Mihin isä unohtuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja --
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

--

Vieras
Minulla on muutaman kuukauden ikäinen vauva. Olen alkanut mietiskellä äiti-keskeisyyttä lastenhoidossa. Esimerkiksi käydessämme sairaalassa vauvan kanssa, hoitajat/lääkäri pyysivät vain minua eli äitiä, auttamaan tutkimuksia tehtäessä. "äiti voi nyt tulla tänne ja äiti voi nyt sitä ja tätä" Lapsen isä oli myös paikalla, mutta silti pyydettiin vain äitiä. Omituista. Lapsella on kaksi tasavertaista vanhempaa, minun mielestäni ainakin. Samat velvollisuudet ja vastuu molemmilla.

Samoin moni yllättyy/ihmettelee jos isä jää vanhempainrahakaudeksi hoitamaan vauvaa ja äiti menee töihin. Vaihtoehto on, että isä menee töihin ja äiti jää kotiin. Miksi on yllättävää jos äiti meneekin töihin?

Tai jos äiti on vanhempainrahakauden kotona niin ihmiset kysyvät koska menet takaisin töihin (eli koska lapsi menee päiväkotiin). Kukaan ei kysy jääkö miehesi hoitovapaalle kun menet töihin..

Neuvolassa puolestaan huomioidaan lapsen isäkin tasavertaisesti, ainakin meilläpäin.
 
Näinhän se menee. Kyllä se äiti on vielä nykyisinkin se lapsen "ensisijainen" hoitaja. Huvittavaa kyllä. Ja toisaalta esim. päivähoitomaksuissa on isän nimi ensin, eli sen perheen "elättäjän".

Meillä neuvolan terveydenhoitaja kirjoitti oikein neuvolakorttiin: "isän kanssa neuvolassa". Olivat siis kerran kahdestaan, kun minä en päässyt paikalle. En ole ikinä nähnyt että kortissa lukisi "äidin kanssa neuvolassa"... (ja aika monta korttia olen lukenut)
 
Imetys ja synnytyksestä toipuminen, eipä siinä muuta syytä ole siihen miksi se äiti pitää olla siellä kotona vauvan kanssa. Tai jos rehellisiä ollaan, niin on se raskaanaolo sen verran vittumaista touhua että kyllä se äiti on muutaman kuukauden loman ansainnu jo senkin takia... ;) :p
 
Joo ja sitten kun ISÄ hakee päiväkodista niin se on NIIN hämmästyttävää,
ja sille ei rutkuteta jos on ollut ongelmia.
Mutta kun äiti hakee, niin kyllä sitten kerrotaan! ;)

Samoin jos isä soittaa kouluun, että sitä ja tätä niin ok,
selvä joo,
mutta jos äiti, niin se on vaan hysteerinen...

Yleistyksiä kyllä.
 
Tuo on varmaan aika tapauskohtaista ja riippuu neuvolasta/ henkilöstä. Meillä oli jo 23 vuotta sitten ihana neuvolan täti, joka odotusaikana kysyi aina myös isän fiiliksiä ja kuulumisia ja kun tyttö syntyi, rokotukset annettiin niin, että "siinä iskän sylissä turvassa köllöttelet niin täti ihan nopeesti pistää vähän". Sama ihminen oli kaikkien kolmen kanssa samanlainen ja keskenmenon jälkeen jutteli meidän kummankin kanssa yhdessä ja erikseen. Ei jäänyt kuin hyviä muistoja hänestä.

Päiväkodissa taas oltiin totuttu siihen, että isä kuskasi lapsia useammin koska hänellä ei ole perus 8-16 työaika. Koulussakin oltiin lähes aina vanhempainvartissa yhdessä ja isä otettiin kysymyksineen ihan yhtä vakavasti kuin äitikin
 
Sellaistahan se, vielä on matkaa tasa- arvoon lasten vanhemmuudessa. Meillä isä osallistuu siinä missä minäkin, käy nlassa ja on hoitovapaalla. Positiivisesti siihen onneksi suhtaudutaan, muttei niin että se olisi luontevaa tai että niin kuuluisi olla. Eikä suurin osa omalla kohdalla suostuisi edes harkitsemaan sitä, vaan naiset katsovat kotona olot vain omaksi oikeudekseen.
 
Meillä ei ole kokemusta kuin neuvolassa käymisestä. Siellä käydään aina perheen kesken kun onnistuu hyvin miehen vuorotyön takia.
Siellä kyllä kyseltiin miehen tuntemuksista jo raskaudenkin aikana.

Mutta tuo on harmillista jos isää ei huomioida kun on mukana. Ei se miehestäkään kivalta tunnu. Onhan lapsi aivan yhtä paljon hänenkin.
 
Mun mielestä äiti on aina ykkönen, eikä isä voi äidiksi muuttua.
Isä on sitten myöhemmin ihan ok olemassa, tai sitten sitä ei tarvita ollenkaan. Riippuu ja roikkuu..
Se on biologiaa.
Pingviineillä eri juttu vauvojen kanssa, mutta ne ei ookaan nisäkkäitä.
 
Meillä oli neuvolassa parin ekan vuoden aikana aina myös isä mukana ja joka kerta vain minua (eli äitiä) puhuteltiin ja katsottiin. Kaikki kysymykset osoitettiin vain minulle vaikka ne olivat voineet olla monikkomuodossa. Isä oli ilmaa neuvolan tädille.

