Miks miehet usein haraa vastaan, jos vaimo haluaa lisää lapsia?

Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja heidän kertomustensa mukaan voin sanoa sulle yhden syyn: nämä miehetkin haluaisivat olla joskus muualla kuin tienaamassa leipää lastensa pöytään. Parille väsyneelle mieskollegalleni aikoinaan sanoinkin, ettö hyvä mies, laita vaimosi töihin ja jää itse lasten kanssa kotiin, mutta vaimo ei kuulemma suostu, koska elintaso laskisi. Pitää olla omakotitalo, uudet verhot keittiöön, parempi liesituuletin, vauvalle sitä sun tätä jne... Mä olen rehellisesti sanottuna ikionnellinen siitä, että olen nainen eikä mulla ole vaimoa

Häh? . No ei kai nyt sentään? Eikös perhe ole "yhteinen yritys", kumpikin tekee osansa. Ei kai kotiäitikään aina helpolla pääse. Meidän mies ei voisi kuvitella jäävänsä kotiin lasten kanssa (vaikka lapset rakkaita onkin) toki jos olisi pakkotilanne. Ja meillä se on mies joka enemmän tavaraa sun muuta haluaa, minä tyytyisin vähempään.

no eipä tuo kovin yhteiseltä yritykseltä kuulostanut jos vaimo ei halua mennä töihin.

On ihan ymmärrettävää, jos äiti ei halua mennä töihin kun lapset ovat ihan pieniä, etenkin jos imettää.

 

Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja heidän kertomustensa mukaan voin sanoa sulle yhden syyn: nämä miehetkin haluaisivat olla joskus muualla kuin tienaamassa leipää lastensa pöytään. Parille väsyneelle mieskollegalleni aikoinaan sanoinkin, ettö hyvä mies, laita vaimosi töihin ja jää itse lasten kanssa kotiin, mutta vaimo ei kuulemma suostu, koska elintaso laskisi. Pitää olla omakotitalo, uudet verhot keittiöön, parempi liesituuletin, vauvalle sitä sun tätä jne... Mä olen rehellisesti sanottuna ikionnellinen siitä, että olen nainen eikä mulla ole vaimoa

Häh? . No ei kai nyt sentään? Eikös perhe ole "yhteinen yritys", kumpikin tekee osansa. Ei kai kotiäitikään aina helpolla pääse. Meidän mies ei voisi kuvitella jäävänsä kotiin lasten kanssa (vaikka lapset rakkaita onkin) toki jos olisi pakkotilanne. Ja meillä se on mies joka enemmän tavaraa sun muuta haluaa, minä tyytyisin vähempään.

no eipä tuo kovin yhteiseltä yritykseltä kuulostanut jos vaimo ei halua mennä töihin.

On ihan ymmärrettävää, jos äiti ei halua mennä töihin kun lapset ovat ihan pieniä, etenkin jos imettää.

ei varmaan kysymys yhden tai kahden lapsen äidin äitiysloman mittaisesta kotonaolosta vaan sitten kun niitä kotonaolovuosia alkaa olla jo useampi. pitäisi kuitenkin miettiä realistisesti mihin on varaa eikä tehdä lapsia sen mukaan mitä mieli tekee. Mies ajattelee usein enemmän järjellä kuin tunteella ja joskus se järjen ääni on oikeasti järkevämpi

 

Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja heidän kertomustensa mukaan voin sanoa sulle yhden syyn: nämä miehetkin haluaisivat olla joskus muualla kuin tienaamassa leipää lastensa pöytään. Parille väsyneelle mieskollegalleni aikoinaan sanoinkin, ettö hyvä mies, laita vaimosi töihin ja jää itse lasten kanssa kotiin, mutta vaimo ei kuulemma suostu, koska elintaso laskisi. Pitää olla omakotitalo, uudet verhot keittiöön, parempi liesituuletin, vauvalle sitä sun tätä jne... Mä olen rehellisesti sanottuna ikionnellinen siitä, että olen nainen eikä mulla ole vaimoa

Häh? . No ei kai nyt sentään? Eikös perhe ole "yhteinen yritys", kumpikin tekee osansa. Ei kai kotiäitikään aina helpolla pääse. Meidän mies ei voisi kuvitella jäävänsä kotiin lasten kanssa (vaikka lapset rakkaita onkin) toki jos olisi pakkotilanne. Ja meillä se on mies joka enemmän tavaraa sun muuta haluaa, minä tyytyisin vähempään.

no eipä tuo kovin yhteiseltä yritykseltä kuulostanut jos vaimo ei halua mennä töihin.

