Mies vetäytyy, miksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Dorianna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olet ihan liian optimistinen ja romanttinen, Tuli. Edellä muut olivat realistisia, sillä kyllä naisesta kiinnostunut mies pitää yhteyttä. Sitä vaatii jo reviiriään puolustavan uroksen vietti!
 
Ei ole kyllä hyvä idea tuo, mitä sanoitte ap:lle miehen testauksesta ja semmoisesta.

Katsokaas: kun naiset luulevat tekevänsä jotenkin itsensä ja kantansa tiettäväksi "olemalla välinpitämätön", se on todellakin aika okkupoivaa naisen mielelle. Ja useimmitenkaan mies ei edes välitä tästä suuresta välinpitämättömyydestä joka heidät on kohdannut, koska heitä ei voisi vähempää kiinnnostaa, mokoma passiivinen aggressio kääntyy ainoastaan sisään päin. Ei se sieltä hylätyn tytön kotoa minnekään "säteile" ikkunoista ja ovista ulos miehen luo.
Kaikki energia menee siihen, että "EN ota yhteyttä" ja "En anna mitään merkkiiä itsestäni"..ja minne menee moinen energia? Hukkaan tietenkin.

Kannatan sitä emailia, ja sen jälkeen on hyvä vaihtaa puhelinnumero ja mahdolliset vastaukset suoraan roskiin.

Välinpitämättömänä ollessaan, ja emailia lähettämättään, joka päivä nainen herää, ja alkaa heti suunnitella kuinka "välinpitämätöin" olisikaan jos mies yhtäkkiä soittaisi tai tulisi kaupungillla vastaan. Monet varmasti jopa kuluttavat aikaa peilin edessä harjoittelemassa välinpitämättömiä naamanilmeitä ja tylyjä ohikävelyjä.

--puhumatakaan siitä että känykkä pitää sammutttaa aina puoleksi tunniksi kerrallaan, jottei "mies turhaa soittele", jonka jälkee kuitenkin puhelin taas päälle että näkee onko tullut tekstiviestejä mieheltä, joihin voisi olla muka tylysti "vastaamatta".

Ja yleensähän siinä, vaikka pinnistelisi viikonkin, niin kun mies tulee niin jo on taas unohtunut kaikki välinpitämättömyyssuunnitelmat.

Olen huomannut, että kun ottaa ALOITTEEN, eli tekee itse ratkaisun, niin siihen on lopulta tyytyväisempi: MINÄ olen tehnyt jotain, mies voi painua sinne mistä on tullutkin.

Ei niin, että passiivisesti istuu ja suunnittelee olevansa sanomatta mitään, tai soittamatta, tai suunnittelee kuinka EI lähetä mailia.

Pitää tehdä ratkaisu ja pysyä sitten siinä. Kyllä maailma on miehiä pullollaan ja mikä olisi ihanampaa kuin VAPAUS ja oma aloite elämässä!


 
"Olen huomannut, että kun ottaa ALOITTEEN, eli tekee itse ratkaisun, niin siihen on lopulta tyytyväisempi: MINÄ olen tehnyt jotain, mies voi painua sinne mistä on tullutkin. "

"Pitää tehdä ratkaisu ja pysyä sitten siinä. Kyllä maailma on miehiä pullollaan ja mikä olisi ihanampaa kuin VAPAUS ja oma aloite elämässä! "

Onhan se hienoa, jos pystyy tekemään aloitteen erosta, mutta kun aina tekee aloitteen erosta, niin huomaa olevansa aina vapaa. Hätiköity päätöa on usein kohtalokas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies1:
Onhan se hienoa, jos pystyy tekemään aloitteen erosta, mutta kun aina tekee aloitteen erosta, niin huomaa olevansa aina vapaa. Hätiköity päätöa on usein kohtalokas.

