Mikä neuvoksi kun 3 v. usein kieltäytyy mm. hampaanpesusta, pukemsesta, nukkumaanmenosta yms.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26443362]Silti kokemusta lapsen kasvattamisesta löytyy, eihän se lasten lukumäärä siihen vaikuta! Vai alatko nyt sanoa, ettei yhden lapsen vanhempien kommentteja kannata kuunnella? Ihanko tosi, onko lapsettomalla varaa sanoa noin? :D

Ja juurihan sanoin, etten ymmärrä itsekään tuntikausien kulutusta mihinkään, eli jos ei suostu neuvottelemalla niin sitten toimitaan. Olen huomannut omasta lapsesta sen, että jos jotain asiaa ei suostu tekemään (esim. hampaiden pesu, pukeutuminen jne.) niin sitten on tehty ne siitä huolimatta. Parin kerran väkisintekemisen jälkeen on suostunut kyseisiin hommiin mukisematta. Ei lapset tyhmiä ole, aikuiset taas on, jos eivät ole johdonmukaisia teoissaan ja antavat välillä periksi ja välillä taas ei.[/QUOTE]

Mulla on mm. kokemuksia siitä, että mua makuutettiin päiväkodissa päiväunilla aina kaksi tuntia, välipalaan saakka vaikken koskaan nukahtanut. Vaihtuikin sitten jossain vaiheessa päivähoitopaikka, kun äitini sai tietää tästä. Vaikea kuvitella, että joissain perheessä menee iltaisin nukuttamiseen päivittäin se parikin tuntia.
 
Vien meidän makuuhuoneeseen, jossa on vain petivaatteet joita heitellä ja istun oven suuhun hiljaa istumaan ja katselemaan vaikka lehteä. Mikäli kiinnitän huomiota tytön riehumiseen, saa lisäpontta ja käy käsiksi minuun..

Miksi viet sellaiseen paikkaan jossa pääsee riehumaan? Meillä on varsin temperamenttinen tapaus (ei kuitenkaan mikään ADHD) ja jäähypaikka on PAIKKA. Siis pieni alue jossa istutaan eikä sieltä lähdetä. Auttaisko jos laittaisit esim maton sinne lattialle ja sen maton päällä pitää olla. Meillä ei kävisi myöskään laatuun mikään riehuminen, saatika tavaroiden heittely. Tuossa tilanteessa lähtisin itse myös kauemmas. Ainkin meillä pahentaa tilannetta jos jää viereen ihmettelemään kun on yleisöä jolle esiintyä. Yleensä laitan lapsen jäähylle olkkariin ja menen itse keittiöön touhuamaan omiani. Lapsi tietää että jäähy alkaa siinä vaiheessa kun istuu hiljaa siellä, ja jos alkaa riehumaan, jäähy alkaa alusta. Mulla on aina munakello soittamassa merkiksi siitä että jäähy on loppu, ja sitten keskustellaan.

Mitä tulee alkuperäiseen asiaan niin kyllä on ok tehdä hommat väkisin. Ellei pueta suosiolla niin lähdetään tarhaan yöpuku päällä. Lääkkeet otetaan vaikka väkisin ellei järkipuhe auta jne.
 
Mulla on mm. kokemuksia siitä, että mua makuutettiin päiväkodissa päiväunilla aina kaksi tuntia, välipalaan saakka vaikken koskaan nukahtanut. Vaihtuikin sitten jossain vaiheessa päivähoitopaikka, kun äitini sai tietää tästä. Vaikea kuvitella, että joissain perheessä menee iltaisin nukuttamiseen päivittäin se parikin tuntia.

No päiväkodissa on omat sääntönsä, kotona omat. Enkä tiedä minkälainen päiväkoti tänä päivänä makuuttaa kaksi tuntia lapsia jos ei nukuta, meillä ainakin on sellainen päiväkoti että kun lapsi ei ollut yhtenä päivänä nukahtanut, niin oli sitten ollut hereillä eikä todellakaan oltu makuutettu patjalla. Eikä olis kyllä hiljaa siinä pysynytkään, sen verran kovaääninen kaveri on :D

Meillä meni pisimpään nukahtaminen silloin, kun opetettiin nukahtamaan omaan sänkyyn sen sijaan, että nukahti aina tissille. Tämä sen takia, että tiedettiin mun tulevat menot eikä haluttu, että miehelle ja lapselle tulee traumoja :). Tuolloin nukahtamiseen meni 45min parina iltana peräkkäin, mutta jos ois jatkanut raivoamista niin oltais jatkettu vaikka sitten se pari tuntia. Osa lapsista vaan on voimakastahtoisia, joten voin kuvitella tilanteen, jossa käytetään nukuttamiseen se pari tuntia. Mutta sitä en älyä, että jos nukahtaminen on niin hankalaa, niin miksi lasta ei opeteta nukahtamaan sitten vaikka unikoulun avulla. Enkä tarkoita huudattamista vaan ihan tassuttelua, kuten meillä tehtiin. Normaali lapsi älyää kyllä parin illan jälkeen mistä on kyse.
 
