Valitettavasti, vaikka 20-25v olisi biologisesti hyvä ikä saada lapsia, niin moni suomalainen nuori ei tuossa vaiheessa ole vielä henkisesti niin kypsä että pystyisi kasvattamaan lasta. Olkoonkin että aivot sopeutuvat, mutta jos psyykkinen kehitys ole vielä sillä tasolla....Alkuperäinen kirjoittaja näin;28490622:No voin sen kyllä ääneenkin sanoa, mutta minusta lapset tulisi pääsääntöisesti tehdä siinä parikymppisenä ja opiskeluaikana kunhan lukio on käytynä. Yhteiskunnalle halvempaa kun ei tarvitse kovia äitiysrahoja mammalle maksaa, ei ole yhtä paljoa komplikaatioita nuorilla synnyttäjillä, ei tulisi tällä hetkellä olevaa ongelmaa kun ihmiset eivät saa yhtä paljoa lapsia kuin haluaisivat ikänsä takia ja saataisi Suomen syntyvyys kasvuun, ei ulkomaalaisia lisää. Minusta selittely, että opiskelu ensin kuulostaa vain laiskuudelta tai oikeastaan tietämättömyydeltä. Harmillista kun tilastollisesti sitten tämä akateeminen veri sikiää myöhään, vaikka juuri sen veren olisi parasta sikiää aikaisemmin. Opinnot eivät lasten takia jää. Jos ne jäävät, ne olisivat jääneet joka tapauksessa ja tuolla selittely kuulostaa laiskuuden peittelyltä. Pieni lapsi ei rahaa tarvitse kuin sen verran että saa lämpimän turvallisen kodin, ruokaa ja rakkautta. Kun lapset on isompia, on äitikin ehtinyt jo opiskella ja taloudellinen tilanne paranee.
20-25v on ihmisen paras lisääntymisikä niin aivojen puolesta (sopeutuvuus vielä "avoinna" ja kehittymässä parhaassa kohdassa, mutta muuten aivot jo valmiit)kuin biologisestikin.
Voi höpöhöpö, ihan se on itsestään kiinni. Jos ei koe että on oikeasti henkisesti valmis niin sitten ei ole ja odottaa, yksinkertaista.Alkuperäinen kirjoittaja älytöntä;28490636:Valitettavasti, vaikka 20-25v olisi biologisesti hyvä ikä saada lapsia, niin moni suomalainen nuori ei tuossa vaiheessa ole vielä henkisesti niin kypsä että pystyisi kasvattamaan lasta. Olkoonkin että aivot sopeutuvat, mutta jos psyykkinen kehitys ole vielä sillä tasolla....
Nuoret perheet ovat usein köyhempiä, kun ei ole kumpikaan töissä, ja moni ei jaksa pienten lasten kanssa alkaa opiskella, ilman koulutusta ei saa työtä, työttömyyttä, syrjäytymistä... joiden on todettu periytyvän. Eli se siitä sun loistoideasta.
Tätä sopii todellakin toivoa. Ehkä vois ajatella että elämästä ei tee henkistyneempää vaikeudet sinällään, vaan se että herää niiden myötä näkemään mikä on tärkeää? Toisillehan tämä valkenee, mutta ei suinkaan kaikille.Niin no, ehkä voimme elää toivossa että se henkistyminen on vielä edessäpäin :xmas:
Omalta kohdaltani voin kyllä sanoa, että olen huomattavasti tasapainoisempi henkisesti silloin kun arkielämä on ihan konkreettisesti riittävän vaikeaa. En minä mihinkään kivikaudelle haikaile, mutta onhan tästä järki tosi kaukana. Ei tällä ole mitään tekemistä ihmisen perustarpeiden kanssa.
Jaa, no mä oon opiskellut maisteriksi kotiäitinä, mutta monelle tuntuu olevan vaikeaa lähteä opiskelemaan ja ymmärrän sen kyllä. Jos on useampi lapsi eikä paljoa tukiverkkoja niin onhan se rankkaa. Toisaalta, lapsillakin on oikeus vanhempiinsa pikkulapsiaikana joten opiskelu voi viedä liikaa aikaa ja huomiota pois lapsilta.Voi höpöhöpö, ihan se on itsestään kiinni. Jos ei koe että on oikeasti henkisesti valmis niin sitten ei ole ja odottaa, yksinkertaista.
En kyllä ymmärrä miksi se opiskelu on niin ylivoimaista pienen lapsen kanssa, mutta töissä käynti onnistuu?!
Ja kannattaisiko mennä töihin jos ei ole töissä?!
Minusta olisi hienoa jos useampi opiskeleva joka lapsia haluaa uskaltautuisi vaan, opiskelisi vähän jo kotiäitivuosina ja pysyisi vireessä (syrjäytymisriski vähenee) ja jatkaisi taas kohta opintoja, valmistuisi kun esim kaksi lasta ovat kouluun menossa. Mies todennäköisesti jo aikaisemmin valmistuu kun ei ole äitiyslomalla.
Ei tässä nyt ketään pakotettaisi, rohkaistaisi ehkä ja kumoan ne vanhojen mammojen ihme marmatukset että jos saat lapsen, elämä on ohi ja opinnot jää. Naurettavaa ja tulee vain mieleen että ko mamma on saamattomuuden huippu.