On ihan ymmärrettävää, jos äiti ei halua mennä töihin kun lapset ovat ihan pieniä, etenkin jos imettää.

ei varmaan kysymys yhden tai kahden lapsen äidin äitiysloman mittaisesta kotonaolosta vaan sitten kun niitä kotonaolovuosia alkaa olla jo useampi. pitäisi kuitenkin miettiä realistisesti mihin on varaa eikä tehdä lapsia sen mukaan mitä mieli tekee. Mies ajattelee usein enemmän järjellä kuin tunteella ja joskus se järjen ääni on oikeasti järkevämpi

kiitos. paremmin ei ois voinu sanoa.

 

No kyllä minäkin käyn töissä, osaaikaisesti. Mieheni toive on, että olen kotona. Ja sitten minä tosiaan olenkin kotona, ei ole juuri yhtään omia menoja ja kodin hoidan. Mies saa mennä enemmän. Mutta tietenkin talous täytyy olla kunnossa, jos lisää lapsia suunnittelee.

 

Noihin keittiönoidan hyvin kirjoitettuihin ja aivan tosiin juttuihin lisään, että miehillä voi myös olla ikävä aikaa jolloin sai olla vaimonkin kanssa. lapsiperheessä on äidillä monta tarvitsijaa ja aikamies jää tarpeineen jonon viimeiseksi.

Kun eräs tuttu mies kuuli että olen menossa töihin, hän sanoi heti että kyllä lapsen paras paikka on koti ja mieheni voisi tehdä enemmän töitä. Kysyin sitten, että lähetänkö miehen takaisin töihin kun hän tulee klo 18 kotiin tehtyään 12t työpäivän? Ei ollut tuttavalla uusia vinkkejä.

 

Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja heidän kertomustensa mukaan voin sanoa sulle yhden syyn: nämä miehetkin haluaisivat olla joskus muualla kuin tienaamassa leipää lastensa pöytään. Parille väsyneelle mieskollegalleni aikoinaan sanoinkin, ettö hyvä mies, laita vaimosi töihin ja jää itse lasten kanssa kotiin, mutta vaimo ei kuulemma suostu, koska elintaso laskisi. Pitää olla omakotitalo, uudet verhot keittiöön, parempi liesituuletin, vauvalle sitä sun tätä jne... Mä olen rehellisesti sanottuna ikionnellinen siitä, että olen nainen eikä mulla ole vaimoa

Häh? . No ei kai nyt sentään? Eikös perhe ole "yhteinen yritys", kumpikin tekee osansa. Ei kai kotiäitikään aina helpolla pääse. Meidän mies ei voisi kuvitella jäävänsä kotiin lasten kanssa (vaikka lapset rakkaita onkin) toki jos olisi pakkotilanne. Ja meillä se on mies joka enemmän tavaraa sun muuta haluaa, minä tyytyisin vähempään.

no eipä tuo kovin yhteiseltä yritykseltä kuulostanut jos vaimo ei halua mennä töihin.

On ihan ymmärrettävää, jos äiti ei halua mennä töihin kun lapset ovat ihan pieniä, etenkin jos imettää.

ei varmaan kysymys yhden tai kahden lapsen äidin äitiysloman mittaisesta kotonaolosta vaan sitten kun niitä kotonaolovuosia alkaa olla jo useampi. pitäisi kuitenkin miettiä realistisesti mihin on varaa eikä tehdä lapsia sen mukaan mitä mieli tekee. Mies ajattelee usein enemmän järjellä kuin tunteella ja joskus se järjen ääni on oikeasti järkevämpi

Mun mielestä ihan sama montako lapsia on, jonkun on kuitenkin käytävä töissä. Oli se sitten mies, kun lapsia on 1 tai 2, tai nainen, kun lapsia on 5. Siksi ihmettelin tuota. Eihän kukaan mene töihin vain siksi, että lapsia on monta. Käyhän töissä yhden ja kahden lapsen vanhemmatkin, meneehän se palkka elämiseen silloinkin...

