Mikä itketti sinua tänään?

Se, että kättä ei tarvinnutkaan leikata. Onnen ja helpotuksen kyyneleitä siis.

 

Onko miehellä joku "naisten pitää itkeä enemmän" -kompleksi?

 

Onko miehellä joku "naisten pitää itkeä enemmän" -kompleksi?

Hän haluaa olla se prinssi, joka ratsastaa valkoisella hevosella pelastamaan itkevän ja herkän neidon pulasta. Hän haluaa olla MIES.

 

Onko miehellä joku "naisten pitää itkeä enemmän" -kompleksi?

xD Kyllä kyse taitaa olla enemmän psykologiasta.

-Kivikasvo voi sisäisesti yleensä huonommin ja on ihmisenäkin heikompi henkisesti kuin rohkea ja peloton tunteiden esiintuoja. Älkää naiset siis uskoko suomalaista valtavirtaa, jonka mukaan tunteiden näyttö on teille negatiivista!

-Samalla lailla ne suhteet, joissa vahvat tunteet ovat sallittuja, ovat hyvinvoivempia ja läheisempiä. Tarvitaan sopivasti intohimoa.

-Myös kasvatuksessa tunteiden salliminen ja ilmaisu on tärkeää - joskaan "tekoitku" ym. totinen valtapeli tunteilla ei pitäisi mennä läpi.

 

En itse muistanut millon olisin itkenyt, tuntuu, että ei oikein olisi mitään itkun aiheita. Mies kyllä muisti, että suutuin toissapäivänä ja olin itkenyt. Taisin hermostua siitä, että mies töistä tullessaan avautu jostain lasten kengistä jotka on eteisessä oven edessä, vaikka olin tehnyt hyvää keittoa, eikä sanonut mulle ensin moi.

Muisti alkaa palautua. Mun poika tuli sillon lohduttamaan mua vähäsen.

 

En ole itkenyt. Vaikka oli se korennon kuolema aika koskettava jotenkin.
Tuli tunne, että täytyy se haudata nätisti kun oli mun korkkarille päättänyt päivänsä.

 

[QUOTE="vieras";28573211]Tyttäreni haudalle hautakivi pystytettiin tänään. Kaunis on. Ikinä en tästä menetyksestä selviä.[/QUOTE]

 

En itse muistanut millon olisin itkenyt, tuntuu, että ei oikein olisi mitään itkun aiheita. Mies kyllä muisti, että suutuin toissapäivänä ja olin itkenyt. Taisin hermostua siitä, että mies töistä tullessaan avautu jostain lasten kengistä jotka on eteisessä oven edessä, vaikka olin tehnyt hyvää keittoa, eikä sanonut mulle ensin moi.

Muisti alkaa palautua. Mun poika tuli sillon lohduttamaan mua vähäsen.

Oletko sellainen jolle ei elämässä ole sattunut suurempia vastoinkäymisiä, niin pienet iskut sattuvat?

 

en itkenyt eilen, kun auto hajosi. mutta kun töllöstä tuli Lassie muutama päivä sitten, niin itkin hartaasti ja katsoin sitä yksinäni. ja itkin, kun näin sen ympäristösoturit-dokkarin. tai siis kun selitin sitä miehelle. ai niin ja aamulla itkin, kun satutin itteni pontevasti semmoiseen metalliklipuun. on ollut stressiä, ja kun se nyt laukesi, itken aika iloisesti.

tänään en ole ehtinyt itkeä mitään, eiku eiku... luin aamupalaksi työhevostarinoista koottua kirjaa, ja kyllähän siinä kyyneltyy väkisin.

 

Vauvani itki bussissa jolloin keski-ikäinen nainen sanoi että kamala penikka, ja nauroi vielä ivallisesti lasta päin. En nyt tiedä itkettikö se, mutta paha mieli tuli. Ei ole neljän äitnä olo vuoden aikana vielä moista sattunut.

 

Itkin kun kerroin ystävälle kuinka ikävä on edesmennyttä isääni joka ei näe lapseni kasvua eikä saanut koskaan edes nähdä häntä

 

en ole itkenyt, on ollut ihan kiva päivä kun huomenna on jotain tosi kivaa tiedossa!

