Vaikein asia kristillisessä kolminaisuuden käsitteessä on se, ettei sitä voi tyhjentävästi selittää. Jumalan kolminaisuus on käsite, jota ihmisen on mahdoton ymmärtää täysin, selittämisestä puhumattakaan. Jumala on äärettömän paljon suurempi kuin me, sen vuoksi meidän ei pitäisi odottaakaan, että pystyisimme ymmärtämään Häntä täydellisesti. Raamattu opettaa, että Isä on Jumala, Jeesus on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Raamattu opettaa myös, että on olemassa vain yksi Jumala. Vaikka voimme ymmärtää joitakin asioita kolminaisuuden eri persoonien välisistä suhteista, pohjimmiltaan ihmismieli ei voi sitä käsittää. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei se olisi totta ja Raamatun opetukseen perustuvaa.
Tätä aihetta tutkiessa kannattaa muistaa, että sanaa "kolminaisuus" ei käytetä Raamatussa. Tämä termi on yritys kuvata kolmiyhteistä Jumalaa, sitä tosiasiaa, että on olemassa kolme rinnakkain esiintyvää ikuista persoonaa, jotka yhdessä ovat Jumala. On ymmärrettävä, että tämä EI tarkoita kolmea Jumalaa. Kolminaisuus on yksi Jumala, joka koostuu kolmesta persoonasta. Termin "kolminaisuus" käyttämisessä ei ole mitään väärää, vaikka sanaa ei löydykään Raamatusta. On lyhyempää sanoa "kolminaisuus" kuin "kolme rinnakkain esiintyvää ikuista persoonaa, jotka yhdessä ovat Jumala". Jos tämä on sinusta ongelmallista, mietipä tätä: sanaa isoisä ei myöskään käytetä Raamatussa. Silti tiedämme, että Raamatussa oli isoisiä. Aabraham oli Jaakobin isoisä. Joten älä takerru liikaa itse termiin "kolminaisuus". Todellista merkitystä on sillä, että se käsite, jota sana "kolminaisuus" EDUSTAA, esiintyy Raamatussa. Tämä käynee johdannosta, jonka jälkeen voimme käsitellä muutamia aiheeseen liittyviä raamatunkohtia.
1) On olemassa vain yksi Jumala: 5 Moos. 6:4; 1 Kor. 8:4; Gal. 3:20; 1 Tim. 2:5.
2) Kolminaisuudessa on kolme persoonaa: 1 Moos. 1:1; 1:26; 3:22; 11:7; Jes. 6:8; 48:16; 61:1; Matt. 3:16-17; Matt. 28:19; 2 Kor. 13:14. Vanhan testamentin kohdissa on hyötyä heprean tuntemuksesta. 1. Mooseksen kirjan alussa (1:1) käytetään monikollista muotoa "Elohim". 1 Moos. 1:26; 3:22; 11:7 ja Jes. 6:8 käyttävät monikollista pronominia "me". "Elohim" ja "me" viittaavat joidenkin mielestä KIISTATTOMASTI useampaan kuin yhteen. Suomen kielessä on vain yksikkö ja monikko, kun taas hepreassa on yksikkö, duaali ja monikko. Duaali tarkoittaa VAIN kahta. Hepreassa duaalimuotoa käytetään asioista, jotka esiintyvät pareittain, kuten silmät, korvat ja kädet. Sanat "Elohim" ja "me" ovat monikkomuotoja - varmasti useampia kuin kaksi - ja ne viittaavat aina kolmeen tai useampaan (Isä, Poika, Pyhä Henki).
Jes. 48:16:ssa ja 61:1:ssä Poika puhuu ja viittaa samalla Isään ja Pyhään Henkeen. Vertaa Jesajan kohtaa (61:1) Luukkaan evankeliumin kohtaan (4:14-19) niin huomaat, että on kyse Pojan puheesta. Matt. 3:16-17 kuvaa Jeesuksen kastetta. Tässä tapahtumassa näkyy, miten Jumala Pyhänä Henkenä laskeutuu Pojan, Jumalan, päälle, samalla kun Isä Jumala julistaa mieltymyksensä Poikaan. Matt. 28:19 ja 2 Kor. 13:14 ovat myös esimerkkejä kohdista, joissa puhutaan kolminaisuuden kolmesta eri persoonasta.
