Mikä teitä naimisissa olevia naisia vaivaa?

Tuolla netissä on myös jonkin verran miehiä joilla on ihan ok seksielämä, mutta se seksi ei ole ihan sitä mitä he haluavat. Moni sanoi, että seksi puolison kanssa on liian kilttiä.
Tämäkin on kyllä ihan oma moka jos on otettu puolisoksi ihminen joka ei halua tehdä samoja asioita, kannattaisi ottaa mieltymyksistä selvää ennen vakavampaa pariutumista.

 

Näytin tätä keskustelua miehelleni, joka on sosiologian yliopistonlehtori. Hän ulvoi naurusta lukiessaan noita mies1:n juttuja. Linkitti keskustelua kavereilleen...

 

Näytin tätä keskustelua miehelleni, joka on sosiologian yliopistonlehtori. Hän ulvoi naurusta lukiessaan noita mies1:n juttuja. Linkitti keskustelua kavereilleen...

Jos oikein sosiologian yliopistonlehtoria naurattaa, niin kai mies1:n jutut on tosi hauskoja.... Jotenkin niin tosi typerä kommentti, en ymmärrä miten koulutus liittyy tähän. On täällä meitä muitakin, jotka voisivat halutessaan päteä tutkinnollaan tässä keskustelussa. Harvalla vaan on tarvetta. Tämä on keskustelupalsta ja omat mielipiteet ja ajatukset on sallittu.

 

Jos oikein sosiologian yliopistonlehtoria naurattaa, niin kai mies1:n jutut on tosi hauskoja.... Jotenkin niin tosi typerä kommentti, en ymmärrä miten koulutus liittyy tähän. On täällä meitä muitakin, jotka voisivat halutessaan päteä tutkinnollaan tässä keskustelussa. Harvalla vaan on tarvetta. Tämä on keskustelupalsta ja omat mielipiteet ja ajatukset on sallittu.

Ei se ollut mitään pahantahtoista pilkkaa. Ymmärsin niin, että kyse oli kai siitä, että hän/he katsoivat siinä käytetyn termistön jotenkin ammatillisessa mielessä hauskaksi. Käsitteitä kai käytetään aika toisessa merkityksessä kuin tyypillisessa akateemisessa tutkimuskirjallisuudessa ja assosioaatioketjut ovat kuulemma aika villejä. Nämä siis nyt mieheni suusta. Ja hän haluaa kuulemma myös pyytää anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata ketään.

 

Hmm. Minusta taas Suomessa ollaan menty persujen voiton myötä hiven konservatiivisempaan suuntaan verrattuna vuosikymmenen takaiseen. Näet ilmeisesti itse, että suomalaisten ihmisten vapautuneisuus on lineaarisesti kasvanut. Asia ei lie niin yksinkertainen.

Eivät persut ihmisten seksuaalisuuteen tai seksielämään ole vaikuttaneet, vaikka muuten ovatkin joitain konservatiivisia arvoja tuoneet näkyväksi. Mutta se on kyllä totta, että nykyisin on jonkin verran konservatiivisempi/sovinnaisempi aikakausi kuin juuri kymmenisen vuotta sitten - sehän on huomattu mm. nuorten asenteissa ja arvoissa, kun nuoret ovat konservatiivisempia kuin vaikka 35-vuotiaat. Mutta sekään ei tarkoita konservatiivisuutta kaikilla osa-alueilla. Toisaalta perhe-arvot ovat olleet vaihteeksi vähän nousussa, avioliiton arvostus yms. mutta toisaalta esim. suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on suvaitsevaisempi ja luontevampi kuin ennen.

Samaa mieltä tuosta virallisesta puolesta vs. kansanomaisuus, hyvä pointti. Tarkoitan enemmän että eivät muutokset ole niin täydellisiä ja nopeita kuin äkkiä uskoisi. Seksilelujen osto, toiveiden ilmaisu toiselle ja homous ovat mielestäni kyllä edelleen vähintäänkin haasteellisia ilmiöitä. Sinä ilmeisesti näet niiden olevan arkipäiväisiä asioita?

