Mikä on elämän tarkoitus? *Unohtakaa ne uskonnolliset höpinät, kiitos!!*

[rita]

tietää, miten Juudaksen kävi. Juudas valitsi väärin. Jumala olisi varmasti hänetkin armahtanut, jos olisi katunut. Mutta on niin paljon asioita, joita me emme ymmärrä eikä kaikkea tarvitsekaan

No katuihan se. ja pääsi taivaaseen.

Sen tietää yksin Jumala, onneksi

 

[antijesse]

Uskoon tulo on henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa. Siihen ei välttämättä tarvita heti mitään ryhmittymää. Srk-yhteys on tärkeä, mutta sitä kannattaa etsiä ja rukoilla, että Jumala johdattaa sellaiseen paikkaan, jossa on hyvä olla ja hengittää. Totta kai ihmisen on otettava itse vastuu elämästään, mutta kun rukoilee, Jumala johdattaa.

Niin, tai suhde pyhään pääsiäispupuun tai sängyn alla majailevaan lordi pölypalleroon. Jumala johdatti mut henkilökohtaiseen maanpäälliseen helvettiin, se siitä. _MINUN_ elämäni on parempi ilman jeesuksia ja jumalia, jos joku saa niistä voimaa tai lohtua, hyvä heille.

 

[hemmo paskiainen]

Turvata elämän jatkuminen.

 

[rita]

Ootko sä kutistunut käsitellyt noita lapsuuden tapahtumia (oletan ettei tuo esimerkkisi ollut ainoa..) miten paljon? Itse voisin kuvitella että tulisi vähän juureton olo ja ehkä senkin takia hukassa oleva fiilis jos on tapahtunut paljon sellaista mitä ei ole käsitelty ja saanut itsensä kanssa sinuiksi..

No itsekseni olen niitä käynyt läpi paljon. Tiedän mistä kaikki johtui. Nyt viimeisen vuoden ajan olen jutellut näistä asioista rakkaan tätini kanssa ( hän oli pitkään tietämätön mitä kotonamme tapahtui ja nyt on pahoillaan siitä, että ei ole meitä aikaisemmin auttanut.)

Onhan se aina paha kun pienenä lapsena joutuu ottamaan vastuuta pienemmästä sisaruksesta, ja tavallaan huolehtimaan myös äidistään.

Muistan myös todella hyvin, kuinka monesti menin väliin kun isäni kuristi äitiäni seinää vasten :/

Todella traumaattinen tilanne lapselle .

 

[KerroTokiLisää]

Joo-o,omalla tavallani mä kuvittelen ymmärtäväni sua.Olen esimerkiksi pienestä pitäen ajatellut että haluaisin oman perheen mutta aina ajatellut että se ei tule tapahtumaan minun kohdallani koska en ole olemassa enää silloin.Kuitenkin olen olemassa.Tämä elämä ei tunnu omalta,minun ei kuulu olla tässä.Hullulta kuulostaa,tiedän.Olen kahdesti välttänyt mahdollisen kuoleman.Kokoajan vaivaa tunne että tämän ei pitäisi olla näin.En pysty kuvittelemaan itselleni tulevaisuutta.Masentunut olen ajoittain mutta se ei mielestäni liity tähän mitenkään vaan senhetkiseen jaksamiseen.Sekavaa tekstiä,tiedän

Ei sekavaa lainkaan! Sun teksti oli kuin mun kirjoittama!

Mä en oikeen tiedä mitä mä sanoisin sulle.Mitään syytä tähän tunteeseen en ole löytänyt,tosin monesti olen sen selittänyt itselleni kuolemanpelolla.Tunne ei mene pois,vaikka ajoittain unohtuukin.Mitään selitystä en löydä.Mulla oli täysin normaali lapsuus,en usko senkään vaikuttavan.