Kuulepas, kohtalomies..eiköhän ainakin ap:n tapauksessa homma ole jo selvä. Kohtalokas voisi olla vaikkapa päätös erota lastensa isästä työpaikkaromanssin takia, tai jostain, mutta mies jonka on tuntenut muutamia kuukausia, ja joka on ihan selkeesti nihkeä seurustelun kannalta...haloo!

Mitä hätiköityä on päätöksessä jättää mies, jota ei näy viikkoon kahteen? Ja joka ei ole ilmaissut haluaan jatkaa suhdetta?
Mutta koska ihmissuhteessa on kaksi osapuolta, niin tuollaisessa yksipuolisessa tapauksessa on aika hyvä idea sanoa "moi moi", eikä jäädä leikkimään mitään välinpitämättömyys-leikkejä...

ja on juu hienoa jos pystyy tekemään aloitteen erosta...liekö siinä paljoa pystyttävää, jos on päätöksensä tehnyt perustuen siihen mitä silmä näkee (tai tässä tapauksessa EI näe- eli koko ukkoa ei näy missään)

Ratkaisevaa onkin enää tapa, jolla eron toteuttaa. Jääkö arpomaan tekstari/emaili. vai ottaakko jopa luuri käteen ja sanoa että tää olis ny tässä, ja hyvää loppuelämää.Ei se rohkeuttakaan tarvi, eikä ole hienoa...mutta hyvä mieli siitä jää kun tekee sen kerralla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miehelle no 1:
Alkuperäinen kirjoittaja mies1:
Onhan se hienoa, jos pystyy tekemään aloitteen erosta, mutta kun aina tekee aloitteen erosta, niin huomaa olevansa aina vapaa. Hätiköity päätöa on usein kohtalokas.

Kuulepas, kohtalomies..eiköhän ainakin ap:n tapauksessa homma ole jo selvä. Kohtalokas voisi olla vaikkapa päätös erota lastensa isästä työpaikkaromanssin takia, tai jostain, mutta mies jonka on tuntenut muutamia kuukausia, ja joka on ihan selkeesti nihkeä seurustelun kannalta...haloo!

Mitä hätiköityä on päätöksessä jättää mies, jota ei näy viikkoon kahteen? Ja joka ei ole ilmaissut haluaan jatkaa suhdetta?
Mutta koska ihmissuhteessa on kaksi osapuolta, niin tuollaisessa yksipuolisessa tapauksessa on aika hyvä idea sanoa "moi moi", eikä jäädä leikkimään mitään välinpitämättömyys-leikkejä...

ja on juu hienoa jos pystyy tekemään aloitteen erosta...liekö siinä paljoa pystyttävää, jos on päätöksensä tehnyt perustuen siihen mitä silmä näkee (tai tässä tapauksessa EI näe- eli koko ukkoa ei näy missään)

Ratkaisevaa onkin enää tapa, jolla eron toteuttaa. Jääkö arpomaan tekstari/emaili. vai ottaakko jopa luuri käteen ja sanoa että tää olis ny tässä, ja hyvää loppuelämää.Ei se rohkeuttakaan tarvi, eikä ole hienoa...mutta hyvä mieli siitä jää kun tekee sen kerralla.

No, luehan koko keskustelu, niin tiedät mitä minä vastasin ap:lle.

Anteeksi, että menin kommentoimaan epäselvästi "neuvoja-iitaa" ja yleensäkin oma-aloitteellisuutta erossa.

Suhde on aina kahden kauppa ja ihan pienestä asiasta ei kannata tehdä yksipuolista päätöstä erosta, koska ei voi olla varma toisen ajatuksista ja kysymyksessä voi olla väärinymmärrys ja nyt en tarkoita ap:n tapausta (vältäämättä)

 
Alkuperäinen kirjoittaja mies1:
Suhde on aina kahden kauppa ja ihan pienestä asiasta ei kannata tehdä yksipuolista päätöstä erosta, koska ei voi olla varma toisen ajatuksista ja kysymyksessä voi olla väärinymmärrys ja nyt en tarkoita ap:n tapausta (vältäämättä)

Niin voi olla, mutta tuo on aika ympäripyöreä näkemys.