Kyllä ne aika arkipäiväisiä ovat. Esim. Helsinki Priden kulkueeseen osallistui n. 20 000 ihmistä, mukana oli paljon heteroita ja sellaisia järjestöjä, jotka eivät suoranaisesti liity vain kulkueen teemaan. Ja yleinen asennoituminen on kyllä vapautunut - toki yksilötasolla on suuriakin eroja. Mutta ei tästä kauan ole kun seksilelut, nimenomaan naisille suunnatut, olivat oikein trendikkäitä, silloin kun tuli Sin City yms.

No no, ei nyt puhuttu miehistä Tarkoitin sitä, ettei seksuaalisuus ehkä olekaan aivan niin arkipäivää kuin sinä sanot sen olevan, koska meillä on aika lyhyt aika kulunut vapaammassa seksuaalisuudessa, jota taas joissain muissa länsimaissa on ollut väriläiskänä satoja vuosia. Meillä toki toi maanläheisyys ja alkukantaisuus seksistä on aika rankkaa kamaa, jonka mainitsit. Mutta sellaista on kuitenkin aika vähän jos ollenkaan korostettu kaupunkikulttuurissamme tai kansallisidentiteetissämme 1800-luvulla. Monissa muissa länsimaissa on "rietasteltu kaupunkilaisemmin" paljon enemmän ja pidempään ja lisäksi idealismi ja elämän estetisointi, joka meille on helposti hölyn pölyä, on muualla ollut isommassa osassa porvarieetoksessa ja uskonnossa, ja tähän juuri erotisointikin kytkeytyy. Prosessi alkoi jo 1600-luvulla.

Ensinnäkin on puhuttava miehistä, koska sinä tuolla aiemmin vertasit naisten ja miesten seksuaalisuutta ja esitit naiset jotenkin estyneemmiksi ja epäseksuaalisemmiksi. Näyttäisi olevan pikemminkin päinvastoin. Mutta mitä on tuo "vapaampi seksuaalisuus", missä se on ollut erityisen vapaata? Sehän ei ole vapaata, jos se ei kumpua ihmisistä itsestään, vaan omaksutaan kulttuurin myötä ja jos se on tarkoin rajattua, säädeltyä, määriteltyä... ja tämä pitää sisällä heteronormatiivisuuden ja tiukat sukupuoliroolit. Missä sitten olisi vapaata, iloista seksuaalisuutta, jota ei oltaisi säädelty - ja jossa normin rikkomisesta ei seuraisi jonkinlaista sanktiota tai ainakin sosiaalista stigmaa? Eli missä asiat ovat paremmin kuin vaikka Pohjoismaissa? (Ja kiinnostaa todella, voisin harkita - no jos ei nyt muuttamista niin ainakin pitkää asustelua siellä.)

On totta, että 1800-luvun kansallisaatteen huumassa ja esim. kansanrunoeepoksia kootessa kaikki seksuaalirunous jätettiin pois. Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että se ei sopinut "viralliseen totuuteen" - mitään se ei kerro kansan omasta perinteestä ja ajattelutavoista. Tiedoksesi, jos aihe kiinnostaa, niin arkistoista löytyy paljonkin talletettua kansanperinnettä myös erotiikan osalta.

En minä voi antaa mitään kaavaa tai mallia noin idealistiseen asiaan, se olisi oksymoron Ehkä kepeys, leikki, sponataanius, tunteiden ilmaisu ulos ja toi flirttikulttuurin kasvu olisivat hyvä alku. Samoin kenties olemukseen panostaminen. Kyllä tuo viimeinen ainakin on lisääntynytkin naisilla.

En vaan oikein usko, että nainen katsoo miehen ulkomuotoa samaten kuin mies naisen Ja tuosta taitaa olla ihan näyttöäkin.

