Mikä avuksi?

[Väsynyt]

Tunnen itseni alakuloiseksi, väsyneeksi arjen pyörittämiseen ja kaikkeen. Minulla on kolme alle 2v lasta ja välillä tuntuu etten jaksa yhtään ja välillä taas en jaksaisi elämää ilman lapsia. Jos niitä ei olisi niin ei varmaan olisi enää minuakaan! En uskalla kovin paljon tästä tunteesta puhua kellekkään koska en halua että lapset viedään minulta. Mieskin on mutte se käy töissä ja olen päivät yksin. Tunnen itseni todella yksinäiseksi, todellista ystävääkään ei mielestäni ole sellaista jolle voisi avoimesti kertoa kaikista huolistaan ja murheistaan. Kesällä ahdisti myös kovasti se että kaikki puhuivat kesälomistaan ja itsellä sitä kun ei ole vaan pyörität arkea 24/7.
Raha huolet painaa todella kovasti myös. Välillä kun ei vaan jaksais!!!
Mistä saan elämänilon takaisin??

Onko tämä jo masennusta? Mistä haen apua ilman että minut leimataan, en halua lapsieni kärsivän väsymyksestäni.

 

[Cycadeen]

Ihan ensin sinun täytyy päästä neljän seinän sisältä! Käyttekö äiti-lapsi kerhoissa? Itsellä alko tuntua, että seinät kaatuu päälle ja yksinäisyys pukkaa, joten lähdin äiti lapsi kerhoon. Siellä sain parin muutavan kivan äiti tuttavuuden (joiden luona käydään lapsien kanssa leikkimässä). Kerho on ollut mulle oikea henkireikä. Siellä lapset saa leikkiä (myös ohjattua toimintaa) ja äidit kahvittelee ja rupattelee Aluksi tuntui, että ei huvita, en jaksa, kauhea vaiva raahautua sinne (varsinkin, kun esikoinen oli sillon vielä äärimmäisen arka lapsi), muuta pikku hiljaa alkoi jo ihan odottaa kerhoa..

 

[huoh]

Kyllä kuulostaa msennukselta. Jollei esim liikunta ja seura auta tai et pysty irrottamaan niille aikaa tai vaan jaksa, niin sitten lääkäriin. Ja siellä olis hyvä purskahtaa itkuun, jotta saa asiallista hoitoa, mutta itkuhan tossa tulee helposti muutenkin kun ei jaksa omaa elämäänsä.

 

[ap]

Siihenkin löytyy taas monta puolustusta miksi en käy kerhoissa. Meillä päin ei kesällä pyöri kerhot. Enkä sinne pääse noitten kolmen kanssa yksin. Kolmantena varmaan on että kun ei jaksa ja ahdistaa ja hävettää ja kaikki.

 

[Cycadeen]

No entäs heti syksyllä? Laita kaksi rattaisiin ja yksi vaikka kantoreppuun. Tai jos matka on pitkä, niin hommaa kärry pyörään lapsille. kaki istuu kärryssä ja yksi lastenistumessa tarakalla. Mikä sinua hävettää? Siellä kerhossa käy ihan tavallisia pulliaisia tavallisine ongelmineen. Kaikkia siellä taitaa väsyttää ja tympästä. Et varmasti olisi kuule ainut Sä olet ihan kuin minä, ei jaksa ja ahistaa..
Yritä ottaa härkää sarvista ja kokeile edes :hug:

 

[ap]

Eniten häiritsee olla ihmisten ilmoilla se että kun pitäisi yrittää olla iloinen ja onnellinen, mutta kun en mielestäni ole sitä. Onnellinen ehkä lapsistani mutta en muuten elämästäni ja itsestäni!!!

 

[Piika-äiti harmailee]

Ei kaikki minun tuntemat ihmiset näytä maailmassaan ja elämässään jatkuvasti iloisilta ja onnellisilta eikä niin ole tarkoituskaan. Eli ei siellä ihmisten ilmoilla tarvitse näyttää onnelliselta! Ihmisyyden merkki on se, että välillä väsyttää ja välillä vituttaa.

 

[Cycadeen]

Voi ei sinne kerhoon mennä esittämään muuta, kuin on. Ei siellä tarvii olla ilonen ja "mulla menee hiton hyvin" asenteella. Meidän kerhossa on paljon väsyneitä, tympääntyneitä ja uupuneita äitejä. Siellä monet äidit kertoo, että ovat tosi väsyneitä ja vaihtaavat kokemuksiaan. Jos v*tuttaa, niin entäs sitten..