 

Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja heidän kertomustensa mukaan voin sanoa sulle yhden syyn: nämä miehetkin haluaisivat olla joskus muualla kuin tienaamassa leipää lastensa pöytään. Parille väsyneelle mieskollegalleni aikoinaan sanoinkin, ettö hyvä mies, laita vaimosi töihin ja jää itse lasten kanssa kotiin, mutta vaimo ei kuulemma suostu, koska elintaso laskisi. Pitää olla omakotitalo, uudet verhot keittiöön, parempi liesituuletin, vauvalle sitä sun tätä jne... Mä olen rehellisesti sanottuna ikionnellinen siitä, että olen nainen eikä mulla ole vaimoa

Häh? . No ei kai nyt sentään? Eikös perhe ole "yhteinen yritys", kumpikin tekee osansa. Ei kai kotiäitikään aina helpolla pääse. Meidän mies ei voisi kuvitella jäävänsä kotiin lasten kanssa (vaikka lapset rakkaita onkin) toki jos olisi pakkotilanne. Ja meillä se on mies joka enemmän tavaraa sun muuta haluaa, minä tyytyisin vähempään.

no eipä tuo kovin yhteiseltä yritykseltä kuulostanut jos vaimo ei halua mennä töihin.

On ihan ymmärrettävää, jos äiti ei halua mennä töihin kun lapset ovat ihan pieniä, etenkin jos imettää.

ei varmaan kysymys yhden tai kahden lapsen äidin äitiysloman mittaisesta kotonaolosta vaan sitten kun niitä kotonaolovuosia alkaa olla jo useampi. pitäisi kuitenkin miettiä realistisesti mihin on varaa eikä tehdä lapsia sen mukaan mitä mieli tekee. Mies ajattelee usein enemmän järjellä kuin tunteella ja joskus se järjen ääni on oikeasti järkevämpi

Mun mielestä ihan sama montako lapsia on, jonkun on kuitenkin käytävä töissä. Oli se sitten mies, kun lapsia on 1 tai 2, tai nainen, kun lapsia on 5. Siksi ihmettelin tuota. Eihän kukaan mene töihin vain siksi, että lapsia on monta. Käyhän töissä yhden ja kahden lapsen vanhemmatkin, meneehän se palkka elämiseen silloinkin...

Mutta lasten lukumäärä vaikuttaa myös perheen menoihin. eli jos viisi lasta niin taatusti enemmän rahaa menee kuin kahden kanssa eikä yhteiskunnan tuet sitä kaikkea kata jos haluaa muut kuin perusjutut ja sitten itkeä että rahat ei riitäkään.

 

Eihän kukaan mene töihin vain siksi, että lapsia on monta. .

En tajunnut asiaasi, mutta tähän voin kommentoida, että olisin voinut olla pidempään kotona, jos lapsia olisi vähemmän. Isoilla lapsilla on isojen lasten tarpeet enkä ole halunnut joutua tilanteeseen, jossa olisi jätettävä uudet housut ostamatta koska vietän laatuaikaa pienempien sisarusten kanssa. Pienille lapsille riittää vanhempien aika ja käytetyt vaatteet, virikkeiksi leikkipuisto. Vähän aikaa kelan rahoilla kitkutteleminen on ok, mutta pidemmän päälle se tuntuu kaikessa elämisessä.

