Mikä oli kamalinta synnytyksen JÄLKEEN?

 

Vessassa käyminen on melkoista tuskaa samoin istuminen.

 

kohtutulehdus, peräpukamat, peräpukamaleikkaukset, peräpukamien hirtot jne... eikä vieläkään kunnossa ja aikaa jo yli 1v 3kk!! kirurgi sanoi sen olevan loppuelämäni vaiva, että niitä tullaan hirttämään ja leikkaamaan vielä monesti!

 

tuonne toiseen jo vastasinki..tikit oli,ni ei pystyny ilman itkuu ees kääntyy sängyssä

 

Se, etten saanut nukuttua sairaalassa juuri ollenkaan.

 

nostetaan taas

 

kohdun painelu....ja se kipu kun yritti sängystä nousta...ja ja ja...kun vahingossa yski tai aivasti....

 

Jälkisupparit, imetyksen alkutaival, pissaaminen...

 

Se, etten ollut enää raskaana Minä niin rakastin sitä isoa mahaa... ei tosin vauvassakaa valittamista

 

Huonetoverit ja vierailijat.
Mikä h...tin pakko on heti sännätä katsomaan vastasyntynyttä! Minä ainakin haluan pesiä rauhassa uuden vauvan kanssa ilman että koko suku ja ystäväpiiri ovat vieressä lässyttämässä.

 

täydellinen sekoaminen.Suljetulle osastolle joutuminen, lapsen sijoitus lastenkotiin..

 

Kamalinta synnytyksen jälkeen oli epätietoisuus siitä miksi vauva joutui teholle ja muiden onnellisten äitien kanssa samaan huoneeseen joutuminen.

Mutta jos fyysisestä oireilusta puhutaan niin kotona alkoi emätin syhyämään... luulin et tikit syhyy mut terkkari sanoi sit joskus myöhemmin et on voinut ol joku lievä hiiva... oli aika tuskaa kun alapää kursittu kiinni eikä sinne uskaltanut pahemmin edes koskea.

Toinen kamaluus oli se että olin niin heikossa kunnossa että alkuun mieheni liikutti minua pyörätuolilla ja yli viikko synnytyksen jälkeen yritin käydä kaupungilla ostamassa kunnolliset imetysliivit...ei onnistunut kun meinasin pyörtyä heikotuksesta

Ja tietysti yhtäkkiset rintatulehdukset joita oli kahden viikon sisällä kolme.

 

Peräpukamat

 

Ekan jälkeen kipeät nännit ja
tokan jälkeen jälkisupparit, mutta molemmat meni ihan parissa päivässä ohi =)

 

Niin ja kolmeen viikkon en voinut istua. Kotiin pääsin niin, että roikuin auton "kauhukahvassa" ja vähän toisen reiden varassa 30 km)

mä tein esikoisen synnyttyä tuon saman tempun.. ja kamalinta oli just ne fakin vuodot ja jälkisupistukset.. hui kauhia!!

 

pissaaminen, ei repeämiä, pari haavaa, mutta hiivatulehdus ja paikat vereslihalla |O

muoks, se oli kamalempaa kuin itse synnytys

 

jälkisupparit, ne oli 4nnestä lapsesta aivan helvetilliset :x

Tähän on helppo yhtyä!

 

Nännit kipeät, ensimmäiset pari viikkoa oli, kuin joku olis viillellyt nännejä ja kokonaan helpotti kipu vasta muutaman kuukauden päästä.

Ylipäätään vessassa käynti, ei sujunut viikkoon oikein ollenkaan. Kirveli ja sattui niin pirusti.

Kotimatka joka oli yli 100km, ei oikein ollut mukavaa istua autossa, kun alapää ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa.

 

Ekasta se kun paleea ja suolisto valahti yhtäkkiä seuraavana päivänä takas omalle paikalleen, olin sata varma että kuolema tulee.. onneks huone kaveri pihis et tää on normaalia, se koki saman jo toista kertaa..
Tokan jälkeen se heikotus ja alapään kirvely yms kun vessassa kävi..

 

Kovat jälkisupistukset ja kuivat limakalvot, jotka vaivasivat ihan liian pitkään.

 

Mun molemmat synnytykset on syöksysynnytyksiä ja kamalinta on ollu se nopeus kun ei meinaa ite keritä tajuamaan hommasta mitään! Ei niissä sitte muuta,istunut ja liikkunut olen ihan normaalisti episiotomiasta ja repeämistä huolimatta.

 

kakkaaminen (nätisti sanottuna) ku oli tikkejä alapäässä
samoin sitten kuopuksen synnytyksessä ne jälkisupistukset |O

 

Kiireellisen sektion vuoksi haava ->vasemmasta jalasta hävisi tunto polveen asti ja aiheutti ns. pieniä sähköiskuja jalkaan vähänväliä. Synnytyksestä johtuva tulehdus kun CRP 347, viikko kahdella iv-lääkityksellä sairaalassa ja vahvat kipulääkkeet niin että ei ole paljon muistikuvia sairaalassa oloajalta, ja kotona suunkautta lisäks viikko antibiootteja ja perään uusi kuuri. Se kohdun painelu oli tuskaa, ja jalan kipu edelleen kun poika jo 7.5kk!

 

Sontiminen ku oli maha niin kovalla ku voi ja persiissä 2xnyrkin kokonen hematooma

 

Mulla oli kans maha kovalla, enkä älynny pyytää ulostus lääkettä. Ensimmäistä kertaa sektion jälkeen menin kakalle, kun mies oli vauvan kans odotushuoneessa. Änkesin, ja änkesin aikani, varmaan 15 min, ja mitään etenemistä ei tapahtunut suolessa. Sieltä oli tulossa sellainen norsun kärsän kokoinen jööti. Piti välillä käydä miehelle sanomassa, että nyt voi kestää tovi. Se oli jo vähän ihmetellyt, että minin olin jääny.
Ikinä en ole sellaista sontaa saanu aikaiseksi, kuin silloin!