R
Miksi aikuinen nainen joutuu kysymään aviomieheltään luvan
- Viestiketjun aloittaja Kowalski
- Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Vaikka tää on surullinen juttu ni tulee mieleen se Hissun hahmo vintiöistä:
"Sit näit mie saan tanssii : mie saan tanssii humppaa sit mie saan tanssii valssii sit mie saan tanssii sottiisii"
Mutta totta puhuen ap, jos puhut nyt jostain tuttavastasi niin varmaan olet huomannut että hänen elämänsä ei ole nyt ihan kunnossa. Eihän tuohon kysymykseen oikeasti tarvitse edes vastata, kun tietää että ko. naisen asiat ovat huonosti. Sairaalloinen mustasukkaisuus on vaarallista.
V
vastaus
Vieras
Suhde on alisteinen, mutta nainen ei tajua sitä.
Mies on polkenut naisen itsetunnon, pitää tätä sellaisessa otteessa, ettei se nainenkaan siinä voi hyvin, mutta nainen ei tajua itse tilannetta, koska elää itse siinä... ulkopuolinen näkee.
Alisteinen, henkistä väkivaltaa sisältään suhteeseen nämä elementit tulevat pikkuhiljaa. Alkuun ne verhotaan huolehtimiseksi, rakkaudeksi jne. Niitä tulee pikkuhiljaa aina lisää, enemmän, mutta eihän sitä itse huomaa, kun itse elää siinä selitysten ja väittämien keskellä, itsetunto nollaksi poljettuna.
Miksi nainen ei lähde?
Siksi, että se lähteminen vaatisi niin paljon rohkeutta joka taas vaatisi itsetuntoa.. jota ei ole.. ja siinä vaiheessa kun se nainen saa itsestään niin paljon koottua että lähtee, mitä tekee lähisuku?
Haukkuu naisen, kun hyvän miehen jätti ja lähti! "kukaan ei huoli sinua". jne.
Olin itse suhteessa, jossa oli alistamista,henkistä väkivaltaa. Olimme nuoria kun aloimme olemaan yhdessä, olin helposti "muokattava"; Itsetunto oli jo valmiiksi heikko, kaveri polki sen lopun vähänkin
olin noin 9 v ja lapsetkin tein, ja ulospäin se kaveri oli tosi kunnollinen ja hyvä mies ja isä.
Oli iso ponnistus paitsi lähteä, koota itsetuntoa sen jälkeen... ei se kummonen vieläkään ole.
Mies on polkenut naisen itsetunnon, pitää tätä sellaisessa otteessa, ettei se nainenkaan siinä voi hyvin, mutta nainen ei tajua itse tilannetta, koska elää itse siinä... ulkopuolinen näkee.
Alisteinen, henkistä väkivaltaa sisältään suhteeseen nämä elementit tulevat pikkuhiljaa. Alkuun ne verhotaan huolehtimiseksi, rakkaudeksi jne. Niitä tulee pikkuhiljaa aina lisää, enemmän, mutta eihän sitä itse huomaa, kun itse elää siinä selitysten ja väittämien keskellä, itsetunto nollaksi poljettuna.
Miksi nainen ei lähde?
Siksi, että se lähteminen vaatisi niin paljon rohkeutta joka taas vaatisi itsetuntoa.. jota ei ole.. ja siinä vaiheessa kun se nainen saa itsestään niin paljon koottua että lähtee, mitä tekee lähisuku?
Haukkuu naisen, kun hyvän miehen jätti ja lähti! "kukaan ei huoli sinua". jne.
Olin itse suhteessa, jossa oli alistamista,henkistä väkivaltaa. Olimme nuoria kun aloimme olemaan yhdessä, olin helposti "muokattava"; Itsetunto oli jo valmiiksi heikko, kaveri polki sen lopun vähänkin
olin noin 9 v ja lapsetkin tein, ja ulospäin se kaveri oli tosi kunnollinen ja hyvä mies ja isä.
Oli iso ponnistus paitsi lähteä, koota itsetuntoa sen jälkeen... ei se kummonen vieläkään ole.
V
vieras
Vieras
En tiedä vastausta. Olen yrittänyt lakata pohtimasta joitakin tuttujen parisuhteita. Jokaisella on omat syynsä pysyä suhteessa, vuosikaudet. Itsetunto, taloudellinen riippuvuus, lapsuudenkokemukset, läheisriippuvuus tai muu syy.
Tiedän kuvaamasi tapauksen, tiedän naisen, jonka mies pettää jatkuvasti ja kohtelee huonosti, tiedän alkoholistin vaimon, joiden perheen vapaa-aika on vain miehen juopottelua ja hirveetä krapulaa, kännipäissä riehumista, tiedän kulissiliiton, jossa väkivaltainen mies ja nalkuttava vaimo, tiedän parikin erittäin kontrollifriikkiä vaimoa, joiden mies ei saa hetkeäkään omaa tilaa eikä vapautta...