 

Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja heidän kertomustensa mukaan voin sanoa sulle yhden syyn: nämä miehetkin haluaisivat olla joskus muualla kuin tienaamassa leipää lastensa pöytään. Parille väsyneelle mieskollegalleni aikoinaan sanoinkin, ettö hyvä mies, laita vaimosi töihin ja jää itse lasten kanssa kotiin, mutta vaimo ei kuulemma suostu, koska elintaso laskisi. Pitää olla omakotitalo, uudet verhot keittiöön, parempi liesituuletin, vauvalle sitä sun tätä jne... Mä olen rehellisesti sanottuna ikionnellinen siitä, että olen nainen eikä mulla ole vaimoa

Häh? . No ei kai nyt sentään? Eikös perhe ole "yhteinen yritys", kumpikin tekee osansa. Ei kai kotiäitikään aina helpolla pääse. Meidän mies ei voisi kuvitella jäävänsä kotiin lasten kanssa (vaikka lapset rakkaita onkin) toki jos olisi pakkotilanne. Ja meillä se on mies joka enemmän tavaraa sun muuta haluaa, minä tyytyisin vähempään.

no eipä tuo kovin yhteiseltä yritykseltä kuulostanut jos vaimo ei halua mennä töihin.

On ihan ymmärrettävää, jos äiti ei halua mennä töihin kun lapset ovat ihan pieniä, etenkin jos imettää.

ei varmaan kysymys yhden tai kahden lapsen äidin äitiysloman mittaisesta kotonaolosta vaan sitten kun niitä kotonaolovuosia alkaa olla jo useampi. pitäisi kuitenkin miettiä realistisesti mihin on varaa eikä tehdä lapsia sen mukaan mitä mieli tekee. Mies ajattelee usein enemmän järjellä kuin tunteella ja joskus se järjen ääni on oikeasti järkevämpi

Mun mielestä ihan sama montako lapsia on, jonkun on kuitenkin käytävä töissä. Oli se sitten mies, kun lapsia on 1 tai 2, tai nainen, kun lapsia on 5. Siksi ihmettelin tuota. Eihän kukaan mene töihin vain siksi, että lapsia on monta. Käyhän töissä yhden ja kahden lapsen vanhemmatkin, meneehän se palkka elämiseen silloinkin...

Mutta lasten lukumäärä vaikuttaa myös perheen menoihin. eli jos viisi lasta niin taatusti enemmän rahaa menee kuin kahden kanssa eikä yhteiskunnan tuet sitä kaikkea kata jos haluaa muut kuin perusjutut ja sitten itkeä että rahat ei riitäkään.

Niin no siinä olikin se toinen juttu mitä ihmettelin, mitä väliä on kulisseilla (keittiön verhot, omakotitalo) jos muuten elämä on sitä mitä on aina toivonutkin. Eikö niistä voisi oikeasti tinkiä, jos kerran on saanut toivomansa ison perheen ja saa hoitaa lapset kotona. Tietysti sitten taas jos niistä ei pysty tinkimään, sitten on äidinkin parempi mennä töihin.

 

Rahojen lisäksi myös käytännön asiat kummittelee ehkä miehillä helpommin. 2 kersaa kulkee golffin takapenkillä jos jälkikasvua on viisi niin joutuu ostamaan minibussin. Ei tod. helppoa.

 

Mun mielestä ihan sama montako lapsia on, jonkun on kuitenkin käytävä töissä. Oli se sitten mies, kun lapsia on 1 tai 2, tai nainen, kun lapsia on 5. Siksi ihmettelin tuota. Eihän kukaan mene töihin vain siksi, että lapsia on monta. Käyhän töissä yhden ja kahden lapsen vanhemmatkin, meneehän se palkka elämiseen silloinkin...

Nyt on pakko kysyä, että elätätkö sinä omalla työlläsi perheesi? Minä elätän, olen elättänyt jo 20 vuota ja voin sulle sanoa, että menot ovat AIVAN ERI LUOKKAA, kun elätettäviä on enää yksi entisen kahden sijasta. Jos mulla olisi viisi elätettävää, en varmasti olisi enää edes hengissä.

 

Mun mielestä ihan sama montako lapsia on, jonkun on kuitenkin käytävä töissä. Oli se sitten mies, kun lapsia on 1 tai 2, tai nainen, kun lapsia on 5. Siksi ihmettelin tuota. Eihän kukaan mene töihin vain siksi, että lapsia on monta. Käyhän töissä yhden ja kahden lapsen vanhemmatkin, meneehän se palkka elämiseen silloinkin...

Nyt on pakko kysyä, että elätätkö sinä omalla työlläsi perheesi? Minä elätän, olen elättänyt jo 20 vuota ja voin sulle sanoa, että menot ovat AIVAN ERI LUOKKAA, kun elätettäviä on enää yksi entisen kahden sijasta. Jos mulla olisi viisi elätettävää, en varmasti olisi enää edes hengissä.