Tuohon kuolemanpelkoon juuri Jeesus haluaa antaa rauhan. Hän on tie, totuus ja elämä.[/


Sori mä en usko mihinkään jeesuksiin

 

[Buono]

No jos ei päässyt niin se olis kyllä huutava vääryys, koska ei sille paljon vaihtoehtoja jätetty.

 

[rita]

Uskoon tulo on henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa. Siihen ei välttämättä tarvita heti mitään ryhmittymää. Srk-yhteys on tärkeä, mutta sitä kannattaa etsiä ja rukoilla, että Jumala johdattaa sellaiseen paikkaan, jossa on hyvä olla ja hengittää. Totta kai ihmisen on otettava itse vastuu elämästään, mutta kun rukoilee, Jumala johdattaa.

Niin, tai suhde pyhään pääsiäispupuun tai sängyn alla majailevaan lordi pölypalleroon. Jumala johdatti mut henkilökohtaiseen maanpäälliseen helvettiin, se siitä. _MINUN_ elämäni on parempi ilman jeesuksia ja jumalia, jos joku saa niistä voimaa tai lohtua, hyvä heille.

Miten sanot, että Jumala johdatti sinut maanpäälliseen helvettiin? Etkö juuri itsekin sanonut, että ihminen vastaa omasta elämästään?

 

[rita]

Joo-o,omalla tavallani mä kuvittelen ymmärtäväni sua.Olen esimerkiksi pienestä pitäen ajatellut että haluaisin oman perheen mutta aina ajatellut että se ei tule tapahtumaan minun kohdallani koska en ole olemassa enää silloin.Kuitenkin olen olemassa.Tämä elämä ei tunnu omalta,minun ei kuulu olla tässä.Hullulta kuulostaa,tiedän.Olen kahdesti välttänyt mahdollisen kuoleman.Kokoajan vaivaa tunne että tämän ei pitäisi olla näin.En pysty kuvittelemaan itselleni tulevaisuutta.Masentunut olen ajoittain mutta se ei mielestäni liity tähän mitenkään vaan senhetkiseen jaksamiseen.Sekavaa tekstiä,tiedän

Ei sekavaa lainkaan! Sun teksti oli kuin mun kirjoittama!

Mä en oikeen tiedä mitä mä sanoisin sulle.Mitään syytä tähän tunteeseen en ole löytänyt,tosin monesti olen sen selittänyt itselleni kuolemanpelolla.Tunne ei mene pois,vaikka ajoittain unohtuukin.Mitään selitystä en löydä.Mulla oli täysin normaali lapsuus,en usko senkään vaikuttavan.

Tuohon kuolemanpelkoon juuri Jeesus haluaa antaa rauhan. Hän on tie, totuus ja elämä.[/


Sori mä en usko mihinkään jeesuksiin

Ei mitään soreja, sinunhan se on valinta .

 

[Kutistunut]

Mä en oikeen tiedä mitä mä sanoisin sulle.Mitään syytä tähän tunteeseen en ole löytänyt,tosin monesti olen sen selittänyt itselleni kuolemanpelolla.Tunne ei mene pois,vaikka ajoittain unohtuukin.Mitään selitystä en löydä.Mulla oli täysin normaali lapsuus,en usko senkään vaikuttavan.

Mulla ei oikeastaan enää ole kuolemanpelkoa, täällä ollaan se hetki vaan kuitenkin.
Lapsuus mulla oli melkoista sekamelskaa, joten tuo saattaa mulla vaikuttaa.

Mutta todella se tunne kun ei tunne kuuluvansa tänne on kamala.

 

[vieras]

Haistakaa vittu. Sellainen silakalta haiseva likainen vittu.

 

[tripod]

Kun suvun jatkuvuudesta on huolehdittu voi keskittyä hauskanpitoon, tässä elämässä.. kaikenlainen hauskanpito mikä ei vaaranna jälkipolvia on sallittu ja suositeltava

Puhut nainen järkeä.