Tiedän kuvaamasi tapauksen, tiedän naisen, jonka mies pettää jatkuvasti ja kohtelee huonosti, tiedän alkoholistin vaimon, joiden perheen vapaa-aika on vain miehen juopottelua ja hirveetä krapulaa, kännipäissä riehumista, tiedän kulissiliiton, jossa väkivaltainen mies ja nalkuttava vaimo, tiedän parikin erittäin kontrollifriikkiä vaimoa, joiden mies ei saa hetkeäkään omaa tilaa eikä vapautta...
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En mäkään tätä juurikaan pohdi tai vietä iltojani ystävieni parisuhteita miettien.
Mutta nyt, kun taas kerran tämä ko. nainen teki oharit (oli sovittu, että mennään porukalla piknikille) koska mies ei antanutkaan lupaa lähteä sinne (vaikka mies ei siis ole mailla halmeilla) niin tuli taas sellainen olo että voi v*ttu....Lapset odotti jo innoissaan sinne pääsyä, kassitkin oli pakattu, ja nyt hän ei voikaan lähteä koska mies ei ANNA LUPAA ja hän kilttinä & kuuliaisena vaimona istuu vaan kotona koska mies käskee :headwall:
Ironista on se, että kun tämä kyseinen nainen vielä oli sinkku, ja minä menin mieheni kanssa naimisiin, niin hän suureen ääneen julisti että joudun nyrkin ja hellan väliin, tai en ainakaan enää saa itse päättää mistään asioistani sen jälkeen kun nain muslimimiehen. No, kuinkas sitten kävikään...
Lisäänpä tähänkin ketjuun sellaisen pointin, että parisuhde voi olla myös sellainen, joka on kummankin halusta alisteinen 24/7. Eli mies dominoi, päättää naisen puolesta kaikki, ja nainen saa tyydytyksen miellyttämisestä, joten tottelee täysin. Paljolti kyseessä on seksuaalinen efekti, mutta tyyli ulottuu kaikkeen muuhunkin heidän elämäänsä. Mies voi määrätä naisen jopa nukkumaan lattialla ilman vaatteita ja peittoa, jos haluaa.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Ihan lupa kysytään. Se on meidän tapa ja toiminut hyvin yli kymmenen vuotta. Tosin ikinä toinen ei ole kieltänyt jos menot ei oo päällekkäisiä
Noin meilläki. Pakkohan se on kysyä tyyliin "onko sulla huomenna jotain, jos mä menen..." En mä nyt voi vaan töksäyttää että "minähän menen huomenna...", kun ei yhtään tiedä/muista jos mies vaikka päivystää tai jotain. No ehkei se teknisesti ole LUPA, koska me suostutaan aina toistemme juttuihin jos itellä ei oo mitään jo sovittu, mutta on kohteliaampaa kysyä kuin ilmoittaa
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Ihan lupa kysytään. Se on meidän tapa ja toiminut hyvin yli kymmenen vuotta. Tosin ikinä toinen ei ole kieltänyt jos menot ei oo päällekkäisiä
Noin meilläki. Pakkohan se on kysyä tyyliin "onko sulla huomenna jotain, jos mä menen..." En mä nyt voi vaan töksäyttää että "minähän menen huomenna...", kun ei yhtään tiedä/muista jos mies vaikka päivystää tai jotain. No ehkei se teknisesti ole LUPA, koska me suostutaan aina toistemme juttuihin jos itellä ei oo mitään jo sovittu, mutta on kohteliaampaa kysyä kuin ilmoittaa
Mä taas käsitän luvan kysymisen sellaisena, että "vähempiarvoinen" osapuoli kysyy "korkea-arvoisammalta" osapuolelta lupaa.
Meillä toimitaan niin, että minä sanon miehelle että "perjantaina olisin menossa leffaan, jos sulla ei oo mitään?". Eli ei töksäytellä, muttei kyllä kysytä lupaakaan. Eihän meistä kumpikaan voi antaa toiselle lupaa, koska ollaan kaksi aikuista, tasavertaista ihmistä tässä suhteessa.
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Ahaa. No mäkään en siis koe kysyväni lupaa.
Mut ehkä siin on just se, että me kysytään samoin kuin esimerkkitapauksen rouva, "voinko mä...", mutta ei edes odoteta että vastaus voisi olla kielteinen. Eli se ei oo silleen kysymys kysymys, vaan pikemminkin varmistus
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Meillä molemmat kysyy, esim voinko mennä lauantaina viihteelle?
Kysyn ja tottelen jos kielletään. Miehellä on kyllä todella hyvä syy kieltää jos sellainen sattuisi käymään, mutta ei mulla ole mitään tarvetta toisen onnen kustannuksella olla itsenäinen. Jos siis kuvitellaan että kyse on jostain mustasukkaisuusjutusta tai muusta. Ja tämä toimii myös toisin päin, minulla on kieltovalta vaikka en sitä ole tarvinnut käyttääkään. Enkä kyllä koe olevani tossun alla...todellakaan 
V
viekku
Vieras
Meillä on sen verran tiukkaa taloudellisesti, että ei ihan noin vaan osteta muutamien eurojen ostoksiakaan, niistäkin kertyy isoja summia. Mieheltä mahdollisesti kysyn, koska hän tietää paremmin rahatilanteen. kysyä ei tarvitsisi jos tosiaan rahaa tulisi vähänkään enemmän kuussa.