Jaa. No mitenkäs nainen sitten katsoo? Mutta sitähän voi itse koettaa tuoda omalta osaltaan mukaan tuota kaikkea - jos haluaa. Itse kyllä mietin, olisiko sittenkään esim. flirttikulttuurin kasvu hyvä asia. Siihen liittyy aika vahvasti heteronormatiivisuus, mitä en pidä hyvänä asiana. Ja mikäänhän ei ihmisiä nytkään estäisi - ilmeisesti ihmisillä vaan ei ole kiinnostusta tuollaiseen. Sitä kun voi olla muutenkin miellyttävää kanssakäymistä. Ja ehkä tässä on sekin, että eivät ihmiset varmaan miellä kaikkia eri sukupuolta olevia sillä tavoin seksuaalisina olentoina eivätkä halua hakea seksuaalista jännitettä jatkuvasti joka paikkaan, missä sitä ei luontevasti ole.

Tunteiden ilmaisun osalta täällä on kyllä skarpattu sukupolvi sukupolvelta, varmaan sama tuon kepeyden ja leikin osalta, spontaaniuden myös. Ainahan voi itse tehdä asian paremmin ja näyttää muille esimerkkiä.

Olen samaa mieltä siitä että miehetkään eivät noin tee, mutta tämä ei pitäisi olla oikeutus naisille olla tekemättä niin, jos nainen on erillinen miehestä.

Mutta eikös juuri todettu, että naiset kuitenkin tuovat seksuaalisuuttaan enemmän esiin kuin miehet?

Tarkoitin nyt enemmänkin sitä, että uutena 90-luvulla, jolloin feminismi mielestäni tuli Suomeen vasta oikein rytinällä, tuli ajatus, jossa naisen eriävyys miehestä _kokonaisuudessaan_ kyseenalaistettiin ja Suomessa tartuttiin aika hanakasti tähän radikaaliin näkemykseen, jossa kaikki naiseuteen liitetty olisi vain rakennelmaa. Ei Suomessa 90-luvulla ollut likimainkaan sellaista keskustelukulttuuria kuin nykyään on, vaan useimmat tavalliset ihmiset ottivat feminismin uudet (v)aatteet vastaan yksinkertaisena totuutena - näinhän oli monin paikoin myös mm. suomalaisessa tiedotuksessa, suomalaisessa historiassa, jne., miksi feminismi olisi ollut poikkeus? Tämä oli kuitenkin myös omiaan etäännyttämään ja hylkäämään perinteistä naiseutta, johon taas on enemmän kuulunut mm. nuo yllä luettelemani ominaisuudet ja estetiikan isompi rooli.

Koska en nyt jaksa alkaa analysoida feminismiä ja sen historiaa, totean vain, että no siinä tapauksessa ihmiset eivät kokeneet niitä omikseen ja hylkäsivät ne siksi. Mutta "useimmat ihmiset" eivät suinkaan ottaneet feminismiä omakseen, kyllähän se vastakulttuuria oli silloin. Mutta varmasti valtavirtanaisillekaan ei mikään perinteinen naiseus ole tuntunut oikealta ja hyvältä tavalta elää, joten hyvähän se sitten vaan on, että ovat hylänneet sen. Ja sama koskee miehiä - eivät miehetkään nykyisin koe perinteistä miehen roolia omakseen. Minusta tämä vapauden lisääntyminen on vain hyvä asia.

Perustan sen yleisellä tasolla suomalaisen erotiikan lyhyeen historiaan JOS jätetään alkukantaiset hässäkät pois, ja naisten tapauksessa juuri tuohon 90-luvun käänteeseen pois "pehmeydestä" ja klassisemmasta tavasta olla nainen. Järki ja tunne ovat toki osin samaa, mutta eivät täysin. Metaforisesti naisten järjen kasvu siis köyhdytti naisten tunnemaailmaa, ei suinkaan rikastuttanut sitä. Tämä on aivan romanttisen ajattelun mukainen väite, joka jäi kuitenkin pois tuossa kohtaa meillä. Ei Suomeen perinteisesti ole sopinut kuin yksi totuus, jota tuskin voit kiistää.