Minusta miesten kannattaa ajatella noin, mutta kyllä nainen tietää milloin on aika siirtyä muille maille, mutta ei vain aina uskalla toteuttaa sitä, kun jää säälimään miestä, ja luulemaan että mies kyllä ajatelee kaikkea hyvää, mutta ei vain OSAA sanoa sitä.

Mies1, oletko erimieltä tästä väittämästä : Jos mies haluaa naisen, OIKEASTI, niin ei se enää mitään verukkeita keksi. jos mies haluaa oikeasti, niin se toimii sen mukaan.

Ratkaisu: lakatkaa naiset arvailemasta miehen ajatuksia, ja toimikaa lähinnä oman parhaanne mukaan. Ei kannata polttaa siltoja takanaan ihmissuhteissa, mutta ei kannata myöskään vartoa luuri kädessä olemattomia puheluita, ja katsoa ovelle jossa seisoo "the invisible man"
Miehet puolestaan yrittäkää paremmin ymmärtää naisia, ja tehkää aikeenne selväksi, jos meinaatte naimisiin ja lapsia. Mitä ajatuksenlukijoita me naiset ollaan?
 
"Mies1, oletko erimieltä tästä väittämästä : Jos mies haluaa naisen, OIKEASTI, niin ei se enää mitään verukkeita keksi. jos mies haluaa oikeasti, niin se toimii sen mukaan."

En ole erimieltä.

njaa, kirjoitit viisaasti.
Toisaalta ei nämä asiat ole ihan yksinkertaisia. Minä luulen, että mies voi kyllä haluta naimisiin ja lapsiakin, mutta hän voi lakata niitä haluamastakin.

Kyllä nainen suhtautuu seurusteluun yleensä vakavammin, tietysti jos lähtee jalat alta, niin kai silloin miestäkin viedään.

Kirjoitan ympäripyöreästi, koska ei ole yhtä totuutta.
 
mies1 taitaa elämässäkin mennä sieltä missä aita on matalin. Et oo iknä kuullut sanontaa, että jos yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää? Olet tosi yksinkertaisen oloinen mielisteliä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hohhoijakkaa:
mies1 taitaa elämässäkin mennä sieltä missä aita on matalin. Et oo iknä kuullut sanontaa, että jos yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää? Olet tosi yksinkertaisen oloinen mielisteliä.

Heh, silloin kun tulee tarvetta arvostella minua, niin laita oikea nimesi mukaan:))
Eiköhän olisi viisainta pysyä asiassa?

 
Täällä on näköjään taas monta sellaista, joiden mielestä vaan se oma mielipide ja toimintatapa on ainoa oikea. Muistetaanpas nyt kuitenkin, että meitä ihmisiä on moneen lähtöön eikä näissäkään asioissa ole universaaleja totuuksia. Tiettyjä kaavoja toki on, mutta aina on poikkeuksia... Eli eipäs nyt riidellä lapsukaiset!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dorianna:
Aluksi kaikki oli ok; mies piti todella aktiivisesti yhteyttä ja kohteli kuin prinsessaa. Nyt kun olemme olleet pidempään tekemisissä, tuntuu, etten saa hänestä selvää. En kuule hänestä kuin kerran viikossa, viikonloppuisin en juuri koskaan.

Jos huomautan hänelle, että viikonloppuisinkin saa ottaa yhteyttä, hän tekee niin. Jos vihjaan, että olisi mukavaa olla yhdessä vaikka tiettynä juhlapyhänä, hän järjestää tapaamisen. Mutta saan ikäänkuin kädestäpitäen ohjata häntä tekemään "oikein".

No etkö SINÄ pidä aktiivsesti yhteyttä mieheen? Jätätkö yhteyden pidon hänen vastuulleen yksin?
Miksi huomauttelet, että saa ottaa yhteyttä myös viikonloppuisin? Miksi et ota ITSE yhteyttä viikonloppuisin. Eihän tuo homma nyt yksipuolista yhteyden pitoa voi olla.

Pitäisikö sinua ohjata kädestäpitäen ymmärtämään että yhteyden pito voi ja pitää olla molemmin puolista?

 
Se nyt on vaan niin että suhteet yleensä onnistuu paremmin kun mies on alussa se aktiivisempi osapuoli. Luonto on säätänyt niin että koiraan pitää tehdä vähän töitä sen eteen että saa unelmiensa naaraan pyydystettyä ja geenejänsä jatkettua. Naaraat on luonnossa kallisarvoisia, eikä niitä jaella ihan noin vain kenelle hyvänsä uroolle.

Jos mies ei ota yhteyttä eikä tee aloitteita yhdessäoloon, se on naiselle selvä viesti miehen kiinnostuksen puutteesta, ja silloin ei auta mitään se että nainen alkaa soittelemaan ja järjestämään menoja itse. Mies ei rakastu siitä lisää. Viisas nainen laittaa silloin heti jutun jäihin.

Olisihan se kiva jos joku tasa-arvolaki ulottuisi säätelemään myös ihastumisen ja rakastumisen sääntöjä. mutta kovasta yrityksestä huolimatta se on silti kaikki edelleenkin kemiasta kiinni.
 
Olen huomannut myös, että miehen on oltava aktiivinen, siksi tuo ap:n tapaus ei hyvältä näytäkään.

Kyllä naisetkin huomioivat miehen aktiivisuuden. itse tanssin mielelläni ja jos huomaan daamin kiinostuvan minusta, mutta minä en näytä hänelle kiinnostustani, niin juttu raukeaa, ei daami minua ala aktiivisesti piirittämään, yleensä:)
 
Ei ole miehestä kuulunut vieläkään pihaustakaan. Hän on joko tosi moukka tai vain leikkii suuttunutta viimeisestä mailistani, jossa vitsinomaisesti jokun hupimailin jatkona kyselin hänen oman "haareminsa" suuruutta viitaten siihen, että sain jonkun tulehduksen kun olimme viimeksi yhdessä. Sitten laitoin vain, että tuskinpa häneltä nyt mitään hyppykuppaa saisin kuitenkaan mutta että minun on ehkä pakko käydä lääkärissä. Ei ole heppu sen jälkeen ole kommentoinut mitään.

Herääkin kysymys, että odottaako mies minun ilmoittavan, että olen saanut häneltä jonkun tippurin ja pelaa varman päälle eikä ota mitään kantaa, vai onko hän loukkaantunut pikku kysymyksestäni, jolla tavallaan vaan ilmaisin hänelle, että itse en pompi muiden sängyissä enkä terveyteni takia halua, että hänkään tekee niin tai jos tekee, niin saisi ilmoittaa. (En ole btw vielä mennyt lääkärille, koska oireet tuntuvat helpottaneen, tiedoksi...)

En tiedä. Olen ollut itsekin aktiivinen yhteydenpidossa, ja jos laitoin esim. viikonloppuna viestiä, hän vastasi vasta maanantaina että oli niin kiire että ei ehtinyt viestaamaan ja sitten hän nukahtikin.

Tekisi vaan mieleni laittaa jotain viestiä, että kiitos ja hei, voit hakea golfmailasi ja muut kamppeesi kun ehdit tai sitten lähtetän ne postiennakolla. Olisinpa pistänyt pisteen tälle kummalliselle mykkäkoululle siinä tapauksessa.
Kummallisinta on se, että mies on itse puhunut että tunteita on ja että "sitten kun seuraavan kerran nähdään..." jne. No, keinoja tuntuu olevan pitää matoa koukussa.
En vaan millään ole meinannut suostua uskomaan, että tämä kaveri teki minulle paskamaisen tempun. On tavannut vanhempani ja perhetuttuja muutenkin. Plaa plaa plaa. Taidan unohtaa miehet vuodeksi ja räytyä masiksessa hetken ajan.
 
