Mikä oli kamalinta synnytyksen JÄLKEEN?

Ekan synnytyksen jälkeen oli aikas pahaa alapään kipuilu, ja se etten kertakaikkiaan saanut pidätettyä jos pieretti, nolotti aivan kamalasti!!! Ja epätietoisuus lapsen voinnista joka joutui heti teholle. Toisen synnytyksen jälkeen mikään ei tuntunut kovin kamalalta, paitsi taas se epätietoisuus lapsen voinnista, kakkonenkin joutui heti synnyttyään teholle.

 

ekan synnytyksen jälkeen istuminen ja vessassa käynti oli kauheinta, tokan synnytysen jälkeen inhottavinta oli kun osa jälkeisistä tuli vasta päiviä myöhemmin, pelästytti kovasti ja piti lähtee taas pyörähtään synnärille

 

1. lapsi:
-murtunut häntäluu ja sillä eläminen. Kaikki vaikeeta.
-se etten 2-3pvään kyenny seisoon, käveleen, nojaan edes käsivarteen alussa ku oli taju lähtee.
2. lapsi:
-murtunut häntäluu TAAS :kieh: |O
-en kyenny pissaan vaikka hirvee hätä. Opettelin pikkuhiljaa ja sain pikkuliruja tuleen täydest rakost. Tuntu pahalta.

 

Imetys oli kaikkein kauheinta, niin kipeää teki että aaargh...
Sit se kun en koko sairaalassaolon (7vrk) pysynyt nukkumaan kun oli niin hirveä päänsärky.
Ja sitten se kun ei pystynyt kakkaamaan ja suoli aivan täynnä. Oli pakko pyytää keskellä yötä peräruiske.
Yleisesti ottaen sairaalassa olosta jäi tosi huonot fiilikset.

 

Vessassa käyminen on melkoista tuskaa samoin istuminen.

just nämä

 

Ekasta; Lapsi joutui samantien teholle ja huoli ja tuska hänestä oli kova.
Tokasta; Kamalat jälkisupparit
Kolmannesta;hätäsektio, lapsi teholle hengityskoneeseen, huoli lapsesta taas valtava ja itsellä verensiirtoja, kohdun painelut#%¤¤2#?/6&#

 

Kun kakkosen jälkeen jokainen kakkiminen tuntui toiselta synnyttämiseltä... (peräaukko ratkesi 10cm matkalta)

Ja sitä kesti noin vuoden verran, edelleen tuntuu kun se arpi vedettän puukolla auki jos maha kovalla.

Ah, näitä äityden riemuja.

 

1)jälkisupparit
2)hormonimyrskyt (itketti ja nauratti vuorotellen)
3)imetys,ei ole ollut meikäläisen juttu

 

Se löllerö olemus minkä joku jo sanoikin, ja sen jännittäminen kun menee ekan kerran isolle hädälle.

Sekä vieraat sairaalassa jotka tulevat heti ekana päivänä synnytyksen jälkeen ja viipyvät monta tuntia.

 

Veskissä käyminen oli alkuun hankalaa ja jälkisupistukset.

 

Ekasta alapää oli niin riekaileina etten voinut istua 3 viikkoon ollenkaan.
Tokasta megaisot peräpukamat, joista vuosi verta ja jotka olivat ihan sikamaisen kipeät.

 

odottaa et se istukka syntyy,kohdun painelu,vuoto,jälkisupparit 5:nnestä!!!

 

Se kun toisen pojan syöksysynnytyksen jälkeen nousin istumaan ja sisäelimet laskeutui paikoilleen. Vauva ei laskeutunut ennen synnytystä ja painoi yli 4 kiloa.

Jälkisupparit jokaisen jälkeen pari astetta kipeämmät.

Kakkosen väärä imuote ja rintatulehdukset ja viiltävä kipu

 

peräpukamat

 

Jälisupparit, kohdun painelu ja unen puute, kun en osannut nukkua sairaalassa lainkaan.

 

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen se, kun ei sairaalassa otettu veriarvoa koko aikana ja pyörytti ja oksetti niin paljon, etten vessaan päässyt yksin, saatikka että olisin vauvaa nostellut.
Piti aina kelloa soittaa vessaan mentäessä ja vauvan itkiessä tissiä. Soitinkin ja aina oltiin yhtä vihaisia ja tympeitä...
Veriarvo oli joku todella huono, sillä sitä kun ei otettu sairaala-aikana, niin sitten jälkitarkastuksessa ei lääkäri meinannut uskoa tulosta todeksi (oli niiiiiiiin huono ja otti kokeen kaksi kertaa) ja ihmetteli ettei sairaalassa sitä oltu katsottu (joka kerta eri hoitaja kysyi joko se on otettu ja aina vastasin ettei ole vieläkään) .
Rautaa söin oma aloitteisesti sitten kotona.