Miksi jättäisit pois ne "alkukantaiset hässäkät"? Nehän ovat sitä luontaisesti kansan tuottamaa ja siten aitoa ihan eri tavalla kuin ulkoa opiskeltu tuontitavara. Ja suomalaisen erotiikan historia ei siis ole ollenkaan lyhyt - se on lyhyt vain, jos siitä haluaa ottaa tarkasteluun mukaan vain sen itseään miellyttävän osuuden.

Noin muutenkin teet nyt aika korkealentoisia yksinkertaisuuksia. Yksittäisen ihmisen elämässä, ajattelussa ja kokemusmaailmassa ei sukupuolirooleilla suinkaan ole koskaan ollut noin määräävää vaikutusta kuin tunnut kuvittelevan - se, että naisen rooli oli tietynlainen, ei tarkoita että kaikki sitten olivat tyytyväisinä ja onnellisina sen roolin mukaisia, tai että olivat oikeastaan ollenkaan sen roolin mukaisia. Kysehän on ihanteesta ja uskotellusta todellisuudesta, joskus myös näytelmästä, jota jossain tilanteessa on kulttuurin kaavan mukaan esitetty. Sellaisen neuvon voisi antaa, että katso ihmisiä kokonaisuutena, unohda yksiselitteiset määreet.

Tarkoitan juuri sitä, mitä kirjoitin aiemmin: asetelman pitäisi olla tasapainossa, nyt mennään naisen ehdoilla enemmän kuin miehen. Ja syy on ajattelutavan muutoksessa, jossa nainen on itsekkäämpi ja itsetietoisempi kuin aiemmin, tunne-elämän ja naiiviuden kustannuksella. Eli entisaikana, esim. 80-luvulla, naiset eivät olleet yhtä tietoisia oikeuksistaan, jonka pluspuolena oli naisten isompi etäisyys miehen tavasta ajatella ja toimia, joka yhä vaikuttaa enemmän muualla maailmassa.

Sinänsä voi kyllä olla, että miehetkin ovat alkaneet elämysmatkailijoiksi enemmän hakemalla kicksit muualta - mutta asia palautuu jälleen siihen, että naiset ovat alkaneet suosia enemmän "pelimiestä" kuin "rehtiä" miestä parinmuodostushetkellä.

Naiset eivät suosi parinmuodostuksessa mitään pelimiehiä, miten niin muka suosivat? Joskus naiset voivat tietysti vahingossa langeta pelimieheen, mutta eihän siitä mitään parisuhdetta synny, joten eiköhän se nainen palaudu pian takaisin parisuhdemarkkinoille. Suurimman osan kohdalla pariutuminen ei ole tuollaista peliä, jollaisena esität sen, vaan aikuisten ihmisten kohtaamista, jossa kyllä pätevät tietyt lainalaisuudet ja jotkut menestyvät paremmin kuin toiset - mutta se vaihtelee sen mukaan, keistä kulloinkin on kyse. Pohjimmiltaan naiset ja miehet ovat aina - myös eksoottisella kaukaisella 80-luvulla - olleet yksilöitä, joiden persoona on vaikuttanut aina enemmän kuin pelkkä sukupuoli. Ei meillä olisi vaikka Niskavuoren kaltaisia kirjoja, jos naiset olisivat aiemmin olleet vain jonkun eteerisen sukupuoliroolin toisintoja. Ja mitä tulee vaikka 1800-lukuun, niin aika paljon mielenterveysongelmiahan se sukupuolirooli tuntui aiheuttavan naisille varsinkin yläluokkaisessa yhteisössä - sinä kun olet ilmeisesti kiinnostunut historiasta, niin lukaise vaikka Anna Kortelaisen "Levoton nainen".