No nyt alkaa todella kuulostaa siltä, että miehen mielenkiinto on lopahtanut. Ja sun jatkuva yhteydenpito rasittaa näköjään häntä, kun ei vaivaudu vastaamaan. Naiset usein tekee sen virheen kun miehestä ei kuulu mitään niin sit pidetään kaksoin verroin enemmän "melua itsestä". Kuitenkin paras tapa saada miehen huomio on jättää tyyppi kokonaan etsimään omaa onneaan. Koska miehellehän on ihan käsittämätöntä, jos nainen ei yhtäkkiä olekaan kiinnostunut hänestä ja sit tulee hirvee paniikkimainen tarve selvittää, ettei nainen vaan oo unohtanu kuinka ihana mies on. Miehet on suurimmaksi osaksi turhamaisia saalistajia - niin kulunut klishee kuin tämä onkin.

Sinuna tekisin ihan törkeesti vaan niin, et lähettäisin kaikki kamat postiennakolla tyypille (jos siihen kerran on mahdollisuus) ja sen jälkeen vaikenisin iäksi. Miksi ihmeessä tuhlaat energiaasi mieheen, jota ei selvästikään sun seurasi kiinnosta. Jos kiinnostaisi, hän tekisi kaikkensa hakeutuakseen seuraasi! Tajuat sen sitten, kun löydät ihmisen,joka oikeesti haluaa olla sun kanssa: sellainen nimittäin näkee todella vaivaa sun huomiosi eteen!

Ja tosta tulehduksestasi: iso todennäköisyys miehen muille naisille. Monet pettäjät jää kiinni siinä, etteivät esim. peseydy todella kunnolla panojensa välissä ja toisten naisten "tuotteet" voivat näin aiheuttaa naiselle epämääräisiä alapäätulehduksia...
 
Sitäpä minäkin :( Jonkun toisen naisen bakteerikanta pistää oman sekaisin, vaikka mitään syytä sille ei muka löydykään. Hienoa.

Laitan jätkän kamat postiennakolla huomenna menemään ja mukaan lappusen, jossa toivotan hauskaa pääsiäistä. Ilmeisesti ei ole vastannut mailiini, koska pelaa aikaa ja laskee sen varaan, ettei mitään ole ja pääsee siten pinteestä. Paskiainen.

Voi että voi masentaa.
 
Ikäväähän se on huomata, ettei toisen aikeet olekaan ehkä olleet vilpittömät :( Parempi kuitenkin nyt huomata se kuin vuosien räpeltämisen jälkeen. Voimia sulle. Onneksi on kevät ja kesä tuloillaan, niin masennuksesta ja surusta pääsee ehkä vähän nopeammin ja helpommin yli kuin syksyä ja talvea vasten. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dorianna:
Ei ole miehestä kuulunut vieläkään pihaustakaan. Hän on joko tosi moukka tai vain leikkii suuttunutta viimeisestä mailistani, jossa vitsinomaisesti jokun hupimailin jatkona kyselin hänen oman "haareminsa" suuruutta viitaten siihen, että sain jonkun tulehduksen kun olimme viimeksi yhdessä. Sitten laitoin vain, että tuskinpa häneltä nyt mitään hyppykuppaa saisin kuitenkaan mutta että minun on ehkä pakko käydä lääkärissä. Ei ole heppu sen jälkeen ole kommentoinut mitään.

Herääkin kysymys, että odottaako mies minun ilmoittavan, että olen saanut häneltä jonkun tippurin ja pelaa varman päälle eikä ota mitään kantaa, vai onko hän loukkaantunut pikku kysymyksestäni, jolla tavallaan vaan ilmaisin hänelle, että itse en pompi muiden sängyissä enkä terveyteni takia halua, että hänkään tekee niin tai jos tekee, niin saisi ilmoittaa. (En ole btw vielä mennyt lääkärille, koska oireet tuntuvat helpottaneen, tiedoksi...)

En tiedä. Olen ollut itsekin aktiivinen yhteydenpidossa, ja jos laitoin esim. viikonloppuna viestiä, hän vastasi vasta maanantaina että oli niin kiire että ei ehtinyt viestaamaan ja sitten hän nukahtikin.

Tekisi vaan mieleni laittaa jotain viestiä, että kiitos ja hei, voit hakea golfmailasi ja muut kamppeesi kun ehdit tai sitten lähtetän ne postiennakolla. Olisinpa pistänyt pisteen tälle kummalliselle mykkäkoululle siinä tapauksessa.
Kummallisinta on se, että mies on itse puhunut että tunteita on ja että "sitten kun seuraavan kerran nähdään..." jne. No, keinoja tuntuu olevan pitää matoa koukussa.
En vaan millään ole meinannut suostua uskomaan, että tämä kaveri teki minulle paskamaisen tempun. On tavannut vanhempani ja perhetuttuja muutenkin. Plaa plaa plaa. Taidan unohtaa miehet vuodeksi ja räytyä masiksessa hetken ajan.


Kuulepas. Myötätuntoni oli puolellasi alussa, ja on toki tavallaan vieläkin, mutta tuon mailin perusteella huomaan että olet ehkä ottanut liikaa pakkomiellettä miehestä heti alkutaipaleella. Kannattaisi jarrutella hieman mielikuvitusta.

Päättelin ehä hätäisiestikin, mutta siitä vain , että :sen verran monisäikeisiä nimittäin ovat arvailusi siitä, mistä mies on loukkaantunut, tai mitä hän ajattelee. Muutenkin on kummallista, että laitat miehelle MAILIA siitä asiasta, että sinulla on alapääntulehdus.

Veikkaan että toisinpäin jos toimittaisiin, eli että joku sinun 3 kk tai jotain sinnepäin, tuntema mies lähettäisi sulle tekstareita ja maileja siitä, että hänen MUNAA kutittaa ja arveluita siitä, olisiko pitänyt vetää kortsu munaan ennen sänkyynmenoa sinun kanssasi,ettei joudu lääkärissä juoksemaan, niin voisi ollla että alkaisit itsekin ihmettelemään, onko tyyppi nyt ihan just sun makuusi.

Ja vielä noista paskamaisista tempuista: ajatelkaa asiaa miehen kannalta.

Onko paskamainen temppu, jos ei vain halua seurustella?
Tai onko paskamainen ihminen, jos haluaa ensin mutta muuttaa mielensä.

Ja asia voi olla niinkin, että mies on oikeasti toivonut että jutusta tulisi jotain, mutta alkanut ahdistua liiasta tuttavallisuudesta ja suorasukaisuudesta. Monien mielestä nimittäin sänkyynmeno on samalla tekosyy jättää kohteliaisuus sikseen, ja yhtäkkiä KAIKKI asiat kuuluvat parisuhteeseen, syvimmät tunteet ja kaikki.

Ei kukaan ystävysty niin syvällisesti lyhyessä aikaa, siksi sänkyynmenoa olisi hyvä harkita siihen asti kun on kunnolla tutustunut. Se kun aiheuttaa monta ongelmaa: sen että tietää toisten sukupuolielimistä enemmän, kuin vaikkapa luonteesta ja arvoista.

Eikä pidä luottaa niihin syvällisiin keskusteluihin alussa liikaa, mies on erittäin syvällinen halutessaan seksiä, eikä välttämättä tiedosta itsekään syitä ja prosesseja kellkkansa kääntämiseen.

