Mikä on suurin syy köyhyydellesi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Keksi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Keksi"

Vieras
Onko syynä huono (olematon, vähäinen) koulutus vaiko liian pitkä akateeminen koulutus (eli niin hankala ala ettei ole paljoa työpaikkoja)? Vai etkö vain osaa elää sillä mitä tienaat eli on otettava velkaa? Vai onko syynä se, että vanhemmat eivät ole opettaneet sinua säästeliääksi ja neuvokkaaksi rikastumisen suhteen? Vai mikä syy?
 
Juuri nyt köyhyys johtuu siitä että oon ollu kolme vuotta lasten kanssa kotona, säästöt on aika tarkkaan huvennu sinä aikana. Ens viikolla alkaa työt, niin tilanne paranee.
 
Ja lisään vielä että kyllä suomesakin jonkun on tehtävä ne paskaset huonopalkkaiset työt, siivojaan ja lähihoitajan jne hommat. Ei niitä oikein voi tekemättäkään jättää.
 
Suurin syy on että a) tuli mokailtua nuorempana ja b) joudutaan asumaan pakottavista syistä, kaupungissa jossa ei ole meille kummallekaan muuta kuin pätkätöitä. Nyt kouluttaudutaan molemmat udestaan aloille joilla on töitä.
 
en mä kai varsinaisesti köyhä ole, tai vähätuloinenkaan, mut mä olen pistänyt etusijalle perheen, ja valinnut työpaikan (työpaikat ) joka sopii mun elämäntilanteeseen parhaiten.
Olen ravintola-alalla jossa nyt ei palkat päätä huimaa, mut parempaa palkkaa tietty saisin jos tekisin ilta/yö/viikonlopputöitä, mut mielummin vietän iltani kotona.Ja mielelläni välillä teen osa-aikaistakin työtä saadakseni olla kotona enemmän.

mä teen työtä mistä pidän, ja tienaan sen verran et pärjään, eli en mä kai sit köyhä taida ollakkaan, vaan ihan tyytyväinen =)
 
[QUOTE="Keksi";26843708]Onko syynä huono (olematon, vähäinen) koulutus vaiko liian pitkä akateeminen koulutus (eli niin hankala ala ettei ole paljoa työpaikkoja)? Vai etkö vain osaa elää sillä mitä tienaat eli on otettava velkaa? Vai onko syynä se, että vanhemmat eivät ole opettaneet sinua säästeliääksi ja neuvokkaaksi rikastumisen suhteen? Vai mikä syy?[/QUOTE]

Oikeastaan monikin noista, mutta suurin syy on köyhä mies. Hankin liian pitkän koulutuksen ammattiin, johon en työllistynyt, joten opiskeluaikana tuli tehtyä monta vuotta opintovelkaa, jota makselin sitten vuosikausia velkaan nähden liian pienellä palkalla. Kun sain opintolainan maksettua, tutustuin mieheeni, jolla on aikamoinen pattitilanne raha-asioissa eli on vanhaa velkaa, jota makselee koko ajan, mutta sitten iskee aina työttömyys, jolloin joutuu nostamaan lisää luottoa selvitäkseen entisten lyhennyksistä, joita sitten makselee taas kun pääsee töihin ja sitten koittaa uusi työttömyys jne. Velkajärjestelyyn ei päästä eikä sossu maksa mitään, kun tämä katastrofi johtuu veloista. Näillä eväillä siis mennään, että minä elätän itseni ja meidän lapsemme pienillä tuloillamme ja mies koittaa auttaa silloin kun on töissä. Väsyttää ja kyllästyttää, kun tämä ei koskaan pääty. Olisi pitänyt ottaa normaalituloinen tai rikas mies, mutta sitä on myöhäistä enää itkeä. Haaveenani olisi päästä kerran elämässä ulkomaanmatkalle, vaikka viikon kaupunkilomalle johonkin hienoon eurooppalaiseen kohteeseen.
 
Jaa-a.
Opiskelin merenkulkua nuorena, olin vuodet laivalla töissä.
Sain tietty jotain säästöön, on suurin osa kämpästä jo maksettu mm.
Tapasin miehen ja perustettiin perhe. Kaksi lasta ja kun nuorempi oli 2v niin tuli ero.
Ja mies ei suostu mitenkään päin ottamaan lapsia esim. vuoroviikkosysteemillä.
Ja nyt kun on hiukan omien ongelmiensa kanssa sillä painimista(tuli lopputili ja uusi suhde menny puihin + rahaongelmia) niin en edes oikein osaa kuvitella et lähtisin laivalla töihin ja et lapset jäis sille siksi aikaa.

