Mikä on elämän tarkoitus? *Unohtakaa ne uskonnolliset höpinät, kiitos!!*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kutistunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No tommonen olo mulla on ollut, kun olen ollut masentunut. Eli että en kuulu tänne, jotenkin irtonainen olo ja siihen vielä ihmisviha päälle.. Sulla on joku kestoahdistus/-masennus?
 
eli en voi 100% sanoa, että hän joutui helvettiin (mitä tapahtuu kuolinhetkellä ihmisen ja Jumalan välillä..sitä ei kukaan muu tiedä). Mutta Juudas teki itsemurhan ja itsemurha on synti. Me emme saisi itse päättää elämäämme (tästä tietysti alkaa uusi aihe, joka ei ole tarkoitus..). Eli tällä perusteella voisi ajatella, että Juudas joutui helvettiin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja rita:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Kiitos! Onko sulla mitään vinkkejä mistä voisin aloittaa?
Sinällään ei ole väliä, mistä kirjasta aloitat. Mutta jos ainakin aluksi haluat välttää asiaan liittyviä eri uskontojen näkemyksiä, niin aloita vaikka Florence Wagner McClainin kirjasta Entiset elämät. Mä olen tykännyt myös Nothart Rohlfsin toimittamasta kirjasta Entiset elämät ja nykyisyys. Jälkimmäisessä on tosin käsitelty jälleensyntymistä myös joidenkin uskontojen näkökulmasta.

Jos sä kutistunut oikeesti haluut elämään järkeä ja selvyyttä, niin älä sotkeudu näihin :(. Mä tein aikanaan sen virheen ja sain kamppailla raskaasti pois.
Mä taas vähäksi aikaa sekaannuin jeesukseen ja sain hakea apua uskontojen uhrit ry:ltä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Kiitos! Onko sulla mitään vinkkejä mistä voisin aloittaa?
Sinällään ei ole väliä, mistä kirjasta aloitat. Mutta jos ainakin aluksi haluat välttää asiaan liittyviä eri uskontojen näkemyksiä, niin aloita vaikka Florence Wagner McClainin kirjasta Entiset elämät. Mä olen tykännyt myös Nothart Rohlfsin toimittamasta kirjasta Entiset elämät ja nykyisyys. Jälkimmäisessä on tosin käsitelty jälleensyntymistä myös joidenkin uskontojen näkökulmasta.

Kiitos vielä. Kyselen nuita kirjoja. Voitko vielä kertoa sen verran, mitä mun pitäis noista kirjoista löytää? Siis selitystä tälle ololle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja +:
eli en voi 100% sanoa, että hän joutui helvettiin (mitä tapahtuu kuolinhetkellä ihmisen ja Jumalan välillä..sitä ei kukaan muu tiedä). Mutta Juudas teki itsemurhan ja itsemurha on synti. Me emme saisi itse päättää elämäämme (tästä tietysti alkaa uusi aihe, joka ei ole tarkoitus..). Eli tällä perusteella voisi ajatella, että Juudas joutui helvettiin..

mutta ehkä tähän voidaan soveltaa sitä, älä tuomitse-juttua? Kun ei kuitenkaan tiedetä hänen viime hetkistään...Yksin Jumala tietää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Kiitos vielä. Kyselen nuita kirjoja. Voitko vielä kertoa sen verran, mitä mun pitäis noista kirjoista löytää? Siis selitystä tälle ololle.
Mä laitan sulla kohta y-viestiä. Tästä ketjusta varmaan ymmärrät, miksi :D

 
Kokeile vaikka nukkuun mennessä kysyä (ääneen, edes kuiskaten) "mitä minun tulisi tietää", tai "mikä on elämän tarkoitus", osoita kysymys jumalalle, hengelle, universumille, tai vaikka omalle korkeammalle tietoisuudelle, tai ihan vaan "heität ilmaan". Kysy vaikka joka ilta. Ilmaiset siinä sen tahdon löytää se tarkoitus/tietoa. Voisin melkeinpä vannoa että pikkuhiljaa alkaa löytymään asioita. :) Mitään yhdessä yössä tapahtuvaa valaistumista ei kannata odottaa. :)

Niin ja aika oleellista on varmaankin se että pitää myös luottaa siihen että se tieto tulee vastaan. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja rita:
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Alkuperäinen kirjoittaja rita:
:(. Ei meille ole kellekään luvattu helppoa elämää... Otan osaa.

Kun tässä nyt ei ollut kyse helposta elämästä!! Vaan siitä että ei tunnu kuuluvansa tänne.

Ok, ajattelin, kun puhuit vastoinkäymisistä. Koetko, että oot lapsena jäänyt paitsi huolenpidosta tai joutunut selviytymään paljon itse?