Eli mun pointti meni kokonaan ohi tai en osannut sitä muotoilla oikein :ashamed: ihmettelin vaan sitä, että eikö joistakin asioista voi luopua, jos kerran on itse halunnut ison perheen jne... Niinkuin tuohon äsken kirjoitin.

 

Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja heidän kertomustensa mukaan voin sanoa sulle yhden syyn: nämä miehetkin haluaisivat olla joskus muualla kuin tienaamassa leipää lastensa pöytään. Parille väsyneelle mieskollegalleni aikoinaan sanoinkin, ettö hyvä mies, laita vaimosi töihin ja jää itse lasten kanssa kotiin, mutta vaimo ei kuulemma suostu, koska elintaso laskisi. Pitää olla omakotitalo, uudet verhot keittiöön, parempi liesituuletin, vauvalle sitä sun tätä jne... Mä olen rehellisesti sanottuna ikionnellinen siitä, että olen nainen eikä mulla ole vaimoa

Häh? . No ei kai nyt sentään? Eikös perhe ole "yhteinen yritys", kumpikin tekee osansa. Ei kai kotiäitikään aina helpolla pääse. Meidän mies ei voisi kuvitella jäävänsä kotiin lasten kanssa (vaikka lapset rakkaita onkin) toki jos olisi pakkotilanne. Ja meillä se on mies joka enemmän tavaraa sun muuta haluaa, minä tyytyisin vähempään.

no eipä tuo kovin yhteiseltä yritykseltä kuulostanut jos vaimo ei halua mennä töihin.

On ihan ymmärrettävää, jos äiti ei halua mennä töihin kun lapset ovat ihan pieniä, etenkin jos imettää.

ei varmaan kysymys yhden tai kahden lapsen äidin äitiysloman mittaisesta kotonaolosta vaan sitten kun niitä kotonaolovuosia alkaa olla jo useampi. pitäisi kuitenkin miettiä realistisesti mihin on varaa eikä tehdä lapsia sen mukaan mitä mieli tekee. Mies ajattelee usein enemmän järjellä kuin tunteella ja joskus se järjen ääni on oikeasti järkevämpi

Mun mielestä ihan sama montako lapsia on, jonkun on kuitenkin käytävä töissä. Oli se sitten mies, kun lapsia on 1 tai 2, tai nainen, kun lapsia on 5. Siksi ihmettelin tuota. Eihän kukaan mene töihin vain siksi, että lapsia on monta. Käyhän töissä yhden ja kahden lapsen vanhemmatkin, meneehän se palkka elämiseen silloinkin...

Mutta lasten lukumäärä vaikuttaa myös perheen menoihin. eli jos viisi lasta niin taatusti enemmän rahaa menee kuin kahden kanssa eikä yhteiskunnan tuet sitä kaikkea kata jos haluaa muut kuin perusjutut ja sitten itkeä että rahat ei riitäkään.

Niin no siinä olikin se toinen juttu mitä ihmettelin, mitä väliä on kulisseilla (keittiön verhot, omakotitalo) jos muuten elämä on sitä mitä on aina toivonutkin. Eikö niistä voisi oikeasti tinkiä, jos kerran on saanut toivomansa ison perheen ja saa hoitaa lapset kotona. Tietysti sitten taas jos niistä ei pysty tinkimään, sitten on äidinkin parempi mennä töihin.

Mutta kuka on saanut ja mitä halunnut? onko se nainen jonka toive lasten lukumäärästä pitää toteuttaa ja miehen elää vain tämän toiveen toteutumisen eteen? Haluaako mies oikeasti raataa töissä ja saada sitten kotona "kiitoksen" että ei teekään kotihommia raskaan työpäivän päälle?? Kun tällä pastalla aika usein tuosta nau'utaan eikä tajuta että mies ei laiskottelemassa siellä töissä käy vaan perheelle leipää tienaa.
ei varmaan tekisi pahaa jos koulussa otettaisiin oppiaineeksi pieni perhetalouden kurssi jossa tehtäisiin budjettia, mietittäisiin mikä elämässä oikeasti maksaa ja ei yksin tässä ja nyt vaan sillä perhekokoonpanolla ja niillä päätöksillä myös vaikka viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.
joku sanoikin että pieni lapsi tyytyy vähään mutta mietipäs kun lapset on vähän vanhempia. vaikka uutta et haluakaan niin kyllä ne polkupyörät, luistimet ja muut maksaa (kun ei se koko perhe kuitenkaan yksillä välineillä pärjää ).