 

Kyllä ne aika arkipäiväisiä ovat. Esim. Helsinki Priden kulkueeseen osallistui n. 20 000 ihmistä, mukana oli paljon heteroita ja sellaisia järjestöjä, jotka eivät suoranaisesti liity vain kulkueen teemaan. Ja yleinen asennoituminen on kyllä vapautunut - toki yksilötasolla on suuriakin eroja. Mutta ei tästä kauan ole kun seksilelut, nimenomaan naisille suunnatut, olivat oikein trendikkäitä, silloin kun tuli Sin City yms.

Minusta nuo asiat ovat päässeet nyt esiin paremmin, mutta enemmistö suomalaisista ei vielä täysin hyväksy noita asioita, johon viittaa sekin, että niistä käydään aika kipakkaa keskustelua julkisesti. Muut länsimaathan ovat tässä edellä, ja syynä pidän juurikin sitä, että meidän seksuaalisuuskulttuuri on kuitenkin aika kehittymätön, jos sitä tarkastelee keskiluokkaisen erotiikan ja romantiikan aatteiden näkökulmasta. Osasyy on toki erityislaatuisen historiamme aiheesta, jossa nainen ja mies olivat paljon samanlaisempia seksuaaliselta voimaltaan kuin muualla Euroopassa tai Aasiassa. Samasta syystä meidän alkoholi- ja seurustelukulttuuri ovat aika kehittymättömiä samasta näkökulmasta.

Ensinnäkin on puhuttava miehistä, koska sinä tuolla aiemmin vertasit naisten ja miesten seksuaalisuutta ja esitit naiset jotenkin estyneemmiksi ja epäseksuaalisemmiksi. Näyttäisi olevan pikemminkin päinvastoin.

Missä tarkkaan ottaen?

Mutta mitä on tuo "vapaampi seksuaalisuus", missä se on ollut erityisen vapaata? Sehän ei ole vapaata, jos se ei kumpua ihmisistä itsestään, vaan omaksutaan kulttuurin myötä ja jos se on tarkoin rajattua, säädeltyä, määriteltyä... ja tämä pitää sisällä heteronormatiivisuuden ja tiukat sukupuoliroolit. Missä sitten olisi vapaata, iloista seksuaalisuutta, jota ei oltaisi säädelty - ja jossa normin rikkomisesta ei seuraisi jonkinlaista sanktiota tai ainakin sosiaalista stigmaa? Eli missä asiat ovat paremmin kuin vaikka Pohjoismaissa? (Ja kiinnostaa todella, voisin harkita - no jos ei nyt muuttamista niin ainakin pitkää asustelua siellä.)

Se, että seksuaalisuus voisi olla 100 % vapaata, on utopia ainakin länsimaissa. Tarkoitin enemmänkin sitä, miten muualla keskiluokkaisen kaupunkilaisen eurooppalaisuuden vaikutusalueilla yleiset erotiikka ja romantiikka ovat meillä aika tuntemattomia seksuaalisuuden ilmaisun ja kokemisen väyliä. Seksin ja aistillisuuden estetisointi ja idealistinen käsittely on lähes tuntematonta Suomessa verrattuna esim. realismiin ja naturalismiin. 90-luvun feminismi vahvisti tätä suuntausta.

On totta, että 1800-luvun kansallisaatteen huumassa ja esim. kansanrunoeepoksia kootessa kaikki seksuaalirunous jätettiin pois. Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että se ei sopinut "viralliseen totuuteen" - mitään se ei kerro kansan omasta perinteestä ja ajattelutavoista. Tiedoksesi, jos aihe kiinnostaa, niin arkistoista löytyy paljonkin talletettua kansanperinnettä myös erotiikan osalta.

