Mikä järki tässä enää on, meidän avioliitto ei toimi!

[:/]

En tiedä onko syy minussa vai miehessä, todennäköisimmin kyllä molemmissa.
Rakkautta on, mutta onnellinen en ole tuon kanssa. Käytännössä yhteiselomme on sitä, että minä puhun ja mies ei kuuntele. Nalkutettua tulee ihan liikaa, kun on kokoajan pieni ärtymys suhteen tilasta taustalla.

Olen yrittänyt keskustella, mutta mieheni on niin sulkeutunut, ettei hänestä saa edes psykologi mitään irti Miehellä löytyy kyllä varmasti lapsuudesta syyt käytökseensä, mutta minä en voi häntä mitenkään muuttaa.
Häntä ällöttä tai ahdistaa halaaminen, joten hellyys ei meillä kukoista, vaikka itse taas olen todella hellyyden kipeä ja kaipaan kosketusta.
Kaipaan myös yhteistä aikaa, nykyään emme tee yhdessä paljon muuta kuin tuijottamme telkkaria, siinä meidän parisuhteen laatuaika.

Oman lisänsä tuovt hankalat appivahemmat, joita en kestäisi, mutta joudun kestämään.

Huomaan yhä useammin ja useammin haaveilevani siitä, kuinka paljon helpommalla pääsisin, jos olisin yksin lasten kanssa. Hellyyttä ei tietenkään olisi enää sitäkään vähää, mutta voisin elää paljon vapaammin. voisin opiskella ammatin johon tahdon, eikä mun tarvitsisi välittää siitä, hyväksyykö mieheni opintojani.


Mitä mä voin enää tehdä, kun toisen mielestä ei mitään ongelmia ole, vaikka olen yrittänyt puhua hänelle.

 

[Hei]

Olitteko jo kokeilleet pariterapiaa? Meillä se auttoi! EN nalkuta enää ja mies kehrää =)

 

[ap]

Olitteko jo kokeilleet pariterapiaa? Meillä se auttoi! EN nalkuta enää ja mies kehrää =)

Mutta kun ongelma on siinä, ettei mies suostu/osaa/viitsi puhua. Hän ei edes kykene tunnistamaan omia tunteitaan, saati sitten puhuisi niistä.

 

[no voi voi]

semmosta se nuitten ukkojen kans on!!!!!!!!!!!!!!

 

[minäminä]

mä taas olen se meidän suhteen osapuoli, joka ahdistuu halailusta ja miettii muuttoa lasten kanssa pois. niin ei tarvitse ajatella kuin lapsia ja omaa napaansa. musta tuntuu että mä en vaan jaksa antaa hellyyttä, ja rakkautta kaikille.
eka lapset, sitten mies, ja viimeiseksi minä jos jaksan..
miestä olen loukannut mota kertaa kun ei vaan jaksa, enkä haluaisi olla antamassa hänelle seksiä, haluaisin itsekin siitä otain irti.
sen takia en varmaan edes halua kauheasti pussailla, halia koska tiedän että miehen päässä liikuu seksi.. kun hellyyttä minäkin kaipaan, ja paljon.


http://kaksplus.fi/keskustelu/t1756933#m20867497

 

[ap]

semmosta se nuitten ukkojen kans on!!!!!!!!!!!!!!

ihanaa, että vielä löytyy näin kannustavia ihmisiä <3

Kannattako tuollaisen miehen kanssa oikeasti edes yrittää puhua esim. parisuhdeterapiassa, tuossa oli vain vähän meidän elämästä, paljon asioita jäi tuosta puuttumaan.

Miehelle on kuitenkin oikeasti sanonut psykologi, ettei ole koskaan tavannut toista ihmistä, josta yhtä vähän saisi mitään irti.

 

[ap]

Olis ollut kiva saada edes jotain keskusteluseuraa, mutta näköjään ei

 

[v]

Voithan mennä yksinkin terapeutille. Saisit ainakin purkautua siellä vapaasti, kun mie ei ole kuulemassa.