Tytsi hei, nää sun jutut on jostain kiiltokuvakirjasta. Meillä aikoinaan kokeiltiin 2 vuotiaan kanssa tätä saa leikkiä hommaa, ihan vaan kun ei olisi jaksanut tapella. Mitäs siitä sitten seuras? Ihan kamala sotku. Kerran repi jopa tapettia huoneensa seinästä, kun ei muuta keksinyt.

Valitettavasti lapsilla ei ole noin pienenä tajua omasta väsymyksestään, jos niitä uniaikoja ei lapselle tehdä. Varmaan tuntuu kivalta sanoa, että on oikein antaa periksi valtataistelussa hampaiden pesemisessä, mutta on se vähän eri asia, jos kieltäytyminen jatkuu viikkoja.

Realismia peliin, kiitos.
 
[QUOTE="vieras";26444143]Tytsi hei, nää sun jutut on jostain kiiltokuvakirjasta. Meillä aikoinaan kokeiltiin 2 vuotiaan kanssa tätä saa leikkiä hommaa, ihan vaan kun ei olisi jaksanut tapella. Mitäs siitä sitten seuras? Ihan kamala sotku. Kerran repi jopa tapettia huoneensa seinästä, kun ei muuta keksinyt.

Valitettavasti lapsilla ei ole noin pienenä tajua omasta väsymyksestään, jos niitä uniaikoja ei lapselle tehdä. Varmaan tuntuu kivalta sanoa, että on oikein antaa periksi valtataistelussa hampaiden pesemisessä, mutta on se vähän eri asia, jos kieltäytyminen jatkuu viikkoja.

Realismia peliin, kiitos.[/QUOTE]

Voisihan tuo tapetin repiminen tapahtua yhtä hyvin päivälläkin, kun kukaan ei ole näkemässä tai vaikka keskellä yötä.
 
Mä olen varmaan outo, kun en olisi valmis varaamaan yli kolme tuntia aikaa sille, että kinastelisin lapsen kanssa hampaidenpesusta. Millä tavalla tuo on sen toimivampaa kuin periksi antaminen tai jokin muu keino? Jos tuota tapahtuu usein niin sehän ei sitten selvästi toimi. Jos taas kertaluontoista niin miksei saman tien voi sitten antaa periksi ja lapsi voi ottaa vaikka sen fluoritabletin?
 
Pahvikannulla hyvä pointti: jotkut lapset oikein haluaa että vanhempi tekee asiat hänen puolestaan,toisille se taas on rangaistus. Ja juu, jos lapsi on 3-4-vuotias niin hyvin voi olettaa että pukee itse (vetoketjut, hanskat ja lahkeensuut tms. tietty on autettava), eli voi sanoa että "me muut ollaan tässä jo lähdössä pihalle,et kai sä tänne sisälle meinaa jäädä?"Yleensä tulee pahimmallekin kuumakallelle siinä vaiheessa vipinää kinttuihin kun näkee että muut tekee lähtöä. Itse jouduin tosin juuri hiljattain tekemään eräälle voimakastahtoiselle lapselle niin,että kun lapsi ei suostunut vetämään takin vetoketjua kiinni ja toista saapasta jalkaan niin lähdin jo pihalle ja hiekkapakkaan, ulko-ovi oli toki raollaan ja vahdin toki pihalta että mitä se lapsi tekee:muksu vähän aikaa huusi ovensuussa maaten, huomasi sitten että "ei tuo ämmä häntä passaakaan", nousi ja puki sitten itse ja tuli pihalle.

Jos meillä annetaan lisä jäähyä jokaisesta lyömisestä joka tapahtuu jäähyn aikana, ei tyttö pääse jäähyltä koskaan pois. :( Jäähyt ovat lähes järjestäen pitkiä, kun tyttö juoksee sieltä alvariinsa pois. Mutta tähän mennessä olemme jäähyttäneet joka kerta kun on käynyt käsiksi siskoonsa. Vien meidän makuuhuoneeseen, jossa on vain petivaatteet joita heitellä ja istun oven suuhun hiljaa istumaan ja katselemaan vaikka lehteä. Mikäli kiinnitän huomiota tytön riehumiseen, saa lisäpontta ja käy käsiksi minuun. Olen miettinyt tätä jäähyttämisen järkevyyttä sen jälkeen kun yksi opettaja ja yksi lastentarhanopettaja naureskellen kysyivät, että onko tuosta jäähyttämisestä muka oikeasti hyötyä. Ja vastaukseni on että ei. Se on vain keino jolla ei pääse vahingoittamaan siskoaan ennen kuin on rauhoittunut. Siksi olen jälleen kerran ottamassa yhteyttä neuvolaan, jotta ei mennä ojasta allikkoon. Kaiken aikaa kun on onneksi tulossa uusia työvälineitä haastavien lasten kasvatukseen. :)

Piti siis jatkaa, että meillä on käytetty ennakoivaa taktiikkaa jo ensimmäisen lapsen kanssa, joka vaatii sitä yhtä ehdottomasti kuin tämä nelonen. Muuten ei onnistu mikään. Mutta jos uhkailen ennakoinnin yhteydessä, ei silloinkaan onnistu mikään. Lapsi saa raivarin jo pelkästään uhkailusta. Ilmeisesti tietää itse jo siinä vaiheessa, että ei kykene toimimaan niin kuin pyydetään. Pelleilee joka tapauksessa iltatoimilla. Mitä väsyneempi on, sitä enemmän pelleilee..

Lahjonta tarroilla tarkoittaa tytöllä sitä, että lyö läskiksi heti jo ennen itse toimintoa, eli pahentaa tilannetta. Meillä tehoaa tällä hetkellä parhaiten kun palkitsee hyvästä käytöksestä ennalta ilmoittamatta.

"Kahden äiti" sanoi hyvin,että jäähypenkin läheisyyteen ei mitään tavaroita heiteltäväksi - jos ei sitten lasta pistetä siivoamaan jälkiään. Saahan sitä tunteensa näyttää ja vaikka huoneessaan myllätä, mutta vahingot tulee itse korjata. Eli mieluummin sitten niin, että sitä heiteltävää ei edes ole käden ulottuvilla eli ei tule vahinkoa. Huutaa ja raivota tietty saa.

Hienoa tietysti jos on tulossa muitakin keinoja villin lapsen rauhoittamiseksi kuin jäähy, mutta kyllä jäähyssä ON hyviä puolia paljon. Katkaistaan haitallinen toiminta, otetaan lapsi sivuun kattelemaan tilannetta ulkopuolelta, tunteiden ilmaisun vapaus eli itkuraivarin saa lapsi päästää jos haluaa, rauhoittuminen, keskustelu, anteeksipyyntö ehkä halinkin kera.

Tuota ihmettelen, Renatte, kun kirjoitit että lapsi saa raivarin pelkästä uhkauksesta. Mun mielestä se raivari ei saa estää aikuista uhkaamasta (jos se uhkaus on sopiva tilanteeseen nähden ja tehdään asiallisesti), eli sinuna kyllä kuuntelisin pokkana vaikka minkälaiset protestoinnit mutta toteuttaisin uhkaukseni jos asiat ei hoidu. Tietysti sen uhkauksen "jos et tee kuten sanon niin menetät iltasadun" voi kääntää positiivisemmaksi lahjomiseksi ja palkkiosysteemiksi"jos teet kuten sanon niin luetaan iltasatu". Kumpiko se sitten omalla lapsella, ja minkäkin ikäisellä parhaiten tehoaa.

Yhdistelmään kova iltaväsymys+iltatoimet ei ole meilläkään löydetty ratkaisua. :D Jos lapsi on tajuttoman väsynyt ja pyörii ylikierroksilla niin mikään ei sitä väsymystä kyllä poista ja jotkut lapset ei ota kyllä siinä vaiheessa oikein mitään vastaan. Ehkä kun kuitenkin jossain vaiheessa väistämättä tulee sitä väsyitkua niin se edes vähän rauhoittaa ennen nukkumista. Kaikista pahin iltaväsymyksen muoto on sisarusten välinen hervoton nauruhepuli iltatoimien aikana, siihen minäkin kaipaisin neuvoja. :)
 
