miksi äiti ei saa väsyä?

[taustalla]

\

ilmeisesti useimmista kommenteista päätellen äiti ei saa väsyä...ja saankohan nyt kysyä kaikilta että miksi ei..?? :attn:

Mitenkähän nyt saisin asiani selvästi sanottua. MUN ja siis tosiaankin vaan MUN mielestä se joka on kotona hoitaa sekä lapsia, että kotia.
Kun kerran olet ollut töissä, niin miten asiat silloin hoituneet. Älä ota v#ttuiluna vaan ihan mielenkiinnolla kyselen. Kuka niinä päivinä hoitaa kotia??? Sinäkö, kun olet ollut koko päivän "vain" töissä ja mies joutunut leikkimään lapsen kanssa.

Eikös ne isitkin saa olla töitten jälkeen väsyneitä?

 

[s84]

\

\

ilmeisesti useimmista kommenteista päätellen äiti ei saa väsyä...ja saankohan nyt kysyä kaikilta että miksi ei..?? :attn:

Mitenkähän nyt saisin asiani selvästi sanottua. MUN ja siis tosiaankin vaan MUN mielestä se joka on kotona hoitaa sekä lapsia, että kotia.
Kun kerran olet ollut töissä, niin miten asiat silloin hoituneet. Älä ota v#ttuiluna vaan ihan mielenkiinnolla kyselen. Kuka niinä päivinä hoitaa kotia??? Sinäkö, kun olet ollut koko päivän "vain" töissä ja mies joutunut leikkimään lapsen kanssa.

Eikös ne isitkin saa olla töitten jälkeen väsyneitä?

lapsi ja koti on yhteinen projekti.. tällä hetkellä meidän muksu on päiväkodissa, ja illalla kun tullaan kotiin niin ollaan kyllä kumpikin väsyneitä ja haluttas vaan olla ja nukkua, mutta ei se niin mene. pitää tehä ja touhuta, mutta me tehdään se YHDESSÄ. ja jos toinen on kertakaikkiaan niin poikki niin toinen tekee ja toinen sitten ensi keralla. valitettavasti kaikilla ei näin ole. mulla on myös niin että saattaa päivisin olla vapaata ja illalla pitää lähteä luennolle, silloin muksu on päivät mulla ja iskä kun tulee niin se hoitaa sitten vuorostaan ku mun on lähdettävä. näin se käy. pitää vaan tehä kompromisseja ja ajatella muitakin kuin itseään.

 

[s84]

ja en toki vähättele että työ ois jotenki helpompaa mutta ei pidä myöskään vähätellä sitä miten raskasta oikeasti on olla kotona lasten kanssa ja hoitaa siinä sivussa kotia.

 

[taustalla]

\

ja en toki vähättele että työ ois jotenki helpompaa mutta ei pidä myöskään vähätellä sitä miten raskasta oikeasti on olla kotona lasten kanssa ja hoitaa siinä sivussa kotia.

No niin. Ei tapella enää. Mä käsitin sun ensimmäiset viestit vähän väärin. Annetaan siis sekä isien, että äitien olla välillä väsyneitä ja yritetään tehdä asioita yhdessä. Eikä stressata hirveesti siitä miltä koti näyttää, kunhan siellä ollaan sovussa ja hyvä olla?! Mukavaa keskiviikko iltaa teidän perheelle. :flower: :heart: :flower: :heart:

 

[tinak]

OHO kun on kärkästä kommenttia.

Niinhän se on että meitä on moneksi. Toiset väsyy (henkisestikkin) lapsen kanssa olemisesta.

Lapsiakin on erilaisia..toiset on kilttejä ja antaa äiskien touhuta kotihommia, toiset vaatii jatkuvaa yhdessäoloa ja leikkimistä. On väärin mennä syyttelemään ketään.