No jos tähän lasketaan se, että kymmenvuotiaana olen huolehtinut siskostani, soittanut apua keskellä yötä ja pyytänyt tätiäni hakemaan meidät pois kotoota, niin kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja antijesse:
Alkuperäinen kirjoittaja rita:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Kiitos! Onko sulla mitään vinkkejä mistä voisin aloittaa?
Sinällään ei ole väliä, mistä kirjasta aloitat. Mutta jos ainakin aluksi haluat välttää asiaan liittyviä eri uskontojen näkemyksiä, niin aloita vaikka Florence Wagner McClainin kirjasta Entiset elämät. Mä olen tykännyt myös Nothart Rohlfsin toimittamasta kirjasta Entiset elämät ja nykyisyys. Jälkimmäisessä on tosin käsitelty jälleensyntymistä myös joidenkin uskontojen näkökulmasta.

Jos sä kutistunut oikeesti haluut elämään järkeä ja selvyyttä, niin älä sotkeudu näihin :(. Mä tein aikanaan sen virheen ja sain kamppailla raskaasti pois.
Mä taas vähäksi aikaa sekaannuin jeesukseen ja sain hakea apua uskontojen uhrit ry:ltä...

Siis sekaannuit Jeesukseen? Kuulostaa absurdilta...ennemmin ymmärrän, että sekaannuit johonkin uskonnolliseen ryhmittymään...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja antijesse:
Alkuperäinen kirjoittaja rita:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Miten ihmeessä se jeesus tai jumala voi oikeasti olla ainoa vaihtoehto minkäänlaisen pahanolon tai tyhjyyden poistamiseen? Oikeesti? Eikö ihminen voi olla ihan vain vastuussa itsestään ja itselleen, ilman että siihen pitää sotkea joku henkiolento?

Koska Jumala on luonut jokaisen yksilöllisesti ja tietää, mitä kukin tarvitsee. Kun pyydämme apua Jumalalta, Hän auttaa.
Taitaa tuo auttaminen mennä vähän pärstäkertoimen mukaan...

:laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Alkuperäinen kirjoittaja rita:
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Alkuperäinen kirjoittaja rita:
:(. Ei meille ole kellekään luvattu helppoa elämää... Otan osaa.

Kun tässä nyt ei ollut kyse helposta elämästä!! Vaan siitä että ei tunnu kuuluvansa tänne.

Ok, ajattelin, kun puhuit vastoinkäymisistä. Koetko, että oot lapsena jäänyt paitsi huolenpidosta tai joutunut selviytymään paljon itse?

No jos tähän lasketaan se, että kymmenvuotiaana olen huolehtinut siskostani, soittanut apua keskellä yötä ja pyytänyt tätiäni hakemaan meidät pois kotoota, niin kyllä.

Nämäkin asiat voivat taustalla vaikuttaa...turvattomuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KerroTokiLisää:
Joo-o,omalla tavallani mä kuvittelen ymmärtäväni sua.Olen esimerkiksi pienestä pitäen ajatellut että haluaisin oman perheen mutta aina ajatellut että se ei tule tapahtumaan minun kohdallani koska en ole olemassa enää silloin.Kuitenkin olen olemassa.Tämä elämä ei tunnu omalta,minun ei kuulu olla tässä.Hullulta kuulostaa,tiedän.Olen kahdesti välttänyt mahdollisen kuoleman.Kokoajan vaivaa tunne että tämän ei pitäisi olla näin.En pysty kuvittelemaan itselleni tulevaisuutta.Masentunut olen ajoittain mutta se ei mielestäni liity tähän mitenkään vaan senhetkiseen jaksamiseen.Sekavaa tekstiä,tiedän :)

Ei sekavaa lainkaan! Sun teksti oli kuin mun kirjoittama!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Kiitos vielä. Kyselen nuita kirjoja. Voitko vielä kertoa sen verran, mitä mun pitäis noista kirjoista löytää? Siis selitystä tälle ololle.
Mä laitan sulla kohta y-viestiä. Tästä ketjusta varmaan ymmärrät, miksi :D

Jep =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja +:
eli en voi 100% sanoa, että hän joutui helvettiin (mitä tapahtuu kuolinhetkellä ihmisen ja Jumalan välillä..sitä ei kukaan muu tiedä). Mutta Juudas teki itsemurhan ja itsemurha on synti. Me emme saisi itse päättää elämäämme (tästä tietysti alkaa uusi aihe, joka ei ole tarkoitus..). Eli tällä perusteella voisi ajatella, että Juudas joutui helvettiin..