Ja tämä oli siis silloin aikanaan ihan yhteinen sovittu juttu, että mä meen takasin sinne duuniin.
Ja tosiaan mun ammatilla ei suoranaisesti tee yhtikäs mitään täällä maissa.

Ja nyt sit ollu töissä ja työttömänä vuoronperään.
Kaikenlaisia hanttihommia tullu tehtyä. Pitäs hakea opiskelemaan, mutta kun ei oikein kiinnosta mikään.
Kaikki rahat kiinni asunnossa, mutta päivittäisessä elämisessä on ongelmaa.
Nytkään ei rahat millään riitä kaikkeen.
 
koulutus jäi kesken lasten saannin myötä, lapsella erityisiä tarpeita ja vaativaa hoitoa, yllätyksiä on ollut matkan varrella, koulutusta puurran, hanttihommat vie voimat ja opinnoilla ei jää energiaa perheen pyörityksessä.
 
Niin ja siitä vielä, että joku muu pärjäisi varmasti paremmin meidän tilanteessamme eli lapsuudenkodissa vanhemmat elivtä kädestä suuhun, vaikka rahan piti periaatteessa riittää hyvinkin, enkä saanut sieltä mitään oppia raha-asioista. Jos me jaksaisimme ihan koko ajan pihistellä kaikessa samalla tavalla kuin silloin kun odotellaan miehen ensimmäisiä päivärahoja (uuden työttömyyden alkaessa menee aina n. 3 kk ilman miehen tuloja ennen kuin päivärahat alkavat juosta), niin saisimme varmaan ne matkarahatkin kasaan. Sitä ei vaan jaksa aina kulkea kirppisvaatteissa ja elää ilman mitään herkkuja tai huvituksia.
 
Mun köyhyys pohjustettiin jo lapsuudessa vanhempien taholta. Lähdin kotoa 16 vuotiaana,rahattomana paiskimaan töitä. Olin asunnoton ja asuin matkustajakodissa.
Saina lapsia ja menin naimisiin hetkellisesti kaikki oli hyvin ja sitten molempien terveys romahti,työkyvyttömyyttä.Kaikki alkoi luisua ja romahtaa kun muutenkin oli heppoista.
Molemmat vanhemmat kuoli. Näin lyhyesti.On siinä muutakin kuten huono koulutus jne.
 
[QUOTE="vieras";26843899]lapset.[/QUOTE]

Minä vihaan sitä sanontaa: "lapsi tuo leivän tullessaan". Ei todellakaan ole tuonut ainakaan meille, menoahan tuosta on vaikka kuinka, vaikka on ihan pieni vielä:O
 
No ehkä se, että olen matalapalkkaisessa työssä ja teen vain osa-aikaisena töitä ja lisäksi se, että halusin jäädä omakotitaloon asumaan lasten kanssa eron jälkeen ja otin talolainan omalle kontolle. En tosin velkaa ole ottanut, pärjään kyllä näinkin, mutta ei tuota rahaa liiemmin ylimääräistä ole.
 
Kotiäitiyden jälkeinen pätkätyöläisyys ja siitä aiheutuva ajoittainen velkaantuminen..kun on katkoja toimeentulossa. Tästä aiheutuva masennus ja noidankehä rahojen riittämättömyydessä...
 
äitiysloma+miehelle ei löydy koulutusta vastaavaa työtä kaupungista. henkisesti olisi liian rankkaa muuttaa elämä muualle vain jos ehkä saisi jonkun työn miehelle joksikin aikaa niin yritetään vielä täältä missä on kaikki tärkeä.. mieluummin pidän mielenterveyteni ja läheiseni, ja jätän elokuvassa käynnit kuin olen rikas 3000 km päässä suvusta ja kavereista jne, saati sitten jos en itse saisi töitä muualta vaikka mies saisi. tosin ensin pitäisi opiskella joku ammatti mikä sujuu helpommin täälä isossa kaupungissa jossa koulut on joten kun saan jonkun ammatin täältä äitiysloman jälkeen niin sitten katsotaan saadaanko molemmat mistä töitä ja sitten tienataan eikä olla enää tukien varassa eläviä loisia :D onneksi on elämä edessä x)
 

Yhteistyössä