Miksi erositte?

Ensimmäinen liitto alkoi hyvin nuorena. Oltiin melko nuoria myös erotessa, syitä oli monia. Ei osattu tehdä asioita oikein jotta oltaisi saatu suhde toimimaan.

Viimeisin suhde....rakastuin nuoruuden ystävääni. Hän on tuntunut näistä kaikista elämäni miehistä minulle oikeimmalle, kaikki asiat miehessä oli minulle sopivaa, hän teki minusta paremman - opin monia tärkeitä asioita itsestäni, olin onnellisempi kuin koskaan, mutta hänellä on päideriippuvuus.

Ensimmäistä kertaa olen yksin, en kaipaa tällä hetkellä parisuhdetta, kosijoita on ollut, mutta en deittaile.
Kyllä mä taidan vielä haikailla mun karvakuonon perään, vaikka se on turhaa.

Oliko tää kolmas mies just se karvakuono?. No entäs jos se pääsee irti?

 

Oliko tää kolmas mies just se karvakuono?. No entäs jos se pääsee irti?

Joo, oli.
Olen kyllä miettinyt paljon asiaa, mutta en osaa sanoa.

 

Ensimmäinen liitto alkoi hyvin nuorena. Oltiin melko nuoria myös erotessa, syitä oli monia. Ei osattu tehdä asioita oikein jotta oltaisi saatu suhde toimimaan.

Viimeisin suhde....rakastuin nuoruuden ystävääni. Hän on tuntunut näistä kaikista elämäni miehistä minulle oikeimmalle, kaikki asiat miehessä oli minulle sopivaa, hän teki minusta paremman - opin monia tärkeitä asioita itsestäni, olin onnellisempi kuin koskaan, mutta hänellä on päideriippuvuus.

Ensimmäistä kertaa olen yksin, en kaipaa tällä hetkellä parisuhdetta, kosijoita on ollut, mutta en deittaile.
Kyllä mä taidan vielä haikailla mun karvakuonon perään, vaikka se on turhaa.

Ok, "kiva" kun kerroit. Tai eihän se oikea syy tietenkään sinöllään ole kiva, mutta ymmärrettävä.

Eli tarkoittaako tuo haikailu sitä, että toivoisit, että hän pääsisi päihderiippuvuudestaan eroon ja sitten asiat muuttuisivat?

Ikävä puolihan noissa päihderiippuvuuksissa on se, että hallitsemattomina ne vievät ennenaikaisesti hautaan. Toki ihmiset ovat eri päihteiden kanssa kovin erilaisia. Minun nykyinen mies sekoili alkon kanssa aika paljon vielä 10 vuotta sitten. En silti tiedä oliko hän päihderiippuvainen, kun pystyi olemaan sitä ilman kuukausia.

Viimeiset kymmenen vuotta ollut hyvin sinut alkoholin kanssa. Käyttää harvoin ja mopo ei ole karannut kertaakaan. EI varmaan monilla toimi, mutta hänellä tuntuu toimivan. Kaipa sitten täytyy uskoa, ettei hän koskaan ollut alkosta riippuvainen, elämä oli vaan muuten päin perseitä. Ja siksi kännissäkin sekoili.

 

Ok, "kiva" kun kerroit. Tai eihän se oikea syy tietenkään sinöllään ole kiva, mutta ymmärrettävä.

Eli tarkoittaako tuo haikailu sitä, että toivoisit, että hän pääsisi päihderiippuvuudestaan eroon ja sitten asiat muuttuisivat?

Ikävä puolihan noissa päihderiippuvuuksissa on se, että hallitsemattomina ne vievät ennenaikaisesti hautaan. Toki ihmiset ovat eri päihteiden kanssa kovin erilaisia. Minun nykyinen mies sekoili alkon kanssa aika paljon vielä 10 vuotta sitten. En silti tiedä oliko hän päihderiippuvainen, kun pystyi olemaan sitä ilman kuukausia.

Viimeiset kymmenen vuotta ollut hyvin sinut alkoholin kanssa. Käyttää harvoin ja mopo ei ole karannut kertaakaan. EI varmaan monilla toimi, mutta hänellä tuntuu toimivan. Kaipa sitten täytyy uskoa, ettei hän koskaan ollut alkosta riippuvainen, elämä oli vaan muuten päin perseitä. Ja siksi kännissäkin sekoili.

Haikailen häntä ja yhteisiä seikkailuja, mutta en osaa sanoa uskaltaisinko enää alkaa suhteeseen uudelleen. Tällä hetkellä ei olla missään tekemisissä ja näin on ollut jo jonkun aikaa.