Tappoi itsensä koska tajusi mitä oli tehnyt eli katui tekoaan. Tajusi että oli toteuttanut tehtävänsä. Toisin toimiessaan, olisi toiminut suunnitelman vastaisesti.
 
No mun ajatuksen mukaan Juudas katui tekojaan. Ja se Jumala minkä minä tiedän olisi hänet armahtanut. Tuntuu hirveältä että joku ihminen olisi valittu jo aikoja sitten "Juudaaksi" Ja hän joutuisi helvettiin joska niin on päätetty tapahtuvan,
 
Alkuperäinen kirjoittaja rita:
Alkuperäinen kirjoittaja antijesse:
Alkuperäinen kirjoittaja rita:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Kiitos! Onko sulla mitään vinkkejä mistä voisin aloittaa?
Sinällään ei ole väliä, mistä kirjasta aloitat. Mutta jos ainakin aluksi haluat välttää asiaan liittyviä eri uskontojen näkemyksiä, niin aloita vaikka Florence Wagner McClainin kirjasta Entiset elämät. Mä olen tykännyt myös Nothart Rohlfsin toimittamasta kirjasta Entiset elämät ja nykyisyys. Jälkimmäisessä on tosin käsitelty jälleensyntymistä myös joidenkin uskontojen näkökulmasta.

Jos sä kutistunut oikeesti haluut elämään järkeä ja selvyyttä, niin älä sotkeudu näihin :(. Mä tein aikanaan sen virheen ja sain kamppailla raskaasti pois.
Mä taas vähäksi aikaa sekaannuin jeesukseen ja sain hakea apua uskontojen uhrit ry:ltä...

Siis sekaannuit Jeesukseen? Kuulostaa absurdilta...ennemmin ymmärrän, että sekaannuit johonkin uskonnolliseen ryhmittymään...?
Huom! Kristilliseen sellaiseen... Samaa paskaa eri paketeissa. Uskontojen tehtävä on antaa helppoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, onhan se helppoa kun kaikki vaan on "Jumalan tahtoa" ja mistään ei tarvitse selvitä itse kun jesse auttaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Tai siis miksi me täällä ollaan? Onko kaikelle joku suurempi syy?

Suosittelisin keskittymään tähän todellisuuteen jota ihmisen aistit voi havaita, teoreettiset spekulaatiot ovat ajan ja energian tuhlaamista.

Oman elämän jatkuvuutta ei kannata murehtia, itsesäälin sijaan voi keskittää energiansa jälkipolvien tulevaisuuden rakentamiseen.. tämä on varmin tapa siirtää jotain itsestään tulevaisuuteen.

Kun suvun jatkuvuudesta on huolehdittu voi keskittyä hauskanpitoon, tässä elämässä.. kaikenlainen hauskanpito mikä ei vaaranna jälkipolvia on sallittu ja suositeltava :p
 
Ootko sä kutistunut käsitellyt noita lapsuuden tapahtumia (oletan ettei tuo esimerkkisi ollut ainoa..) miten paljon? Itse voisin kuvitella että tulisi vähän juureton olo ja ehkä senkin takia hukassa oleva fiilis jos on tapahtunut paljon sellaista mitä ei ole käsitelty ja saanut itsensä kanssa sinuiksi..
 
tietää, miten Juudaksen kävi. Juudas valitsi väärin. Jumala olisi varmasti hänetkin armahtanut, jos olisi katunut. Mutta on niin paljon asioita, joita me emme ymmärrä eikä kaikkea tarvitsekaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Alkuperäinen kirjoittaja KerroTokiLisää:
Joo-o,omalla tavallani mä kuvittelen ymmärtäväni sua.Olen esimerkiksi pienestä pitäen ajatellut että haluaisin oman perheen mutta aina ajatellut että se ei tule tapahtumaan minun kohdallani koska en ole olemassa enää silloin.Kuitenkin olen olemassa.Tämä elämä ei tunnu omalta,minun ei kuulu olla tässä.Hullulta kuulostaa,tiedän.Olen kahdesti välttänyt mahdollisen kuoleman.Kokoajan vaivaa tunne että tämän ei pitäisi olla näin.En pysty kuvittelemaan itselleni tulevaisuutta.Masentunut olen ajoittain mutta se ei mielestäni liity tähän mitenkään vaan senhetkiseen jaksamiseen.Sekavaa tekstiä,tiedän :)

Ei sekavaa lainkaan! Sun teksti oli kuin mun kirjoittama!

Mä en oikeen tiedä mitä mä sanoisin sulle.Mitään syytä tähän tunteeseen en ole löytänyt,tosin monesti olen sen selittänyt itselleni kuolemanpelolla.Tunne ei mene pois,vaikka ajoittain unohtuukin.Mitään selitystä en löydä.Mulla oli täysin normaali lapsuus,en usko senkään vaikuttavan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tripod:
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Tai siis miksi me täällä ollaan? Onko kaikelle joku suurempi syy?