Äiti saa väsyä. Äiti saa KYLLÄSTYÄ.. Kaikki on sallittua!
En minäkään ole elämäni voimissani vaikka olenkin vain kotona ja minulla on vain yksi lapsi.. Minua väsyttää ja joskus niin pirusti KYLLÄSTYTTÄÄ ainainen kotonaolo.

Tottahan se on ettei lapsia ole tehty kuin "itselle" jos noinkaan voi edes sanoa..mutta saapihan sitä myös väsyä.
EI elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

 

[s84]

olen sun kanssa tinak samaa mieltä, jotkut lapset vaan on helpompi hoitaa kun toiset.

Vieras,käytiinpähän kerrankin rakentavaa keskustelua ja illanjatkoa teillekkin sinne, minne lie..

 

[työäiti]

Luuleeko tämä 84 vai mikä se nikki oli, että en ole ollut kotona lasten kanssa?
Herranen aika, ei kai meilläkään mies sentäs lapsia synnyttänyt ja ollut äitiyslomalla

Tottakai tiedän, mitä se arki on ja kyllä minä hoisin lapset ja kodin kun olin kotona ja nyt kun mies on hoitovapaalla, hän hoitaa kodin ja lapset.
Yhteisinä vapaina tehdään yhdessä ja yritetään järjestää niin, että kumpikin saa hetken omaa aikaa.

Kyllä työssäkäyvällä on oikeus nostaa jalkansa ylsö ja lepuuttaa itseään töistä tullessaan. Ja kyllä isäkin väsyy fyysisesti raskaassa työssä ja hänellä on oikeus hiukan levätä.

Anteeksi vain, mutta vieläkin huvittaa tuo kommentti, että "ota kolme viikkoa vapaata ja ole se kotona" . Juu, taivaastako meillä on nuo lapset tipahtaneet

 

[elsi81]

kyllä mun mielestä oli raskaampaa olla kokopäiväisesti kotona lapsen kanssa, kuin nyt tää että olen kolmivuorotöissä..tai sanotaanko että olisi ihannetilanne jos töistä tultua olisi ruoka valmiina ja kotityöt tehty..nyt teen suurimman osan kotitöistä vielä palkkatyön lisäksi, mutta toisaalta henkisesti jaksan paremmin, vaikka fyysisesti joudunkin lujemmalle,,, mut näin mulla, jollakulla toisella toisin...vaikka...olishan se kiva nostaa ne jalat työpäivän päätteeks..ehkä jonain päivänä..

 

[Oliivipuu]

\

OHO kun on kärkästä kommenttia.

Niinhän se on että meitä on moneksi. Toiset väsyy (henkisestikkin) lapsen kanssa olemisesta.

Lapsiakin on erilaisia..toiset on kilttejä ja antaa äiskien touhuta kotihommia, toiset vaatii jatkuvaa yhdessäoloa ja leikkimistä. On väärin mennä syyttelemään ketään.

Äiti saa väsyä. Äiti saa KYLLÄSTYÄ.. Kaikki on sallittua!
En minäkään ole elämäni voimissani vaikka olenkin vain kotona ja minulla on vain yksi lapsi.. Minua väsyttää ja joskus niin pirusti KYLLÄSTYTTÄÄ ainainen kotonaolo.

Tottahan se on ettei lapsia ole tehty kuin "itselle" jos noinkaan voi edes sanoa..mutta saapihan sitä myös väsyä.
EI elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

Näin on, tilanteita ja lapsia on erilaisia. Ja että äiti saa väsyä. Tämä aihekin taas todistaa että toinen äiti on äidin pahin vihollinen... Pieni keskustelu ei pahaa tee, mutta pitääkö sitä syytellä puolin tai toisin niin kärkkäästi? :headwall:

 

[s84]

\

Luuleeko tämä 84 vai mikä se nikki oli, että en ole ollut kotona lasten kanssa?
Herranen aika, ei kai meilläkään mies sentäs lapsia synnyttänyt ja ollut äitiyslomalla

Tottakai tiedän, mitä se arki on ja kyllä minä hoisin lapset ja kodin kun olin kotona ja nyt kun mies on hoitovapaalla, hän hoitaa kodin ja lapset.
Yhteisinä vapaina tehdään yhdessä ja yritetään järjestää niin, että kumpikin saa hetken omaa aikaa.