Hänellä on kyse ihan addiktiosta, en usko, että pääsee omin avuin eroon päihteistä.
Mitä luultavimmin ei siis tule käymään kuten miehellesi, hienoa, että miehesi kohdalla on noin!

 

Haikailen häntä ja yhteisiä seikkailuja, mutta en osaa sanoa uskaltaisinko enää alkaa suhteeseen uudelleen. Tällä hetkellä ei olla missään tekemisissä ja näin on ollut jo jonkun aikaa.

Hänellä on kyse ihan addiktiosta, en usko, että pääsee omin avuin eroon päihteistä.
Mitä luultavimmin ei siis tule käymään kuten miehellesi, hienoa, että miehesi kohdalla on noin!

Ettekö olleet yhdessä kuitenkin tyylin 10 vuotta? Oliko addiktio koko ajan vai paheniko?

Eli oliko asia nyt niin, ettei suostunut ongelmaa myöntämään ja mieluummin lähti lätkimään kuin luopui siitä?

Oliko kyse alkosta vai jostain muusta?

Tiiän, että oot tämmösten asioiden suhteen fiksu (vaikka olen ehkä poltiikka-asioista sun kanssa täysin eri mieltä), joten en millään muotoa oo sua neuvomassa. Silti ihmettelen (ja toisaalta en ihmettele, koska tiedän että riippuvuuksien kanssa ei mitkään voimat riitä), että eikö mitään ollut tehtävissä. Yrittikö koskaan eroon niistä vai kielsikö koko ongelman. Aattelin vaan, että sun kanssa hänellä olisi voinut olla mahdollisuus, mutta ilman sua ehkä huonommat... Toisaalta ehkä vaan vaatii se, että köy todella pohjan kautta...

 

Ettekö olleet yhdessä kuitenkin tyylin 10 vuotta? Oliko addiktio koko ajan vai paheniko?

Eli oliko asia nyt niin, ettei suostunut ongelmaa myöntämään ja mieluummin lähti lätkimään kuin luopui siitä?

Oliko kyse alkosta vai jostain muusta?

Tiiän, että oot tämmösten asioiden suhteen fiksu (vaikka olen ehkä poltiikka-asioista sun kanssa täysin eri mieltä), joten en millään muotoa oo sua neuvomassa. Silti ihmettelen (ja toisaalta en ihmettele, koska tiedän että riippuvuuksien kanssa ei mitkään voimat riitä), että eikö mitään ollut tehtävissä. Yrittikö koskaan eroon niistä vai kielsikö koko ongelman. Aattelin vaan, että sun kanssa hänellä olisi voinut olla mahdollisuus, mutta ilman sua ehkä huonommat... Toisaalta ehkä vaan vaatii se, että köy todella pohjan kautta...

Ei oltu yhdessä kuin 4 vuotta. Luonnollisesti ei voinut käyttää päihteitä kun lapset olivat läsnä, eli välillä katosi.

Tilanne paheni koko ajan kuten addiktiolla on tapana tehdä. Haki kyllä apua ja itsekin osallistuin hyvin paljon ja olin tukena. Kun lapsilla alkoi kilpaurheilu niin en kyennyt enää revetä joka suuntaan, joten en enää ollut läsnä kuten aikaisemmin.

Kaikki lähtee itsestä. Se halu lopettaa on löydyttävä ja päätös on tehtävä. Kyllä näitä tuntui olevan sanojen muodossa, mutta teot näytti muuta.

 

Naisen loputon nalkutus ja lihominen ei jättänyt muuta vaihtoehtoa kuin heivata eukko kamoineen pihalle.

Meillä on puhuttu erosta nyt. Niin päin, että mies nalkuttaa ja minä nainen en jaksa enää kuunnella. Molemmat tiedämme ettemme tule muuttumaan. Mutta toistaiseksi yritän vielä. Että kauanko jaksan kuunnella päättymätöntä valitusta. Lapsi on yksi syy miksi ei haluaisi luovuttaa.

 

Ei oltu yhdessä kuin 4 vuotta. Luonnollisesti ei voinut käyttää päihteitä kun lapset olivat läsnä, eli välillä katosi.

Tilanne paheni koko ajan kuten addiktiolla on tapana tehdä. Haki kyllä apua ja itsekin osallistuin hyvin paljon ja olin tukena. Kun lapsilla alkoi kilpaurheilu niin en kyennyt enää revetä joka suuntaan, joten en enää ollut läsnä kuten aikaisemmin.