Mä olin kolmessa eri paikassa ennen valmistumista pelkällä peruskoululla, yhdessä niistä lukion jälkeen. Mieheni teki myyjän hommia ja pääsi sitten oman alan töihin juuri ennen valmkistumistaan.Alkuperäinen kirjoittaja älytöntä;28490661:Jaa, no mä oon opiskellut maisteriksi kotiäitinä, mutta monelle tuntuu olevan vaikeaa lähteä opiskelemaan ja ymmärrän sen kyllä. Jos on useampi lapsi eikä paljoa tukiverkkoja niin onhan se rankkaa. Toisaalta, lapsillakin on oikeus vanhempiinsa pikkulapsiaikana joten opiskelu voi viedä liikaa aikaa ja huomiota pois lapsilta.
kerro mulle mihin pääse töihin pelkällä lukiotodistuksella?
No riippuu kaiketi paljonko koulusta tulee kotona tehtäviä töitä. Voin sanoa, ettei yömyöhällä lasten nukkuessa 500 sivuisten englanninkielisten tenttikirjojen tai 10s esseiden laatiminen ole mitään lasten leikkiäMä olin kolmessa eri paikassa ennen valmistumista pelkällä peruskoululla, yhdessä niistä lukion jälkeen. Mieheni teki myyjän hommia ja pääsi sitten oman alan töihin juuri ennen valmkistumistaan.
En ole vielä ymmärtänyt miksi juuri opiskelu olisi rankkaa pienten lasten kanssa, minusta se on joustavampaa ja lapsillekin on enemmän aikaa kuin työssäkäyvänä. Toki sekin tuntuu välillä rankalta, mutta vielä enemmän painaa ne pitkät työpäivät.
Minä en kaivannutkaan heti ensimmäiseksi sitä unelmatyötä, kai osaan olla sen verran nöyrä ja ahkera, että elämässä pääsen helposti eteenpäin kun potkin vain itseäni. Ylpeyden aihehan se on.Alkuperäinen kirjoittaja älytöntä;28490703:No riippuu kaiketi paljonko koulusta tulee kotona tehtäviä töitä. Voin sanoa, ettei yömyöhällä lasten nukkuessa 500 sivuisten englanninkielisten tenttikirjojen tai 10s esseiden laatiminen ole mitään lasten leikkiä
Pääkaupunkiseudulla ainakaan ei ole helppoa saada työtä ilman koulutusta. Siivoamaan ja mäkkiin voi päästä, tai blokkamaan ravintolaan, mikä ei liene pikkulasten vanhempien unelmatyötä.
Onko mielestäsi vähemmän julmaa jättää ne lapset orpokoteihin hyvin kyseenalaisiin oloihin?Toinen: kansainvälinen adoptio pitäisi julmuudessaan kieltää. Varsinkin yksinäisiltä naisilta.
Niin siis elää miten?Ja itsekö voit elää noin? Kuulostaa melko... idealistiselta.
Ketjuun panokseni: suuri osa tähän ketjuun vastanneista on tunnevammaisia.
Näistä olen kanssasi ihan tismalleen samaa mieltä.On totta, että kaikilla ei ole samat eväät elämään, mutta ei kolmekymppinen ihminen yksinkertaisesti voi perustella saamattomuuttaan (vrt. työttömyys, sossupummius, alkoholisoituminen, jne) perusteella "no kun mun vanhemmat oli tällasia." Jossain vaiheessa pitää ottaa vastuu omasta elämästään.
Pitäisi kehittää jonkinlainen Alko-kortti, jolla voitaisiin kontrolloida alkoholin käyttöä sellaisilla ihmisillä, jotka sitä ei pysty ilman örveltämistä ottamaan.
Kuulemma lottovoiton tai neliraajahalvauksen vaikutus ihmisen onnellisuuteen on hyvin lyhytaikainen, ja pian niiden uhri palaa normaalitasolleen. Mutta tämä taitaa olla aikamoinen tippaleipä ratkottavaksi. Molemmat esimerkit kun ovat jotain muuta kuin väkivallan uhriksi joutuminen, jossa ihminen menettää luottamuksensa yhteisöön ja sosiaaliseen turvallisuuteensa, ja seksuaalisen (tai poliittisen tms.) väkivallan yhteydessä myös loukataan hänen identiteettiään.Tarkoitin, että jos aiemmin on elänyt hyvää ja onnellista elämää ja joutuu yhtäkkiä raiskauksen uhriksi niin ihan 100% varmasti elämä on jonkin aikaa onnettomampaa kuin aiemmin. Minusta siis on sekin valheellinen väite, ettei muiden ihmisten toiminta vaikuta onnellisuuteen edes hetkellisesti.
Eli onnellisuuden menetys on AINA jonkun toisen syytä? No ei todellakaan ole.Tajuan kyllä, mitä yrität sanoa. Periaatteessa toinen ihminen voi viedä toiselta onnellisuuden, muttei voi tehdä toista onnelliseksi. Onnellisuuden menetys ei ole ihmisen omaa syytä, mutta hän itse on ainoa, joka viime kädessä voi auttaa itseään tulemaan taas onnelliseksi (tosin tässäkin kyllä myös muiden ihmisten tuki ja toiminta voi auttaa). Läheisten tuen avulla onneton ihminen kykenee useimmiten helpommin saavuttamaan taas onnellisuuden. Siksi (jälleen kerran) ei voi mielestäni sanoa, ettei muiden ihmisten hyvä tai huono toiminta voisi siihen onnellisuuteen vaikuttaa.