Pikaisen inventaarion perusteella väittäisin että en ole nainen, sanan varsinaisessa merkityksessä

 

[rita]

Haistakaa vittu. Sellainen silakalta haiseva likainen vittu.

ööö...selvä. sulle mukavampia tuoksuja sinne !

 

[KerroTokiLisää]

Mä en oikeen tiedä mitä mä sanoisin sulle.Mitään syytä tähän tunteeseen en ole löytänyt,tosin monesti olen sen selittänyt itselleni kuolemanpelolla.Tunne ei mene pois,vaikka ajoittain unohtuukin.Mitään selitystä en löydä.Mulla oli täysin normaali lapsuus,en usko senkään vaikuttavan.

Mulla ei oikeastaan enää ole kuolemanpelkoa, täällä ollaan se hetki vaan kuitenkin.
Lapsuus mulla oli melkoista sekamelskaa, joten tuo saattaa mulla vaikuttaa.

Mutta todella se tunne kun ei tunne kuuluvansa tänne on kamala.[/quot

Niin se tunne on kamala.Tai siis että tietää että kaikki ei ole niinkuin pitäisi olla.Ja en mä varsinaisesti kuolemanpelkoa tunne,vaan olen yrittänyt sitä itselleni selittää että sen täytyy olla sitä.Kamalan vaikea pukea ajatuksia sanoiksi kun mä en ole koskaan edes ajatellut että joku toinen voisi myös tuntea näin.

 

[antijesse]

Miten sanot, että Jumala johdatti sinut maanpäälliseen helvettiin? Etkö juuri itsekin sanonut, että ihminen vastaa omasta elämästään?

En nyt tähän sen kummemmin ala selostamaan, mutta jumalaa "kuuntelemalla" pääsin näppärästi eroon esim. mielenterveydestäni. Oman elämäni herraksi pääsin vasta luopumalla uskosta.

 

[Kutistunut]

Niin se tunne on kamala.Tai siis että tietää että kaikki ei ole niinkuin pitäisi olla.Ja en mä varsinaisesti kuolemanpelkoa tunne,vaan olen yrittänyt sitä itselleni selittää että sen täytyy olla sitä.Kamalan vaikea pukea ajatuksia sanoiksi kun mä en ole koskaan edes ajatellut että joku toinen voisi myös tuntea näin.

Vaikea sitä todella on sanoiksi pukea. se on se tunne mikä sisällää kalvaa.
Mutta yksin et ole aatostesi kanssa, on meitä sitten ainakin kaksi.

 

[Kutistunut]

Kaukosäädin! Minne sun teksti suomalaisista hävis? Tässä on pohjoinen kansa joka ei hevillä taivu, jumalan kans tällä ei tosin mitään tekemistä!

 

[vieras]

Niin se tunne on kamala.Tai siis että tietää että kaikki ei ole niinkuin pitäisi olla.Ja en mä varsinaisesti kuolemanpelkoa tunne,vaan olen yrittänyt sitä itselleni selittää että sen täytyy olla sitä.Kamalan vaikea pukea ajatuksia sanoiksi kun mä en ole koskaan edes ajatellut että joku toinen voisi myös tuntea näin.

Vaikea sitä todella on sanoiksi pukea. se on se tunne mikä sisällää kalvaa.
Mutta yksin et ole aatostesi kanssa, on meitä sitten ainakin kaksi.

Kyllä minäkin tiedän mitä tarkoitatte. Tuon tunteen määrä vain vaihtelee.

 

[Kutistunut]

Kyllä minäkin tiedän mitä tarkoitatte. Tuon tunteen määrä vain vaihtelee.

Vaihtelee ja vaihtelee..mulla se on läsnä koko ajan.