Ja tuosta viihteelle tms luvan kysymisessä niin on meillä ilmoitusluontoinen asia paitsi jos niitä kissan ristiäisiä osuu paljon peräkkäisille viikonlopuille niin silloin mies kysyy sopiiko, varmistaa jaksanko taas viikonlopun yksin. Myös mulla on ne ilmoitusasioita, käyn harvoin missään.
Mutta ei meillä kyläilyjä tms toisilta kielletä, varsinkin jos niihin liittyy lapset !!!
Ja tuosta viihteelle tms luvan kysymisessä niin on meillä ilmoitusluontoinen asia paitsi jos niitä kissan ristiäisiä osuu paljon peräkkäisille viikonlopuille niin silloin mies kysyy sopiiko, varmistaa jaksanko taas viikonlopun yksin. Myös mulla on ne ilmoitusasioita, käyn harvoin missään.
Mutta ei meillä kyläilyjä tms toisilta kielletä, varsinkin jos niihin liittyy lapset !!!
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
En tietenkään. Tosin se on jo kysytty silloin aikaisemmin, ettei toinen varaa päälle mitään. Mutta jos kyseessä on vaikka normaali ilta, niin sitten jätän menemättä. Syynä saattaa olla että hän haluaa katsoa leffen kanssani tai muuten viettää aikaa.
T
tossuliini
Vieras
Meillä ei kans lupia kysellä mutta on välillä pakko ilmottaa miehelle että jospa mä menisin nyt, oo sä tytön kans. Oonkin oottanut että milloin mies ottaisi neidin luokseen yöksi niin vois taas käydä jossakin otilla vaikka ei karaokea voisikaan laulaa mutta mä oon ollut taas kohta vuoden yhtäsoittoa kotona niin meinaa pää välillä haljeta. Tosin neiti on kohta 11 v mutta siltikään en jätä tuon ikäistä yöksi moneksi tunniksi yksin vaan saisi mennä joko isälleen yöksi tai sitten isänsä olla täällä meidän luona. Mutta täytyy katastaa milloin tässä taas menisi, menee varmaan syyskuulle ennenkuin on rahaakaan lähteä mihinkään. Mutta lupia en kysele mistään asiasta.
Oudolta kuulostaa. :/
Meillä kotonaoleva osapuoli saa lasten kanssa mennä miten parhaakseen näkee ja ostaa jos jotain kivaa tai tarpeelista löytää, mikä ei siis kaada taloutta. Isommista ostoksista toki keskustellaan etukäteen ja jos tietää taloudellisen tilanteen olevan heikko, voi toiselta varmistaa onko nyt varaa ostaa jotain.
Mitä noihin omiin vapaailtoihin tulee, niin niihin on tapana kysyä lupa. Ei siis niin että ilmoittaa menevänsä perjantaina kaverin kanssa ulos, vaan muodossa "sopiiko sinulle...". Jotenkin koen sen toista kunnioittavammaksi kysyä noin, kuin vain ilmoittaa menevänsä ja olettaa näin että toinen on kotona lastan kanssa. Ja juu, harvoin noita on tullut kiellettyä, mies ei ole tainnut minulta kieltää mitään. Itse olen varmaan pari kertaa joutunut muistuttamaan että on jotain päällekkäistä jo aiemmin sovittu.
Meillä kotonaoleva osapuoli saa lasten kanssa mennä miten parhaakseen näkee ja ostaa jos jotain kivaa tai tarpeelista löytää, mikä ei siis kaada taloutta. Isommista ostoksista toki keskustellaan etukäteen ja jos tietää taloudellisen tilanteen olevan heikko, voi toiselta varmistaa onko nyt varaa ostaa jotain.
Mitä noihin omiin vapaailtoihin tulee, niin niihin on tapana kysyä lupa. Ei siis niin että ilmoittaa menevänsä perjantaina kaverin kanssa ulos, vaan muodossa "sopiiko sinulle...". Jotenkin koen sen toista kunnioittavammaksi kysyä noin, kuin vain ilmoittaa menevänsä ja olettaa näin että toinen on kotona lastan kanssa. Ja juu, harvoin noita on tullut kiellettyä, mies ei ole tainnut minulta kieltää mitään. Itse olen varmaan pari kertaa joutunut muistuttamaan että on jotain päällekkäistä jo aiemmin sovittu.
W
weballergy
Vieras
Mä en ymmärrä puolin enkä toisin luvan kysymistä ylipäätään mihinkään. Luulis aikuisten ihmisten osaavan ajatella ihan itse.
V
Vieras
Vieras
Jaa, en tiedä kun itse ojennan käteni ja pyydän pankkikorttia jotta pääsisin shoppailemaan B)
Meillä kyllä kysytään puolin ja toisin "lupa" menoille. Ettei toinen jää lasten kanssa yllättäen pahan tilanteen keskelle.
Meillä kyllä kysytään puolin ja toisin "lupa" menoille. Ettei toinen jää lasten kanssa yllättäen pahan tilanteen keskelle.