[QUOTE="jenn";25182137]Voi miten surullista, että eristät lapsesi muista näin. Ja jos olet oman vakaumuksesi valinnut, niin miksi et anna lapsen valita omaansa?
Jos lapsesi nyt menehtyisi, eikö olisi lohdullista, että hän olisi saanut uskoa Jeesukseen ja enkeleihin, jos niin on halunnut?
Toi on sulta lapsellista käytöstä, ihan tosi. Miten lapsi vaurioituu uskonnollisista perinteistä? Vai ärsyttääkö sua vain itseäs, varsinkin kun sua ei totella..[/QUOTE]
Miten se lapsi eristetään muista? Pistetään komeroon? Ei, lapsi osallistuu johonkin toiseen tilaisuuteen.
Kun se on vain todellinen tosi asia, että on erilaisuutta. Se ajatus, että uskonto on normaalia ja sitä pitää seurata, ettei lapsi vaurioidu on minusta aika nurinkurinen.
Ja miksi olet varma, ettei lapsi itse valitse sitä vakaumustaan. Se uskonnollinen kysymys ja pohdinta nousee lapsellekin jossain vaiheessa. Osana sitä kehitystä ja kasvua. Ne pohdinnat johtaa johonkin, uskontoon tai uskonnottomuuteen. Se, että lapsi ei osallistu johonkin uskonnolliseen kasvatukseen, johon lapsen vanhemmat eivät usko, ei takaa sitä etteikö lapsi itse kasvaisi uskonnolliseksi. Koska meiltä ainakin puuttuu aivopesu. Lapsi valitsee, vaikka meillä varmasti vanhempina on vaikutusta siihen, minulle on tärkeää se, että me emme pakota lasta johonkin totuuteen.
Ja mikä argumentti se on, että jos lapsi nyt menehtyy, niin miten se on lohdullista, että se lapsi uskoo enkeleihin ja jeesukseen? Kenelle se on lohdullista. Ei se lapsi itse tiedosta enää mitään. Jos minun pitää ryhtyä lapselle valehtelemaan ihan varuilta vaan, niin millä moraalisella pohjalla minä seisoin ihmisenä?
Kolmas asia, vaikka perheessä ei uskonnollista kasvatusta olekaan, miksi annetaan oletus ettei heille kerrota tai opeteta mitään uskonnollisista perinteistä?