 

[Tammikuu]

Voin jotenkin käsittää, miltä tuntuu, kun "ei tunne kuuluvansa tänne".... Taustalla, ainakin omalla kohdallani, on monia käsittelemättömiäkin asioita, keskeneräisiä, loppuunsaattamattomia, vaikeita,,,

Mutta silti: mikä ON elämän/elämisen tarkoitus? Minulla on jotenkin "epämiellyttävä" olo sen suhteen, että se lopulta selviääkin, kun ollaan ihan näillä maallisilla loppumetreillä Vaan niin olen pyrkinyt itselleni selittämään, että elämän tarkoitus on.... elämä..... Vaikea pukea sanoiksi, mutta malja täyttyy joka tapauksessa, JOKA PÄIVÄ; ja olisi silkkaa HAASKAUSTA, jos ei sitä eläisi, isolla eellä. Elämähän on,,, suuri puhallus, mutta niin pirskatin ainutkertainen, että huonoissakin päivissä kannattaa roikkua syrjässä kiinni. Eli kai se elämän suuri tarkoitus avautuu, mutta milloin ( ehkä se "avautumisaika" onkin se tarkoitus) .... Sitä emme tiedä, ja jos se avautuu vasta, kun peli on melkein pelattu; NIIN PELATKAA IHMEESSÄ NYT. Muuten kaduttaa. Se on VARMAA, että ELÄMÄ ON TÄSSÄ ja NYT.

 

[Kutistunut]

Voin jotenkin käsittää, miltä tuntuu, kun "ei tunne kuuluvansa tänne".... Taustalla, ainakin omalla kohdallani, on monia käsittelemättömiäkin asioita, keskeneräisiä, loppuunsaattamattomia, vaikeita,,,

Mutta silti: mikä ON elämän/elämisen tarkoitus? Minulla on jotenkin "epämiellyttävä" olo sen suhteen, että se lopulta selviääkin, kun ollaan ihan näillä maallisilla loppumetreillä Vaan niin olen pyrkinyt itselleni selittämään, että elämän tarkoitus on.... elämä..... Vaikea pukea sanoiksi, mutta malja täyttyy joka tapauksessa, JOKA PÄIVÄ; ja olisi silkkaa HAASKAUSTA, jos ei sitä eläisi, isolla eellä. Elämähän on,,, suuri puhallus, mutta niin pirskatin ainutkertainen, että huonoissakin päivissä kannattaa roikkua syrjässä kiinni. Eli kai se elämän suuri tarkoitus avautuu, mutta milloin ( ehkä se "avautumisaika" onkin se tarkoitus) .... Sitä emme tiedä, ja jos se avautuu vasta, kun peli on melkein pelattu; NIIN PELATKAA IHMEESSÄ NYT. Muuten kaduttaa. Se on VARMAA, että ELÄMÄ ON TÄSSÄ ja NYT.

Siis kyllähän minäkin koitan elää tätä päivää kuin viimeistäni. Mutta tää elämä ei tunnu omalta. Ihan kuin ois laitettu jonkun muun saappaisiin ja tuikattu eteenpäin.

 

[Kutistunut]

Ootko sä kutistunut käsitellyt noita lapsuuden tapahtumia (oletan ettei tuo esimerkkisi ollut ainoa..) miten paljon? Itse voisin kuvitella että tulisi vähän juureton olo ja ehkä senkin takia hukassa oleva fiilis jos on tapahtunut paljon sellaista mitä ei ole käsitelty ja saanut itsensä kanssa sinuiksi..

No itsekseni olen niitä käynyt läpi paljon. Tiedän mistä kaikki johtui. Nyt viimeisen vuoden ajan olen jutellut näistä asioista rakkaan tätini kanssa ( hän oli pitkään tietämätön mitä kotonamme tapahtui ja nyt on pahoillaan siitä, että ei ole meitä aikaisemmin auttanut.)

Onhan se aina paha kun pienenä lapsena joutuu ottamaan vastuuta pienemmästä sisaruksesta, ja tavallaan huolehtimaan myös äidistään.