Eli huono hoito oli synnytyksen jälkeen kamalaa ja kun repesinkin pahasti (minut jätettiin ihan yksin liian pitkäksi aikaa synnytyksessä ) niin se kamala PAINEEN tunne seisoessa vielä pitkään kotona oli hirveää! En voinut tiskatakaan seisaaltaan kauaa...

Siksipä synnytimme kaksi seuraavaa lasta pikkusairaalassa ja ollaan tyytyväisiä. Veriarvo on ollut niin alhainen molempien pikkusairaalassa tehtyjen synnytysten jälkeen, että olen saanut verta ja viimeisellä kerralla rautalääkettä ja molemmilla kerroilla on lääkärit miettineet päästävätkö kotiin, kun veri on ollut siltikin alhainen, mutta hyvässä nousussa ja olen luvannut ottaa rautaa kotona...

 

Hikoilu ja se hien kamala haju. Mulla ainakin hiki haisi aivan hirveälle. Toisen ja kolmannen lapsen syntymän jälkeen tuli niitä jälkisupistuksia, jotka sattuivat sen verran, että hiki tuli pintaan. Hyi helkkari sitä hajua!!! Muuten kaikki on ollut ihan ok.

 

nostoa

 

Ei mikään, tai no ehkä se, että äitiyshiki suttasi kyllä muutamankin paitani roskiskuntoon.

 

on kyllä ihanaa tää äidiksi tulo...

 

Huh huh, ei olisi pitänyt lukea tätä ketjua.. :/

 

Ekasta se, että toinen häpyhuuli turposi ihan mahdottomaksi jostain syystä, joka jäi lääkärillekin vieraaksi. Pitkään aikaan ei pystynyt istumaan, kun häpyhuuli oli niin kipeä ja kuukauteen en pystynyt seisomaan pitkiä aikoja, kun sitä häpyhuulta alkoi pakottaa ihan pirusti.

Kakkosesta ei nyt juuri tule mitään fyysistä mieleen. Koti-ikävä oli ehkä pahinta, kakkosta kun käynnisteltiin ensin melkein viikko ja sitten jouduttiin olemaan vielä viikko osastollakin, kun kakkonen joutui kahdesti valojen alle keltaisuuden vuoksi. Hormonit vetäisi sen koti-ikävän ihan hulppeisiin sfääreihin..

 

Pissalla käynti kun kirveli niin vietävästi.Käsisuihkun kanssa piti pissata ja hampaita purra yhteen.Onneksi vain yhdestä näin.Kolme löytyy.
Jälkisupistelut imettäessä.

auts!samat kivut muistui mieleen :/

 

Esikosta oli huoli ja hätä kun joutui heti teholle ja oli henkitoreissaan, omassa olossa oli molemmista kamalinta tikkausten jälkeen kipeys, koski istua ja eritoten pissiminen oli kauheaa, vedet silmissä tikistää tulemaan.

 

1. Se kun synnytyksen jälkeen seisoi jonkun aikaa pystyssä, niin tuntui että tuas tulloo ipana ulos (joku hirviä paine, tullee edelleenkin joskus menkkojen aikaan). Yyh. Se oli kans ihan yhtä hurja tunne, kun nousi ihan ekaa kertaa synnytyksen jälkeen pystyyn, niin muutama elin tuntui tosiaan valahtavan takas ommaan koloseensa. Iik.

2. Imetys. Ei lähtenyt sujumaan alkuunkaan ja eikö perkule tuntunut olevan jokaisen lähisukulaisen etuoikeus tentata, että onnistuuko, sujuuko, eikö suju, juoko jo tissistä? Jäi kammo.

3. Sairaalassa olo. Typykkä oli eri osastolla, kun mie, niin oli se aika ankeeta touhua. Ihellä jäi syömättäkin melkein kokonaan, kun halusin olla lapsen kanssa kaiken mahollisen ajan lastenosastolla.

4. Anoppi, hällä menee koko mummo-touhu aika lailla yli :/ Vuan kaippa hiä joskus tasoittuu.

MUTTA ei nää tämmöiset tunnu loppujen lopuksi yhtikäs missään, koska kuitessii on saanut oman rakkaan pienokaisen kotio :heart: