?
:/
Vieras
En tiedä onko syy minussa vai miehessä, todennäköisimmin kyllä molemmissa.
Rakkautta on, mutta onnellinen en ole tuon kanssa. Käytännössä yhteiselomme on sitä, että minä puhun ja mies ei kuuntele. Nalkutettua tulee ihan liikaa, kun on kokoajan pieni ärtymys suhteen tilasta taustalla.
Olen yrittänyt keskustella, mutta mieheni on niin sulkeutunut, ettei hänestä saa edes psykologi mitään irti
Miehellä löytyy kyllä varmasti lapsuudesta syyt käytökseensä, mutta minä en voi häntä mitenkään muuttaa.
Häntä ällöttä tai ahdistaa halaaminen, joten hellyys ei meillä kukoista, vaikka itse taas olen todella hellyyden kipeä ja kaipaan kosketusta.
Kaipaan myös yhteistä aikaa, nykyään emme tee yhdessä paljon muuta kuin tuijottamme telkkaria, siinä meidän parisuhteen laatuaika.
Oman lisänsä tuovt hankalat appivahemmat, joita en kestäisi, mutta joudun kestämään.
Huomaan yhä useammin ja useammin haaveilevani siitä, kuinka paljon helpommalla pääsisin, jos olisin yksin lasten kanssa. Hellyyttä ei tietenkään olisi enää sitäkään vähää, mutta voisin elää paljon vapaammin. voisin opiskella ammatin johon tahdon, eikä mun tarvitsisi välittää siitä, hyväksyykö mieheni opintojani.
Mitä mä voin enää tehdä, kun toisen mielestä ei mitään ongelmia ole, vaikka olen yrittänyt puhua hänelle.
Rakkautta on, mutta onnellinen en ole tuon kanssa. Käytännössä yhteiselomme on sitä, että minä puhun ja mies ei kuuntele. Nalkutettua tulee ihan liikaa, kun on kokoajan pieni ärtymys suhteen tilasta taustalla.
Olen yrittänyt keskustella, mutta mieheni on niin sulkeutunut, ettei hänestä saa edes psykologi mitään irti
Häntä ällöttä tai ahdistaa halaaminen, joten hellyys ei meillä kukoista, vaikka itse taas olen todella hellyyden kipeä ja kaipaan kosketusta.
Kaipaan myös yhteistä aikaa, nykyään emme tee yhdessä paljon muuta kuin tuijottamme telkkaria, siinä meidän parisuhteen laatuaika.
Oman lisänsä tuovt hankalat appivahemmat, joita en kestäisi, mutta joudun kestämään.
Huomaan yhä useammin ja useammin haaveilevani siitä, kuinka paljon helpommalla pääsisin, jos olisin yksin lasten kanssa. Hellyyttä ei tietenkään olisi enää sitäkään vähää, mutta voisin elää paljon vapaammin. voisin opiskella ammatin johon tahdon, eikä mun tarvitsisi välittää siitä, hyväksyykö mieheni opintojani.
Mitä mä voin enää tehdä, kun toisen mielestä ei mitään ongelmia ole, vaikka olen yrittänyt puhua hänelle.