 

Mutta kuka on saanut ja mitä halunnut? onko se nainen jonka toive lasten lukumäärästä pitää toteuttaa ja miehen elää vain tämän toiveen toteutumisen eteen? Haluaako mies oikeasti raataa töissä ja saada sitten kotona "kiitoksen" että ei teekään kotihommia raskaan työpäivän päälle?? Kun tällä pastalla aika usein tuosta nau'utaan eikä tajuta että mies ei laiskottelemassa siellä töissä käy vaan perheelle leipää tienaa.
ei varmaan tekisi pahaa jos koulussa otettaisiin oppiaineeksi pieni perhetalouden kurssi jossa tehtäisiin budjettia, mietittäisiin mikä elämässä oikeasti maksaa ja ei yksin tässä ja nyt vaan sillä perhekokoonpanolla ja niillä päätöksillä myös vaikka viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.
joku sanoikin että pieni lapsi tyytyy vähään mutta mietipäs kun lapset on vähän vanhempia. vaikka uutta et haluakaan niin kyllä ne polkupyörät, luistimet ja muut maksaa (kun ei se koko perhe kuitenkaan yksillä välineillä pärjää ).

Miten mä en osaa muotoilla tätä oikein :ashamed: :headwall:
Siis olen samaa mieltä..! Yhdessähän ne päätökset lapsiluvusta pitää tehdä. Ja miehen ei todellakaan pidä elää vain sen toiveen toteutumisen eteen, kuten kirjoitit.
Ja mainitsit tuossa myös sen yhden asian jota olen ihmetellyt, että miksi ihmeessä jotkut marisee siitä että mies käy töissä...?!
Yritin vaan sitä sanoa, että miksi naiset sitten hinkuvat niitä uusia verhoja yms. eivätkä ole valmiita luopumaan mistään, jos kerran haluavat ja saavat monta lasta kotona hoitaa. Jos ei ole valmis mistään luopumaan, silloin kannattaa itsekin lähteä töihin ja unohtaa hetkeksi seuraavien lapsien "hankkiminen"...
Ja taaskaan en varmaan osannut muotoilla oikein :ashamed:

 

Ei kukaan voi yleistää kenenkään perheen elämää, niinku täällä kylmästi selitellään ja suorastaan pidetään totuutena. En ymmärrä. Jokainen päättää miten monta kersaa aiotaan/halutaan hankkia ja sillä hyvä. Ei kai kukaan nainen salaa mieheltään raskaaks meinaa hankkiutua. Kyllä kai perheenlisäys asioista puhutaan ihan kaksin ja harkiten. Luulis ainakin.

Meillä mies on lasten kanssa kotona, mutta on yli 15 vuotta hommia painanu, ei meinaa osata olla vaan kotona. Ja meillä ei oo rahasta kiinni. Aina jotenkin järjestyy asiat. Vaikka just ollaan rakennettu talo, ei meidän menot nyt NIIN isot ole, että miehen pitää verenmaku suussa tehdä töitä ja varsinkin YLItöitä, vaikka sekin aika on eletty esikoista odottaessa/esikoisen synnyttyä.

Pointti on se, että mitä sitte, mua ei ainakaan toisten asiat kiinnosta.

 

Eli mun pointti meni kokonaan ohi tai en osannut sitä muotoilla oikein :ashamed: ihmettelin vaan sitä, että eikö joistakin asioista voi luopua, jos kerran on itse halunnut ison perheen jne... Niinkuin tuohon äsken kirjoitin.