[QUOTE="vieras";26443459]Meillä meni pisimpään nukahtaminen silloin, kun opetettiin nukahtamaan omaan sänkyyn sen sijaan, että nukahti aina tissille. Tämä sen takia, että tiedettiin mun tulevat menot eikä haluttu, että miehelle ja lapselle tulee traumoja :). Tuolloin nukahtamiseen meni 45min parina iltana peräkkäin, mutta jos ois jatkanut raivoamista niin oltais jatkettu vaikka sitten se pari tuntia. Osa lapsista vaan on voimakastahtoisia, joten voin kuvitella tilanteen, jossa käytetään nukuttamiseen se pari tuntia. Mutta sitä en älyä, että jos nukahtaminen on niin hankalaa, niin miksi lasta ei opeteta nukahtamaan sitten vaikka unikoulun avulla. Enkä tarkoita huudattamista vaan ihan tassuttelua, kuten meillä tehtiin. Normaali lapsi älyää kyllä parin illan jälkeen mistä on kyse.[/QUOTE]

Tai sitten ei. Meillä on normaali, oikein fiksu ja hyvin kehittynyt taapero, jolle nukkuminen on vaan aina ollut jotenkin hankalaa. Ensimmäisen vuoden aikana ei nukkunut päiväunia kuin vartin pätkiä siellä täällä, pari kertaa päivässä, yksivuotiaana alkoi sentään vähän säännöllisemmin nukkumaan päikkyjä. Yöunet on puolestaan aina olleet hyvät, mutta se nukahtaminen... Nukahti aiemmin usein helposti imetykseen, mutta monesti vaati sen 1,5h imetyssession että onnistui nukahtamaan.Jossain vaiheessa ei sitten enää saanutkaan unta imetyksestä huolimatta. Nyt vierotuksen aikana on opeteltu nukahtamaan kokonaan ilman, ja menee monesti se pari tuntia helposti. Takana siis jo pari kuukautta tätä opettelua.

On kokeiltu säännöllistää rytmiä - epäonnistuu siinä vaiheessa kun päikkärit jää kokonaan väliin, tai nukkuukin 3h (niinkin on joskus käynyt!), tai simahtaakin sitten vaunuihin ulkoillessa loppuillasta. Harvinaisen rytmitön tapaus ilmeisesti. On kokeiltu antaa hillua sen minkä haluaa. Riehuu siihen malliin väsyneenä hämärässä että yleensä satuttaa itsensä jotenkin, tai sitten väsyy niin pahoin että vain itkee. Nukahtaminen ei kuitenkaan suju yhtään sen helpommin, yliväsyneenä vielä hankalampaa. Monesti väsyneenä kyllä pyytää nukkumaan, sanookin olevansa väsynyt, mutta sängyssä alkaa sama hyrrääminen.

Ainoa mikä toimii on se, että kun tiedämme/huomaamme lapsen olevan väsynyt, menemme hänen kanssaan makuulle (nukkuu siis sivuvaunussa pinniksessä ilman laitaa) ja pidämme hänet siellä niin kauan että hän simahtaa, mahdollisesta protestoinnista huolimatta. Hyörii ja pyörii sängyssä, yrittää ottaa kontaktia erinäisin keinoin, saattaa itkeäkin kun ei saa tahtoaan läpi, mutta jossain vaiheessa rauhoittuu riittävän pitkäksi aikaa, että uni tulee. Se vain saattaa tosiaan vaatia sitten sen pari tuntia. Nukahtamaanhan lasta ei voi pakottaa, mutta voi pakottaa pysymään aloillaan ja rauhoittumaan sen ajan, minkä unen saamiseen tarvitsee. Eikä todellakaan kannata enää nousta puuhastelemaan muuta, jos uni ei ole tullut esim. puolessa tunnissa, se tarkoittaa vain koko rumban aloittamista uudelleen parin tunnin kuluttua yliväsyneen riekkujan kanssa.

Joku tassuttelu-unikoulu puolestaan on jo ajatuksenakin naurettava tuon tapauksen kanssa. Yritettiin kyllä sitäkin jossain vaiheessa vauvana. Ainoa mitä ei ole yritetty on lapsen sulkeminen huoneeseen yksin huutamaan, eikä se ole vaihtoehto meille.

Joskus on sitten niitä hyviäkin iltoja, jolloin nukahtaminen tapahtuu vartissa. Ja niitä hyviä päiviäkin, jolloin lapsi nukkuu kunnon päiväunet, ja nukahtaa noin puolessa tunnissa. Mutta ne on tosiaan harvassa.
 