Minusta Suomi on kuitenkin ollut sen verran yhtenäiskulttuuri, että mitään käsittämätöntä kuilua virallisen totuuden ja kansan tapojen välillä ei esiintynyt. Ja vaikka suomalainen seksuaalisuus olikin erilaista alkukantaisemmissa yhteisöissä, kansallisromantiikka ja kristinuskon keskeisyys siinä kyllä veivät siitä radikaaliutta kosolti pois. Pointtinani on, että kumpikaan näistä väylistä, virallinen totuus tai kansan folkloristiikka, ei ollut kosketuksissa romantiikan ja erotiikan porvarillisiin teorioihin, joita mm. Saksassa ja Ranskassa kosolti viljeltiin 1600-1800-luvuilla. Kuitenkin nämä voisivat olla huomattava resurssi kokea ja ilmaista tunteita ja seksuaalisuutta ennen kaikkea värikylläisesti, olkoonkin kyse heteronormatiivisesta diskurssista, jota en itse lähtisi utopistisesti edes repimään alas.

Jaa. No mitenkäs nainen sitten katsoo? Mutta sitähän voi itse koettaa tuoda omalta osaltaan mukaan tuota kaikkea - jos haluaa. Itse kyllä mietin, olisiko sittenkään esim. flirttikulttuurin kasvu hyvä asia. Siihen liittyy aika vahvasti heteronormatiivisuus, mitä en pidä hyvänä asiana. Ja mikäänhän ei ihmisiä nytkään estäisi - ilmeisesti ihmisillä vaan ei ole kiinnostusta tuollaiseen. Sitä kun voi olla muutenkin miellyttävää kanssakäymistä. Ja ehkä tässä on sekin, että eivät ihmiset varmaan miellä kaikkia eri sukupuolta olevia sillä tavoin seksuaalisina olentoina eivätkä halua hakea seksuaalista jännitettä jatkuvasti joka paikkaan, missä sitä ei luontevasti ole.

Naisen kokemusmaailma ei ole sama kuin miehen, tämä lienee yleisesti hyväksyttyä, jos rankimmat - ja yleensä filosofisesti yksinkertaisimmat - feministit jätetään laskuista.

Näet ilmeisesti yhteiskunnan vain kasana erilaisia yksilöitä, joka ei taida aivan olla koko totuus aiheesta

Anti-heteronormatiivisuus menee kyllä niin utopiaksi, etten lähtisi siihen itse Hieman kuin transhumanismi.

Mutta eikös juuri todettu, että naiset kuitenkin tuovat seksuaalisuuttaan enemmän esiin kuin miehet?

Kyllä, mutta jos miehet eivät ilmaise seksuaalisuuttaan ulos juurikaan, ei naisten tunnu järkeenkäyvältä tehdä samoin, jos nainen ei ole miehen kaltainen.

Mutta "useimmat ihmiset" eivät suinkaan ottaneet feminismiä omakseen, kyllähän se vastakulttuuria oli silloin. Mutta varmasti valtavirtanaisillekaan ei mikään perinteinen naiseus ole tuntunut oikealta ja hyvältä tavalta elää, joten hyvähän se sitten vaan on, että ovat hylänneet sen. Ja sama koskee miehiä - eivät miehetkään nykyisin koe perinteistä miehen roolia omakseen. Minusta tämä vapauden lisääntyminen on vain hyvä asia.

Ei feminismi Suomessa oikein ollut vastakulttuuria enää 90-luvulla minusta, vaan alkoi nauttia laajempaa hyväksyntää.

Tuo perinteisen naiseuden problematisointi on juuri seikka, jossa kehottaisin varovaisuuteen, koska koen, että 90-luvulla mentiin vähän liikaa toiseen ääripäähän, joka on nyt vasta "rauhoittumassa". En nimittäisi tätä vapauden absoluuttiseksi kasvuksi, sillä abstraktit muutokset keskustelussa eivät suoraan vaikuta vapauden määrän kasvuun. Eli kärjistäen talibanin vaimo VOI kokea seksuaalisuutta värikylläisemmin kuin pride-kulkueessa marssiva.

Miksi jättäisit pois ne "alkukantaiset hässäkät"? Nehän ovat sitä luontaisesti kansan tuottamaa ja siten aitoa ihan eri tavalla kuin ulkoa opiskeltu tuontitavara. Ja suomalaisen erotiikan historia ei siis ole ollenkaan lyhyt - se on lyhyt vain, jos siitä haluaa ottaa tarkasteluun mukaan vain sen itseään miellyttävän osuuden.

