mä olen 25 ja mun kummitäti muistaa mua edelleen... toivon, että myös mun lapseni sais kehitettyä kummeihinsa niin hyvät välit, että pitää yhteyttä vielä aikuisenakin... varsinaisestihan se kummin velvollisuus päättyy siihen, kun lapsi pääsee ripille...
Mun vanhin kummipoikani pääsi viime kesänä ripille, mutta muistan kyllä häntä edelleen. Joka ilta.
Ei vaan, nähdään aika harvoin ja yleensä silloin annan joko vähän rahaa tai muuta kivaa, en välttämättä niinkään just synttäripäivänä. Vaihtelevasti siis muistan ja tarpeen ja tilanteen mukaan.
Miulla ei oo kummilapsia, mutta en tiedä miksi se loppuisi koskaan? Min kummitäti on edelleen tärkeä minulle ja vaikka erosin kirkosta jo 15 vuotta sitten, muistan edelleen kummitätiäni hänen merkkipäivinään ja muulloinkin. Hänkin toimii vastavuoroisesti minun ja lasteni suhteen.
Niin kauan muistetaan, kun pidämme yhteyttä toisiimme muutenkin. Miks pitäis katkasta muistaminen johonkin tiettyyn ikään? Eräs kummilapsi "pudotettiin pois kelkasta", koska hänen taholtaan ei enää kuulunut mitään.
En minä ainakaan ole ajatellut missään vaiheessa lopettavani muistamista,tosin ollaan muutenkin oltu hänen syntymästään asti tekemisissä viikoittain kun perheemme ovat hyvin läheisiä.Toki varmaankin siinä 18v täytettyään tulee muistettua vähän pienemmin synttärit ja isot elämäntaphatumat sitten suuremmin.Toivon että yhteyttä pidettäisiin muutenkin myös aikusella iällä.
Itse olen 27 ja kummisetäni kanssa ollaan läheisiä ja tavataan ihan vaan huvin vuoksi.Äitini puolestaan yhä 55vuotiaana saa kummitädiltään lahjuksia ja ovat muutenkin hyvissä väleissä&tekemisissä