolmekymppisenä vanha?

 

Entä jos kaikki eivät edes halua villiä ja vapaata nuoruutta? .

Kyllä on eri asia olla 25 ja lapseton kuin 45 ja lapset maailmalla. Nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden aikaista huolettomuutta ei enää nelikymppisenä tavoita.

 

Elin sitä hetken ja sitten päätettiin näin. Miksi luulet ettei ole ollut varaa valita, että joku voisi tietoisesti valita näin ja olla todella tyytyväinen siihen.

Upeaa että sinun elämäsi kohokohta on ollut se nuoruuden vapaus. Mulla se on jotain muuta.

Peeeesiiii !!
Mun elämäni kohokohta ei ole ollut nuoruuteni vapaus vaan perhe. EI nuoruudessa ollut mitään vikaa, mutta en ajattele sitä kaiholla tai haluaisi sinne uudestaan. Olen tyytyväinen elämääni tässä ja nyt.

 

[QUOTE="ninni";29909320]No panetti niin s.tanasti

Ja sitäpaitsi, katselen lasteni kasvamista mieluiten nuorena...onhan se jo lapselle häpeää kun yläasteen juhlissa iskä ja äiskä on pyörätuolissa ja kuulolaitteet vinkuu korvissa ja vaippa haisee pissalle niin paljon että vieressä olevat pyörtyy [/QUOTE]

Jos on tehnyt lapsensa 40-vuotiaana, niin on 55-vuotias kun lapsi on yläasteella. Sun mielestä perusterve 55-vuotias on vaipoissa, kuulolaite korvassa, eikä kykene liikkumaan?

Komppaan aloittajaa siinä mielessä, että jos itse olisin saanut lapseni parikymppisenä, olisin kokenut menettäneeni nuoruuteni. Muut eivät välttämättä niin koe ja onneksi eivät koekaan, jos lapsensa ovat nuorempana saaneet.

 

Mä alotin lastenteon kakskymppisenä ihan ap:n kiusaksi.