Kyllä työssäkäyvällä on oikeus nostaa jalkansa ylsö ja lepuuttaa itseään töistä tullessaan. Ja kyllä isäkin väsyy fyysisesti raskaassa työssä ja hänellä on oikeus hiukan levätä.

Anteeksi vain, mutta vieläkin huvittaa tuo kommentti, että "ota kolme viikkoa vapaata ja ole se kotona" . Juu, taivaastako meillä on nuo lapset tipahtaneet

no taivaastapa justiinsa, no oliko se äitiysloma pelkkää ruusuilla tanssimista ja lepäämistä? kaikilla ei ole, niin kuin tässä on käyny ilmi, niin helppoja lapsia että ite voi vaan lepäillä..oletan että sun lapset on olleet tälläsiä. mitäpä esim. sitten jos teidän mukulat ois ollu koliikkivauvoja tai vaan muuten sylivauvoja...

 

[työäiti]

Meillä esikoinen on allergikko, kakkosella astma ja vauvalla koliikki ja erittäin paha atooppinen iho.
Kai se riittää siihen, että tiedän, mitä kolmen alle kouluikäisen hoito on kotona.

Minusta asioihin voi suhtautua monella tapaa. On ihmisestä ja asenteesta kiinni, näkeekö elämänsä niin, että se on surkeaa raatamista ja vaikeaa.
Toiset tuhlaavat elämänsä valittamiseen ja siihen, että jatkuvasti muistavat korostaa sitä, kuinka tiukilla ovat ja kuinka elämä on taskasta.
Toiset taas ajattelevat niin, että päivä kerrallaan ja aika aikaansa kutakin.
Ymmärrän, että äiti kokee kotona olonsa yksinäiseksi ja haluaa huomiota sillä valittamisella. Eihän kukaan tuo sitä huomiota sinne kotiin. Kaikki ihastelevat vauvaa ja kukaan ei muista kehua enää äitiä kun vauva on syntynyt. Herkästi syntyy kierre, että aletaan säälitellä itseä ja miettiä, kuinka kurjaa se elämä on. Sillä tavalla saa ihmisten sääliä ja huomiota.

Olen naisvaltaisella alalla ja täällä keski-ikäisten ja kohta eläkkeelle jäävien naisten joukossa huomaan, kuinka elämänasenne vaikuttaa koko elämään. Ne, jotka ovat aina valittaneet, kuinka raskasta on ja eivät ole nähneet elämässä niitä valonpilkahduksia ja onnen hetkiä, ovat katkeroituneita ja väsyneitä ja pettyneitä elämäänsä.
Sitten on toinen joukko, jotka ovat asennoituneet elämäänsä niin, että tarkoituskaan ei ole tanssia ruusuilla, vaan tehdään se, mikä kuuluu ja nautitaan pienistä asioita. Heistä painaa vanhempinakin tyyni tasapaino ja tyytyväisyys elettyyn elämään.

Tällä en tarkoita sitä, ettei äiti saisi väsyä, mutta mitä voittaa sillä, että rypee itsesäälissä ja siinä, kuinka kurjaa on lasten kanssa. ne lapset nyt ovat siinä ja sillä selvä. Ei niitä takaisinkaan saa työnnettyä. On paljon omasta asenteesta kiinni, miten asioihin suhtautuu. Olen sen verran istunut sairaalassa lasteni sänkyjen vieressä, että en jaksa surra tyhjää sitä, olenko ollut väsynyt vai en.

Kun tulen aamulla klo 7 töistä yön valvoneena, onneni on kun saan kellahtaa sänkyyn ja saan ne 3 lämmintä mukulaa kainalooni halaamaan minua. Väsyttää, mutta mitä siitä, mutta se paras aarre on silti siinä vierelläni.