[QUOTE="vieras";26444374]
Ainoa mikä toimii on se, että kun tiedämme/huomaamme lapsen olevan väsynyt, menemme hänen kanssaan makuulle (nukkuu siis sivuvaunussa pinniksessä ilman laitaa) ja pidämme hänet siellä niin kauan että hän simahtaa, mahdollisesta protestoinnista huolimatta. Hyörii ja pyörii sängyssä, yrittää ottaa kontaktia erinäisin keinoin, saattaa itkeäkin kun ei saa tahtoaan läpi, mutta jossain vaiheessa rauhoittuu riittävän pitkäksi aikaa, että uni tulee. Se vain saattaa tosiaan vaatia sitten sen pari tuntia. Nukahtamaanhan lasta ei voi pakottaa, mutta voi pakottaa pysymään aloillaan ja rauhoittumaan sen ajan, minkä unen saamiseen tarvitsee. Eikä todellakaan kannata enää nousta puuhastelemaan muuta, jos uni ei ole tullut esim. puolessa tunnissa, se tarkoittaa vain koko rumban aloittamista uudelleen parin tunnin kuluttua yliväsyneen riekkujan kanssa.

Joku tassuttelu-unikoulu puolestaan on jo ajatuksenakin naurettava tuon tapauksen kanssa. Yritettiin kyllä sitäkin jossain vaiheessa vauvana. Ainoa mitä ei ole yritetty on lapsen sulkeminen huoneeseen yksin huutamaan, eikä se ole vaihtoehto meille.

Joskus on sitten niitä hyviäkin iltoja, jolloin nukahtaminen tapahtuu vartissa. Ja niitä hyviä päiviäkin, jolloin lapsi nukkuu kunnon päiväunet, ja nukahtaa noin puolessa tunnissa. Mutta ne on tosiaan harvassa.[/QUOTE]

Toki on näitä poikkeuksiakin, joilla se rytmi on ollut jo alusta asti kadoksissa ja silloin ei välttämättä toimikaan. Ei meilläkään sen tassuttelu-unikoulun jälkeenkään nukahda itse, vaan vieressä pitää olla. Ja kun pinnis on meidän sängyn vieressä, niin joko minä tai iskä menee meidän sänkyyn makaamaan, kunnes poju simahtaa. Yleensä kestää 5min-15min aika, kunnes nukahtaa, mutta joskus harvoin menee esim. sen puoli tuntia tai jopa vähän yli. Samaa mieltä siinä, että sieltä pinniksestä ei sitten ole poispääsyä. Sitäkin kokeiltiin joskus, että kun ei selvästi näyttänyt väsyneeltä, niin otettiin pinniksestä pois; lopputuloksena puoleen yöhön asti valvova lapsihirviö, jota ei tahtonut saada millään ilveellä unten maille, eikä ainakaan ilman huutoa :laugh:

Mutta nämä on juuri näitä asioita, joita ei oikeasti voi tajuta, ennen kuin niitä omia lapsia on. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle jne. Jokaisen vaan on luovittava se oma keino sieltä keinojen merestä. Pääasiahan se kuitenkin on, että kaikki nukkuu.

Ja tytsille vielä sen verran, että kuka on täällä edes puhunut, että tuntikausia taistellaan jostain asiasta? Valtaosa ei varmasti taistele lapsen kanssa tuntikausia mistään (unihommat erikseen, jos todella vaativainen vekara ja rytmit päin seiniä). Mutta se ero meissä on, että jos sinä et saa neuvottelulla asioita tehtyä, annat periksi. Kaikki äidit tietää (toivottavasti), että se ei johda mihinkään hyvään.
 
[QUOTE="vieras";26444703]Toki on näitä poikkeuksiakin, joilla se rytmi on ollut jo alusta asti kadoksissa ja silloin ei välttämättä toimikaan. Ei meilläkään sen tassuttelu-unikoulun jälkeenkään nukahda itse, vaan vieressä pitää olla. Ja kun pinnis on meidän sängyn vieressä, niin joko minä tai iskä menee meidän sänkyyn makaamaan, kunnes poju simahtaa. Yleensä kestää 5min-15min aika, kunnes nukahtaa, mutta joskus harvoin menee esim. sen puoli tuntia tai jopa vähän yli. Samaa mieltä siinä, että sieltä pinniksestä ei sitten ole poispääsyä. Sitäkin kokeiltiin joskus, että kun ei selvästi näyttänyt väsyneeltä, niin otettiin pinniksestä pois; lopputuloksena puoleen yöhön asti valvova lapsihirviö, jota ei tahtonut saada millään ilveellä unten maille, eikä ainakaan ilman huutoa :laugh:

Mutta nämä on juuri näitä asioita, joita ei oikeasti voi tajuta, ennen kuin niitä omia lapsia on. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle jne. Jokaisen vaan on luovittava se oma keino sieltä keinojen merestä. Pääasiahan se kuitenkin on, että kaikki nukkuu.

