Mikä neuvoksi kun 3 v. usein kieltäytyy mm. hampaanpesusta, pukemsesta, nukkumaanmenosta yms.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Auttaisiko iltasatu? Tai oikeammin - onko siis perheitä joissa ei lueta iltasatua?
Iltatu ja hetki rauhoittumista vanhemman kanssa on jotain positivista iltaan liittyvää, joka helpottaa unirutiineja.

Me ei iltasatua lueta, koska lapsi ei siihen pysty syventymään eikä sen ääressä rauhoittumaan. On kokeiltu useamman kuukauden ajan, mutta ei toiminut. Nyt vaan oleskellaan yhdessä - mutta ei sekään tunnu toimivan kovin usen rauhoittajana.
 
Meillä on kans 3-vuotiaan kanssa kamala taistelu vaatteista, syömisestä, nukkumaanmenosta, hiustenpesusta, ulos lähdöstä, sisään tulemisesta.. you name it.

Tietyissä asioissa annan jäärän pitää päänsä kuten esim. yks aurinkoinen päivä tässä ehdotin vaatekertaa mitkä vois pukea päälleen ulos niin tyttö päätti ettei halua tennareita vaan kumpparit. Aattelin että olkoon, laittakoot kumpparit. Tyttö on kova juoksemaan ja kompasteli kumppareissaan aika paljon.. kysyin sitte että laittaako seuraavalla kerralla ne tennarit niin vastaus kuului "Juuh.."

Eli tollasissa ns. harmittomissa asioissa annan kokea kantapään kautta mutta en mä jousta siitä syökö vai nukkuuko vai pestäänkö hampaat. Niin tehdään ku mä sanon ja aikalailla just sillon ku mä sanon. Yleensä annan kaksi vaihtoehtoa, joko teet itse tai sitten minä autan. Itkun ja huudon kanssa monesti mutta ei 3-vuotias päätä asioita itse, hän testaa rajojaan jotka sä asetat. Ja tuntee raivonsa sisällä turvallisuuden tunnetta kun on vanhempi joka kaiken sen tunteiden myrskyn sisällä pitää ohjat käsissään. :)
 
Meidän nuorin on kyllä vasta 2 vuotias mutta tässä vähän aikaa sitten hän "päätti" ettei anna pestä hampaitaan. Isänsä sitten tuumasi että entäs jos lapsi peseekin isin hampaat ja isi sitten samalla pesee lapsen hampaita. Ja lapsihan tykkäsi tästä, pesivät sitten jonkin aikaa toinen toistensa hampaat ja vaivihkaa siirryttiin takaisin siihen että isi pesee lapsen hampaat ihan normaalisti.

Pieniä konnuuksia voi aina keksiä, lasta voi ohjata toivottuun suuntaan melkoisen helposti jos vaan aloittaa ohjailun ENNEN kuin lapsi on jo saanut itsensä täyteen vastalause-tilaan.

Nukkumaan menossakin voi auttaa pieni rutiinien muutos, aloitetaan vaikkapa rauhoittumalla kainalossa sohvalla (silittelyä, kevyttä hierontaa raaja kerrallaan tms.) niin se varsinainen nukkumaanmeno onkin sitten helpompaa.

Ja kyllä, esikoisemme(kin) oli omatahtoinen lapsi ja hänestä saatiin ihan mukautuvainen kun isänsä kanssa vaan pistimme mielikuvituksemme liikkeelle. On siis ihan oikeasti kokemusta "ei niin mukautuvaisesta" lapsesta, tämä nuorimmainen lapsemme pääsee aika helpolla kun meillä on jo hyväksi koettuja toimintatapoja tiedossamme.
 
Meil ei lapsi päätä omaa parastaan joten jos mikään ei mene läpi niin sitte väkisin. Hampaita pestessä se huus niin että suu oli auki ja sai pestyä. Meil ei ois pesty koskaan jos lapsi ois välttyny vanhempien päätösvallalta. Nukkumaan se ei mee ikinä omiaan joten sekin on aikusen tehtävä. Viimeksi eilen toi 4v veti kamalat kilarit kun pakotettiin sänkyyn ja nukahti 10-15min joten oli oikeasti aika mennä. Näitä kyl näkee riittävästi että ei pakoteta jollei tahdo. Lapsi määrää.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
[QUOTE="kolmen äiti";26439103]Meidän nuorin on kyllä vasta 2 vuotias mutta tässä vähän aikaa sitten hän "päätti" ettei anna pestä hampaitaan. Isänsä sitten tuumasi että entäs jos lapsi peseekin isin hampaat ja isi sitten samalla pesee lapsen hampaita. Ja lapsihan tykkäsi tästä, pesivät sitten jonkin aikaa toinen toistensa hampaat ja vaivihkaa siirryttiin takaisin siihen että isi pesee lapsen hampaat ihan normaalisti.