 

[taustalla]

Toki lapsissa on eroja, mutta niin on myös meissä vanhemmissakin.
Joku äiti väsyy helpon lapsen kanssa ja joku jaksaa hyvin, vaikka lapsi olisi erittäin vaativa.
Jollain lapsella on koliikkia, toisella allergioita, astmaa tai jotain muuta. Yksi äiti väsyy yövalvomisista ja toinen muuten vaan.

Omaa tuttavapiiriä pohdiskelemmalla huomaan, että äidin väsymys on ehkä eniten kiinni äidin omasta luonteesta. Kaikilla tuttavillani on ollut melko helppoja lapsia, ei pitkäaikaissairauksia, eikä koliikkia.
Yövalvomiset kuuluvat kaikkien elämään ainakin tietyn aikaa ja se ymmärrettävästi väsyttää varmaan jokaista.
Osa ystävistäni jaksaa puurtaa päivästä toiseen, ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa, tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä.
Muutama sen sijaan on aivan äärirajojensa laidoilla. Energia ei riitä ulkoiluu, kotitöitä ei tehdä ja lapsi koetaan rasitteena. Huh helpotusta kun mies tulee töistä kotiin, silloin alkaa vapaa.... Tyytyväisimmiltä omaan elämäänsä vaikuttavat juuri nämä energiset äidit, jotka tekevät päivän aikana koko ajan jotain ja ovat selvästi tyytyväisiä tekemiinsä valintoihin.

Uskon, että äidin väsymiseen vaikuttaa oma asenne ja se, millaisessa parisuhteessa hän elää. Jos mies ottaa hoitovastuuta ja arvostaa naisen tekemää työtä kodin ja lasten hyväksi, niin äiti ei luultavasti väsy. Sen sijaan huonoissa parisuhteissa olevan väsyy nopeasti.
Kaikki äidit eivät myöskään koe kotona olemista mielekkääksi ja se heijastuu jaksamiseen. Osalle vauvan syntymä tuo liikaa muutoksia elämään, eikä niihin ole helppo sopeutua. Omassa tuttavapiirissäni on myös muutama äiti, jotka eivät selvästikään ole ymmärtäneet, että lapsen saanti muuttaa KAIKEN. Pieni vauva on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja joidenkin mielestä se tuntuu ahdistavalta. Ei ymmärretä, että jokaviikkoiset baari-illat saavat jäädä taka-alalle, eikä aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen siihen, mitä ennen on voinut tehdä.

 

[taustalla]

\

Meillä esikoinen on allergikko, kakkosella astma ja vauvalla koliikki ja erittäin paha atooppinen iho.
Kai se riittää siihen, että tiedän, mitä kolmen alle kouluikäisen hoito on kotona.

Minusta asioihin voi suhtautua monella tapaa. On ihmisestä ja asenteesta kiinni, näkeekö elämänsä niin, että se on surkeaa raatamista ja vaikeaa.
Toiset tuhlaavat elämänsä valittamiseen ja siihen, että jatkuvasti muistavat korostaa sitä, kuinka tiukilla ovat ja kuinka elämä on taskasta.
Toiset taas ajattelevat niin, että päivä kerrallaan ja aika aikaansa kutakin.
Ymmärrän, että äiti kokee kotona olonsa yksinäiseksi ja haluaa huomiota sillä valittamisella. Eihän kukaan tuo sitä huomiota sinne kotiin. Kaikki ihastelevat vauvaa ja kukaan ei muista kehua enää äitiä kun vauva on syntynyt. Herkästi syntyy kierre, että aletaan säälitellä itseä ja miettiä, kuinka kurjaa se elämä on. Sillä tavalla saa ihmisten sääliä ja huomiota.