Oukei, ymmäörrän nyt pointin =) Mutta eivät nämä mun umpiväsyneiden mieskollegoidenkaan vaimot varmaan koskaan olisi riemastuneet ajatuksesta muuttaa sieltä Ylästön omakotitalosta Vantaan Korsoon kerrostalokaksioon. Mutta vielä viittaan em kirjoituksessasi alkuperäiseen aiheeseen, jossa käsittääkseni keskusteltiin nimenomaan siitä, että mies EI halua suurta perhettä, mutta vaimo haluaa. Jos mies haluaa 15 lasta, niin toki mies sitten ne yhdessä vaimonsa kanssa eättääkin., Mutta jos mies haluaa vain 2 lasta ja vaimo 5, silloin pitäisi mun mielestä aika tarkkaan jo miettiä, kuka ne elättää. Se elättäminen kun kestää suurimman osan ihmisen aikuiselämästä ja kun ne mukulat saa omille siivilleen, saattaa itse olla jo niin huonossa kunnossa, että oma elämä on käytännöllisesti katsoen ohi.

Mä olen omalla työlläni elättänyt nämä kaksi lastani, kolmas olisi alkanut jo tehdä tiukkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun murkkuikään tulee. Tuntuu suoraan sanottuna kammottavalta ajatus, että joku olisi pukannut mulle niitä elätettäviä lisää vastoin tahtoani. Toki elintasostaan voi aina tinkiä ja ylimäöäräiset tenavat voi antaa vaikka adoptoitavaksi, mutta ymmärrätkö pointtini? Kamelinkin selkä katkeaa joskus, jos aina vain vaaditaan lisää. Ja kamelillakin kaiketi on oikeus tehdä joskus jotain muutakin kuin työtä?

 

Oon samaa mieltä Margen kanssa. Ja vielä tuosta että "mies elättää perheen käymällä töissä", niin mun kotihoidontuki ja lapsilisät riittäis kyllä vuokraan ja ruokaan (kaksi pientä lasta, asutaan Hgissä), miehen palkka toki nostaa elintasoa

 

lisäksi jos asutaan esim kolmiossa, tulee eteen asunnon vaihto ja muu mukava. Itse asustelemme nyt kaksiossa ja tänne en voisi kuvitella toista lasta... Eli sitten kun joskus rahat sallii ja asunnon voi vaihtaa niin voi sitä toista lastakin miettiä. Plus että molempien pitää olla töissä ennen sitä koska tuo minimi äitiyspäiväraha ei riitä edes kuukauden ruokiin ja muihin kaupasta tarvittaviin tavaroihin (vaipat saippuat jne jne) Miehenä maksan lainanlyhennykset kaikki laskut mitä tulee lisäksi ruokaa ja vaippoja. Yleensä viikko ennen tiliä alkaa olee tili miinuksen puolella jos äitiyspäiväraha olisi edes 300e enemmän niin mikäs siinä ollessa

 

Jaa-ah, meillä ei haraa vastaan.

 

Eli mun pointti meni kokonaan ohi tai en osannut sitä muotoilla oikein :ashamed: ihmettelin vaan sitä, että eikö joistakin asioista voi luopua, jos kerran on itse halunnut ison perheen jne... Niinkuin tuohon äsken kirjoitin.

Oukei, ymmäörrän nyt pointin =) Mutta eivät nämä mun umpiväsyneiden mieskollegoidenkaan vaimot varmaan koskaan olisi riemastuneet ajatuksesta muuttaa sieltä Ylästön omakotitalosta Vantaan Korsoon kerrostalokaksioon. . Ja kamelillakin kaiketi on oikeus tehdä joskus jotain muutakin kuin työtä?

Oliko noilla mainitsemillasi mieskollegoilla ja heidän ylästöläisillä hienostorouvillaan sitten monta lasta?

Ja pitää lisätä, että itse en ainakaan odota miehen tekevän sitä enemmän ylitöitä, mitä enemmän lapsia - pikemminkin päinvastoin!

 

Eli mun pointti meni kokonaan ohi tai en osannut sitä muotoilla oikein :ashamed: ihmettelin vaan sitä, että eikö joistakin asioista voi luopua, jos kerran on itse halunnut ison perheen jne... Niinkuin tuohon äsken kirjoitin.