Pieniä konnuuksia voi aina keksiä, lasta voi ohjata toivottuun suuntaan melkoisen helposti jos vaan aloittaa ohjailun ENNEN kuin lapsi on jo saanut itsensä täyteen vastalause-tilaan.

Nukkumaan menossakin voi auttaa pieni rutiinien muutos, aloitetaan vaikkapa rauhoittumalla kainalossa sohvalla (silittelyä, kevyttä hierontaa raaja kerrallaan tms.) niin se varsinainen nukkumaanmeno onkin sitten helpompaa.

Ja kyllä, esikoisemme(kin) oli omatahtoinen lapsi ja hänestä saatiin ihan mukautuvainen kun isänsä kanssa vaan pistimme mielikuvituksemme liikkeelle. On siis ihan oikeasti kokemusta "ei niin mukautuvaisesta" lapsesta, tämä nuorimmainen lapsemme pääsee aika helpolla kun meillä on jo hyväksi koettuja toimintatapoja tiedossamme.[/QUOTE]

Kyl tonkin kanssa kokeili yks ja toinenkin ihminen ja kaikki keinot. Se ei vaan on ei. Se tulee jo ekasta sanasa että hampaan pesulle jne ja sitä ei käännä mikään. Piti siis mennä sen kautta että jollei anna ni väkisin. Huomasi että mukavampi tapa antaa pestä kun se tehdään kuitenkin. Sama nukkumaan menon kanssa.
 
[QUOTE="Vieras";26439011]Eiks tää jyt oo sitä curling vanhemmuutta? Ap:n pitäis ensinnäkin todellakin päättää että nää ei oo sellaisia asioita mistä lapsi saa itse päättää. Lapsen on paljon turvalisempi olla kun sen ei tarvi ite päättää nukkumaanmenostaan yms, vaan vanhempi tekee ne päätökset.
Ja lapsesta kiinni pitäminen esim jäähyn ajan tai estääkseen lapsen väkivaltaisen ei oo pahoinpitelyä. Eikä se että väkisin puetaan huutava ja rimpuileva lapsi. Ongelma on osittain varmaan siinä että kun laps on saanut 3,5 vuotiaaksi raivoamalla tahtonsa läpi niin nyt se alkaa olla jo liian voimakas väkisin puettavaksi. Helpompi tämmöiset asiat opettaa 1,5-2vuotiaana kun ne ensimmäisen kerran tulevat ajankohtiaseksi.[/QUOTE]

Minä en nyt ymmärtänyt yhtään, mikä 3,5-vuotias, ja mitä curling-vanhemmuutta, ja miten niin lapsi on saanut raivoamalla tahtonsa läpi? Oletkohan sinä nyt sotkenut minut johonkin toiseen keskustelijaan? :-O
 
En ole mikään täydellinen kasvattaja, mutta olen työskennellyt tavallisen vilkkaiden lasten ja varsinaisten ad/hd -lasten kanssa, ja huomannut että on muutama keinoa jotka tepsii (keskusteluiden, positiivisen huomion ym.lisäksi).

Jokaisesta, ihan jokaisesta lyömisestä pitää tulla jäähy. Jos lyö jäähyllä aikuista yhdenkin kerran tai yrittää karata sieltä, istunto pitenee. Tepsii aika hyvin. Joillakin vilkkailla lapsilla jäähy menee nauramiseksi tai pelleilyksi (eli jäähy ei tunnu lapsella missään), mutta silloin jäähypaikka laitetaan vähän sivummalle jotta yleisöä ei ole lapsella paljoa ja pidennetään jäähyä. Jäähyn pitää tuntua jossain, sieltä ei tulla naureksivana pois. Itkettää ei tarvitse, mutta lapsen hymyn pitää hyytyä ja lapsen selkeästi rauhoittua. Ja tämä on yhden kuntoutusohjaajan neuvo.