Toki, mutta minua kiinnostaa niiden poikkeavuus muiden länsimaiden keskustelusta. Myönnän, että diggailen itse enemmän muita länsimaita ja Aasiaa juuri tässä verrattuna suomalaiseen folkloreen TAI kansallisromantiikkaan/"viralliseen totuuteen". Tältä kantilta suomalaisen erotiikan historia on hyvinkin lyhyt, tai sanoisinko kehittymätön.

Noin muutenkin teet nyt aika korkealentoisia yksinkertaisuuksia. Yksittäisen ihmisen elämässä, ajattelussa ja kokemusmaailmassa ei sukupuolirooleilla suinkaan ole koskaan ollut noin määräävää vaikutusta kuin tunnut kuvittelevan - se, että naisen rooli oli tietynlainen, ei tarkoita että kaikki sitten olivat tyytyväisinä ja onnellisina sen roolin mukaisia, tai että olivat oikeastaan ollenkaan sen roolin mukaisia. Kysehän on ihanteesta ja uskotellusta todellisuudesta, joskus myös näytelmästä, jota jossain tilanteessa on kulttuurin kaavan mukaan esitetty. Sellaisen neuvon voisi antaa, että katso ihmisiä kokonaisuutena, unohda yksiselitteiset määreet.

Et taida tuntea strukturalistista teoriaa... Harva näistä asioista kiinnostunut suomalaisnainen muuten tuntee, erikoista.

Naiset eivät suosi parinmuodostuksessa mitään pelimiehiä, miten niin muka suosivat? Joskus naiset voivat tietysti vahingossa langeta pelimieheen, mutta eihän siitä mitään parisuhdetta synny, joten eiköhän se nainen palaudu pian takaisin parisuhdemarkkinoille. Suurimman osan kohdalla pariutuminen ei ole tuollaista peliä, jollaisena esität sen, vaan aikuisten ihmisten kohtaamista, jossa kyllä pätevät tietyt lainalaisuudet ja jotkut menestyvät paremmin kuin toiset - mutta se vaihtelee sen mukaan, keistä kulloinkin on kyse.

Kyllähän suomalaiseen pariutumiseen saadaan eniten vaikutteita USA:n populaarikulttuurista tällä hetkellä. Se on hieman erilaista kuin lavatanssit 70-luvulla

Pohjimmiltaan naiset ja miehet ovat aina - myös eksoottisella kaukaisella 80-luvulla - olleet yksilöitä, joiden persoona on vaikuttanut aina enemmän kuin pelkkä sukupuoli. Ei meillä olisi vaikka Niskavuoren kaltaisia kirjoja, jos naiset olisivat aiemmin olleet vain jonkun eteerisen sukupuoliroolin toisintoja.

Nyt on sinun vuorosi olla idealisti liittyen yksilöön Niin arvattavaa, niin lockelaista, ja niin kritiikitöntä

Ja mitä tulee vaikka 1800-lukuun, niin aika paljon mielenterveysongelmiahan se sukupuolirooli tuntui aiheuttavan naisille varsinkin yläluokkaisessa yhteisössä - sinä kun olet ilmeisesti kiinnostunut historiasta, niin lukaise vaikka Anna Kortelaisen "Levoton nainen".

Hmm. Lievästi sanoen erikoinen väite, että mt-ongelmat korreloisivat sukupuoliroolien vahvuuden kanssa. Argumentoit nyt enemmänkin canthilaisesta sosialistisesta viitekehyksestä, joka on vähän turhan ahdas ja kulunut minulle. Canth-revisionismistahan tuli taannoin väitöskirja.

Mukava ollut kuitenkin kanssasi keskustella näistä vähän akateemisemmin, taitaa olla toka kerta palstalla kun tällä tasolla olen päässyt keskustelemaan täällä