Miksi äitiyden täytyy olla uhrautumista?

[Hay-D]

vähän samoja tuntemuksia on tullut kuin ap:lle. Ja ihan irl, ei pelkästään täällä palstalla. Tutut kyselee mun harrastuksista, että miten jaksan niissä juosta ja miten perhe suhtautuu. Ja jos nukun pitkään aamulla kun mies herää lasten kanssa, niin ollaan ihmettelemässä, että miten saatan niin tehdä vaikka olen äiti Musta tuntuu että osa näistä arvostelijoista on vaan kateellisia, oikeesti. Kaikki eivät saa harrastaa, eikä kaikilla ole lapsistaan kiinnostunut isä tai vaimostaan huolehtiva mies. Mutta arvostelujen sijaan näiden ihmisten kannattaisi keskittyä parantamaan sitä elämänlaatuaantamaan omaa aikaa ja arvostusta perheeltä.

 

[Usvametsän neito]

Oispa upeaa jos isistäkin tulis uhrautuvaisia isyyden myötä. :|

 

[hullujussi]

Oispa upeaa jos isistäkin tulis uhrautuvaisia isyyden myötä. :|

meillä isi uhrautuu hullun työnantajan piiskan alaiseksi, täten sallii minun viettää aikani lasten kasvatuksen parissa.

 

[minä-äiti]

Minä en halua olla pelkkä äiti! Tarvitsen omaa aikaa, että yleensäkään pystyn olemaan olemassa. Vauvavuoden sitovuus ei ole mua varten. Osa siinä uhrautuvuudessa on suurta rakkautta lasta kohtaan, osa velvollisuutta ja osa myös puhdasta uhrautumista. Minä koen asian näin. Mutta onneksi lapsen voi laittaa hoitoon, kun se kasvaa ja saa itse tehdä muitakin töitä!!

 

[Usvametsän neito]

Oispa upeaa jos isistäkin tulis uhrautuvaisia isyyden myötä. :|

meillä isi uhrautuu hullun työnantajan piiskan alaiseksi, täten sallii minun viettää aikani lasten kasvatuksen parissa.

Meiän isi oli opiskelija ja nyt on toistaiseksi vielä työtön. Olis ihana jos se välillä sanois tyyliin: lepää sinä, minä voin tiskata. Heti ku saa töitä niin minä luonnollisesti hoidan mielelläni yksin tämän talon ruuanlaiton ja puhtaanapidon ja pyykit jne. Nyt vois jakaa ihan oma-aloitteisesti...

 

[muhvi]

Eihän sen pakko ole olla pelkkää uhrautumista mutta mun kohdalla se on tuntunut jotenkin luonnolliselta =) Siis kun ei kukaan muu hoida mun lapsia niin en edes tiedä mitä on oma aika.

Mutta en syyllistä tai hauku niitä äitejä jotka saavat viettää omaa aikaa ja jotka saavat lapsensa joskus viikonloppuna hoitoon jotta voivat olla miehensä tai kavereidensa kanssa.

 

[hannamaria]

Oispa upeaa jos isistäkin tulis uhrautuvaisia isyyden myötä. :|

Eiköhän suurimmasta osasta tulekin. Esim autoa pidetään monasti "miehisenä juttuna". Kyllä se vaan farmariin tuppaa vaihtumaan kun vauva/vauvoja tulee, vaikka mies olisi ennen tykännyt urheiluautoista.

Ja aika kova urakka se on miehilläkin käydä töissä ja elättää jengi kun tahtoisi itsekin viettää enemmän sitä laatuaikaa kotona vaimon ja lasten kanssa

 

[vieras]

Uusi näkökulma samaan asiaan: Olen lasteni lähiäiti. Minun on uhrattava tosi paljon omia toiveitani, nieltävä monta kertaa aiheellinen kiukkuni, joustettava ym. lasteni edun vuoksi. En tee sitä erityisen mielelläni enkä koe olevani sen takia erityisen "jalo" - on vain pakko uhrautua ja ohittaa monia omia toiveita, kun ei vaihtoehtoja ole. Ja suosittelen tästä huolimatta kaikille sopivasti itseen satsaamista, omia juttuja jne.

 

[LisaMarie]

Oispa upeaa jos isistäkin tulis uhrautuvaisia isyyden myötä. :|

Riippunee miehestä.
>Jistain äidestäkään ei tuu ja jotkut miehet on sitä jo ennen kun on isejä.
Mutta eikö uhrautuminen ole sitä, mikä tuntuu uhrautumiselta? Eli toiselle sama juttu voi olla iso uhraus ja toiselle nautinto.

 

[Kylkiluu]

Minä veikkaan, että vain melko marginaalinen osa äideistä toimii lastensa suhteen kuten toimii vain uhrautumisen vuoksi, ilman omaa tahtoa toimia niin. Siinä jos missä ihminen polttaa itsensä loppuun kun elää tavalla, joka on voimakkaasti ristiriidassa omien mielihalujen kanssa.
Tämä nyt on henkilökohtainen kokemukseni ja ajatukseni jota en tietenkään yleistä koskemaan kaikkia, mutta on todella vaikeaa kuvitella eläväni vain ja ainoastaan lapselleni. Että kieltäisin itseltäni inhimilliset tunteet, väsymyksen ja ajoittaisen turhautumisen. Ja kaikki vain siksi, että kokisin olevani Äiti isolla ä:llä, joka äitiyden myötä muuttuu vajavaisesta ja erehtyväisestä ihmisestä joksikin aivan muuksi.