Naiset tekee paljon hallaa miehillekin antautumalla suhteeseen liian aikaisin. Ja sit ne just tekee sen eron tuollailla väistämällä, kun ei kehtaa sanoa enää suoraan kaiken jälkeen.
 
"Ja vielä noista paskamaisista tempuista: ajatelkaa asiaa miehen kannalta.

Onko paskamainen temppu, jos ei vain halua seurustella?
Tai onko paskamainen ihminen, jos haluaa ensin mutta muuttaa mielensä.

Ja asia voi olla niinkin, että mies on oikeasti toivonut että jutusta tulisi jotain, mutta alkanut ahdistua liiasta tuttavallisuudesta ja suorasukaisuudesta. Monien mielestä nimittäin sänkyynmeno on samalla tekosyy jättää kohteliaisuus sikseen, ja yhtäkkiä KAIKKI asiat kuuluvat parisuhteeseen, syvimmät tunteet ja kaikki.

Ei kukaan ystävysty niin syvällisesti lyhyessä aikaa, siksi sänkyynmenoa olisi hyvä harkita siihen asti kun on kunnolla tutustunut. Se kun aiheuttaa monta ongelmaa: sen että tietää toisten sukupuolielimistä enemmän, kuin vaikkapa luonteesta ja arvoista.

Eikä pidä luottaa niihin syvällisiin keskusteluihin alussa liikaa, mies on erittäin syvällinen halutessaan seksiä, eikä välttämättä tiedosta itsekään syitä ja prosesseja kellkkansa kääntämiseen.

Naiset tekee paljon hallaa miehillekin antautumalla suhteeseen liian aikaisin. Ja sit ne just tekee sen eron tuollailla väistämällä, kun ei kehtaa sanoa enää suoraan kaiken jälkeen."

Periaatteessa ihan hyviä näkökulmia. Suhteen alussahan kakki on vielä hakemista, ei voi olla varma. Se suotakoon miehillekin. Eihän kenenkään ole pakko ihastua tai alkaa seurustella. Vapaista tunteista ja haluistahan ihastuminen herää.

Mutta silti apn tapaus on hyvin tavanomainen. Nainen odottaa ja kaipaa jotain viestiä mieheltä sen jälkeen, kun on antautunut intiimisuhteeseen. Ellei mitään yhteydenottooa tule spontaanisti, kokee nainen helposti tulleensa hyväksikäytetyksi, varsinkin jos on ollut luottavainen ja itse avoin ihastumiselle - eikä ole itse hyväksikäyttäjän asenteella menossa.

Vaikkei miestä voi pakottaa ihastumaan eikä seurustelemaan, niin on paskamainen temppu naista kohtaan, ettei mies voi reilusti kertoa, että ei nyt (vielä) kykene seurustelemaan ja olemaan vakavammin suhteessa, (vaikka pitääkin naisesta).
Se, että mies ei puhu ei pukise, vaan vaikenee täysin, jättää naiselle niin paljon kysymysmerkkejä, arvoituksia ja huoltakin, että naiselle se on eräänlainen itsetunnon loukkaus - hän ei naisena kelpaa, vaikka syy on vain miehen omassa mielessä.

Ei olisi siis paljoa vaadittu, jos kertoisi toiselle, ettei pysty oman mielentilansa ja elämäntilanteensa vuoksi seurustelemaan ja luomaan kiinteää suhdetta. Kyllä useimmat naiset sen ymmärtänevät ja vähemmän se naista ahdistaa, kuin epäily omasta kelpaamattomuudesta.
 
Ensinnäkin, laitoin miehelle mailia, koska hän oli rymyreissussa tuhannen kilometrin päässä. Siinä vaiheessa ei muuten paljoa keskustella tuollaisista asioista puhelimessa. Lisäksi käymme (ts. kävimme) hyvin paljon keskustelua mailitse johtuen työmme luonteista. Kirjoitin hänelle kyllä mailiin, että tällaisista asioista tulisi soittaa, mutta kun en saa häntä kiinni. Lisäksi sain kovat oireet jo lähtiessäni hänen luotaan viimeistä kertaa, joten mies tiesi, että minulla oli pieniä tuskia jo aiemmin.