 

väsymys, stressi on itkettänyt tässä jo useamman päivää. Pari lasta tuli hoitoon pariksi viikkoa muutaman sadan kilometrin päästä, ei siinä sitä ongelmaa ole ja aikoja sitten sovittu juttu. Mutta hajotin jalkani ja pitäisi koulu ja työt jutut saada vielä noiden viiden lapsen lisäksi hoidettua jäänyt jälkeen kun kaikkia vastauksia saa muualta kuin työssäoppimispaikalta (minne en ole päässyt sairaslomani takia). Itku tulee jo tätä kirjoittaessa, jos olisin osannut ennustaa tulevaa niin olisi saanut lapsenvahti keikka välistä mutta kun ei osaa niin ei osaa.

 

[QUOTE="mies";28573249]Aika harva näköjään liikuttuu rakkauteen ja vastaavaan liittyen. Minulla käy näin joskus, vaikka olen mies Esim. leffoissa, joskus häissä, toisen ihmisen kanssa, musiikkia kuunnellessa, ym.

Toivoisin että naiset näyttäisivät Suomessa hieman enemmän herkkyyttä ja pehmeyttä, se on kaunista ja oikeasti naisellista. Naisellisuus on eniten henkinen ja olemuksellinen asia. Meikit, vaatteet tai vastaava ei tuo sitä naisellisuutta jos sisimmässä ei ole upea tai kiva olla nainen niin että se näkyy ulos.[/QUOTE]

Herkkyys on hyvä asia, miehessäkin.

 

En ihan joka päivä itkeskele.

Mutta itketääs nyt sitten.

Saara Aalto ja Tomi Metsäketo - Muistan Joulun - YouTube

 

Kyllä tämä kertomus nostatti kyyneleet silmiin: "Olen menettänyt neljä lasta" - Abortit - Elämä - Helsingin Sanomat

Itsekin lapsellisena voin kuvitella tuollaisen valintatilanteen tuskan: joko abortoida sikiö heti tai odottaa, että se kuolee pian syntymänsä jälkeen. Hirvittävä tilanne.

Tuo viimeinen tarina on kamala.

 

[QUOTE="vieras";28573657]Oletko sellainen jolle ei elämässä ole sattunut suurempia vastoinkäymisiä, niin pienet iskut sattuvat?[/QUOTE]

En ole. En mä itse edes muistanut koko tapausta. Mä vaan useinsaatan itkeä kun suutun. En varmaan muistanut koko juttua, kun kyse ei ollut liikutuksesta vaan suuttumuksesta. Mulla saatto myös olla vähän nälkä, niinkuin miehelläkin oli.

 

Itkin kun luin "Olen menettänyt neljä lasta" jutun :-(

 

Olen koko viikon itkeskellyt pappani kuolemaa.

Maanantaina kävimme lasteni (3v ja 10kk) kanssa sairaalassa hyvästelemässä papan. Hänen viimeinen toiveensa oli, että saisi vielä nähdä meidän pikkuiset.
Tiistaina aamulla pappa nukkui pois.
Itku tulee joka kerta kun papasta tulee puhe, varsinkin kun tuon 3v tytön kanssa muistellaan häntä ja puhutaan kuinka pappa meni taivaaseen.
Ja hemmetti, nyt taas itken silmät päästäni kun kirjoitan tätä vastausta...

 

Raskaus itkettää. Eli siis toisinsanoen itken ihan kaikelle mahdolliselle ku sille päälle satun, menee jo hermot.

 

Mieheni käytöksestä johtuva mustasukkaisuus sai kyyneleet silmiini

 

Olen taas itkenyt, kun tunnen olevani niin huono. Tuntuu etten osaa mitään, ettei minusta koskaan tule mitään. Jos jotakuta kehutaan, luulen että olen itse huonompi. Vertailen itseäni muihin ja muiden saavutuksiin. Minä en ole mitään.

Voishan tässä jo kyyneleen tirauttaakin.

 

Just tihrustin itkua kun tossa leffassa kuoli pieni vauva. Joo, se oli vain elokuvaa, mutta silti... kun tietää että noin käy oikeastikin niin väkisinkin itkettää :'(

 

Olen taas itkenyt, kun tunnen olevani niin huono. Tuntuu etten osaa mitään, ettei minusta koskaan tule mitään. Jos jotakuta kehutaan, luulen että olen itse huonompi. Vertailen itseäni muihin ja muiden saavutuksiin. Minä en ole mitään.

Voishan tässä jo kyyneleen tirauttaakin.

Varmasti sinussakin on jotain hyvää, usko pois :hug:

 

väsymystä ja ikävää.