Kaikki lähtee itsestä. Se halu lopettaa on löydyttävä ja päätös on tehtävä. Kyllä näitä tuntui olevan sanojen muodossa, mutta teot näytti muuta.

Joo. Yleensä kukaan ei sitä päätöstä kykene tuosta vaan tekemään, vaan se vaatii jonkun "ihmeen". Aika monelle se on joku totaalinen romahdus. Jotkut tosin eivät sieltä pohjalta pääse ylös vaan se on sitten menoa. Jotkut se saattaa "oikealle tielle". Minä en usko mihinkään tahdonvoimaan tuossa asiassa. Tahdonvoimalla voi kukistaa sen addiktion 10 kertaa tai sata kertaa, mutta se ei riitä. Sille addiktiolle kun riittää se yksi voitto sadasta ja sitten se on menoa.

No kyllä sää nää kaikki tiedät tavalla tai toisella. Tsemppiä! Varmaan jossain vaiheessa sun elämään tulee joku uusi mies, mutta turhahan hötkyillä... Ja mä toivon, että se on joku puolsuvakki

 

Meillä on puhuttu erosta nyt. Niin päin, että mies nalkuttaa ja minä nainen en jaksa enää kuunnella. Molemmat tiedämme ettemme tule muuttumaan. Mutta toistaiseksi yritän vielä. Että kauanko jaksan kuunnella päättymätöntä valitusta. Lapsi on yksi syy miksi ei haluaisi luovuttaa.

Minkä ikäinen lapsi? Sekin aika paljon vaikuttaa.

 

Joo. Yleensä kukaan ei sitä päätöstä kykene tuosta vaan tekemään, vaan se vaatii jonkun "ihmeen". Aika monelle se on joku totaalinen romahdus. Jotkut tosin eivät sieltä pohjalta pääse ylös vaan se on sitten menoa. Jotkut se saattaa "oikealle tielle". Minä en usko mihinkään tahdonvoimaan tuossa asiassa. Tahdonvoimalla voi kukistaa sen addiktion 10 kertaa tai sata kertaa, mutta se ei riitä. Sille addiktiolle kun riittää se yksi voitto sadasta ja sitten se on menoa.

No kyllä sää nää kaikki tiedät tavalla tai toisella. Tsemppiä! Varmaan jossain vaiheessa sun elämään tulee joku uusi mies, mutta turhahan hötkyillä... Ja mä toivon, että se on joku puolsuvakki

Kiitos.

 

Pakkohan nyt kysyä, Neiti L, että mitkä on sun kriteerit miehelle. Juu mä tiedän, että ei sulla varmaan tarkkoja olekaan, mutta kumminkin laita nyt jotain?

 

Pakkohan nyt kysyä, Neiti L, että mitkä on sun kriteerit miehelle. Juu mä tiedän, että ei sulla varmaan tarkkoja olekaan, mutta kumminkin laita nyt jotain?

Arvot ovat tärkeimmät, niiden on kohdattava!

Elämäntilanteet ovat suht yhteenkäyvät; esim. mulla ei ole aina aikaa tyyliin siemailla tekilaa pahamalla.

Lapsia on oltava (”ottolapsetkin käy”), harvoin muut kuin lasten vanhemmat ymmärtävät toisiaan hyvin, voi olla että olen väärässä, mutta luulen että näin on.

 

Arvot ovat tärkeimmät, niiden on kohdattava!

Elämäntilanteet ovat suht yhteenkäyvät; esim. mulla ei ole aina aikaa tyyliin siemailla tekilaa pahamalla.

Lapsia on oltava (”ottolapsetkin käy”), harvoin muut kuin lasten vanhemmat ymmärtävät toisiaan hyvin, voi olla että olen väärässä, mutta luulen että näin on.

Joo, mutta kerro nyt ulkoisesti. Nää on peruskauraa, toki ihan hyviä pointteja.

Miehen pituus? Miehen kroppa? Miehinen varustus?

 

Arvot ovat tärkeimmät, niiden on kohdattava!

Monet perusarvot voi olla aika samoja, vaikka katsantokannat erilaiset. Esim. rehellisyys, OK, kaikki sanoo tuon, mutta miten se oikeasti toteutuu, niin se onkin sitten eri juttu. Toisaalta mä uskon, että sama ihminen voi olla tietyssä elämöäntilanteessa rehellisyyden perikuva, toisessa taas jotain muuta. Esim. just joku päihderiippuvaisuus menee aika nopeesti rehellisyyden yli.