Sitten nämä:Uhkailu, kiristys, lahjonta ja noista ENNAKOINTI+JATKUVA,JATKUVA ETUKÄTEEN TIEDOTTAMINEN. Tiedottamisessa täytyy huomioida, että minkä ikäisellä riittää muistia ja kuinka pitkälle. Mitä nuorempi ja vilkkaampi lapsi, sitä lyhempi muisti.

Eli keksit jonkun asian joka on lapselle erittäin mieluinen (vain vähän mieluinen asia ei riitä). Lelu, leikki tms. Ennakointi: kun lapsesi on iltapalaansa lopettamassa, kerrot jo siinä pöydän ääressä, että "kohta mennään pesuille, ja jos sinä aikana pelleillään, niin sejase lelu lähtee pois." Meillä tehoaa se, että iltasatu jää pois, jos iltapesut ei suju. Pienellä lapsella joutuu sitä muistuttamaan sitten minuutin välein, sen muisti ei riitä pitempään.

Lahjonta: Isommalla lapsella (5-6 v), joka ymmärtää ajankulua edes vähän, tehoaa pitempiaikainen porkkana. Aamulla kerrot että "jos teet tänään kiltisti senjasen asian, saat illalla senjasen (taas joku todella, todella mieluinen asia). Isommallakin lapsella joutuu sitä muistuttamaan väliajoin päivän aikana; mitä vilkkaampi lapsi niin sitä enemmän ja kovemmalla vauhdilla sillä pyörii omat jutut mielessä ja muisti on kuin kanan lento. Lahjontaa ei voi jatkuvasti toteuttaa, mutta sitä on hyvä käyttää välillä, motivoi ihan eri tavalla kuin sanktiot.

Hampaidenpesusta... välillä voi hauskuuttaa ja keksiä jonkun kivan jutun millä saa lapset harjaamaan hampaat,mutta aina ei voi hauskuuttaa,vaan hampaat pestään vaikka tylsemmälläkin ohjauksella. Kovin montaa kertaa en jättäisi sitä väliin, vaan kysyisin että pesetkö sinä vai minä, ja jos/kun ei suostu, niin otetaan syliin ja pestään. Sama pukemisessa: lapsen pitää totella tylsääkin kehottamista ja ohjausta, ja jos ei pue, niin vaihtoehdot ovat että joko lapsi pukee tai aikuinen pukee.
 
[QUOTE="a p";26438591]Jos lapsi päättää jossain asiassa EI, niin hän ei siihen suostu, missään tapauksessa. Asiat joista hän kieltäytyy, onneksi vaihtelevat, niin että eri toiminnot tökkivät kausittain.

Mutta kumpi on parempi, (jos suostuttelu, lahjominen, ajalla pelaaminen tms. ei kertakaikkiaan auta) väkisin teko vai periksi antaminen? Eli jos lapsi ei pese hampaitaan eikä suostu että vanhempi pesee, antaa olla pesemättä vai pesee väkisin, niin että lapsi kirkuu ja rimpuilee? Tai jos ei suostu aamulla pettavaksi, pitääkö teistä vain odottaa että hän suostuu, vai pukea väkisin? Ja nukkumaanmeno? Miten lasta voi pakottaa nukkumaan, jos hän ei suostu jäämään sänkyyn eikä käymään nukkumaan, vaikka olisi kuinka väsynyt? Viikolla saattaa huutaa kaksikin tuntia kun ei halua käydä nukkumaan, ja sitten on ihan poikki aamulla kun pitäisi herätä.

Mikä on teistä oikea tapa toimia, kun lapsi ei ole missään määrin yhteistyökykyinen? Kannattaako tehdä asiat väkisin vai joustaa? Tosin aamuisin pukemisesta ei voi kauheasti joustaa, koska aikataulu on rajallinen...[/QUOTE]

No lapsi ei sitä päätä pestäänkö hampaat,ne pestään. (onko lapsi tasan 3v vaiko vanhempi? esim. 3v 8kk ikäinen tajuaa jo erilailla ku just 3täyttänyt).