Toinen jännä juttu, ei liity lapsiin. Tehtiin keittiöremontti ja uutta keittiötä suunniteltaessa keittiöliikkeen suunnittelija puhui vain minulle ei miehelleni. Kaikki kysymykset/tarpeet/toiveet/vaatimukset/mielipiteet kysyttiin vain minulta. Ihan hauska juttu, mieheni oon kokki ja tekee meillä 90% ruuat... :)
 
Mun mielestä äiti on aina ykkönen, eikä isä voi äidiksi muuttua.
Isä on sitten myöhemmin ihan ok olemassa, tai sitten sitä ei tarvita ollenkaan. Riippuu ja roikkuu..
Se on biologiaa.
Pingviineillä eri juttu vauvojen kanssa, mutta ne ei ookaan nisäkkäitä.

Ihan samaa mieltä. Isän voi merkitä kirjoihin jos haluaa tai olla merkkaamatta. Ilman äitiä ei lapsella kyllä ole yhtään mitään mihin turvautua ja tukeutua elämässään.
 
Aika usein se isä taitaa unohtua siltä äidiltäkin. Ap kuvailemia ongelmia ei ole ollut, osittain kyse on mielestäni tietoisista valinnoista; lääkäriin mennessä isä vie lasta/pitää tätä sylissä, isä esittää lääkärille kysymyksiä jne. Vapaista ei ole tehty erityistä numeroa, sitä että isä on hoitovapaalla ei ole mainostettu joka tilanteesta, lapset on pikemminkin olleet kotihoidossa kuin jompi kumpi heidän vuokseen vapaalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samaa mieltä;29680349:
Ihan samaa mieltä. Isän voi merkitä kirjoihin jos haluaa tai olla merkkaamatta. Ilman äitiä ei lapsella kyllä ole yhtään mitään mihin turvautua ja tukeutua elämässään.

Huh! Luojan kiitos minun lapsellani on ihan oikeasti isä. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Mun tuttavissa on enemmän hoitovapaalla olevia isiä kuin äitejä.

Neuvola on aina huomioinut miehen yhtälailla vanhempana.

Meillä mies on vauvalle se hoitaja ja minä äitinä olen tissi. Mun luo tullaan jos isä ei ole paikalla tai halutaan tissiä.
 
Empä ole törmänny. Ehkä se että mies ottaa osaa ihan ilman lääkärien pyyntöjä vaikuttaa tilanteeseen. Itse olen jäänyt käytävään ja isä on heti ollut lapsen kanssa menossa. Kait se jos äiti päsmäröi tilannetta saa sen lääkärille näyttämään siltä että tämä äiti tässä nyt hoitaa tämän tilanteen. Ei sen lääkärin tartte rueta sivustalle unohtunutta isää yrittämään kiskoa tilanteeseen mukaan.
 
Tuskin kukaan hoitava henkilö pyytäisi pelkkää äitiä mihinkään, jos lapsi vaikka sattuu olemaan isän sylissä. Tai yhtään itkee sitä, jos isä menee kaikkiin tilanteisiin mukaan, jos ei ole liian ahdasta. Voi olla niinkin, että hoitajat/lääkärit eivät halua isää pyytää vaikka auttamaan, koska joku isä saattaa hämmentyä, kun ei olekaan se tottunein vauvan hoitaja. Silloin kun kerran äitikin on mukana.

Minua ei kyllä koskaan haitannut olla tavallaan se "ykkönen" lapsen elämässä silloin kun imetin. Ei ois onnistunut isältä, joten alle vuoden ikäiset ei olisi voineetkaan isän ensisijaiseen hoitoon jäädä. Eikä meillä lasten isä olisi ollut joka ikiselle neuvolakäynnille tulossakaan.
 
[QUOTE="sini";29680232]
Meillä neuvolan terveydenhoitaja kirjoitti oikein neuvolakorttiin: "isän kanssa neuvolassa". Olivat siis kerran kahdestaan, kun minä en päässyt paikalle. En ole ikinä nähnyt että kortissa lukisi "äidin kanssa neuvolassa"... (ja aika monta korttia olen lukenut)[/QUOTE]

Meillä neuvolalääkäri kirjoittaa korttiin "äiti tuo".
 
Nämä "isät ovat huonompia kuin äidit" ovat vain niitä äitejä joiden lapsilla on epäosallistuva isä. Sitä sitten yritetään jotenkin mukamas perustella miksi se isä ei osallistu. Naurettavaa.

En mä tiedä. Mun mies on harvinaisen osallistuva ja vastuuntuntoinen isä. Hyvä aviomies. Leikkii varmasti enemmän lasten kanssa kuin minä. Mutta silti, äiti on äiti. Kyllä mun lapset huutaa äitiä yöllä ja tulee äidin syliin itkemään. Ehkä kyse on siitä, että isällä ja äidillä on helposti vähän erilaiset roolit.
 
Ottaa se koville kun joku sanoo oman mielipiteen, joka sattuu olemaan siinä sivussa totta.
En mäkään tule aukomaan päätä sun kommenteista, vaikka tollaset "isä on ihan yhtäläinen vanhempi kuin äiti"jutut onkin mielestäni täyttä paskaa.
Että kiitosta vaan, mielipiteeni pysyy kuule samana jatkossakin. :)

On täyttä paskaa? Voi kuules, kun lapselta kysytään niin kaikkea muuta kuin paskaa :) ja itse kun mietin nyt aikuisena, niin olihan se ihanaa että myös iskä asui saman katon alla. Ne yh-vanhempien lapset myös ihan selkeästi tilanteesta jollain tavalla kärsi, esim. äitien-/isänpäivän korttiaskarteluissa ja juhlissa/urheilutapahtumissa se kävi ilmi.
 

Yhteistyössä