3) Kolminaisuuden jäsenet erotetaan toisistaan monissa raamatunkohdissa: Vanhassa testamentissa "HERRA" on eri kuin "Herra" (1 Moos. 19:24; Hoos. 1:4). "HERRALLA" on "Poika" (Ps. 2:7, 12; Snl. 30:2-4). Henki on eri kuin "HERRA" (4 Moos. 27:18) ja "Jumala" (Ps. 51:10-12). Poika Jumala on eri kuin Isä Jumala (Ps. 45:6-7; Hepr. 1:8-9). Uudessa testamentissa, Johanneksen evankeliumissa, (14:16-17), Jeesus puhuu Isälle Puolustajan, Pyhän Hengen, lähettämisestä. Tämä osoittaa, että Jeesus ei katsonut itse olevansa Isä tai Pyhä Henki. Muistelepa myös kaikkia niitä muita kertoja evankeliumeissa, jolloin Jeesus puhuu Isälle. Puhuiko Hän itselleen? Ei. Hän puhui toiselle kolminaisuuden persoonalle - Isälle.
4) Jokainen kolminaisuuden jäsen on Jumala. Isä on Jumala: Joh. 6:27; Room. 1:7; 1 Piet. 1:2. Poika on Jumala: Joh. 1:1, 14; Room. 9:5; Kol. 2:9; Hepr. 1:8; 1 Joh. 5:20. Pyhä Henki on Jumala: Apt. 5:3-4; 1 Kor. 3:16. (Se joka meissä asuu on Pyhä Henki - Room. 8:9; Joh. 14:16-17; Apt. 2:1-4).
5) Kolminaisuudessa vallitsee tietyt tehtävänjakoon (ks. alla) perustuvat suhteet, esim. Poika on tehtävässään alamainen Isälle. Tämä on kuitenkin sisäinen suhde eikä se kiellä yhdenkään kolminaisuuden persoonan jumaluutta. Tämä on yksinkertaisesti sellaista aluetta äärettömästä Jumalasta, jota rajallinen mielemme ei pysty ymmärtämään. Lue seuraavat Pojasta puhuvat kohdat: Luuk. 22:42; Joh. 5:36; Joh. 20:21; 1 Joh. 4:14. Lue myös nämä Pyhästä Hengestä puhuvat kohdat: Joh. 14:16; 14:26; 15:26; 16:7 ja erityisesti Joh. 16:13-14.
6) Kolminaisuuden eri jäsenten tehtävät: Isä on perimmäinen lähde tai aiheuttaja seuraavissa asioissa: 1) maailmankaikkeus (1 Kor. 8:6; Ilm. 4:11); 2) jumalallinen ilmestys/ilmoitus (Ilm. 1:1); 3) pelastus (Joh. 3:16-17) ja 4) Jeesuksen ihmisenä tekemät teot (Joh. 5:17; 14:10). Isä PANEE ALULLE kaikki nämä asiat.
Poika on välimies, jonka kautta Isä tekee seuraavat asiat: 1) maailmankaikkeuden luominen ja ylläpito (1 Kor. 8:6; Joh. 1:3; Kol. 1:16-17); 2) jumalallinen ilmestys/ilmoitus (Joh. 1:1; Matt. 11:27; Joh. 16:12-15; Ilm. 1:1) ja 3) pelastus (2 Kor. 5:19; Matt. 1:21; Joh. 4:42). Isä tekee kaiken tämän Pojan kautta, joka toimii Hänen edustajanaan.
Pyhä Henki on persoona, jonka avulla Isä tekee seuraavat asiat: 1) maailmankaikkeuden luominen ja ylläpito (1 Moos. 1:2; Job 26:13; Ps. 104:30); 2) jumalallinen ilmestys/ilmoitus (Joh. 16:12-15; Ef. 3:5; 2 Piet. 1:21); 3) pelastus (Joh. 3:6; Tiit. 3:5; 1 Piet. 1:2) ja 4) Jeesuksen teot (Jes. 61:1; Apt. 10:38). Isä siis tekee kaiken tämän Pyhän Hengen kautta.
Mikään arkielämän havaintoesimerkeistä ei kuvaa kolminaisuutta täysin tarkasti. Kananmuna ei ole tarkka siksi, että kuori, valkuainen ja keltuainen ovat munan osia, eivät itse muna. Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole Jumalan osia, vaan jokainen heistä on Jumala. Vesi havainnollistavana esimerkkinä on hieman parempi, mutta sekään ei pysty kuvaamaan kolminaisuutta täysin oikein. Neste, höyry ja jää ovat veden kolme olomuotoa. Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole Jumalan olomuotoja, sillä jokainen heistä on Jumala. Tällaiset kuvat voivat siis ehkä antaa meille kuvan kolminaisuudesta, mutta kuva ei ole täysin tarkka. Ääretöntä Jumalaa ei voi täydellisesti kuvata rajallisella esimerkillä. Kolminaisuuteen keskittymisen sijasta kannattaa kiinnittää huomio Jumalan suuruuteen, Hänen äärettömään olemukseensa, joka ylittää ymmärryksemme. "Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?" (Room. 11:33-34).