Ajattelin vaan että lähempänä 4 ikävuotta voi ottaa tarra-palkinto systeemin käyttöön esim.just hammapesuun. esim. tarrataulu vessan seinälle(pieni tarrakori vessan peilikaappiin) lapselle selitys miten asia menee, ja kun menee hyvin saa valita 1tarran. (esim. 5:n tarran jälkeen pikkupalkinto). jos lapsella päättämisongelmia 2tarravaihtoehtoa riittää ja paljon kehuja(voi vielä kehua siitäkin kun osasi tarran valita)-> vahvistaa myönteistä toimintaa.

Jos ei halua alkaa lahjoa(tai lapsi on liian nuori, selvästi kykenemätön, tai ei ymmärrä tuollaista systemeiä) niin sit näin: Lapsi iltapalan jälken hammaspesulle. Lapselle annetaan vaihtoehdoiksi 1avaa suun ja hampaat pestään 2. Hampaat pestään. lapsesta pidetään kiinni ja pestään hampaat(suun saa auki kun työntää sormen taakse suuhun(missä ei vielä hampaita ole).

Meill älapsi ei 3v ymmärtänyt tuota palkintojuttua, niin yksin kertaisesti vaihtoehdot oli että avaa itse suun tai sitten en hampaat vaan pestään. Viikossa lopetti tappelun
 
No meillä tehdään sitten väkisten. Tai tulee jokin rangaistus jos ei suostu tottelemaan.

Ja melko harvoin ollaan siinä tilanteessa että mukula totaalisesti kieltäytyisi mistään ja pistää aivan ranttaliksi, kai se on jo huomannut että ei voita näitä tilanteita.

Ja joo, en todellakaan istu vessassa kolme ja puoli tuntia, sit menee suoraan nukkumaan ilman mitään iltasatuja ym etuja jos on hampaiden pesusta kyse. Jos taas olisi kyse esim. pukemisesta pakkassäähän niin puen väkisin, eikä siihenkään tuhtaudu kovinkaan montaa minuttia.
 
[QUOTE="Eukko";26439668]En ole mikään täydellinen kasvattaja, mutta olen työskennellyt tavallisen vilkkaiden lasten ja varsinaisten ad/hd -lasten kanssa, ja huomannut että on muutama keinoa jotka tepsii (keskusteluiden, positiivisen huomion ym.lisäksi).

Jokaisesta, ihan jokaisesta lyömisestä pitää tulla jäähy. Jos lyö jäähyllä aikuista yhdenkin kerran tai yrittää karata sieltä, istunto pitenee. Tepsii aika hyvin. Joillakin vilkkailla lapsilla jäähy menee nauramiseksi tai pelleilyksi (eli jäähy ei tunnu lapsella missään), mutta silloin jäähypaikka laitetaan vähän sivummalle jotta yleisöä ei ole lapsella paljoa ja pidennetään jäähyä. Jäähyn pitää tuntua jossain, sieltä ei tulla naureksivana pois. Itkettää ei tarvitse, mutta lapsen hymyn pitää hyytyä ja lapsen selkeästi rauhoittua. Ja tämä on yhden kuntoutusohjaajan neuvo.

Sitten nämä:Uhkailu, kiristys, lahjonta ja noista ENNAKOINTI+JATKUVA,JATKUVA ETUKÄTEEN TIEDOTTAMINEN. Tiedottamisessa täytyy huomioida, että minkä ikäisellä riittää muistia ja kuinka pitkälle. Mitä nuorempi ja vilkkaampi lapsi, sitä lyhempi muisti.

Eli keksit jonkun asian joka on lapselle erittäin mieluinen (vain vähän mieluinen asia ei riitä). Lelu, leikki tms. Ennakointi: kun lapsesi on iltapalaansa lopettamassa, kerrot jo siinä pöydän ääressä, että "kohta mennään pesuille, ja jos sinä aikana pelleillään, niin sejase lelu lähtee pois." Meillä tehoaa se, että iltasatu jää pois, jos iltapesut ei suju. Pienellä lapsella joutuu sitä muistuttamaan sitten minuutin välein, sen muisti ei riitä pitempään.