Muistan myös todella hyvin, kuinka monesti menin väliin kun isäni kuristi äitiäni seinää vasten :/

Todella traumaattinen tilanne lapselle .

Todella!

 

[Tammikuu]

Voin jotenkin käsittää, miltä tuntuu, kun "ei tunne kuuluvansa tänne".... Taustalla, ainakin omalla kohdallani, on monia käsittelemättömiäkin asioita, keskeneräisiä, loppuunsaattamattomia, vaikeita,,,

Mutta silti: mikä ON elämän/elämisen tarkoitus? Minulla on jotenkin "epämiellyttävä" olo sen suhteen, että se lopulta selviääkin, kun ollaan ihan näillä maallisilla loppumetreillä Vaan niin olen pyrkinyt itselleni selittämään, että elämän tarkoitus on.... elämä..... Vaikea pukea sanoiksi, mutta malja täyttyy joka tapauksessa, JOKA PÄIVÄ; ja olisi silkkaa HAASKAUSTA, jos ei sitä eläisi, isolla eellä. Elämähän on,,, suuri puhallus, mutta niin pirskatin ainutkertainen, että huonoissakin päivissä kannattaa roikkua syrjässä kiinni. Eli kai se elämän suuri tarkoitus avautuu, mutta milloin ( ehkä se "avautumisaika" onkin se tarkoitus) .... Sitä emme tiedä, ja jos se avautuu vasta, kun peli on melkein pelattu; NIIN PELATKAA IHMEESSÄ NYT. Muuten kaduttaa. Se on VARMAA, että ELÄMÄ ON TÄSSÄ ja NYT.

Siis kyllähän minäkin koitan elää tätä päivää kuin viimeistäni. Mutta tää elämä ei tunnu omalta. Ihan kuin ois laitettu jonkun muun saappaisiin ja tuikattu eteenpäin.

Eipä se tunnu omaltani minunkaan taaperrus. Mutta sillä EI välttämättä ole sen ns oikean tarkoituksen kanssa mitään tekemistä... Jos nyt ihan totta turisen, niin elämähän on huono farssi, kokonaisuudessaan. Ehkä mitään YHTÄ ja SUURTA tarkoitusta EI edes ole? Minusta kun vaan tuntuu, että monet muut on paljon enemmän kotonaan elämissään ja saa niistä enemmän irti. Enkä usko että se olisi vain kuvitelmaani. Kai minä olen sellainen syvissä vesissä soutaja... enkä löydä ihan omaa paikkaani/kohtaani elämästä. Ja ulkopuolisuuden tunne on myös seurannut minua matkani varrella, muut on usein kuin eri maata.

 

[Buono]

Kaukosäädin! Minne sun teksti suomalaisista hävis? Tässä on pohjoinen kansa joka ei hevillä taivu, jumalan kans tällä ei tosin mitään tekemistä![
Kyllä mä haluaisin ajatella että me ollaan jumalan kanssa tekemisissä, mutta sitten muistan mitä se on sanonut" Jumala auttaa niitä jotka auttavat itseään". Mun pappa oli siellä rintamalla ja moni muu.

 

[Kutistunut]

Kyllä mä haluaisin ajatella että me ollaan jumalan kanssa tekemisissä, mutta sitten muistan mitä se on sanonut" Jumala auttaa niitä jotka auttavat itseään". Mun pappa oli siellä rintamalla ja moni muu.

Mummuni täyttää justiinsa 90 ja hän ei mitenkään yhdistä jumalaa suomen itsenäisyyteen. Me ollaan "pakanoita" koko suku.

Mä olen lukenut isopappani kirjeitä rintamalta, siellä ei sanallakaan mainita jumalaa, ainoastaan suomen urheat soturit.

 

[sipuli]

Eikö se elämän tarkoitus ole jokaiselle se oma näkemys?
Joillekkin se on se "uskonnollinen höpinä". Inhottaa tuollainen luokittelu.
Terveisin ei kirkkoon kuuluva ihminen.