Olen naisvaltaisella alalla ja täällä keski-ikäisten ja kohta eläkkeelle jäävien naisten joukossa huomaan, kuinka elämänasenne vaikuttaa koko elämään. Ne, jotka ovat aina valittaneet, kuinka raskasta on ja eivät ole nähneet elämässä niitä valonpilkahduksia ja onnen hetkiä, ovat katkeroituneita ja väsyneitä ja pettyneitä elämäänsä.
Sitten on toinen joukko, jotka ovat asennoituneet elämäänsä niin, että tarkoituskaan ei ole tanssia ruusuilla, vaan tehdään se, mikä kuuluu ja nautitaan pienistä asioita. Heistä painaa vanhempinakin tyyni tasapaino ja tyytyväisyys elettyyn elämään.

Tällä en tarkoita sitä, ettei äiti saisi väsyä, mutta mitä voittaa sillä, että rypee itsesäälissä ja siinä, kuinka kurjaa on lasten kanssa. ne lapset nyt ovat siinä ja sillä selvä. Ei niitä takaisinkaan saa työnnettyä. On paljon omasta asenteesta kiinni, miten asioihin suhtautuu. Olen sen verran istunut sairaalassa lasteni sänkyjen vieressä, että en jaksa surra tyhjää sitä, olenko ollut väsynyt vai en.

Kun tulen aamulla klo 7 töistä yön valvoneena, onneni on kun saan kellahtaa sänkyyn ja saan ne 3 lämmintä mukulaa kainalooni halaamaan minua. Väsyttää, mutta mitä siitä, mutta se paras aarre on silti siinä vierelläni.

Nämä ajatukset olivat kuin minun päästäni. Iloista joulunodotusta sinulle työäiti :heart:

 

[eräs]

tähänpä voin kertoa että omasta mielestäni yritän kovasti olla energinen, iloinen ja teen kaikki kotihommat, vauva on pulloruokinnassa niin minä herään yöllä syöttämään pikkuisen vaikka isäkin sen voisi tehdä.. en valita enkä nurise enkä edes vaadi että isä heräisi yöllä syöttämään vauvan..
Voin myöntää että olen henkisesti ihan lopussa mutta siltikin teen kaikki hommat ja yritän kovasti. Sitten tulee naapurinrouva vastaan ja kysyy että mihinkäs oot pienokaisen jättänyt kun tulen kauppakassien kanssa kotiin kun isä on vihdoinkin katsonut vauvaa puolituntia että saan rauhassa käydä kaupassa. Tämä puolituntia on ainut aika päivästä jonka voin pyhittää itselleni ja naapurin rouva kehtaa kysyä että mihinkäs pienokainen on jäänyt? eikö äiti saa hetkeäkään pyhittää itselle?
iltasin kun menen sängylle pitkälleen, uni tulee heti. Minä olen todellakin väsynyt.

 

[NeitiNasu]

Huhhuh, onpa saatu taas juttua aikaiseksi.

Pisti silmään tuolla pari juttua: ettei mummot ja papat ole niitä lastenlapsia tehneetkään eivätkä niitä velvollisia hoitamaan, joka on tavallaan ihan totta. Mutta. Meillä ollaan siinä mielessä erittäin onnekkaita, että isovanhemmat ovat kiinnostuneita lapsesta, ja lapsella on ihan oikea mummula minne on aina tervetullut, ja missä häntä rakastetaan ja hänestä välitetään. Isovanhemmat haluavat viettää aikaansa lasten lapsien kanssa: en voi edes kuvitella miltä tuntuisi, jos tilanne olisi toinen. Todella pahalle, luulisin: ei sen takia että olisi hankalaa saada lapsenkaitsijaa, vaan ihan lapsen itsensä takia. Samoin kuin joku kirjoitti, ettei itse ainakaan ottaisi kenenkään kolmen kuukauden ikäistä mukulaa yökylään: jestas senään!! Eikö ole lapsen edun mukaista, että ympärillä on paljon välittäviä ihmisiä, jotka mielellään viettävät aikaa lapsen seurassa ja jonne myöhemmässäkin elämänsä vaiheessa on aina tervetullut, oli tilanne mikä tahansa? Näin minä ainakin haluan että meillä on: sekä omalla lapsella, mutta myös ystäville olen sanonut että meille voi aina lapset hoitoon tuoda. Oli se syy sitten mikä tahansa. Vaikka äidille vapaa-aikaa, hetki levätä. Mielelläni otan vastaan ja olen kaveri jotta on sitten muutakin aikuista luotettavaa tukiverkostoa, kuin vanhemmat, myöhemmin teini-iässä ym, kun sellaista tarvitsee.
Yhden lapsen äiditkin joskus ovat väsyneitä, kiukkuisia, rasittuneita, tylsistyneitä: kaikkea sitä mitä useammankin lapsen äidit myös. ja niin saakin olla. Onneksi useimmat sen ymmärtävät, mutta tuntuu kuin joillekin nousisi hattuun tuo "hei meillä on sentään kolme, ja sinulla yksi että mitäs siinä valitat?" -ajattelutapa. Todella kurjaa. Toivottavasti itselleni ei koskaan niin käy, jos lisää lapsia joskus ehkä mahdollisesti saan.