Lahjonta: Isommalla lapsella (5-6 v), joka ymmärtää ajankulua edes vähän, tehoaa pitempiaikainen porkkana. Aamulla kerrot että "jos teet tänään kiltisti senjasen asian, saat illalla senjasen (taas joku todella, todella mieluinen asia). Isommallakin lapsella joutuu sitä muistuttamaan väliajoin päivän aikana; mitä vilkkaampi lapsi niin sitä enemmän ja kovemmalla vauhdilla sillä pyörii omat jutut mielessä ja muisti on kuin kanan lento. Lahjontaa ei voi jatkuvasti toteuttaa, mutta sitä on hyvä käyttää välillä, motivoi ihan eri tavalla kuin sanktiot.

Hampaidenpesusta... välillä voi hauskuuttaa ja keksiä jonkun kivan jutun millä saa lapset harjaamaan hampaat,mutta aina ei voi hauskuuttaa,vaan hampaat pestään vaikka tylsemmälläkin ohjauksella. Kovin montaa kertaa en jättäisi sitä väliin, vaan kysyisin että pesetkö sinä vai minä, ja jos/kun ei suostu, niin otetaan syliin ja pestään. Sama pukemisessa: lapsen pitää totella tylsääkin kehottamista ja ohjausta, ja jos ei pue, niin vaihtoehdot ovat että joko lapsi pukee tai aikuinen pukee.[/QUOTE]

Näillä eväillä ollaan mentykin aika pitkälti. Unohtamatta tietenkään myös positiivista huomiota- hyvää käytöstä kehutaan, lapsen kanssa leikitään, halaillaan ja sylitellään. Ja päiväkodin vasu-keskustelun mukaan lapsi on tasapainoinen, eli se kertoo siitä että onnistuttu on ainakin jossain. :-)

Täsä oli sellainen episodi, että poika keksi että haluaa pyykkinarulta juuri kuivumaan laitetut shortsit jalkaansa. Selitin että märkiä housuja ei voi laittaa, täytyy kuivua ensin. Ja että tänään ei ole shortsikeli. Sanoin että laitetaan shortsit yhdessä takaisin kuivumaan, valitaan sinulle kuivat housut kaapista. Poika huusi ei monta kertaa, alkoi itkeä, ja sitten heitti minua lelulla. Sanoin rauhallisesti että lelulla ei saa heittää ketään, nyt menet jäähylle. Ja vein hänet kylpyhuoneeseen rauhottumaan noin minuutiksi. Se tepsii meillä aina todella hyvin, eli poika rauhoittuu aina jäähystä. Avasin oven, kysyin oletko nyt kiltti poika, sanoi joo ja pyysi syliin. Sitten valittiin pojalle kuivat housut kaapista, ihan pitkät housut, ei shortseja. Nyt menen kohta laittamaan loput pyykit kuivumaan, ja sen jälkeen alamme valmistautua kyläilyreissulle papan luona.

Eli yritän, ja haluan olla kasvatuksessa johdonmukainen, niin etten antaisi liikaa periksi enkä myöskään olisi liian ankara, koko ajan vaan kieltämässä. Pyrin siihen että lapsi saa myös positiivista huomiota. Mutta tosiaan, näitä vastaavanlaisia taisteluita tulee todella monta kertaa päivässä, ja milloin mistäkin asiasta. Pyrin aina pysymään rauhallisena, en ole kovinkaan montaa kertaa menettänyt malttiani. Jos olen, mies on ollut silloin paikalla, olen lähtenyt tällöin toiseen huoneeseen laskemaan kymmeneen ja mies on jatkanut.

Vaikka välillä meinaa uskonpuute tulla, silti tiedän että mitään isompaa ei ole mennyt hänen kohdallaan kasvatuksessa vikaan, koska vasu-keskusteluissa ja neuvolassa on aina tullut hyvää palautetta. Tosin poika filmaa myös aika hyvin, kaikkein hankalimmat puolet kun on helpoin esiintuoda sen kaikkein läheisimmän-eli äidin seurassa...:-D
 
Meillä hampaanpesu on ollut ihan alusta saakka sellanen asia, että siitä ei neuvotella. Ja kummallakin lapsella on ollut kausi, jolloin ovat pistäneet vastaan hampaan pesussa, mutta sillon ne on vaan pesty. Huutoahan siitä on tullut, mutta siinä kun ipanan kiljuu, niin saa sutastua harjalla hampaita. Tietenkään ei tule yhtä puhdasta eikä pesu ole yhtä tarkkaa, mutta lapselle välittyy tieto, että hampaanpesusta ei vaan voi luistaa ja sillä sipuli. Mulla on itselläni hampaiden kanssa ollut niin paljon ongelmia ja mun suvussani ei muutenkaan olemitään ensiluokkaista hammasluuta (esim. mun isällä ollut tekarit tosi nuoresta saakka),niin ollaan haluttu iskostaa lasten päihin hampaanpesu rutiini.