Ja rehellisyyttö ei minun mielestäni ole se, että töksäyttää ihan mitä vaan paskaa suustaan kun siltä tuntuu... Jotkut suomalaiset miehet tuntuvat ajattelevan näin... Ei toimi.

 

Joo, mutta kerro nyt ulkoisesti. Nää on peruskauraa, toki ihan hyviä pointteja.

Miehen pituus? Miehen kroppa? Miehinen varustus?

En osaa sanoa, kaikki on loppupeleissä kiinni korvien välistä. En lähtis edes treffeille pelkän ulkonäön perusteella.
Mutta sen osaan varmasti sanoa, että pippelin koolla ei ole mitään väliä, pääasia että se toimii, eli molemmat voivat nauttia sen olemassaolosta.
Hmmm...ja ehkä koen vetoa enemmän isoja kuin pieniä miehiä kohtaan.

Vaikea kysymys!

 

Mies petti, valehteli ja jäi kiinni. Parisuhdeterapiaa tms. uusi aloitus. Sama toistui. Aina vain uusia naisia ja piittamattomuutta. Neljättä mahdollisuutta en enää antanut.

Alfauros.

 

Muijasta alkoi kehittyä siiderivalas. Ei jatkoon.

 

Nitrot jäi kotiin.

 

En osaa sanoa, kaikki on loppupeleissä kiinni korvien välistä. En lähtis edes treffeille pelkän ulkonäön perusteella.
Mutta sen osaan varmasti sanoa, että pippelin koolla ei ole mitään väliä, pääasia että se toimii, eli molemmat voivat nauttia sen olemassaolosta.
Hmmm...ja ehkä koen vetoa enemmän isoja kuin pieniä miehiä kohtaan.

Vaikea kysymys!

Ongelma on se, että suunnilleen sun ikäisiä HYVIÄ miehiä on todella vähän vapaana. Toki niitä aina on, mutta liian usein siellä on taustalla joku ongelma. Mutta eiköhän sulle jotain hyvää tuu vastaan.

 

Ongelma on se, että suunnilleen sun ikäisiä HYVIÄ miehiä on todella vähän vapaana. Toki niitä aina on, mutta liian usein siellä on taustalla joku ongelma. Mutta eiköhän sulle jotain hyvää tuu vastaan.

En ole edes ajatellut että ei oo vapaita miehiä (tykkään muuten vanhemmista kuin mitä itse olen).
Nykyään kai erotaan paljon, eron syynä ei välttämättä ole huono mies.

Juu eiköhän löydy, vaikka nyt en mitään etsi. En ole karvakuonon jälkeen katsellut miehiä sillä silmällä, tarkoittaa varmaan sitä, että en todella ole valmis edes tapaamaan ketään siinä mielessä.

 

En ole edes ajatellut että ei oo vapaita miehiä (tykkään muuten vanhemmista kuin mitä itse olen).
Nykyään kai erotaan paljon, eron syynä ei välttämättä ole huono mies.

Juu eiköhän löydy, vaikka nyt en mitään etsi. En ole karvakuonon jälkeen katsellut miehiä sillä silmällä, tarkoittaa varmaan sitä, että en todella ole valmis edes tapaamaan ketään siinä mielessä.

Annan parisuhdepalstalla kirjoitti aikoinaan nainen, jolla oli suhde karvakäden kanssa.
Liuin uusinta srk-lehteä, jossa on juttu perheneuvonnasta. Erojen syitä on monia.
Opin aikoinaan Al-Anonissa, että moni valitsee uudestaan päihdeongelmaisen puolison.
Yksin on hyvä elää. Jos kohdalle vielä sattuu mukava kumppani, voin seurustella jollain tasolla. Läheisriippuvaisena taudin kuvani tuntien tiedän rajani. Elämä ei lopu suhteen päättymiseen. Tietenkin siinä rytäkässä menettää paljon ihmissuhteita.
En esimerksisi ole ole pitänyt mitään yhteyttä kummityttööni. Exän puoliso on niin hankala, että parempi pysyä täysin erossa miehen sukulaisista.

 

Me ehdittiin kasvaa viidentoista vuoden aikana eri suuntiin. Lapset veivät yhteisen ajan ja mies keksi uuden harrastuksen ja mä juutuin -pakosta- kotiin. Ja kun joskus jossain kävin (vaiks palstalaisnaisten kanssa ravintolassa syömässä) ni se aihutti epäilyksiä ja mustasukkaisuutta. Lopulta musta tuntui, että olen kotiorja jonka tekemistä ja menoja vahditaan ja kun kerron erohaluistanit kiristyi ote lisää ja... Ei siitä ollut tietä takaisin.