Toisekseen, ei miehen välttely alkanut samalla kun seksi tuli kuvioomme. Mielestäni se, että mies kertoo, että hänellä on tunteita minua kohtaan, on todesta otettava väite ja jos se ei sitä ollut, väärin tulkitseminen tuskin on kuulijan vika. Jos hän sanoo, että haluaa tavata minua, mutta ei sitten ota yhteyttä tavatakseen, on minusta edelleenkin em. sanojan, ei kuulijan vika. Jos joku kertoo minulle tekevänsä jotain, luotan häneen. Komppaan edellistä kirjoittajaa siinä, että sen verran munaa olisi löydyttävä miehestä, että kertoo, jos enää ei kiinnosta. Jos joku käyttäytyy huonosti, niin se on mielestäni ihminen, joka selkeästi antaa turhaa toivoa ja sitten vetäytyy radiohiljaisuuteen.

Mies teki itse aloitteet juttuumme, jallitti minua pitkään, oli kohtelias ja ilmaisi kiinnostuksesa. En missään nimessä ota väärintekijän viittaa harteilleni vaan pidän miestä vain moukkana, joka ei ota vastuuta sanomisistaan ja työntää päänsä pensaaseen. Summa summarum; enpä olisi uskonut. Mutta näin kai on todettu usein näillä palstoilla.

Ps. Olen nyt ilmoittanut miehelle (en saanut puhelimella kiinni), että kiitos ja hei, hän voi hakea tavaransa asuinkaupungissaan vanhemmiltani tai pyytää näitä tuomaan romppeet. Kiitin yhteisestä ajasta ja kerroin, että vetäydyn häiritsemästä häntä ja tavallaan teen koko asian hänelle helpommaksi. Loput jätän meidän väliseksemme, mutta yhtä kaikki, olen jollain tavalla helpottunut. Yksi ajanjakso on ohi, ja useamman vuoden tuttavuus päättyi näin. Kuten Nelly Furtado laulaa: "Why do all good things come to an end...?"
 
Mies on ensin kuin ällikällä lyöty, mutta yksinkertaisena otuksena ajattelee lopulta, että ei ymmärrä sinua etkä sinä häntä. lopulta hän päätyy jonkun pissiksen kelkkaan.
 
No, voi harmi, että näin sitten kävi! Tuo kyllä, ettei mies vastaa puhelimeen, eli et saa häntä kiinni, osoittaa miehen olevan aika raukkis. Oikeasti, suurin osa ihmisistä taitaa katsoa puhelintaan useamman kerran päivässä, joillakin se on auki ja äänet päällä 24/7 Kiire -huono tekosyy.

Siinä olen hiukan eri mieltä, että mies aina pitäisi ja puolustaisi reviiriään. Eivät kaikki miehet lue naisista niitä rohkaisevia merkkejä ja sanattomia eleitä joidenka perusteella syöksytään agressiivisesti, omistajan elkein naisen elämään.

"neuvoja-iitan" analyysi tästä kissa-hiiri leikistä oli erittäin osuva. Joskus nuorempana olen kai kikkaillut itsekin vastaavin keinoin, eikös se tavallaan ole itsensä terapiointia pois epätoivoisesta tai epätodennäköisestä suhteesta. Terveempää kuin se, että itkee illat pitkät tyynynsä märäksi miehen perään, joka ei sitten kuitenkaan koskaan soita.
 

Similar threads

S
Viestiä
82
Luettu
6K
Perhe-elämä
suorat sanat
S
T
Viestiä
7
Luettu
3K
Perhe-elämä
Tuommonen ukko
T

Uusimmat

Yhteistyössä