Nukutaanko teillä ap vielä päiväunia??
Meillä esikoisen kanssa nukkumaanmenot oli aivan kamalia sessioita kun hön oli n. 2 vuotias. Toistettiin tutut iltarutiinit, luettiin iltasatu, sanottiin hyvät yöt ja pusuteltiin. ja sitten alkoi jokailtainen juokseminen pois sängystä. Miä kauemin tuota jatkui, sitä hauskempaa se lapsesta oli (ja voit arvata, että sitä mukaa kun lapsen riemu kasvoi, kasvoi äitin vitutuskäyrä). Ja tuota pelleilyä vaan jatkui ja jatkui ja jatkui eikä mikään poppakonsti illalla auttanut asiaa. Ei sinnikäs sänkyyn vienti eikä mikään. Sitten päätettiin, että mielummin katsellaan illalla hetki väsynyttä ja kärttyisää lasta joka oikeasti nukahtaa säälisessä ajassa ja jätettiin päiväunet pois. Ja sen jälkeen loppui nuo jumalattomat ilta-sirkukset.
 
[QUOTE="Ritva";26439028]Onnistuisiko hommat paremmin yhdessä; Hampaanpesut yhdessä, äitikin pesee...
Pukeminen yhdessä..molemmille vaatteet valmiiksi ja yhdessä puette..äiti tietenkin hidastellen ja lastaan auttaen, että lapsi voittaa ja saa onnistumisen kokemuksia ollessaan reippaampi kuin äiti.
Meillä tämä monestikin toimii...[/QUOTE]

Hei! En jaksanut kaikkea ihan lukea, mutta meillä vilkkaan 2,5 vuotiaan kanssa tämä toimii. Haluaa matkia ja olla mukana kaikessa, tehdä samaa kun aikuiset. Jos ehdotan hampaiden pesua, niin vastaus on ei (harjoittelee vielä ei-sanaa, ei välttämättä itse aina tiedä haluaako vai ei), mutta kun isä ja äiti menee pesemään hampaita, niin haluaa tulla mukaan.
Nukkumaan/päiväunille menosta sanoo usein myös ei, mutta onneksi lähtee kuitenkin, kun viedään. Tässä kyllä seuraan ettei pääse liian väsyneeksi.
Niin, ja en siis usko kaikkia ei-sanoja, kun ei hän välttämättä itse tiedä mitä haluaa. Tai jos tietää, mutta ei ole mahdollista vaikkapa jäädä jonnekin, niin sitten vaikka kannan pois jos ei muuten lähde. Eli minun tahtoni menee joissakin asioissa lapsen tahdon edelle. Toisia asioita hän voi toki päättää, tai paremminkin valita.
 
[QUOTE="a p";26439755]Näillä eväillä ollaan mentykin aika pitkälti. Unohtamatta tietenkään myös positiivista huomiota- hyvää käytöstä kehutaan, lapsen kanssa leikitään, halaillaan ja sylitellään. Ja päiväkodin vasu-keskustelun mukaan lapsi on tasapainoinen, eli se kertoo siitä että onnistuttu on ainakin jossain. :-)

Täsä oli sellainen episodi, että poika keksi että haluaa pyykkinarulta juuri kuivumaan laitetut shortsit jalkaansa. Selitin että märkiä housuja ei voi laittaa, täytyy kuivua ensin. Ja että tänään ei ole shortsikeli. Sanoin että laitetaan shortsit yhdessä takaisin kuivumaan, valitaan sinulle kuivat housut kaapista. Poika huusi ei monta kertaa, alkoi itkeä, ja sitten heitti minua lelulla. Sanoin rauhallisesti että lelulla ei saa heittää ketään, nyt menet jäähylle. Ja vein hänet kylpyhuoneeseen rauhottumaan noin minuutiksi. Se tepsii meillä aina todella hyvin, eli poika rauhoittuu aina jäähystä. Avasin oven, kysyin oletko nyt kiltti poika, sanoi joo ja pyysi syliin. Sitten valittiin pojalle kuivat housut kaapista, ihan pitkät housut, ei shortseja. Nyt menen kohta laittamaan loput pyykit kuivumaan, ja sen jälkeen alamme valmistautua kyläilyreissulle papan luona.