Todellisuus ei ehkä, jälkikäteen, ollut ihan noin räikeän kamala mutta just silloin tuntui, ettei mua edes ollut, olin pelkkää ruokaa, siivoamista, pyykkäämistä ja lastenhoitamista ja kun ei minnekään päässyt, tuntui etten saa edes henkeä.

Ero oli, joka tapauksessa, oikea ratkaisu.

 

Me ehdittiin kasvaa viidentoista vuoden aikana eri suuntiin. Lapset veivät yhteisen ajan ja mies keksi uuden harrastuksen ja mä juutuin -pakosta- kotiin. Ja kun joskus jossain kävin (vaiks palstalaisnaisten kanssa ravintolassa syömässä) ni se aihutti epäilyksiä ja mustasukkaisuutta. Lopulta musta tuntui, että olen kotiorja jonka tekemistä ja menoja vahditaan ja kun kerron erohaluistanit kiristyi ote lisää ja... Ei siitä ollut tietä takaisin.

Todellisuus ei ehkä, jälkikäteen, ollut ihan noin räikeän kamala mutta just silloin tuntui, ettei mua edes ollut, olin pelkkää ruokaa, siivoamista, pyykkäämistä ja lastenhoitamista ja kun ei minnekään päässyt, tuntui etten saa edes henkeä.

Ero oli, joka tapauksessa, oikea ratkaisu.

Jölkikäteen olen ollut kiitollinen, että mies lähti. Lapset saivat opiskella rauhassa.
Vaikka olin läpi harmaan kiven tyyppi niin yksin on vaikea pitää liittoa pystyssä.
Inhosin aikoinaan mustasukkaisuutta.
Ihmeekseni exäkin oli mustasukkainen.
Tykkään katsoa saippuasarjaa Kauniit ja Rohkeat. Sarjassa vatvotaan tunneasioita.
Steffy kamppailee lääkeaddiktion kanssa.
Tarina on kuin exäni elämästä. Toipuminen alkaa vasta ongelman myöntämisestä.
Moni aikoinaan kysyi milloin kirjoitan kirjan elämästäni. Siihen ei ole tarvetta.
Haaveilen, että lasteni isä joskus julkaisee jonkun kirjoituksen elämästämme.
Meillä on ihania muistoja yhteisistä vuosistamme. Hän teki työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen ja sairastui sitten monimutkaiseen sairauteen.
Olin ja olen edelleen vahva tervaskanto.
Kerroin ulkomailla asuville lapsillemme, että Sanna Marin on Time-lehden kannessa. Sain vastauksen, että hänessä on sisarteni ulkonäköpiirteitä.
Ajattelin seuraavaksi ostaa mustia maskeja Sannaa matkien.

 

Annan parisuhdepalstalla kirjoitti aikoinaan nainen, jolla oli suhde karvakäden kanssa.
Liuin uusinta srk-lehteä, jossa on juttu perheneuvonnasta. Erojen syitä on monia.
Opin aikoinaan Al-Anonissa, että moni valitsee uudestaan päihdeongelmaisen puolison.
Yksin on hyvä elää. Jos kohdalle vielä sattuu mukava kumppani, voin seurustella jollain tasolla. Läheisriippuvaisena taudin kuvani tuntien tiedän rajani. Elämä ei lopu suhteen päättymiseen. Tietenkin siinä rytäkässä menettää paljon ihmissuhteita.
En esimerksisi ole ole pitänyt mitään yhteyttä kummityttööni. Exän puoliso on niin hankala, että parempi pysyä täysin erossa miehen sukulaisista.

Kiitos kun jaoit.

Hienoa, että olet tunnistanut omat rajasi ja tarpeesi.
Harmi tuo kummitytön tilanne, mutta ehkä parempi tällä hetkellä näin miten olet olosuhteiden pakosta päättänyt.

Tsemppiä ja pidetään lippu korkealla!

 

Miehet jättää vaimon, kerron teille nyt sen oikean syyn!

Alkaa ne karvat rehottaa, ei viitsitä sheivata eikä edes pestä. Synnytyksien jälkeen se tohvero on jo muutenkin kammottava ja väljä. Kuka sitä haluaa?

Miehet lähtee ja ottaa tiukemman vaimon, joka onneksi sheivaa puskan pois!