Suosittelisin keskittymään tähän todellisuuteen jota ihmisen aistit voi havaita, teoreettiset spekulaatiot ovat ajan ja energian tuhlaamista.

Oman elämän jatkuvuutta ei kannata murehtia, itsesäälin sijaan voi keskittää energiansa jälkipolvien tulevaisuuden rakentamiseen.. tämä on varmin tapa siirtää jotain itsestään tulevaisuuteen.

Kun suvun jatkuvuudesta on huolehdittu voi keskittyä hauskanpitoon, tässä elämässä.. kaikenlainen hauskanpito mikä ei vaaranna jälkipolvia on sallittu ja suositeltava :p

Puhut nainen järkeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja antijesse:
Siis sekaannuit Jeesukseen? Kuulostaa absurdilta...ennemmin ymmärrän, että sekaannuit johonkin uskonnolliseen ryhmittymään...?
Huom! Kristilliseen sellaiseen... Samaa paskaa eri paketeissa. Uskontojen tehtävä on antaa helppoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, onhan se helppoa kun kaikki vaan on "Jumalan tahtoa" ja mistään ei tarvitse selvitä itse kun jesse auttaa.

[/quote]

Uskoon tulo on henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa. Siihen ei välttämättä tarvita heti mitään ryhmittymää. Srk-yhteys on tärkeä, mutta sitä kannattaa etsiä ja rukoilla, että Jumala johdattaa sellaiseen paikkaan, jossa on hyvä olla ja hengittää. Totta kai ihmisen on otettava itse vastuu elämästään, mutta kun rukoilee, Jumala johdattaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja +:
tietää, miten Juudaksen kävi. Juudas valitsi väärin. Jumala olisi varmasti hänetkin armahtanut, jos olisi katunut. Mutta on niin paljon asioita, joita me emme ymmärrä eikä kaikkea tarvitsekaan :)

No katuihan se. ja pääsi taivaaseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KerroTokiLisää:
Alkuperäinen kirjoittaja Kutistunut:
Alkuperäinen kirjoittaja KerroTokiLisää:
Joo-o,omalla tavallani mä kuvittelen ymmärtäväni sua.Olen esimerkiksi pienestä pitäen ajatellut että haluaisin oman perheen mutta aina ajatellut että se ei tule tapahtumaan minun kohdallani koska en ole olemassa enää silloin.Kuitenkin olen olemassa.Tämä elämä ei tunnu omalta,minun ei kuulu olla tässä.Hullulta kuulostaa,tiedän.Olen kahdesti välttänyt mahdollisen kuoleman.Kokoajan vaivaa tunne että tämän ei pitäisi olla näin.En pysty kuvittelemaan itselleni tulevaisuutta.Masentunut olen ajoittain mutta se ei mielestäni liity tähän mitenkään vaan senhetkiseen jaksamiseen.Sekavaa tekstiä,tiedän :)

Ei sekavaa lainkaan! Sun teksti oli kuin mun kirjoittama!

Mä en oikeen tiedä mitä mä sanoisin sulle.Mitään syytä tähän tunteeseen en ole löytänyt,tosin monesti olen sen selittänyt itselleni kuolemanpelolla.Tunne ei mene pois,vaikka ajoittain unohtuukin.Mitään selitystä en löydä.Mulla oli täysin normaali lapsuus,en usko senkään vaikuttavan.

Tuohon kuolemanpelkoon juuri Jeesus haluaa antaa rauhan. Hän on tie, totuus ja elämä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Ootko sä kutistunut käsitellyt noita lapsuuden tapahtumia (oletan ettei tuo esimerkkisi ollut ainoa..) miten paljon? Itse voisin kuvitella että tulisi vähän juureton olo ja ehkä senkin takia hukassa oleva fiilis jos on tapahtunut paljon sellaista mitä ei ole käsitelty ja saanut itsensä kanssa sinuiksi..

No itsekseni olen niitä käynyt läpi paljon. Tiedän mistä kaikki johtui. Nyt viimeisen vuoden ajan olen jutellut näistä asioista rakkaan tätini kanssa ( hän oli pitkään tietämätön mitä kotonamme tapahtui ja nyt on pahoillaan siitä, että ei ole meitä aikaisemmin auttanut.)

Onhan se aina paha kun pienenä lapsena joutuu ottamaan vastuuta pienemmästä sisaruksesta, ja tavallaan huolehtimaan myös äidistään.

Muistan myös todella hyvin, kuinka monesti menin väliin kun isäni kuristi äitiäni seinää vasten :/
 

Yhteistyössä