Eli yritän, ja haluan olla kasvatuksessa johdonmukainen, niin etten antaisi liikaa periksi enkä myöskään olisi liian ankara, koko ajan vaan kieltämässä. Pyrin siihen että lapsi saa myös positiivista huomiota. Mutta tosiaan, näitä vastaavanlaisia taisteluita tulee todella monta kertaa päivässä, ja milloin mistäkin asiasta. Pyrin aina pysymään rauhallisena, en ole kovinkaan montaa kertaa menettänyt malttiani. Jos olen, mies on ollut silloin paikalla, olen lähtenyt tällöin toiseen huoneeseen laskemaan kymmeneen ja mies on jatkanut.

Vaikka välillä meinaa uskonpuute tulla, silti tiedän että mitään isompaa ei ole mennyt hänen kohdallaan kasvatuksessa vikaan, koska vasu-keskusteluissa ja neuvolassa on aina tullut hyvää palautetta. Tosin poika filmaa myös aika hyvin, kaikkein hankalimmat puolet kun on helpoin esiintuoda sen kaikkein läheisimmän-eli äidin seurassa...:-D[/QUOTE]

Juu, äidillehän ne pahimmat kränät näytetään. :D Tuon kirjoittamasi perusteella en olisi ihan toivoton lastesi suhteen, uskon että rauhoittuvat myös iänkin myötä.:) Yöunista tekee vielä mieli sanoa samaa kuin muutkin kirjoittajat tässä, eli päikkärit pois, tai vaikkapa rajataaan ne puoleen tuntiin. Monet 3-vuotiaat alkavat jättää niitä pois, toiset taas tarvitsevat 5-vuotiaaksi.
 
Tietenkään 3-vuotias ei ole valmis päättämään noista asioista. Onko siis Ok jos lapsen hampaat esim. pesee väkisin jos hän ei siihen muuten suostu, tai laittaa vaatteet päälle hänelle väkisin, jos hän ei kertakaikkiaan tee sitä, vaan huutaa en pue, juoksee karkuun ja pistää hanttiin?

No totta hlvetissä on ok! Sehän se meidän vanhempien tehtävä on, luoda rajat ja opettaa lapset tavoille. Ja kun muutaman kerran tekee väkisin, niin tyhmempikin lapsi ymmärtää, ettei vastustelut auta ja alkaa olla kiltisti hampaiden harjausissa jne. :)
 
Päiväunet, päiväkoti ja aikainen herätys on ollut meidän perheelle raastava oravanpyörä. Lapsi herää aamulla kesken unien, nukahtaa päiväunille, valvoo taas. Äidillä ja isällä kun on vielä aikaisempi herätys kuin lapsella, vanhempienkin yöunet jäävät lyhyiksi. Meitä ei päiväkoti ole tullut yhtään vastaan uniasiassa.
 
No annetaan 3-vuotiaan ilman muuta pomottaa vaan. Mikäs kysymys tämä on? AIKUINEN päättää, koska pestään hampaat, koska mennään nukkumaan ja mitä puetaan päälle. Lapsi voi sitten päättää, vaikka siitä, millaisen hammasharjan valitsee (pidä useampia), minkä yöpuvun laittaa ja aamulla sitten valitsee esim. 2 eri vaateyhdistelmästä mieleisensä. Meillä on ainakin onnistunut näin, jopa nuorimmaisen "tahtonaisen" kanssa =)
 
meillä 3v saa pestä itse hampaansa niin, että isi tai äiti viimeistellee homman. nukkumaankin käy nätisti,
kun telkka menee kiinni ja valot sammuu. tietää siitä, että on aika siirtyä sänkyyn lukemaan iltasatu..
kerran kyllä kieltäytyi tulemasta nukkumaan, teki olohuoneeseen valot & ilmoitti että hän leikkii.
mie siihen vain, että "äiti ainakin menee nukkumaan" ja siirryin makuuhuoneeseen lukemaan kuunellen samalla
miten leikkijuna tuksutti olohuoneessa.. jotain puoli tuntia meni ja tyttö kömpi viereen. ruokailun suhteen teemme niin, että ainakin tarjotaan ja jos ei syö, niin sitten ei syö.
mitään suolakeksejä tms on turha naukua, jos on nälkä ja ruoka jäänyt koskematta
 