Ja tytsille vielä sen verran, että kuka on täällä edes puhunut, että tuntikausia taistellaan jostain asiasta? Valtaosa ei varmasti taistele lapsen kanssa tuntikausia mistään (unihommat erikseen, jos todella vaativainen vekara ja rytmit päin seiniä). Mutta se ero meissä on, että jos sinä et saa neuvottelulla asioita tehtyä, annat periksi. Kaikki äidit tietää (toivottavasti), että se ei johda mihinkään hyvään.[/QUOTE]

Minä olen ihan samaa mieltä siitä, ja aikanaan minäkin kantapään kautta oppinut, että ei kyllä kannata antaa lapsen enää tulla pois sängystä, kun on päätetty että nyt nukkumaan, sitä ei seuraa mitään hyvää. Ja lapsi oppii helposti että saa huutamalla ja vaatimalla tahtonsa läpi. Tai meidän 3-vuotiasta ei enää voi väkisin pitää sängyssä tietenkään, kun tulee pois jos haluaa. Mutta tehdään sitten niin , että vaikkei oltaisikaan miehen kanssa vielä menossa nukkumaan itse, ollaan käyvinämme nukkumaan, ja sammutetaan valot yms. Ei poika jaksa kauaa itsekseen riekkua. Ja kyllä silti vieläkin voin tuntikin mennä ennen kuin poika on unessa.

Päiväkodin päiväunista, että meidän lapsen pk:ssa kaikki nukkuvat, mutta poika ei mitenkään kauhean kauaa, 45 min- 1 h. Eli ei sen pitäisi vielä kolmivuotiaalla yöunia pilata. Viikonloppuisin nukkuu enemmän yöunta, ja päikkäreitä ottaa vain yleensä noin 30 min. enää. Mutta silti viikolla joskus on vaikeaa nukkumaanmenon kanssa.

Pojalla on uhma tms. hankalemmat kaudet tulleet aina sykleissä, ihan siitä juuri ja juuri 1-vuotiaasta lähtien. Edellinen hankala kausi oli huhtikuussa, ja kesti 2 viikkoa. Siinä välissä oli sitten kuutisen vk helpompaa aikaa, jolloin lapsi oli suht yhteistyökykyinen. Ja nyt on sitten taas hankala kausi. Meinaa sitä että melkein kaikessa on vastahankaan. Ei tietty olisi jos saisi kaikessa periksi, muttei saa. Eli vaikkei haluaisi aamulla pukea päällensä ja lähteä päiväkotiin, puetaan ja lähdetään. Vaikkei haluaisi lähteä päiväkodista, lähdetään vaikka kantamalla. Ja vaikkei päiväkodin pihalla haluaisi käydä auton turvaistuimeen istumaan, vaan penkille ilman istuinta, niin silti istuimeen mennään. Ja huutoa tulee. Eilen poika sai viidet raivarit kun ei saanut tahtoaan läpi. Pukeminen ja hampaidenpesu on hankalimpia.

Aamulla sain hänet pukemaan kun olin lähtevinäni, sammutin valot, puin päälleni , sanoin heipat ja menin rappukäytävään odottamaan. Kun kurkkasin oven raosta, siellä se kitinäkalle veti housuja jalkaansa. :-D

Kärsivällisyyttä tässä tarvitaan ja paljon, mutta mielestäni tuollaisissa perusasioissa kuten nukkumaanmeno, hampaanpesu pukeminen ja lähdöt, ei kannata antaa periksi, muuten on piru merrassa.

Itse annan sitten lapselle päätäntävaltaa pienemmissä asioissa, kuten valita eri vaihtoehdoista. Ja harhauttaminenkin toimii aika hyvin, ainakin joskus, eli saa lapsen mielenkiinnon muualle jostain asiasta, jossa ei saa tahtoaan läpi.

Eikä pidä tietenkään unohtaa läheisyyttä, sylittelyä ja kehumista. Voi että sitä itseensätyytyväistä ilmettä, kun poika onkin joskus vaikka ottanut hammasharjan omaan käteen ja pessyt hampaansa itse, ja häntä siitä kehuu. :-D
 

Yhteistyössä