Oukei, ymmäörrän nyt pointin =) Mutta eivät nämä mun umpiväsyneiden mieskollegoidenkaan vaimot varmaan koskaan olisi riemastuneet ajatuksesta muuttaa sieltä Ylästön omakotitalosta Vantaan Korsoon kerrostalokaksioon. Mutta vielä viittaan em kirjoituksessasi alkuperäiseen aiheeseen, jossa käsittääkseni keskusteltiin nimenomaan siitä, että mies EI halua suurta perhettä, mutta vaimo haluaa. Jos mies haluaa 15 lasta, niin toki mies sitten ne yhdessä vaimonsa kanssa eättääkin., Mutta jos mies haluaa vain 2 lasta ja vaimo 5, silloin pitäisi mun mielestä aika tarkkaan jo miettiä, kuka ne elättää. Se elättäminen kun kestää suurimman osan ihmisen aikuiselämästä ja kun ne mukulat saa omille siivilleen, saattaa itse olla jo niin huonossa kunnossa, että oma elämä on käytännöllisesti katsoen ohi.

Mä olen omalla työlläni elättänyt nämä kaksi lastani, kolmas olisi alkanut jo tehdä tiukkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun murkkuikään tulee. Tuntuu suoraan sanottuna kammottavalta ajatus, että joku olisi pukannut mulle niitä elätettäviä lisää vastoin tahtoani. Toki elintasostaan voi aina tinkiä ja ylimäöäräiset tenavat voi antaa vaikka adoptoitavaksi, mutta ymmärrätkö pointtini? Kamelinkin selkä katkeaa joskus, jos aina vain vaaditaan lisää. Ja kamelillakin kaiketi on oikeus tehdä joskus jotain muutakin kuin työtä?

Juu ymmärrän sun pointin nää onkin niitä asioita, joissa pitää tehdä kompromisseja, puoleen jos toiseen, ellei yhteistä linjaa löydy... Eihän se ole kenellekään loppujen lopuksi hyväksi, jos lapsiluku on jotain ihan muuta kuin on toivonut. Kaikkeen on löydettävä edes suunnilleen tasapaino... Ja asiat muuttuu ajan kuluessa, silloinkin sitä tasapainoa pitää tarkistaa

 

No en tiedä mutta meillä kyllä ukko ensimmäisenä alotti litaniat että "jospa tehtäisi toinenkin" ja jouduin toppuuttelemaan että joo, ei ehkä ihan vielä, nuppi ei kestä jos on kaksi ihan pientä jaloissa pyörimässä.

Ja ehkä ukon onneksi minä en vaadi muutakun katon pään päälle ja ruokaa pöytään (toki herkku silloin tällöin piristää mieltä =) )

 

Oliko noilla mainitsemillasi mieskollegoilla ja heidän ylästöläisillä hienostorouvillaan sitten monta lasta?

Ja pitää lisätä, että itse en ainakaan odota miehen tekevän sitä enemmän ylitöitä, mitä enemmän lapsia - pikemminkin päinvastoin!

Toisella 3, toisella neljäs tulossa. Vaan toki syytä oli niissä miehissäkin...pilinsä voi pitää piilossa eikä vaimolle ole pakko sanoa "kyllä kultaseni", jos vaimon mielestä iiiiihana talo on se, joka maksaa puoli miljoonaa. Miehet ovat jostain syystä usein käsittämättömän höveleitä antamaan vaimoilleen periksi kaikenmaailman oikuissa ja usein murkkuikäisen pojan äitinä mietin, miten ihmeessä tuon pojan saisi opetettua pitämään oman päänsä ilman, että se alkaisi vihata naisia

 

Meillä ekan jälkeen mies oli heti valmis tekeen toisen, mutta minä harasin vastaan, nyt toisen jälkeen mies haraa vastaan ja toppuuttelee

 

Mies ajattelee asiaa taloudelliselta kannalta. Riittävätkö rahat, kun täytyy vaihtaa auto ja asunto isompiin. Taloudellinen vastuu kun on usein ensimmäiset vuodet miehen harteilla. Meillä tilanne on se, että syksyllä syntyy minun neljäs lapseni, joka miehelleni on "vasta" kolmas...