[QUOTE="vieras";26440164]No totta hlvetissä on ok! Sehän se meidän vanhempien tehtävä on, luoda rajat ja opettaa lapset tavoille. Ja kun muutaman kerran tekee väkisin, niin tyhmempikin lapsi ymmärtää, ettei vastustelut auta ja alkaa olla kiltisti hampaiden harjausissa jne. :)[/QUOTE]

Olen kyllä samaa mieltä. Aikuisella pitää olla sitä munaa sen verran, että on se joka päättää. Mitään helppoa se lasten kanssa luoviminen ei suinkaan ole, mutta sellasta se on. Lapsi ei olekaan mikään tahdoton nukke. :D
 
Renatte on hienosti yrittänyt pohtia tilannettaan, lapsi huomioiden. :flower: Sinulla on ainakin oikea asenne mielestäni, kun yrität löytää lasta kunnioittavia tapoja.
 
Viimeksi muokattu:
Renatte: suostuuko lapsi jäämään sänkyyn, jos saa lukea kirjaa, kunnes nukahtaa tai kuunnella unimusiikkia? Entä, jos vanhempi lepää lapsen vieressä, kunnes lapsi nukahtaa? Oletko kokeillut, mihin aikaan lapsi menisi itse nukkumaan, jos asiaan ei kiinnittäisi enempää huomiota kuin, että ehdottaisi pariin otteeseen nukkumaanmenoa ja rauhoittaisi illan, eli ei enää piirrettyjä, hämärä valaistus jne.?
 
En jaksanut koko ketjua kahlata läpi, joten en tiedä onko näitä vinkkejä jo käsitelty.

Meillä 3v on saatu hampaanpesulle "pelottelemalla". Olen kertonut hammaspeikoista, jotka asettuvat suuhun taloksi, jos hampaita ei pestä. Peikot rikkovat hampaat ja sitten ei voi syödä mitään hyvää. Olen luetellut kaikki pojan herkut, jotka jäävät rikinäisillä hampailla syömättä. Jos meinaa mennä enskotteluksi, pyydän avaamaan suun, että äiti voi kurkata näkyykö peikkoja. Ja näkyyhän niitä :D Siiten pyydystelen niitä hammasharjalla ja peikot juoksevat karkuun tai pakenevat mopolla, autolla, lentokoneella yms. Aikamoinen show välillä, mutta tuleepahan hampaat pestyä. Mööstä ja Paasta on myös luettu monta kertaa :)

Pukemisen kanssa, jos meinaa lyödä lekkereiksi, olen todennut "selvä, sinä varmaan jäät sisälle, kun me muut lähdemme ulos. Heippa". Toistaiseksi toiminut, hyvin. Joskus olen todennut, että lähdet sitten yöpuvussa. Olen valmis tämän uhkauksen toteuttamaan, mutta vielä ei ole tavinnut. Kerran jouduin illalla väkisin pukemaan rimpuilevalle pojalle yöpuvun. Sen episodin jälkeen olen kysynyt, haluatko, että taas tulee show vai puetko nätisti. Vaihtoehtojen antaminen on myös toiminut. Puetko itse, vai puenko minä? Mitä haluat pukea päälle jne.

Nukkumaanmenon kanssa ei ole ollut ongelmia, joten siihen en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata.
 
Jännää kun niin monella tuossa pukemishommassa on "rangaistuksena" että joko puet itse tai äiti pukee. Jos meillä lapsi saisi päättää noin, niin se tarkoittaisi että hän saisi tahtonsa läpi joka kerta, koska meillä lapsi jättää pukematta siksi koska haluaisi äidin pukevan. Ja minusta taas 3-vuotiaan, joka osaa jo varsin hyvin itse pukea, pitäisi pukea itse... Sama meillä kaiken muunkin suhteen, jos lapsen pitäisi pestä itse hampaita tai kädet tai käydä yksin vessassa niin ei tapahtuisi, koska meillä väännetään just siitä että 3-vuotias ei haluaisi tehdä yhtikäs mitään itse... Jos saisi itse päättää niin häntä vielä syötettäisiin ja kulkisi vaipoissa.
 

Yhteistyössä