 

[nenna]

itselläni tilanne, että oon 2-vuorotöissä,3lasta,mieskin töissä,minä ainakin oon väsynyt ,joka päivä,meillä minä oon se joka tekee kaikki kotityöt,en harrasta mitään ,jos on vapaata sen oon lasten kaa,en tee sillon kotitöitä,ne onkin ihan rempallaan(siitä on ainainen stressi),pienin 3vherää joka yö 1-3x,pienimmät riitelee,mies huomauttelee kun kämppä sekasin,ei oo ite tehtyä ruokaajne...että kyllä tunttu joka päivä että oon puhki

 

[hohhoijaa]

Onpas taas NEITI NASU käynyt kertomassa fiksuja mielipiteitä. Hohhoijaa.

Jos sinulle on ongelma, että joku jaksaa useamman lapsen kanssa, se on kyllä sinun ongelmasi. Pitäisikö meidän suurperheellisten salata sinun itsetuntosi takia, että meillä on monta lasta ja silti jaksamme ihan hyvin.

Miksi te naiset muuten suostutte tekemään lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei tee mitään? Kai hän on merkkinsä näyttänyt jo ensimäisen kanssa. Luuletteko, että se muuttaa tapansa kun väännätte siihen muutaman mukulan lisää?
Ai niin, toisethan nauttivat marttyyrinroolistaan.

 

[äippä]

johan on...mitähän toi toisten morkkaaminen auttaa...jokainen on omanlainen.olkoon kui monta lapsukaista tahansa,ni saa sitä väsyä
emmehän me kaikki ole samanlaisia.onneksi B)

 

[tähtihedelmä]

ne jotka noin sanoo, taytyy olla joko lapsettimia, niin vanhoja ettei muista mitä on olla pienten lasten kanssa, "muka niin täydellisiä äitejä" tai työssä käyviä perheen hoitoon osallistumattomia miehiä. tottakai äidilläkin on oikeus olla väsynyt. äidillä on oikeus olla muuta elämää ku lapset. ei kai äidit oo yli-ihmisiä??? jaksamista kaikille! :hug:

 

[NeitiNasu]

\

Onpas taas NEITI NASU käynyt kertomassa fiksuja mielipiteitä. Hohhoijaa.

Jos sinulle on ongelma, että joku jaksaa useamman lapsen kanssa, se on kyllä sinun ongelmasi. Pitäisikö meidän suurperheellisten salata sinun itsetuntosi takia, että meillä on monta lasta ja silti jaksamme ihan hyvin.

Sulla se ongelma taitaa olla itselläsi. Sanoin, että joka äidillä on oikeus väsyä lapsilukuun katsomatta. Turha nielaista kurkkua kokonaisena tällaisen takia. Vissiin et ihan niin hyvin jaksa kuitenkaan mitä mainostat, jos tällaisesta pitää kiukuttelemaan ruveta.